Täällä on ihminen välissä!

Komedioita ja edunvalvontaa

2012-01-24T10:52:00.000+02:00

Henkilökuvassa Maria Kynsijärvi

Blogin ensimmäisessä henkilökuvassa on esittelyssä Maria ”Kynde” Kynsijärvi, joka on kääntänyt mm. komediasarjoja Moderni perhe ja Will & Grace MTV3:lle sekä Aamusta iltaan –ohjelmaa FST:lle.

Maria on kotoisin Ruotsin rajalta Torniosta, jossa naapurimaan läheisyys toi oman värinsä pienen paikkakunnan elämään: ”Haaparannalta käytiin ostamassa pehmistä ja vaahtokarkkeja jo kauan ennen kuin niitä sai Suomesta. Myös haaparantalaiset poikaystävät olivat 1970-luvun torniolaistyttöjen suosiossa.”

Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Maria lähti Tampereelle ja pyrki opiskelemaan Kieli-instituuttiin (joka sittemmin liitettiin Tampereen yliopistoon). Pääkielenä hän opiskeli saksaa ja sivukielenä englantia. ”Tuohon aikaan opintokokonaisuus oli tiivis kolmivuotinen paketti, jonka myös kärsimätön ja toisaalta mukavuudenhaluinen opiskelijatar sai suoritettua annetussa ajassa.”

Diplomikielenkääntäjäksi valmistuessaan vuonna 1980 Maria oli 21-vuotias. Seuraavaksi hän suuntasi matkansa Tukholmaan, jossa hänen oli tarkoitus viettää neljä kuukautta. Lopulta hän viihtyikin Ruotsissa 17 vuotta. Noina vuosina Maria opiskeli sosiaaliantropologiaa Tukholman yliopistossa, työskenteli useita vuosia Viking Linen organisaatiossa, joista puolitoista vuotta Lyypekissä, ja teki vientisihteerin töitä teknologian alan yrityksessä.

Marian paluu kääntämisen juurille tapahtui vuonna 1996, kun hän aloitti kakkoskääntäjänä tuolloisella FilmNetillä, jonka pohjoismaista käännöstoimintaa hallinnoitiin Tukholmasta käsin. ”Meidän freelancerien työehdot olivat nykypäivän av-käännöstoimistojen työehtoihin verrattuna varsin kohtuulliset: työnantaja maksoi sosiaali- ja eläkevakuutuksen, ja repliikistä sai vuonna 1996 4,05 Ruotsin kruunua. Ei minuuttihinnoittelua, ei pakotettua yrittäjyyttä. Iloa tosin ei omalla kohdallani kestänyt kauan, sillä jo vuonna 1997 FilmNet päätti ulkoistaa käännöstoimintansa ja meidät freelancerit ’sanottiin irti’.” FilmNetin käännöstoiminta siirtyi tässä vaiheessa kokonaisuudessaan Movision Oy:lle, nykyiselle Broadcast Textille.

Seuraavaksi Maria sai töitä MTV3:lta ja alkoi kääntää komediasarjaa nimeltä Perhepotretti (alkuperäiseltä nimeltään Something So Right). Syksyllä 1997 hän muutti Suomeen ja haki myös entisiä FilmNetin töitään, nyt Movisionin kautta. ”Palkkio oli tyrmistys: korvaus samasta työstä, jota olin muutama kuukausi aiemmin tehnyt suoraan FilmNetille, putosi Movisionissa puoleen! Movision sai jäädä, ja alkuvuosina tein Maikkarin av-käännösten ohella ruotsinopettajan töitä yksityisessä kielikoulussa.”

Hiukan myöhemmin Maria alkoi tehdä töitä myös Ylelle, ja sittemmin hän on tehnyt myös ooppera- ja teatteritekstityksiä.

Puutarhassa viihtyvä av-kääntäjä sekä hänen ylpeyden aiheensa jaloritarinkannus.

Suosikeikseen omista käännöksistään Maria mainitsee ne, joista on tullut hyvää palautetta, etenkin kollegoilta. ”Työssämme saa niin äärettömän harvoin tuntea onnistumisen tyydytystä. Aina tuntuu, että oma tekele on vähän äläskelpoinen. Virheitä tietysti sattuu, ja läheltä piti -tilanteita tapahtuu itselläni etenkin numeroiden kanssa. Ne kun ovat niin ’helppoja’. Aivot askaroivat vimmatusti jonkin käännösongelman kanssa, ja tekstissä oleva luku tai numero saattaakin ’itsestäänselvyytenä’ mennä vikaan.”

Av-käännöstöiden ohella Maria on ollut aktiivinen edunvalvonta-asioissa: ”Ay-hommiin päädyin vahingossa vuonna 1999: SKTL:n kolmosjaoston tuolloinen puheenjohtaja Maria Stenbäck taivutteli minut ryhtymään jaoston puhikseksi - pystymetsästä - ja sillä tiellä ollaan. Suomen Journalistiliiton tuolloin tuore lakimies, nykyinen edunvalvontajohtaja Petri Savolainen tuli pian tutuksi, kun av-käännösmaailmassa alkoivat puhaltaa yhä kolkommiksi käyvät tuulet. Kättä on menneinä vuosina väännetty olan takaa toimeksiantajien kanssa, ja varmasti väännetään vastakin. Liioittelematta voi sanoa, että työrauha on näiden reilun kymmenen vuoden aikana ollut melko etäinen olotila av-kääntäjälle, huoli tulevaisuudesta sitäkin tutumpi.” Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: ”Av-kääntäjät ovat onnistuneet monet kerrat tiivistämään rivinsä ja reippaasti torjumaan uhkatekijät, jotka toteutuessaan olisivat voineet johtaa ammattikuntamme ja koko ammattimme rapautumiseen. Sarkaa riittää yhä edelleen, ja koska ammattikuntamme on pieni, jokaisen olisi kannettava kortensa yhteiseen kekoon.”

Tällä hetkellä Marian käännöksistä pyörii tv:ssä jo aiemmin mainitut Moderni perhe, Will & Grace ja Aamusta iltaan. ”Moderni perhe on ihan loistava. Sitä on toisaalta tosi hauska kääntää, koska se on niin älykäs ja hyvin tehty, mutta toisaalta työ on välillä aivan sietämättömän vaikeaa.” Aamusta iltaan –ohjelman kääntämisessä suuri haaste on tiukka aikataulu: ”Se on ns. pikaohjelma. Aamun suorasta lähetyksestä tehdään aamupäivällä puolen tunnin kooste, joka käännetään päivän aikana. Kooste tulee ulos klo 19.00. Meitä on isohko tiimi, josta kukin kääntää ohjelmaa vuorollaan. Kovin usein moista rutistusta ei jaksaisi!” Taakkaa jakamalla selvitään siis näistäkin urakoista.

Teksti: Mia Store

Av-kääntäjät ja lain koura

2011-11-14T08:30:00.000+02:00

Av-käännösalan myllerrys sekä työehtosopimusta vaillaolevien kääntäjien epävarmat ja kohtuuttomat työolot ovat aiheuttaneet alallapaljon huolta. On mietitty keinoja, joilla vaikuttaa toimeksiantajienneuvotteluhalukkuuteen, ja on yritetty valistaa alalle tulijoita sensudenkuopista. Mutta miten ne sudenkuopat ovat päässeet syntymään, ja miksi neovat yhä olemassa? Mikä merkitys lainsäädännöllä on freelancer-kääntäjänasemalle?

Oikeustieteen maisteri Ilkka Salama teki opinnäytetyönsäfreelancereiden oikeudellisesta asemasta. Pro graduaan ”Freelancer – vapaataiteilija vai nykyajan torppari?” varten hän keräsi lähes kahdeltasadaltafreelancer-kääntäjältä ja -toimittajalta tietoa, kokemuksia ja näkemyksiäfreelancerin asemasta työelämässä. Työn varsinainen sisältö ovat kuitenkinSalaman selvitykset siitä, millä tavoin lainsäädännön heikkoudet edesauttavatfreelancerien aseman polkemista. Niitä ovat muun muassa mahdollisuusyrittäjäksi pakottamiseen, epäselvät ja kehäpäätelmän kaltaiset työntekijän jayrittäjän määritelmät sekä heikomman suojelun kehno toteutuminenelinkeinotoiminnassa. Johtopäätöksissään Salama esittää myös säädösehdotuksia,joilla ongelmat olisivat hänen mukaansa ratkaistavissa.

Ilkka Salama, mikä sai sinut tarttumaan opinnäytetyössäsifreelancerien asemaan?

- Toimin 1990-luvulla useita vuosia freelancekääntäjänä ja 2000-luvun alussaosa-aikaisesti myös freelancetoimittajana ja sain omakohtaisesti kokeafreelancerin tulojen epävarmuuden, heikon neuvotteluaseman ja olemattomanirtisanomissuojan sekä työntekijän ja yrittäjän välisen hetteiköntoimeentuloturvassa.

Millaista henkilökohtaista kokemusta sinulla on käännösalalta? Oletko itsetehnyt av-käännöstöitä?

- Olen suomentanut Aku Ankka -sarjakuvia ja lastenkirjoja sekä aikuisten januorten tietokirjoja. Av-käännöksiä en ole ikinä itse tehnyt, mutta (nyttemminex-)vaimoni kokeili niitä ja sai huomata kantapään kautta, kuinka huonostiniistä maksetaan.

Mikä vei sinut lukemaan oikeustiedettä?

- En halunnut jäädä freelancekääntäjäksi, koska kaipasin sosiaalisempaatyöympäristöä. Eksyin 1990-luvun lopulla mainosalalle, mutta siellä minulleselvisi hyvin pian, että ko. alalla taloustaantumia käytetään häikäilemättähenkilöstön nuorennusleikkausten tekemiseen. Aloin miettiä, kuinka voisintyöllistää itseni kannattavasti niin pitkään kuin haluaisin. Sekä minä ettävaimoni päätimme pyrkiä oikikseen, ja myös molemmat pääsimme sinne.

Miltä tuntui vaihtaa näkökulmaa ja tarkastella asiaa oikeustieteennäkökulmasta?

- En vaihtanut näkökulmaa. Tajusin alusta alkaen, että ongelma onlainsäädännöllinen. Lähdin takavuosina mukaan politiikkaan tehdäkseni asianhyväksi jotakin, mutta freelancerkysymys ei kiinnostanut ketään tapaamaani ns.silmäätekevää.

Miten tiivistäisit freelancerien heikon aseman ydinongelman?

- Toimittajien ja kääntäjien aloille kouluttautuu ja koulutetaan liikaa väkeä,eivätkä ko. ammatit ole suljettuja, ts. kuka tahansa, joka osaa kirjoittaa taikääntää, voi sitä tehdä, eivätkä työn teettäjät kysele tutkintojen perään, joshomma jotenkuten sujuu. Toisin on nykyisellä alallani: jollei ole OTK tai OTM,ei voi astua oikeussaliin avustajana tai asiamiehenä eikä saa valtion virkaa.Kun työvoiman tarjonta ylittää kysynnän, hintoja poljetaan. Tällaisessatilanteessa työn suorittajia tulisi suojella lainsäädännöllisin keinoin, muttanäin ei tapahdu.

Miten luonnehtisit yleisesti ottaen freelancereille lähettämäsikyselytutkimuksen tuloksia? Oliko seassa yllätyksiä?

- Yllättävintä ja hämmentävintä kyselyn vastauksissa oli niidenristiriitaisuus: hirveän monilla oli ikävää sanottavaa ja jopa raivoisiakommentteja freelancereiden olosuhteista, mutta suurin osa kuitenkin halusipysyä freelancereina. Minä en ikinä halunnut; päädyin freelanceriksi, koskatyösuhteisia paikkoja ei ollut tarjolla.

Onko lopputyölläsi ollut jo joitakin konkreettisia seurauksia? Onko esim. jokinpoliittinen taho tai median edustaja innostunut asiasta?

- En ole ainakaan itse tehnyt mitään tällaista havaintoa.

Mitä av-kääntäjät voisivat oikeustieteen näkökulmasta itse tehdä tilanteenparantamiseksi?

- Av-kääntäjien työoikeudellinen status pitäisi saada selkiytettyä. SJL:hän veiBroadcast Text -casen viime keväänä työneuvostoon. Mitähän sille asiallekuuluu? En ole tullut seuranneeksi tilannetta.

Millaista tulevaisuutta ennustat freelancereille?

- Pelkäänpä, että tulevaisuus ei näytä kovinkaan hyvältä, paitsi joskansanedustajat heräävät toden teolla nykyaikaan ja tajuavat, ettei itsensätyöllistäjien ongelmia voi enää lakaista maton alle.

Teksti: Laura Vierimaa

Lisää:
Ilkka Salaman pro gradu (pdf)
Lakiasiaintoimisto Salama

Konferenssiraporttia Krakovasta

2011-10-25T23:43:00.003+03:00

PuolanKrakovassa pidettiin 14. - 15.10.2011 av-alan konferenssi, jonkaaiheena oli Points ofView. Kahden päivänaikana tarjonnassa oli kymmeniä alustuksia, samanaikaisesti neljässäsalissa. Aiheet vaihtelivat kuulovammaistekstityksestä katsojansilmän liikkeiden tutkimukseen ja monikielisten ohjelmienkäännösongelmiin.

KatsokaapaWoody Allenin VickyCristina Barcelona erikielisinä versioina. Miten niissä on toteutettu se, että henkilötpuhuvat eri kieliä erilaisin taidoin? Kataloniankielisessäversiossa kuulemma kaikki roolihenkilöt puhuivat täydellistäkataloniaa, mikä hieman latisti elokuvan ideaa. Elokuva eimenestynyt Espanjassa - liekö yhtenä syynä se, että Penelope Cruzoli päälleäänitetty, vaikka oli puhunut espanjaaalkuperäisversiossa.

Kulttuurisidonnaisuutta ja sanaleikkejä käsiteltiin animaatioiden yhteydessä,vulgarismeja ja huumoria Housen käännösten yhteydessä.Oopperakäännöksiäkin oli ohjelmassa. Huomattavan suuri osaalustuksista käsitteli kuulovammaistekstitystä (SDH, subtitlingfor deaf and hard of hearing)ja ääniselitettä (audiodescription).Ääniselitehän on näkövammaisille tarkoitettu palvelu, jossakuvan tapahtumia ja maisemaa kuvaillaan ääneen.

Erikoisuuksiaav-kääntämisen alalta olipartial subtitling, jotakäytetään paljon Etelä-Afrikassa. Esim. xhosankieliset repliikitkäännetään englanniksi ruututekstein, kun henkilöt vaihtavatnatiivikielestä englantiin jopa samassa repliikissä. Samantapaistaongelmatiikkaa voi meillä tulla vastaan FST:n ohjelmissa. Tutkijanmukaan ymmärrettävyys on parempi, jos kaikki repliikit näkyvätruututeksteinä, eivät vain satunnaiset toisella kielellä sanotut.

Esilläoli myös ruututekstityksen normien rikkomista elokuvan kuvallisen jataiteellisen ilmaisun tueksi. Esimerkkielokuvassa ruututekstit oliaseteltu sarjakuvamaisesti hahmojen suun lähelle. Fontit olivatkaunokirjoituksen omaisia ja niissä käytettiin värejä. Minulleuusi termi oli revoicing,joka kattaa dubbauksen, päällepuhutun käännöksen jaselostustekstin (voiceover).

Melkeinkaikki alustukset olivat englanniksi, ja puolan kielellä pidettyihinesityksiin sai englanniksi tulkkauksen korvakuulokkeisiin.Kokouspaikkana oli viehättävä Jagellon yliopiston lääketieteenrakennus, jonka sisäpihalla olisi voinut esittää Shakespearenparvekekohtauksia. Yliopisto sijaitsi kätevästi Krakovan kauniissavanhassa kaupungissa, joten välillä oli helppo livahtaakahviloihin.

Komeat puitteet

Krakovalainen taksi?

Konferenssivaikutti hyvin paljon yliopisto- ja tutkimuskeskeiseltä. Onneksikääntäjienkin ääni kuului: lauantain iltapäivän paneelissapääsivät ääneen kääntäjien edustajat Puolasta, Belgiasta,Tanskasta, Ranskasta ja Slovakiasta. Suomen osuuden hoitimallikkaasti Maria Kynsijärvi.

Paneelissakäytiin läpi av-kääntäjien työolosuhteita eri maissa,palkkiotasoista puhuttiin avoimesti. Monissa maissa todettiin jakoylä- ja alakastiin palkkioiden suhteen. Tanskassa laatua vaalivaparemmin palkattu av-ala on kasvussa, Ranskassa taasen kentieskoulutetaan liikaa av-alan väkeä, joten töitä ei riitä kaikille.Slovakiassa palkkiotaso on huonompi kuin 20 vuotta sitten.

Puheenjohtajatotesi lopuksi, että hän oli kuullut paljon samaa aikaisemmissatapaamisissa, mutta nyt puheenvuoroissa oli positiivinen, uhmakaskinsävy. Palkkiot eivät ole nousseet, päinvastoin paikoitellen jopalaskeneet rajusti, mutta kääntäjät eivät ole alistuneet hiljaa.Puolassa oli tänä vuonna av-kääntäjien noin puolentoista viikonlakko, jolla saatiin työnantajia neuvottelupöydän ääreen.

Konferenssioli osa tärkeää jatkumoa, johon liittyvät Berliinin Language& The Media jaLontoon Media for All.Näihin on tärkeää osallistua, joten ensi vuonna apurahojahakemaan ja muutenkin paikan päälle, vuorossa on Berliinilokakuussa.

Euroopassaon syntymässä av-kääntäjien yhtymä, AVTE, AudiovisualTranslators of Europe,jonka perustamiskokouksessa oli läsnä Suomenkin edustajia. Krakovantapaamisessa hahmoteltiin toimintaa ja mahdollisia rahoituslähteitäesim. EU-hankkeista. AVTEn puheenjohtajaksi valittiin Amalie Foss(Tanska) ja varapuheenjohtajaksi Anna Celinska (Puola). AVTEsuunnittelee foorumin perustamista, jotta keskustelu ei jäisisähköpostilistojen varaan. Levitämme linkkiä, heti kun sellainenon saatavilla.

kirjoittanut Maija Rantanen

kuvat Kaarina Suvanto ja Maija Rantanen

Huumevieroitusvaroitus?

Kansainvälistä kääntäjienpäivää vietettiin Turussa

2011-10-23T11:41:00.001+03:00

Kansainvälinen kääntäjienpäivä 30. syyskuuta kokosi eri alojen kääntäjät tänä vuonna aurinkoiseen Turkuun. Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto, Käännösalan asiantuntijat ja Suomen käännöstoimistojen liitto olivat yhteistyössä järjestäneet monipuolisen ja mielenkiintoisen seminaaripäivän Turun kirja- ja ruokamessujen yhteyteen. Vaihtelevat käännösalaa käsittelevät esitelmät ja liiton jäsenten ilmainen sisäänpääsy messuille tekivät päivästä sekä virkistävän että ammatillisesti kehittävän.

Kääntäjäliittojen maailmanjärjestön FIT:n (Fédération Internationale des Traducteurs – International Federation of Translators) teema Pyhän Hieronymuksen päivänä ympäri maailmaa järjestettäville seminaareille oli tällä kertaa Bridging Cultures – Kulttuurienvälinen silta. Turku Euroopan kulttuuripääkaupunkina ja uuden sillan saaneena sopi tapaamispaikaksi siis oikein hyvin. Päivän vaihtelevat esitelmät toivat esiin kääntäjien ja tulkkien arkisen työn laaja-alaisuutta ja kiinnostivat sekä ammattilaisia että muita messukävijöitä.

Hieronymus, kääntäjien suojelija

Päivän aikana kuultiin esimerkiksi av-kääntäjä Kalle Niemen työstä Euroviisukääntäjänä, freelancekääntäjä Siiri Susitaivalen erikoistumisesta ruokakirjojen kääntämiseen ja kirjailija Mårten Westön ajatuksia ruotsalaiselle yleisölle kääntämisestä. Käännöstyötä Euroopan komissiossa esiteltiin kahteen otteeseen: Jarkko Ahola piti komission kääntäjän puheenvuoron ja Euroopan komission alihankintakäännösten Luxemburgin tiimin vetäjä Irene Haaranen kannusti freelancereitakin osallistumaan EU-käännösten kilpailutuksiin. Turun seudun tulkkikeskuksen vs. johtaja Hanna-Mari Kolistaja kertoi oikeustulkkausalan ongelmista, joille myös kääntäjiltä löytyi ymmärrystä. Viimeisessä esityksessä toimittaja Pia Korpisaari esitteli yleisölle National Geographicin suomentamistyötä, ja seminaaripäivän päätteeksi KAJ:n vt. toiminnanjohtaja Elena Gorschkow-Salonranta nostatti ammattiylpeyttä ja sai vielä salillisen kääntäjiä tekemään aaltoja kaikkien kääntäjien kunniaksi.

Illaksi oli järjestetty ohjelmallinen juhla ravintolalaiva Cindyssä, jonne kokoontui nelisenkymmentä kääntäjää ja tulkkia Turusta ja muualta Suomesta. Paikalla olleita hemmoteltiin ensin maittavalla kolmen ruokalajin illallisella ja sitten Douze points -laulutuplakvartetin esityksellä, joka nimenmukaisesti sisälsi otteita Euroviisu-kilpailujen historiasta. Syömisen ja esityksen lomassa eri puolilta maata tulleet kääntäjät pääsivät tapaamaan vanhoja tuttuja ja tekemään tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. Pääkaupungista tulleiden kuljetus lähti takaisin iltayhdeksältä, mutta laivaan jäi vielä hyvä joukko juhlijoita venyttämään iltaa myöhemmäksi.

Gyllene skor

Lisää raporttia ja kuvia Suomen käännöstoimistojen liiton sivuilla

Hinta ja laatu tappeli, kumpi voitti?

2011-09-23T08:22:00.002+03:00

Käännösalan yhdistysten kansainvälinen kattojärjestö FIT järjestää kolmen vuoden välein konferenssin, johon osallistuu eri alojen kääntäjiä ja tulkkeja ympäri maailmaa. Tänä vuonna konferenssi pidettiin San Franciscossa elokuun alussa, ja sinne osallistui myös kourallinen av-kääntäjiä Suomesta. Tässä tulee raporttia yhdestä siellä kääntäjiä puhuttaneesta aiheesta, crowdsourcingista eli talkoistamisesta.

Fanitekstitysten vallankumous Koreassa

Korealainen Sung-Eun Cho Hankukin yliopistosta luennoikorealaisten harrastelijoiden internetissä levittämistä tekstityksistä.Koreassa amerikkalaisten tv-sarjojen ja elokuvien ystävät tekevät yhdessä jalevittävät amatööritekstityksiä suosikkiohjelmiinsa. Tekstitysten tyylipoikkeaa televisiossa näytetyistä tekstityksistä. Fanitekstitysten muoto onvapaampi ja luovempi, niin hyvässä kuin pahassakin: toisaalta niissä käytetäänelävämpää ja nykyaikaisempaa kieltä, mutta toisaalta esimerkiksi ruudulla näkyvien rivienmäärästä tai lukunopeudesta ei olla niin tarkkoja. Fanikääntäjä saattaa dialogin kääntämisenlisäksi selittää auki kulttuurisidonnaisia vitsejä ja jopa kommentoidahenkilöhahmojen tekemisiä. Oletuksena on, että jos haluaa lukea kaiken ruudulla olevan tekstin, kuvan voi vaikka pysäyttää, toisin kuin televisiolähetyksen.

Esimerkki korealaisesta fanitekstityksestä. Sulkeissa kääntäjä on harmitellut, että kuvassa näkyvää henkilöä kohdellaan aina niin huonosti.

Tekstitykset uusiin tv-sarjojen jaksoihin ilmestyvät nettiinmuutamassa tunnissa ensiesityksen jälkeen. Keskustelupalstoilla käännöksiäruoditaan yhdessä ja virheitä korjaillaan. Yleinen käytäntö on, että kun tiettyamatöörikääntäjä on ehtinyt ”varata” jonkin tv-sarjan itselleen, hän myöskääntää sitä ”yksinoikeudella”. Fanikääntäjät toimivat nimimerkkien suojissa,ja Cholla olikin vaikeuksia saada ketään heistä suostumaan haastatteluun.Haastatteluun suostui lopulta parikymppinen nainen, joka tekee tavallistatoimistotyötä ja kääntää netissä tv-sarjoja opiskellakseen englantia jaamerikkalaista kulttuuria. Cho antoi ymmärtää, että tällainen on tyypillisenfanitekstittäjän profiili.

Nettitekstityksillä alkaa Koreassa olla vaikutusta jotelevisioonkin. Tv-kanavien edustajat seuraavat nettikeskusteluja, jasuosituimpia ohjelmia aletaan näyttää myös televisiossa. Tekstitykset sentäänteetetään tällöin ammattilaiskääntäjillä. Fanitekstitysten vapaa tyyli onkuitenkin alkanut vaikuttaa myös televisiotekstityksiin, jotka Chon mukaanennen ovat olleet kielellisesti kankeita ja muodollisia. Nyt joukkoonuskalletaan laittaa myös puhekieltä.

Viimeisin käänne on, että amerikkalaisen Fox-tuotantoyhtiönFoxlive-tv-kanava järjesti fanitekstittäjille käännöskilpailun, jonkapalkintona oli työpaikka ”oikeana” tv-tekstittäjänä tuotantoyhtiön listoilla.Kilpailu oli menestys, ja se aiotaan järjestää jo toisen kerran. Cho huomautti,että pulaa kääntäjistä ei toki ole.

Chon oma suhtautuminen fanitekstityksiinvaikutti olevan varsin neutraali, eikä hän ottanut tarkemmin kantaa siihen,onko niiden saama hyväksyntä hänestä hyvä vai huono asia. Hän ei myöskään ollutainakaan tietoinen siitä, että fanikäännösten levittäminen saattaisi ollalaitonta – toki sen hän tiedosti, että käännökset tehdään netistä laittomastiladattujen videotiedostojen avulla ja niiden ohessa käytettäviksi.

Fanitekstitykset puhuttivat

Esitelmän jälkeen brasilialainen Adriana Pio Borges käyttipuheenvuoron ja kertoi erikoisesta tilanteesta Brasiliassa. Fox-tuotantoyhtiönbrasilialainen tv-kanava on jo jonkin aikaa käyttänyt ihan televisiossa nuorten”kieliä osaavien” amatöörien tekemiä pikakäännöksiä, joita Pio Borges kutsuinimellä ”light translation”. Tasoltaan nämä harrastajakäännökset ovat kuulemmakirjavia, kiireellä tehtyjä ja tietenkin hinnaltaan halpoja.

Mielenkiintoisinta jutussa on, että tv-tekstityksiä ruoditaanpäivittäin sanomalehdissä. Niissä julkaistaan arvosteluja käännöksistä, niinharrastelijoiden kuin ammattilaistenkin. Toisaalta hienoa, että tv-käännöksistäollaan noin kiinnostuneita, harmi vain että näin ikävästä syystä. Pio Borgestotesi, että Brasiliassa av-kääntäjien asema on melko synkkä, mutta jos tämänEtelä-Amerikan jättiläismaan asiat saataisiin kuntoon, olisi suuri osaLatinalaista Amerikkaa pelastettu.

Näin av-kääntäjän näkökulmasta harrastelijoiden tekemien tekstitysten käyttö tuntuu oman ammattitaidon aliarvostamiselta. Eikö osaamisella, kokemuksella ja sujuvilla tekstityksillä tosiaan ole mitään arvoa? Ymmärrän hyvin, että tekstittäminen voi olla hauska harrastus, mutta eivät huippuravintolatkaan tilaa annoksia harrastajakokeilta vain, koska nämä omaksi huvikseen tekevät melko hyvää ruokaa. Katsojat jaksavat lähettää jatkuvasti palautetta tv-käännöksistä, joten niiden laatu ei voi olla yhdentekevä. Vai onko?

Pöpkørn-kåtkärapuja

2011-06-23T18:12:00.000+03:00

Kyllä taustatiedon hakeminen vaan voi olla av-kääntämisen viihdyttävin osa. Tällä kertaa piti saada selville, mitä ovat "popcorn shrimp". Ennen pitkää selvisi, että ne ovat uppopaistettuja katkarapuja, joita voi napostella kuin popcornia, hence the name. Ensimmäisenä ammattimaisella Google-haulla kuitenkin löytyi seuraavaa:

Rullaati rullaa, tai mitä näitä nyt on. Hauskaa juhannusta!

Kääntäjät rantaristeilyllä

2011-06-15T08:51:00.002+03:00

Lämmin kesätuuli helli juhlaväkeä helatorstain aattona, kun ravintolalaiva Wäiski lastattiin av-kääntäjillä jo toisena vuonna peräkkäin. Noin 80-henkinen juhlaväki koostui kääntäjäksi opiskelevista ja Ylelle, Maikkarille ja käännöstoimistoille työskentelevistä sanataitureista. Viimevuotinen merihenkinen teema oli vaihtunut räväkkään 80-lukulaiseen tyyliin Miami Vicen hengessä. Laivaan oli löytänyt tiensä niin Don Johnson kuin aimo joukko papukaijoja, palmuja ja tietenkin vaaleanpunaisia flamingoja.

Vaaleanpunaisista sulista tunnistikin juhlien järjestäjät, jotka hääräsivät siellä täällä tuttuun malliin, allekirjoittanut mukaan lukien. Ilta aloitettiin leppoisasti Española Wayn tapaksilla, ja ruokaa sulatellessa pantiin Onnenpyörä rullaamaan.

Illan seremoniamestari Marko Pohjanrinne veti Janne Porkan roolia hulvattomaan tapaansa, kun rohkeat vapaaehtoiset kokeilivat onneaan. Ensimmäisellä kierroksella onni suosikin Eeva Kurkelaa niin, että kaksi muuta kilpailijaa pääsivät vain seuraamaan vierestä hänen voittokulkuaan. Risteilyä varten yksinkertaistettuja sääntöjä rukattiin toiselle kierrokselle, josta muodostuikin tasaväkisempi. Toisen kierroksen voittajaksi ylsi syntymäpäiväsankari Aija Ronkainen.

Marko Janne Porkkana (Mark Jamie Carrot)

Kahvin ja suklaamoussen voimalla oli hyvä rynnistää illan ohjelmassa eteenpäin, ja juhlaväkeä kannustettiin kiinnittämään aurinkolaseja Don Johnsonille ja heittämään pusuja Paakkiselle sillä välin, kun illan parhaimpien/kamalimpien asujen äänestys oli käynnissä. Pienen kannustuksen ansiosta juhlijat äänestivät ahkerasti ja valitsivat illan kolmanneksi parhaaksi asuksi Maija Rantasen trikoounelman, toiseksi parhaaksi Tytti Heikkilän raikkaat kasarisävyt ja parhaaksi allekirjoittaneen kamalan säihkyvät releet. Elina Eskolan huikeat Miami Vice -kynnet palkittiin erikoismaininnalla.

Illan muodikkaimmat

Kun meno oli letkeimmillään, oli tietenkin limbon aika. Kolme enemmän ja vähemmän vapaaehtoista osanottajaa otti toisistaan mittaa limbokepin alla yleisön kannustaessa heitä villisti. Taipuisimmaksi kääntäjäksi osoittautui Suvi Salmilampi, ja hänet luonnollisesti palkittiin stepperillä.

Myös mikrofoni kädessä ahkeroinut Marko Pohjanrinne palkittiin kaunopuheisuudestaan.

Loppuilta hujahti vapaan seurustelun ja Starlight-diskon merkeissä, ja kello kolmelta oli aika hyvästellä Wäiski tämän vuoden osalta. Laivasta virtasi väsynyttä, mutta kovasti iloista väkeä.

Vielä kerran kiitos kaikille mukana olleille! Toivottavasti kaikilla osanottajilla oli vähintään yhtä hauskaa kuin meillä järjestäjillä.

Hehkeät järjestäjät: takarivissä Marko Pohjanrinne, Hanna Toivainen, Tytti Heikkilä, Katja Aulavuori, Hertta Oksanen ja Sonja Karvonen sekä etualalla Maarit Malm ja Tarja Sahlstén

kirjoittanut Sonja Karvonen

Julkimojen täyteinen Twitterin ihmemaa

2011-05-10T18:40:00.018+03:00

Kuten jo kerran aikaisemmin mainitsin, monen moni niin valkokankaan kuin televisioruudunkin julkimo kirjoittelee niitä näitä Twitterissä. Jokainen meistä lienee kuullut Ashton Kutcherin suuresta Twitter-suosiosta tai Conan O'Brienin päätöksestä seurata vain yhtä kanssatwiittajaa, josta tuli yhdessä yössä julkkis. (O'Brien valitsi summamutikassa Sarah Slowikin.)

Shawn Ryanin (The Shield) ja Jeff Eastinin (Kovat kaulassa) nokkapokka kirvoitti monet naurut heidän seuraajilleen: He päättivät kisata siitä, kumpi saa ensimmäisenä 15 ooo seuraajaa. Häviäjä lahjoittaisi rahaa voittajan valitsemalle hyväntekeväisyysjärjestölle. Ryan ja Eastin keksivät yhä hulvattomampia tempauksia, joilla he yrittivät houkutella seuraajia tileilleen.

Ryan murtautui Eastinin toimistoon ja nappasi kuvan todisteeksi; Eastin passitti Tim DeKayn, Kovat kaulassa -näyttelijän, "pidättämään" Ryanin lounasaikana, vieläpä keskellä vilkasta ravintolaa. Ryan pisti kovat piippuun ja loi sivuston, jolla Eastinia voisi parjata. Ryan veti pidemmän korren, ja Eastin lahjoitti 10 000 dollaria Autism Speaks -järjestölle.

Julkimot myös käyvät vuoropuhelua faniensa kanssa, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Sons of Anarchy -sarjan Kurt Sutter vastailee seuraajiensa kysymyksiin hanakasti ja avaa toisinaan myös luomansa sarjan mytologiaa 140 merkin pituisissa tilityksissä.

Twitter-tilejä luodaan nykyään myös fiktiivisille hahmoille. Joskus tilin takana on sarjan tuottajat, kuten Breaking In -komediasarjan Dutch-hahmon kohdalla on tapahtunut. Innokkaat fanit voivat myös luoda tilin hahmojen nimissä, kuten on käynyt jo kuopatun Studio 60 -sarjan kohdalla. Halukkaat voivat seurata Matt Albien ja Danny Trippin edesottamuksia, jotka seurailevat sarjan käänteitä.

TV Squad -sivuston kriitikko Maureen Ryan koosti taannoin kattavan listan sarjojen tuottajien ja näyttelijöiden Twitter-tileistä. Käy kurkkaamassa, onko suosikkisi jo löytänyt Twitterin ihmemaan.

Yksi mies loistaa poissaolollaan: Aaron Sorkin, tuo sosiaalista mediaa kavahtava sanaseppo/Emmy-/Oscar-voittaja. Kenties hän kynäilee parhaillaan elokuvaa Twitterin kulissien takaisista salakähmäisyyksistä. Facebookin perustamiskuviothan hän jo selätti.

Hetki Kati Metsolan kanssa

2011-04-01T10:22:00.000+03:00

Tiistaina vierähti kuukauden päivät siitä, kun Pre-Text Oy allekirjoitti historiallisen av-käännöstoimistoa koskevan työehtosopimuksen. Kyselimme tuntemuksia Pre-Text Oy:n toimitusjohtajalta, Kati Metsolalta.

Metsolan olo oli helpottunut allekirjoittamisen jälkeen:
- Kuten yleensä, itse päätöksen teko oli vaikeinta, mutta sen jälkeen asiat ovat loksahtaneet paikoilleen.

Hän oli saanut paljon palautetta kentältä sopimuksen rustaamisen jälkeen, ja koko prosessin aikanakin häntä kannustettiin kovasti, mitä Metsola kiitteli.

Kysymykseen siitä, miksi Pre-Text allekirjoitti sopimuksen ainokaisena toimistona, Metsola tilitti taululle:
- Ellei nyt tehdä jotain, kilpailu ja hintojen polkeminen jatkuu maailman tappiin asti. Pienellä suomalaisella yrityksellä ei ole mitään mahdollisuuksia suuria kansainvälisiä vastaan.

Hän myös herätteli alalla toimivia yrittäjäkääntäjiä.
- Ikävä totuus on, että niin kauan kuin löytyy kääntäjiä, jotka tekevät puoli-ilmaiseksi näitä töitä, niin kauan myös isot firmat pystyvät tekemään yhä halvempia tarjouksia asiakkaille.

Metsola halusi antaa vaihtoehdon sekä asiakkaille että kääntäjille. Hän tähdensi, että voitettavaa on paljonkin ja erityisesti yhdessä kääntäjien kanssa.
- Alan tilanteen parantaminen ei ole eikä saakaan olla vuoden tai kahden asia vaan pitkän tähtäyksen projekti.

Kippistelyä sopimuksen kunniaksi

Askel oikeaan suuntaan

2011-03-01T20:44:00.001+02:00

28.2. on suomalaisen kulttuurin päivä. Tästä päivästä lähtien se on myös toimistoissa työskentelevien av-kääntäjien juhlapäivä, sillä tänään allekirjoitettiin ensimmäinen heitä koskeva työehtosopimus. Yli vuoden kestänyt prosessi saavutti ensimmäisen pysäkkinsä, kun suomalainen av-käännösyritys Pre-Text Oy sitoutui allekirjoittamaan Ylen ja Maikkarin käyttämään Yhtyneet-työehtosopimukseen pohjautuvan sopimuksen.

Pre-Textin toimitusjohtaja Kati Metsola allekirjoittaa sopimuksen Journalistiliiton Petri Savolaisen seurassa.

Kääntäjät tyrmistyivät, kun loppumetreille mukana keikkunut SDI Media vetäytyikin pois sopimuspöydästä viime perjantaina, 25.2. Ylikansallinen yritys teki, vastoin freelance-kääntäjiensä toiveita, lyhytnäköisen päätöksen jättäytyä pois sopimuksesta, joka olisi tuonut käännösfirmojen välistä kilpailua kestävämmälle pohjalle. SDI on jo jonkin aikaa ollut Suomessa taloudellisissa vaikeuksissa, ja se on menettänyt asiakkaita pääasiassa toiselle kansainväliselle firmalle, Broadcast Textille. Ilmeisesti SDI ei ole kyennyt kilpailemaan hinnoissa BT:n kanssa, ja on vaikea kuvitella, että se ilman työehtosopimuksen tarjoamaa minimipohjaa pystyy niin koskaan tekemäänkään. Vaikuttaa siltä, että SDI roikkui mukana neuvotteluissa loppuun saakka tyydyttääkseen kääntäjiään, mutta aikomusta sopimuksen allekirjoittamiseen ei ollut missään vaiheessa.

Kääntäjien keskuudessa orjapiiskurin maineessa oleva Broadcast Text puolestaan jätti leikin kesken jo heti alkuun kuitaten ajatuksen työehtosopimuksesta utopistiseksi. BT:llä ei olisi ollutkaan mitään syytä sopimukseen sitoutumiseen, sillä tällä hetkellä sillä on hallussaan ylivoimaisesti suurin osa Yhtyneet-sopimuksen ulkopuolella teetettävistä av-käännöstöistä Suomessa, jotka se on voinut saada itselleen ainoastaan tekemällä kaikkein alhaisimpia tarjouksia. Ne se rahoittaa suoraan kääntäjien palkkioista, paitsi maksamalla jo alkuunsa alhaisia palkkioita, myös pakottamalla kääntäjät yrittäjän asemaan korottamatta kuitenkaan palkkiota tasolle, josta olisi mahdollista hoitaa yrittäjyyteen kuuluvia kuluja, kuten eläkemaksuja ja vakuutuksia. Myös SDI pyrkii muuttamaan viimeisetkin työsuhteiset freelancerinsa yrittäjiksi, säästäähän firma silloin huomattavasti työnantajakuluissa.

Työehtosopimuksella haluttaisiin lisäksi estää toimistoja myymästä kääntäjiensä käännöksiä vapaasti eteenpäin maksamatta lisäkorvauksia kääntäjälle. Tälläkin hetkellä television pääkanavilla pyörii Broadcast Textin kääntäjien kääntämiä ohjelmia, jotka on alun perin käännetty esim. DVD:lle ja jotka firma on myynyt uudelleen tv-kanavalle. Palkkion firma laittaa suoraan omaan pussiinsa antamatta kääntäjälle mitään. Kaiken lisäksi DVD-töistä maksetaan jo alkujaan huonompi palkkio kuin Suomen televisioon tulevasta käännöksestä. Ei luulisi olevan kohtuuton vaatimus, että kääntäjä saisi osuutensa oman käännöksensä uudelleen myymisestä.

Yleisradiolta toivotaan työehtosopimuksen huomioimista

134 toimistojen kääntäjää lähetti Yleisradioon vetoomuksen, että talon edelleen käynnissä olevassa käännöstöiden kilpailutuksessa otettaisiin huomioon toimistoja koskeva työehtosopimus. Tämä on perusteltu toive, sillä Yle ilmoittaa itsekin, että sitä ohjaavat yhteiskuntavastuuta heijastavat arvot kuten suomalaisuus, luotettavuus ja ihmisten arvostaminen, ja että se tukee media-alan kehittymistä. Tässä valossa olisi hyvin outoa, jos Yle jättäisi huomioimatta av-toimistojen TES:in, vaikka se onkin toistaiseksi vain yhden toimiston allekirjoittama. Pre-Textin valitsemalla Yle viestittäisi tukevansa av-käännösalan kestävämpää kehitystä.

Työehtosopimus on toistaiseksi pitkälti symbolinen, sillä sen allekirjoitti vasta yksi työnantajaosapuoli, ja mm. sen vähimmäispalkkioita koskevat määräykset tulevat voimaan vasta 1.1.2012. Pää on kuitenkin avattu. Pitkän tähtäimen tavoitteena on saada koko av-käännösala työehtosopimuksen piiriin ja tehdä toimistojen TES-sopimuksesta yleissitova. Tällöin ala tervehtyisi, kun toimistot kilpailisivatkin hinnan lisäksi laadulla, toimitusvarmuudella ja työolosuhteilla. Kääntäjät voisivat tehdä työnsä kunnolla kiireessä hutiloimatta ja kädestä suuhun elämättä. Siihen on vielä pitkä matka, mutta ensimmäinen askel on sentään otettu.

Tyytyväiset neuvottelijat

- U & A

Lisää mietittävää YLElle

2011-01-31T07:40:00.001+02:00

Edellisessä blogitekstissä mainittu YLEn kilpailutus aiheutti lisää pohdintaa.

Av-käännösten teettäminen halvalla onnistuu yksinkertaistettuna siksi, että aina tulee uusia innokkaita, jotka rakastavat elokuvia ja TV-sarjoja ja haluavat työskennellä niiden parissa vaikka puoli-ilmaiseksi. Mikäli tätä kannustetaan, av-käännösalan ammattimaisuus on vaarassa romahtaa. Ongelma on siinä, että havaittuaan alan vaativaksi mutta huonosti tuottavaksi, moni joutuu ennen pitkää hakeutumaan muihin töihin. Tilalle tulee toki uusia innokkaita, mutta ammattitaito alalla ei pääse kehittymään suuren vaihtuvuuden vuoksi.

Alalle tekijöitä houkuttavat nimenomaan elokuvat ja näytellyt TV-sarjat. Monella on mielessä jopa ihan jokin tietty elokuva tai sarja, jota he haaveilevat pääsevänsä kääntämään. Karu totuus on, että uudet tulijat laitetaan kääntämään reality-huttua ja täyteohjelmia, joita juuri kukaan ei katso, jotta kukaan ei huomaa aloittelevan kääntäjän kömpelöitä käännöksiä. Tahti on nimittäin niin hektinen, ettei kunnon perehdytystä ole aikaa antaa, eikä kaikkia aloittelijoidenkaan käännöksiä ehditä oikolukea, saati sitten kauemmin (kenties yli puoli vuotta!) alalla olleiden. Käännösfirma saattaa ”valvoa laatua” nappaamalla ajoittain massasta jonkun pahaa-aavistamattoman vasta-alkajan räpellyksen, haukkua sen yksityiskohtaisesti maanrakoon ja pelotella sillä muut kääntäjät tarkistamaan neuroottisesti omaa käännöstään yhä uudelleen, kunnes heidän tuntipalkakseen muodostuu jo miinusmerkkinen luku.

Entäpä sitten YLE, mitä jos sielläkin aletaan tilata halpiskäännöksiä? Kuinka moni innokkaista aloittelijakääntäjistä haaveilee kääntävänsä asiaohjelmaa tai tiededokumenttia? Aika harva. Siinä voi aloittelijan motivaatio tehdä hyvää työtä olla koetuksella. Entä miten käy taustatutkimuksen, kun palkkio on kehno? Ei sitä kovin huolellisesti tee mieli tehdä. Ja miten moni av-käännösalalle hinkuva hihkuu innosta, kun pääseekin tekemään ohjelmatekstityksiä? Ei kääntämistä alkuunkaan, vaan vaikkapa uutisten tai siitepölyvaroitusten tekstittämistä suomesta suomeksi. Onko sekin vielä niin hohdokasta, että tekee mieli tehdä loistavaa työtä pikkupalkalla?

Laatu on silleen fifty-sixty

2011-01-29T11:11:00.003+02:00

Yleisradio kilpailuttaa parhaillaan alihankkijoita toimittamaan suomen- ja ruotsinkielisiä televisiokäännöksiä ja ohjelmatekstityksiä. Ohjelmatekstitykset ovat pääasiassa kuulovammaistekstityksiä kotimaisiin ohjelmiin, ja lakimuutoksen myötä kaikissa ohjelmissa tulee olla tekstitys viimeistään vuonna 2016. Lisäksi YLE haluaa ostaa arkistokäännöksiä, siis käännösfirmoilla mahdollisesti jo olemassa olevia tekstityksiä, jotka muokattaisiin YLEn käyttöön sopivaksi. Tämän oletetaan tulevan halvemmaksi kuin kokonaan uuden käännöksen teettäminen.

Kokonaan käännöstoimintaa ei ulkoisteta, sillä vaikka YLE on jo pitkälti hankkiutunut eroon kuukausipalkkaisista kääntäjistään ja mm. ulkoistanut animaatiodubbaukset, freelancer-kääntäjät ovat edelleen Yhtyneet-työehtosopimuksen suojassa, joka sallii vain tietyn prosenttimäärän ulkoistamisen. Silti tarjolla on aikamoinen kakku: 300 tuntia av-käännöksiä ja 700 tuntia ohjelmatekstityksiä vuodessa. Tarkoitus on jakaa molemmat kakut kolmelle toimittajalle, mikäli sopivia toimittajia löytyy tarpeeksi. Tarjousten jättämisaika päättyy maanantaina 31.1.

Av-kääntäjät seuraavat prosessia suurella mielenkiinnolla, eikä vähiten toimistojen jälleen maanantaina 31.1. (!) jatkuvien työehtosopimusneuvottelujen vuoksi. Tarjouskilpailussa av-kääntäjiä onkin eniten kuohuttanut tieto, että alihankkijan valinnassa hinnalle annetaan 60 prosentin painoarvo ja laadulle vain 40 prosenttia. Tämä sotii vastaan av-kääntäjien pitkällistä taistelua nostaa alansa ansiotasoa akateemista koulutusta vastaavaksi. Laadun väheksyminen puolestaan on suoraan katsojan väheksymistä. YLE ilmeisesti liittyy Nelosen, TV Viiden ja Suomi-TV:n joukkoon asenteellaan, että laatu on sivuseikka, kunhan halvalla saadaan, katsojat tuskin välittävät. Valtion laitokselta odottaisi moraalisempaa toimintaa. Painoarvo pitäisi ehdottomasti olla laadussa ja prosentit vähintääkin 50/50.

Torstaina käännöstoimistojen listoilla olevat av-kääntäjät lähettivätkin vetoomuksen YLEen, jossa vedotaan YLEä näyttämään tietä muille tv-kanaville ottamalla huomioon käynnissä olevat käännöstoimistojen TES-neuvottelut ja valitsemalla yhteistyökumppanikseen TESiin sitoutuvan yrityksen. Vetoomuksen allekirjoitti 135 kääntäjää Broadcast Textiltä, SDI-Medialta, Pre-Textiltä sekä ulkomailla toimivilta PrimeTextiltä, Ordiovisionilta, Filmtextarnalta, Uptempolta, IMS Medialta, Softitlerilta ja Technicolorilta. Mukana oli myös joitakin hiljattain alalta heikon palkkiotilanteen vuoksi poistuneita.

YLEllä on nyt tilaisuus ottaa iso askel kohti av-käännöstoiminnan laadun ja koko alan terveemmän kehityksen edistämistä. Toivottavasti siellä ymmärretään tehdä myös pitkällä tähtäimellä järkevä ratkaisu.

Jäähyväiset Bo Bradylle

2011-01-05T15:05:00.000+02:00

Kirjoittanut Laura Ruuttunen

Työasioita, käännettäviä ohjelmia siis, tulee ja menee. Milloin ”kohudokumentti”, milloin risteilyteollisuuden masinoima mainosmatkailusarja, milloin lapsenkasvatusneuvoja. Yhtä en kuitenkaan olisi vaihtanut, ellei olisi ollut pakko.

Muistatteko, kuinka legendaarisessa Frendit-sarjassa Joey näytteli Days of Our Lives -sarjassa? Kyseessä oli fiktiivinen versio meilläkin nähdystä Päivien viemää -saippuaoopperasta. Frendien katsojat varmaan luulivat, että sarjassa parodioitiin Viemäreitä raskaasti, kun fiktiivisessä versiossa nähtiin muun muassa aivojensiirtoleikkaus. Viemäreitä kääntäneenä tiedän: ei ollut tarvetta parodioida. ”Ne tekevät sen itse”, näin Paavo Haavikkoa siteeratakseni.

Päivien viemää tapahtuu fiktiivisessä Salemin kaupungissa (sisämaan kaupunki, jossa kuitenkin on avomerisatama), mutta seikkailut ovat vieneet Salemin asukkaita kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiinkin paikkoihin. Jostain syystä Salemin väen veri vetää kovasti erilaisille saarille (vaiko aina sittenkin sille yhdelle ja samalle?), joille yhteistä on, että niitä on mahdoton löytää nykyaikaisilla paikannusmenetelmillä. Joudutaan saarille vasten tahtoakin: ikävin tapa oli kai se, kun Salemissa riehuvan sarjamurhaajan uhrit päätyivätkin tuonpuoleisen sijaan ihmesaarelle.

Elämän peruselementit, syntymä ja kuolema, ovat aina olleet vahvasti läsnä salemilaisten arjessa. Mahtoi olla Samanthalle stressaavaa, kun ei voinut tietää, onko toinen syntymässä olevista kaksosista myös aviomiehen Lucasin vai sittenkin arkkivihollissukuun DiMeroihin kuuluvan raiskaaja-rakastetun EJ:n. Toisaalta Jennifer sai kärsiä aviomiehen menettämisen tuskan moneenkin otteeseen ja totesi miehelleen Jackille: ”Kun kolmannen kerran palasit kuolleista, ajattelin, etten jaksa enää aloittaa alusta.” Sarjan historiassa on nähty kymmeniä liikuttavia kuolleistanousemisia. Miten toivoa herättävää!

Toisaalta lempinäyttelijästään voi joutua luopumaan noin vain, vailla varoitusta. Näyttelijävaihdoksien kanssa sarjassa oltiin kuin ei oltaiskaan. Yhtäkkiä Shawn ei ollutkaan Shawn eikä Stephanie Stephanie, ja toisaalta kuitenkin oli. Kerran vaihdos sentään käsikirjoitettiin: mystisessä Lähi-idän sodassa (jossa aiemmin mainittu Samantha sabotoi ystäviensä tekemisiä mieheksi tekeytyneenä) haavoittunut Phillip kävi kuin kävikin naamanvaihtoleikkauksessa.

Mitä olen Viemäreiltä saanut? Laarini niin täyteen campia, että selviän hyväntuulisena läpi seuraavat kymmenen vuotta, vaikka televisiosta tulisi miten laadukasta puolalaista draamaa tahansa. Tärkein anti on kuitenkin ollut kääntäjärinkimme Salem Sisters, jonka kesken on puitu niin fiktiivisiä bioaseita kuin mystisen hanskakäden henkilöllisyyttäkin. On järjestetty kolligallup Salemin salskeimmasta uroksesta (voittajaksi selviytyi Prinssi Uljas -osastoa edustava Austin Reed) ja hihitelty nerokkaimmille jaksonnimikeksinnöille.

Hyvästi siis lemmikkini, oikeamielinen, karski epäonnen ritari Bo Brady. Kun sukusi jonakin päivänä vihdoin nujertaa DiMerat, jossain kaukana lämpö läikähtää rinnassani, ja muistan: Kuin ehtyy tiimalasin hiekka, on elämämmekin päivien viemää.

Lisätietoa The Pacific -sarjan suomennoksesta

2010-12-29T13:54:00.010+02:00

Eilen kävi ilmi, että The Pacific -sarjan DVD-julkaisu saa uudet suomennokset. Alan ihmisenä A. Armoton ei malttanut jättää asiaa sikseen, vaan soittipa Warner Brosin maajohtaja Ismo Hietaselle ja kyseli lisätietoja sattuneesta.

Kerta ei ollut ensimmäinen, kun julkaisujen käännöksiä viilataan. Toisinaan sitä on sattunut elokuvien kohdalla. Hietanen osasi kertoa, että muun muassa LA Confidential -elokuvan tekstitykset on käännetty uudemman kerran.

Hietasella ei ollut tietoa siitä, mikä käännöstoimisto oli toimittanut käännöksen. HBO-kanava lienee tehnyt sopimuksen Yhdysvalloissa vaikuttavan toimiston kanssa, joka on sitten teettänyt käännöksen alihankintana.

Kun The Pacific -sarjan käännöksistä alkoi kaikua palautetta, Warner Bros tarkistutti käännöksen laadun parilla kääntäjällä ennen kuin kommentoivat sitä HBO:n päähän. Kanava päätti suomentaa sarjan uudelleen ennen joulua. Uusi käännös on tekeillä, mutta vielä ei ole tietoa, mihin julkaisuerään se ennättää. Varmaa on, että uuden suomennoksen lisääminen tuleviin julkaisueriin on melkoinen menoerä.

Hietasen mielestä kyse oli kääntäjän ammattitaidottomuudesta. Hän ei osannut arvioida, olisiko tiukalla aikataululla tai huonolla palkkiotasolla ollut osuutta asiaan. Levittäjäyhtiöillä ei ole resursseja valvoa käännösten laatua, vaan ne luottavat toimistojen ammattitaitoon. Näin ollen uuden käännöksenkin laatu on HBO:n ja käännöstoimiston välinen asia.

Toivottavasti sarja saa ansaitsemansa suomennoksen ja kääntäjä asianmukaisen palkkion. Tässä tilanteessa edellinen seikka on melko taattu, mutta entäs se jälkimmäinen?

Pacific-sarjan DVD-suomennokset uusiksi

2010-12-28T22:04:00.010+02:00

Savon Sanomat uutisoi 28.12.2010, että The Pacific -sarjan DVD-julkaisu saa uuden suomennoksen. Warner Brosin maajohtaja Ismo Hietanen selitti, että "alihankintana tehty käännös oli ammattitaidotonta", vaikka sarjan tuottanut HBO-kanava oli tilannut ja hyväksynyt käännöksen.

Uusia eriä julkaisusta on luvassa jo näin joulun välipäivinä ja tammikuun puolivälissä. Hietasen mukaan vielä ei tiedetä, ehtiikö uusi suomennos uusiin DVD-eriin. Vissi juttu on, että ensimmäinen suomennos on väsätty vähällä palkalla ja kovalla kiireellä. Yhtyneet-työehtosopimuksen alaisena jokaista jaksoa saisi kääntää kolme työpäivää. DVD-julkaisujen useimmat kääntäjät tekevät työtään hirmuisella vauhdilla tiukkojen aikataulujen ja ala-arvoisten palkkojen rutistuksessa. En yllättyisi lainkaan, vaikka kääntäjä olisi suomentanut puolitoista jaksoa päivässä.

Toivottavasti HBO ja Warner Bros saivat tästä kullanarvoisen opetuksen: kääntäminen on luovaa toimintaa, jossa parhaimmillaan loksahtavat kaikki palaset kohdilleen: sarja, kääntäjä, aikataulut ja rahallinen korvaus. Kunpa he alkaisivat arvostaa kääntäjän panosta - ja osoittaisivat sen tuntuvin teoin.

Tuottaja ja kääntäjä ne yhteen soppii...

2010-11-27T15:26:00.014+02:00

Elokuvien on kuvailtu olevan elokuvaohjaajan media. Juuri ohjaajan visio kuultaa parhaiten läpi lopullisessa tuotoksessa. Toisin on televisiosarjojen kohdalla: niitä luotsaavat vaihtuvien ohjaajien sijasta tuottajat, jotka ovat vastuussa sarjan juonen koukeroista ja viime kädessä sen menestyksestä.

Satutko tietämään, kuinka kauan katsomasi fiktiivisen televisiosarjan jaksoa tehdään suurin piirtein? Jakson ideasta valmiiseen tuotteeseen? Sitä työstetään useimmiten kaksi kuukautta. Siinä ajassa se kirjoitetaan, kuvataan ja leikataan siksi jaksoksi, jonka käännät tai katsot televisiosta tekstitysten kera.

Kerron tyypillisen, yhdysvaltalaisen draamasarjan jakson tuotantosyklistä. Joka vuoden kesä-, heinäkuussa sarjan tuottajat eli käsikirjoittajat käärivät hihansa ja alkavat suunnitella tulevaa kautta. He sopivat kauden päätapahtumat ja jakavat keskenään kunkin jakson kirjoitusvastuun.

Yksittäisen jakson käsikirjoitus valmistuu viidessä viikossa. Käsikirjoittaja aloittaa urakkansa tekemällä listan, jossa on luetellaan jakson kohtaukset ja niiden tapahtumat. Sitten hän kirjoittaa kohtausten dialogin. Tähän menee useimmiten kaksi viikkoa. Käsikirjoitus menee vastaavien tuottajien, muiden tuottajien ja kanavasensorien luettavaksi. Palautteen avulla kirjoittaja tekee toisen version. Sekin luetutetaan muilla, ja käsikirjoittaja tekee viimeiset viilaukset. Sitten kuvausten aikana käytettävä käsikirjoitus on valmis, joskin tämäkään versio ei ole täysin turvassa muutoksilta. Käsikirjoitusten versiot tulostetaan usein eri värein; näin on helpompaa pysyä kärryillä siitä, mikä onkaan se viimeisin versio. Kaiken kaikkiaan käsikirjoitusta työstetään viitisen viikkoa.

Jakson varsinaista tuotantoa suunnitellaan noin viikon verran. Siinä ajassa lyödään lukkoon kuvausten logistiikat, varmistetaan kuvauspaikkaluvat ja viimeistellään monia muita tehtäviä. Jakso kuvataan seitsemässä tai kahdeksassa päivässä, minkä jälkeen se menee jälkituotantoon. Silloin jakso leikataan, ja samalla dialogi, musiikki ja erikoistehosteet lisätään materiaaliin.

Nyt jakso on viimein valmis, ja se lähtee maailmalle eli esitykseen. Joskus yhdysvaltalaista kantaesitystä seuraa nopea esitys ulkomaiden medioissa. Tätä nähtiin Suomessakin vuonna 2007, kun Nelonen esitti suosittuja sarjojaan internetissä maksua vastaan vain pari viikkoa kantaesityksen jälkeen. Sarjoihin kuuluivat Lost, Greyn anatomia, Ruma Betty ja Täydelliset naiset. Nelosen kokeilu ei kestänyt kauan. Liekö syynä ollut vähäiseksi jäänyt suosio, maksun pakollisuus vai jokin muu tekijä. Silti Nelosen veto peilasi sangen hyvin ajan henkeä: yhä useampi tuskastuu tuotantokausien pitkiin odotusaikoihin ja lataa jaksot laittomasti internetistä. Nopeille esityksille tuntuisi olevan markkinarakoa Suomessakin.

Tällä hetkellä odottavan aika ei ole pitkä, jos sattuu olemaan Dexter-fani ja tilaa Canal + -kanavapakettia. Kanava näyttää sarjan uusimman kauden jaksoja vain viikko kantaesityksen jälkeen. Dexter on tiheätahtinen jatkosarja, jossa tapahtumat vaikuttavat toisiinsa ja juoni nivoutuu yhteen kauden edetessä. Kuinka haastavaa mahtaakaan olla kääntää sarjaa kuten Lost tai Dexter, jossa yhden jakson pikkutapahtuma tai heitto voi tulla uudelleen esille myöhemmässä jaksossa? Tilanne toki helpottuu, jos sama ihminen kääntää kaikki tuotantokaudet.

Miettivätköhän tuottajat lainkaan oman sarjansa käännettävyyttä? Mitäköhän he mahtaisivat tuumata, jos he kuulisivat, että kääntäjällä on pahimmassa tapauksessa vain päivä aikaa (joidenkin DVD-julkaisujen kohdalla) kääntää heidän työnsä hedelmät? Ei muuta kuin Twitteriin kyselemään!

Jaoston rubiinipäivä

2010-11-12T16:08:00.016+02:00

Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton TV- ja elokuvakääntäjien jaosto perustettiin 25.11.1970. Perjantaina 5.11.2010 nykyisen av-kääntäjien jaoston pyöreitä vuosia saapui juhlimaan yli 80 henkilöä. Pirskeet pidettiin Helsingissä Käpylän työväentalolla, josta oli sukeutunut todellinen juhlapaikka koristelutoimikunnan toimesta. Vieraat astelivat sisään punaisen maton päällä, filminauhat koristivat portaita ja juhlasalin pöydät olivat kynttilöiden, filminauhojen ja tähtihileiden peitossa. Vanhojen elokuvien kohtauksia näytettiin isolla valkokankaalla. Koristeet virittivät vieraat juhlatunnelmaan. Suurkiitos kaikille koristelutoimikunnan jäsenille!

Juhlan seremoniamestarina toimi jaoston oma Charlie Chaplin eli Marko Pohjanrinne. Hän kertasi juhlan ohjelman ja luovutti lavan jaoston puheenjohtajalle Sanna Väreelle, jonka johdolla kilistimme tulevaisuudelle. Väre myös otti vastaan SKTL:n puheenjohtajan Liisa Laakso-Tammiston sekä asiatekstikääntäjien jaoston puheenjohtajan Ulla Agopovin ja tulkkijaoston puheenjohtajan Kirsi Lammin onnittelut.

Seuraavana ohjelmassa oli ruokailu, jolle varattiin aikaa tunti. Pöydät notkuivat salaatteja, piirakkaa ja pieniä ruisleipiä. Vanhan maailman menon malliin juhlasalissa kiersivät virvoketytöt, jotka myivät kurkun kostukekuponkeja. Syömisen aikana oli viihdykettäkin tarjolla: pienellä pöydällä oli "Guugl Quotz"-visa. Arkilla listattiin noin kaksikymmentä sitaattia elokuvista. Jujuna oli, että sitaatit oli käännetty Googlen käännösohjelman kautta. Googlattujen sitaattien alkuperäinen muoto ja elokuva oli arvattava. Oikeat vastaukset pystyi tarkistamaan haitaripapereista.

Ruokailun jälkeen juhlaväelle esiintyi steppaaja Tea Rosenberg. Hän pisti kengillä koreasti neljän laulun ajan ja sai asiaankuuluvasti raikuvat aplodit. Sitten olikin jo aika hieroa älynystyröitä: leffamusavisa oli seuraava ohjelmanumero. Visan ideoineet Sonja Karvonen ja Maarit Malm kuunteluttivat kollegoillaan musiikkia kahdeksalta vuosikymmeneltä, alkaen 1930-luvulta. Kysymykset olivat erittäin visaisia, ja voittajajoukkue oli Sorsakvartetti viidellä oikealla vastauksellaan. Musiikkitietäjät saivat palkinnoksi neljä soundtrack-levyä ja samppanjapullollisen suklaapalloja.

Muitakin palkintoja oli luvassa: jaoston oma, vuosittainen tunnustuspalkinto on yhä työn alla, mutta juhla oli hyvä tilaisuus harjoitella tulevaisuutta varten. Jaoston tuleva puheenjohtaja Kati Metsola jakoi palkinnon Kirsti Luovalle ja Marja Huuskoselle, jotka ovat kirjoittaneet historiikin audiovisuaalisen kääntämisen ensitaipaleesta.

Maija Rantanen jakoi kiitosta av-kääntäjien foorumin taustaryhmälle, joka on jaksanut puurtaa alan valoisamman tulevaisuuden ja paremman yhteishengen eteen. Taustaryhmästä olivat paikalla Katja Aulavuori, Tytti Heikkilä, Hertta Oksanen ja Jukka Sorsa. Kiitokset lähtivät myös Anna-Maija Ihanderille, Mari Korpuselle ja Mia Storelle. Heikkilä puolestaan kiitti kaikkia, jotka ovat osallistuneet foorumin ja sivuston tekemiseen.

Sanna Väre jakoi tunnustusta Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton toimiston työntekijöille, joilta jaosto on saanut korvaamatonta apua kerta toisensa jälkeen. Toimiston nykyiset kantavat voimat Liisa Leppänen ja Sari Lahti eivät olleet paikalla, joten palkinnon ottivat vastaan Liisa Laakso-Tammisto ja Leppäsen edeltäjä, eläkkeelle siirtynyt järjestösihteeri Helkky Halme.

Maria Kynsijärvi palkitsi meneillään olevien TES-neuvottelujen kääntäjäedustajat. Paikalla olivat Lauri Mäkelä ja Ilona Ahlgren. Aplodit suunnattiin heidän lisäksi myös Taru Alinille, joka ei päässyt paikalle.

Viimeinen palkinto jaettiin juhlaväen lempikääntäjälle. Juhlijat saivat nimetä oman suosikkikääntäjänsä paperilappuihin, jotka kerättiin hopeiseen silinterihattuun. Äänestysajan jälkeen laskettiin tulokset. Juhlaväen suosikkikollega oli Mari Hallivuori, joka oli jo ehtinyt lähteä juhlista. Toivottavasti palkinto saavutti omistajansa myöhemmin.

Juhlat jatkuivat tunnustuspalkintojen jakamisen jälkeen vapaamuotoisena seurusteluna aina keskiyöhön saakka. Viralliset jatkot olivat Stadin tähdessä.

Kiitos kaikille "rubiinijuhlan" järjestäjille ja juhlijoille! Liisa Laakso-Tammisto sovelsi hääpäiviä jaoston merkkipäivään, ja näin ollen juhlimme rubiinipäivää. Nähdään safiirijuhlissa, jollei jo aikaisemmin.

Kuvat Ilona Ahlgrenilta ja Lauri Mäkelältä.

Suomen suosituin luontoääni

2010-11-04T16:37:00.009+02:00

Kirjoittanut Taru Alin

Konkariselostaja av-kääntäjän työparina

Lauantai-ilta ja Avara luonto. Tuttu ääni kertoilee verkkaisesti monimuotoisen maapallomme ihmeistä, ja kaikki hiljenevät kuuntelemaan. Jarmo Heikkisen ääni on kuulunut monen suomalaisperheen saunanjälkeiseen hetkeen jo vuosien ajan. Piakkoin YLE Kulttuurin toimittajan ja ohjaajan työstä eläkkeelle jäävä TV- ja radiotyön legenda on kuitenkin paljon muutakin kuin ”se Avaran luonnon selostaja”. Neljälle vuosikymmenelle ulottuvalle uralle mahtuu selostajan, toimittajan ja ohjaajan työn lisäksi myös käsikirjoittamista ja näyttelemistä. 1990-luvun puolelle saakka Heikkinen toimi melkeinpä ainoana Avaran luonnon selostajana.

Muuttuva maailma on Heikkisen mukaan tuonut luontodokumenttien aiheisiin jonkin verran äärimmäisyyksien hakua, mutta suurimmat muutokset ovat tapahtuneet tekotavoissa ja tekstissä. Alkutaipaleella selostajan lukuvirheet merkittiin kelanauhuriin paperisuikaleilla, ja kohdat nauhoitettiin jälkikäteen uudelleen. Suomen kielen lauseenmuodostuksen muuttuminen on vaikuttanut myös spiikkitekstien sävyihin.

Hyvä selostusääni lähtee Heikkisen mukaan neutraaliudesta. Eri sävyjä ja painotuksia on kuitenkin osattava tuoda esille siten, että selostus pysyy taustalla eikä katsoja jää miettimään sitä. ”Hyvä spiikki on minimalismin taidetta,” Heikkinen tiivistää. Tekstitykset ovat syrjäyttämässä selostuskäännökset muun muassa kustannussyistä. Heikkinen pitää selostuksen säilymistä tekstittämisen rinnalla tärkeänä. Ulkomaalaisesta filmistä tulee suomenkielisen selostuksen myötä omempi, eikä tekstiä ole tarvetta tiivistää yhtä paljon kuin tekstityksissä. Av-kääntäjää tarvitaan myös selostustöissä, joissa toisinaan kysytään ohjaajan taitoja.

Selostaja saa käännöksen sähköpostitse ja tapaa sitten kääntäjän. Heikkinen kertoo, ettei useinkaan tutustu selostettavan ohjelman kuvanauhaan etukäteen, ellei kääntäjä katso sen olevan tarpeen. Selostustekstin Heikkinen lukee aina huolellisesti, ellei se jostakin syystä päädy hänen käsiinsä viime tingassa. Konkarilta spiikki sujuu toki tarvittaessa kylmiltäänkin.

Uusien käsitteiden tai vaikkapa eläinlajien lihavoiminen tekstissä helpottaa myös selostajan työtä. Jos ohjelmassa on sekä tekstitettyjä osuuksia että selostusta, Heikkisen mielestä on tärkeää, ettei selostaja lue jo tekstissä mainittua eläinlajia esittelypainotuksella. Tässäkin kääntäjän ja selostajan yhteistyön merkitys korostuu, sillä selostaja ei aina näe etukäteen tekstitettäviä osuuksia.

Kääntäjän toimituksellisen työn osuus on lisääntynyt tiedon lisääntymisen myötä, mutta varsinaista ohjaamista kokenut selostaja tarvitsee vähemmän. Heikkisen kokemuksen mukaan kääntäjä keskeyttää selostuksen nauhoituksen ani harvoin, mutta aina asiasta. Selostaja on kenties ymmärtänyt asian väärin tai unohtanut esittelypainon, jolloin kääntäjä ohjaajan asemassa antaa lukuohjeen. Oikea luenta on Heikkisen mukaan tärkeä asian ymmärtämisen kannalta.

Kääntäjä panee selostustekstiin myös ääntämisohjeita esimerkiksi vieraskielisten erisnimien kohdalle ja tarvittaessa keskeyttää nauhoituksen uutta ottoa varten. Selostaja ajoittaa lukemisen kääntäjän merkitsemien alku- ja joskus myös loppuaikakoodien mukaan. Tarvittaessa kääntäjäohjaaja antaa selostajalle merkin, jonka kohdalla luennan tulisi alkaa, mutta hyvästä reaktionopeudestaan kiitelty Heikkinen ei enää tätä menetelmää käytä. Kokenut selostaja pystyy myös tarvittaessa nopeuttamaan luentaa, mutta usein tekstiä joudutaan tiivistämään, sillä nopeutettu kohta ei saisi erottua liikaa muusta rytmistä. Heikkinen mainitseekin aloittelevan kääntäjän yleisimmäksi kompastuskiveksi liian runsaan tekstimäärän käytettävissä olevaan lukuaikaan nähden.

Pitkään jatkunut yhteistyö samojen kääntäjien kanssa vähentää kääntäjien antamien ohjeiden tarvetta, ja vastavuoroisesti myös selostaja voi kommentoida kääntäjän työtä. Heikkinen kertookin tarvittaessa omaksuvansa myös äidinkielen opettajan roolin. Kaiken kaikkiaan Heikkinen kiittelee Ylen suomentajia taitaviksi ja asiansa osaaviksi ammattilaisiksi. Heikkinen arvostaa myös äänittäjän panosta parhaan mahdollisen lopputuloksen luomisessa.

Heikkinen arvioi 50 minuutin ohjelman nauhoituksen vievän noin tunnin ja viisitoista minuuttia. Tällaisia nauhoituksia kokenut selostaja voi tehdä peräkkäin kaksi, jopa kolmekin. Studioajat ovat kuitenkin kortilla, ja erityisesti äänittäjät ovat kovilla kireän tahdin vuoksi.

Toimettomaksi Jarmo Heikkinen ei aio jäädä eläkkeelläkään. Freelance-työt jatkuvat, ja suosikkiselostaja on alkanut opetella kaksirivisen soittoa opettajan johdolla. Laiskaksi oppilaaksi tunnustautuva Heikkinen kertoo myös harrastavansa keräilyä: arkistoista löytyy muun muassa kasapäin vanhoja selostuskäsikirjoituksia ja videonauhoja. ”Niissä on hyvää tietoa, vaikka en minä tiedä, mihin niitä tarvitsen,” Heikkinen nauraa.

Haastattelu julkaistu kokonaisuudessaan Kääntäjä 9/2010 -numerossa. Heikkisen suloääntä voi kuunnella YLEn Elävän arkiston tallenteissa.

Kulttuurivientiä elokuvafestivaaleilta Oscareihin

2010-10-18T21:20:00.001+03:00

Kirjoittanut Tiina Kinnunen

Kiitetty dokumenttielokuva Miesten vuoro valittiin Suomen Oscar-ehdokkaaksi syyskuussa. Sitä ennen elokuva on kerännyt palkintoja ja katsojia jo melkein vuoden ajan pitkin poikin maailmaa. Elokuvamaailman lingua franca on kuitenkin englanti, myös festivaaleilla ja kilpailuissa, ja ennen kuin elokuvan matka maailmalle alkaa, tarvitaan kulttuurinedistämistyötä, johon pystyy vain av-kääntäjä: elokuvan suomi on käännettävä englanniksi.

Miten sama käännös voi toimia Berliinin elokuvajuhlilla, Vladivostokin Suomi-elokuvan päivillä ja vaikkapa jopa Oscar-mittelöissä? Tuotantopäällikkö Timo Vierimaa Miesten vuoron tuottaneesta October Filmsistä kertoo, että haasteellisinta käännöksen kannalta on juuri sen laaja käyttötarkoitus. Elokuva ja sen käännös voivat päätyä vaikkapa 70-vuotiaan ranskalaisen TV-kanavan sisäänostajan pöydälle tai Manhattanille elokuvateatteriin, ja molemmissa tapauksissa katsojan täytyy ymmärtää käännös oikein. Tasapainoilu natiivikatsojille suunnatun värikkään, idiomaattisen ilmaisun ja yleismaailmallisesti ymmärrettävän englannin välillä on joskus melkoista nuorallakävelyä. Tarkkaan määritelty kohdeyleisö on ylellisyys, johon kääntäjällä tai tuotantoyhtiöllä ei tässä tapauksessa ole varaa. Joskus harmittaa, kun löytää aivan loistavan vastineen, mutta tietää heti, ettei sitä voi elokuvassa käyttää. Useampaan kieliversioon ei suomalaisen elokuvan budjetti taivu. Toisaalta, varsinkin elokuvan myyntimenestys, miksei myös kilpailumenestys, on osin riippuvainen myös käännöksestä.

Kääntäjän kannalta miellyttävintä ja toisaalta joskus vaikeinta on yhteistyö ohjaajan kanssa. Ohjaaja tuntee tarinansa ja elokuvansa parhaiten ja hänellä on usein perusteltu kanta jopa sanavalintoihin. Kääntäjän kauhu on tietysti ohjaaja, joka luulee tietävänsä että ”älä ny istu siinä ku tatti” pitäisi kääntyä ”don’t sit there like a mushroom”, mutta useimmiten olen saanut työskennellä aivan mahtavien ohjaajien kanssa, jotka luottavat lujasti kääntäjään ja kääntäjän ammattitaitoon. On mukavaa, että voi kääntyä ohjaajan puoleen kun ei tiedä mitä erityisen epäselvässä kohdassa sanottiin tai kehen ”hän” viittaa tai onko ihmisen nimi Höttönen vai Möttönen. Ja lopullinen elokuvaan päätyvä versio on myös aina ohjaajan ja/tai tuottajan siunaama, joten kääntäjällä on myös selustatukea ratkaisuilleen.

Timo Vierimaa painottaa myös tuottajan ja kääntäjän yhteistyön sujuvuuden merkitystä. Kääntäjän panos on osa tuotantoprosessia, ja pitkään yhteistyötä tehneet tahot saattavat varata luottokääntäjänsä elokuvalle jopa kuukausia ennen elokuvan valmistumista. Toisaalta, joskus saattaa aueta hyvinkin pikainen audienssi rahoittajan pakeille, ja silloin tarvitaan nopeita ratkaisuja ja nopeita käännöksiä. Tarvitaan kääntäjää, joka tuntee alan kiihkeän tempon ja ymmärtää aikataulujen merkityksen.

Miesten vuoro -dokumenttielokuva oli mielenkiintoinen ja koskettava elokuva myös kääntäjälle. Yli 20 vuotta leipänsä kääntäjänä tienannellekin tulee tippa linssiin kun mies kertoo kameralle lapsensa kuolemasta. Ja samalla ammatillinen yliminä katsoo toisella silmällä tiivistä lähikuvaa ja toteaa että ”tässä on tehtävä tekstistä yksirivistä, etten peitä teksteillä puhujan alaleukaa ja suuta.” Miten säilyttää yllätysmomentti katsojalle, kun mies kertoo hieman erikoisemmasta saunakaveristaan? Ei saa paljastaa että poliisin tuoma orpolapsi onkin mesikämmen.

Ja tietysti pakollinen katsojapalaute: 1,7 promillen kännissä oleva tuttavantuttava (merkonomi) tulee lauantai-illan kunniaksi avautumaan että ”she oli ihan hyvä käännösh mutta kyl she sholitude oish pitäny olla loneliness”. Kun sitten tätä juttua varten kaivoin tekstitystiedoston esiin, uteliaisuus voitti ja kävin katsomassa missä olin moisen kardinaalivirheen tehnyt. Hakusanalla solitude ei löytynyt mitään, mutta kas, solitary löytyikin – kohdassa, jossa vanki kertoo että hänen elämänsä käännekohta oli päivä, jolloin hän eristyssellissä harkitsi itsemurhaa. I rest my case.

Julkaistu Kääntäjä-lehdessä 8/2010

Isyysoikeus ja orvot käännökset – tekijänoikeuksien perusteita käännöstoimistoille ja televisiokanaville

2010-10-12T20:50:00.001+03:00

Tarkkaavainen televisionkatsoja huomaa yhä useammin, ettei ohjelman kääntäjää ilmoiteta. Joskus mainitaan ainoastaan käännöstoimiston nimi, joskus ei sitäkään. Välillä ohjelman lopputekstit kutistetaan ruudun yläkulmaan, joskus ne jopa poistetaan mainosten tieltä kokonaan. Mainossekunnit ovat kanavalle kullanarvoisia, ja käännöstoimistolle suomentajan nimi voi olla turhaa painolastia.

Syitä nimen puuttumiseen voi olla useita. Käännöstoimisto on voinut muokata vanhaa televisio- tai dvd-käännöstä ja katsoa, ettei se kuulu enää alkuperäiselle kääntäjälle. Televisiokanava on voinut leikata ohjelman lopusta viimeisen sekunnin ja samalla kääntäjän nimen. Niinkin on käynyt, että kääntäjä on halunnut pysyä tuntemattomana, kun hän ei ole ollut tyytyväinen käännöksen laatuun jouduttuaan tekemään työn liian nopeasti tai ei ole halunnut nimeään mainittavan tietyn käännöstoimiston yhteydessä.

Virheitä sattuu ja nimiä häviää teknisistä syistä ja muista syistä. Toisinaan ohjelman katsoo alusta loppuun kääntäjän jälkeen vasta televisionkatsoja, eikä kukaan tarkasta lopputulosta ennen esityspäivää. Toisinaan käännökseen suhtaudutaan syystä tai toisesta pelkkänä tuotteena, joka kuuluu asiakkaalle kertakorvauksen jälkeen kokonaan ja jota tällä on oikeus käsitellä, miten haluaa.

Eräs selitys viimeksi mainitulle asenteelle voi olla se, että yhä tehdään sopimuksia, joissa teoksen tekijä antaa asiakkaalle epämääräisesti "kaikki luovutettavissa olevat" tekijänoikeutensa. Lisäksi saatetaan sopia, että asiakas voi muuttaa teosta erikseen kysymättä ja jopa myydä sen samoin ehdoin eteenpäin. Sopimus ei ole luovan työn tekijälle edullinen, mutta ellei muuta ole tarjolla, moni antaa periksi.

Av-käännöstoiminnan kannalta sopimuksella ei olisi kuitenkaan tarpeellista luovuttaa kuin rajattuja taloudellisia tekijänoikeuksia, joilla kääntäjä antaa luvan käännöksen käyttämiseen sovittuna esityskautena. Asia erikseen ovat moraaliset tekijänoikeudet, joista tässä yhteydessä olennaisimmat ovat isyysoikeus (alkuperäinen tekijä on ilmoitettava) ja respektioikeus (teosta ei saa muuttaa tai levittää "tekijän taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla"). Siinä, missä kääntäjällä on oikeus luovuttaa taloudelliset tekijänoikeutensa asiakkaalle, kääntäjä ei voi täysin luopua moraalisista oikeuksistaan, vaikka sitä itse haluaisi. Lain mukaan niistä voi luopua vain, jos teosta käytetään rajoitetusti sekä laadultaan että laajuudeltaan.

Herää kysymys, että jos kääntäjän ja käännöstoimiston välinen sopimus on erittäin kattava ja hyvin laaja – kuten silloin, kun kääntäjä luopuu sopimuksessa "kaikista oikeuksistaan" ja antaa vieläpä luvan käännöksen rajattomaan edelleenluovuttamiseen ja muokkaamiseen – onko sopimus laillinen vai moraalisia tekijänoikeuksia loukkaava? Jos toimistolla on käännökseen ikuinen käyttöoikeus ja toimisto saa myydä sen asiakkailleen samoin vapauksin, käytetäänkö teosta lain tarkoittamalla tavalla rajoitetusti? Ellei käyttö ole rajoitettua, käännöstä ei voi muuttaa ilman lupaa eikä kääntäjää voi jättää ilmoittamatta, vaikka siitä yritettäisiin sopimuksessa sopia ja vaikka kääntäjä suostuisi järjestelyyn.

Kääntäjän nimen ilmoittaminen on Suomessa vakiintunut tapa, josta yrittävät sopimusehdoin luistaa lähinnä vain jotkin asiasta tietämättömät ulkomaiset toimistot. Jos käännöstoimisto tai televisioyhtiö poistaa kääntäjän nimen tahallaan tai vahingossa, kyseessä on lähtökohtaisesti tekijänoikeusrikkomus. Käännös on teos, jonka tekijä on ilmoitettava.

Ongelmia on kääntäjienkin asenteissa. Epäkohdat saatetaan hyväksyä ikään kuin varkain, kun kääntäjä haluaa työtä eikä pidä meteliä epämääräisistä sopimuskohdista tai asiakkaan lainvastaisesta toiminnasta. Olisi kuitenkin muistettava, ettei kyse ole pelkästään kääntäjän itsensä oikeuksista. Ovatpa käännöstoimiston tai televisiokanavan vaatimukset ja toimintaperiaatteet millaisia tahansa, myös yleisöllä on oikeus tietää käännöksen tekijä. Kääntäjällä on työstään vastuu, ja jos hän antaa periksi ja suostuu nimettömyyteen, vastuu hämärtyy. Se ei voi olla vaikuttamatta paitsi käännösten laatuun, myös kääntäjän ammatti-identiteettiin ja oman alan arvostukseen.

Televisiokanavien, käännöstoimistojen ja kääntäjien itsensä olisi korkea aika kiinnittää ongelmaan huomiota. Tekijän ilmoittaminen on alkeellinen ja perustavanlaatuinen oikeus, jota tulee vaalia ja tarpeen tullessa vaatia. Panoksena ei ole sen enempää eikä vähempää kuin ammatin arvostus ja työn laatu.

– FJ

Oletko huomannut av-käännöksen, jonka tekijää ei ole ilmoitettu? Kerro meille.

Laatua, laatua!

2010-09-23T23:00:00.004+03:00

Kristiina Abdallah kirjoittaa hyvin käännösalan tuotantoverkostoista uusimassa KAJ:n lehdessä Kajawassa. Artikkeli löytyy av-kääntäjien sivuilta, ja suosittelen sitä luettavaksi "maallikoillekin".

Abdallah kuvailee hyvin ymmärrettävästi, millaiseen tilanteeseen allalla on ajauduttu: monikansallisten käännöstoimistojen myötä on siirrytty kahdenvälisestä verkostomaiseen toimintamalliin. Tästä kärsivät lukuisat kääntäjät, joiden palkkiot ovat laskeneet mutta työmäärät kasvaneet ja työ mekanisoitunut. Abdallah muistaa mainita kärsijöiksi myös alalle valmistuvat opiskelijat, jotka joutuvat ryhtymään pakkoyrittäjiksi päästäkseen leivänsyrjään kiinni.

Alihankkijana toimiva kääntäjä on Abdallahin mukaan verkoston laitamilla heikossa asemassa sekä rajoittuneen toimijuutensa että jähmeän informaatiokulun vuoksi. Valta on selkeästi käännöstoimistoilla. Vaikka verkoston ydinosaaminen on alihankkijana toimivan kääntäjän varassa, ovat opportunistisesti toimivat käännöstoimistot silti onnistuneet ulkoistamaan osan riskistä tälle kääntäjälle.

Moraalikato on yksi Abdallahin käyttämistä avainsanoista: "Kun kaiken lisäksi pelisääntöjen puute aiheuttaa verkostossa helposti opportunistista käyttäytymistä, seurauksena saattaa olla moraalikato. Moraalikatohan syntyy silloin, kun joku verkoston toimija ottaa riskejä toisten toimijoiden kustannuksella niin, että tuo riskinottaja hyötyy riskinotostaan, kun taas muut toimijat maksavat suurimman osan epäonnistuneen riskinoton seurauksista."

Tästä seuraa luonnollisesti se, että tuotettujen käännösten laatu laskee, kun kääntäjän on taloudellisen pakon vuoksi lisättävä tuottavuuttaan. Moni kääntäjä kärsii eettisestä stressistä ja kompensoi verkoston huonoja työoloja repimällä laadun selkänahastaan. Abdallah esittääkin kysymyksen, "edesauttaako tällainen hyvää tarkoittava, laadun selkänahastaan repivä kääntäjä riskinottajan opportunistista käyttäytymistä suostuessaan kantamaan riskinoton seuraukset lisääntyneenä työtaakkana ja alenevana palkkiona."

Osaksi ratkaisua Abdallah esittää laatuluokitusjärjestelmää: "Tällaisen järjestelmän avulla voitaisiin sovittaa eri toimijoiden laatukäsitykset yhteen ja samalla rakentaa luottamusta ja kestävään kehitykseen perustuvaa toimintakulttuuria käännösalalle sekä kitkeä alaa vaivaava opportunismi ja moraalikato." JOS siis tahdomme yhä pitäytyä tässä tuotantoverkostomallissa.

Herättääkö tämä meissä ajatuksia?

Kommentoi

Kirjoittanut nimim. Alalle valmistuva pakkoyrittäjä

Suosikkisarjan anatomiaa

2010-09-14T00:56:00.007+03:00

Kirjoittanut Anna-Maija Ihander

Greyn anatomian kääntäminen on ollut yksi tähänastisen urani mukavimmista töistä. Olin seurannut Nelosen esittämää sarjaa jo aiemmin ja tykästynyt siihen kovasti, ja perin sen käännettäväkseni kanssani samassa Pre-Text-käännösfirmassa työskentelevältä kollegalta 4. tuotantokauden alussa. Sarja yhdistelee herkullisessa suhteessa draamaa ja komediaa, ja se on hyvin käsikirjoitettu, joten tuntui suorastaan lottovoitolta päästä kääntämään sitä kaikenlaisten nikkarointi- ja sisustustäyteohjelmien jälkeen.

Sarjan kääntäjäksi oli siinä mielessä helppo loikata, että tiesin jo ennestään, millainen sarja on sävyltään ja tunsin henkilöhahmot hyvin. Minulla ei ollut vaikeuksia kuvitella mielessäni, miten esimerkiksi Bailey puhuisi, jos hän puhuisikin suomea. Sujuvaa dialogia on muutenkin aina mukava kääntää, ja Greyn anatomian humoristinen taustavire on tarjonnut välillä tilaisuuksia jopa pienimuotoiseen revittelyyn. Toisaalta ajoittain konekiväärimäisen nopea dialogitykitys on saanut minut kiskomaan hiuksia päästäni, kun olen yrittänyt saada tekstiä sullottua ruudulle siten, että katsojalla jäisi vielä aikaa seurata kuvaakin.

Nautin kaikenlaisten populaarikulttuuriviitteiden bongailusta ja ilahduin kovasti, kun Bailey 4. kaudella paljastui Tähtien sota -friikiksi. Populaarikulttuurin kategoriaan menee myös Greyn jaksojen nimien suomentaminen. Yleensä jakson nimet keksii toimittaja, ei kääntäjä, mutta käytäntö vaihtelee eri kanavien ja ohjelmien välillä, ja Greyn anatomian jaksonnimet ja juonikuvausten kirjoittaminen oli annettu kääntäjän tehtäväksi. Sarjan jokaisen jakson nimi on lainaus jonkin laulun nimestä, joka samalla liittyy usein varsin ovelasti kyseiseen jaksoon. Esimerkiksi erään 6. tuotantokauden jakson nimi Time Warp on peräisin Rocky Horror Picture Show -musikaalin ehkä kuuluisimmasta kappaleesta ja viittaa samalla jaksossa nähtäviin takaumiin. Kappale on käännetty suomeksikin nimellä Aikahyppy, ja tässä tapauksessa se sopi hyvin jakson nimeksi. Usein kuitenkin nimi on täytynyt kääntää kuvaamaan jaksoa ja viittaus lauluun on ollut pakko jättää sivuun. Joskus on kyllä käynyt tuurikin ja mieleen on tullut jokin korvaava suomenkielinen kappale – esimerkiksi jakson In The Midnight Hour (es. Wilson Pickett) suomenkieliseksi nimeksi tuli Keskiyön aikaan (tuttu suomennos Smokien kappaleesta I’ll Meet You At Midnight).

Eniten minua jännitti etukäteen, miten selviäisin lääketieteellisistä termeistä. Olin onneksi opiskeluaikana seurannut vierestä usean ystäväni lääketieteen opintoja, joten tiesin vähän, miltä lääkäriksi opiskelu saattaisi suomeksi kuulostaa, ja vaikka kukaan näistä ystävistäni ei erikoistunut kirurgiksi (ainakaan vielä!), heistä on ollut työssäni korvaamaton apu. Nykyään yleislääkärin töitä tekevä Kaisa on ollut luottokonsulttini ja vastaillut kärsivällisesti milloin minkäkinlaisiin kysymyksiin.

Lääkäreiden puheen kääntäminen on jatkuvaa tasapainoilua lääkärijargonin ja ymmärrettävyyden välillä. Jokaisessa kohtauksessa pitääkin ensin analysoida, paljonko katsojan kulloinkin kuuluu vaikkapa lääkärin diagnoosista ymmärtää. Esimerkiksi neuvo ”sew the esophageal anastomosis” olisi todennäköisesti suomalaislääkärin ilmaisemana ”ompele esofagiaalinen anastamoosi”. Vaikka tämä olisi siis tavallaan ”aito” käännös, katsoja pysyy huomattavasti paremmin kärryillä, jos ruudussa lukee ”ompele ruokatorven liitos”. Ja onhan se parempaa suomeakin.

Hieman yllättäen eniten päänvaivaa tuottivatkin arkiset toimenpiteet, ompeleet ja leikkausvälineet. Ihmisen fysiologiasta ja erilaisista sairauksista löytyy hyvin tietoa suomeksi ihan vain netistä etsimälläkin, mutta ei siitä, mitä eroa on kanyylillä ja katetrilla, miten ilmaistaan injektioneulan koko, mitä sanotaan leikkaussalissa kun potilasta valmistellaan leikkaukseen tai – ikuinen murheenkryyni – miten kääntää joka toisessa jaksossa esiintyvän ”he’s crashing!” Siihen tökkää joka kerta, ja käännöskin on yleensä aina erilainen: hengitys pysähtyi, sydän pysähtyi, komplikaatio, pulssi hiipuu, hän meni elottomaksi jne.

Termien metsästys on välillä painajaismaista ja välillä huippuhauskaa. Hauskinta se on silloin, kun löydän jostakin (usein asiantuntijalähteeni suotuisalla avustuksella) jonkin knoppitermin. Esimerkiksi eräässä jaksossa Cristina sanoo, että kun kaikki keinot on kokeiltu, pitää alkaa ”looking for zebras, uncommon diseases”. Termi tulee sanonnasta ”when you hear hoofbeats in Central Park, don't go looking for zebras”, toisin sanoen diagnoosia tehdessä kannattaa ensin epäillä jotakin tavallista sairautta ennen kuin lähtee hakemaan selityksiä kauempaa. Lääkäri-Kaisa osasi kertoa, että suomeksi harvinaisista sairauksista käytetään tässä yhteydessä termiä ”postimerkki”. Olin riemuissani: laittaisin jaksoon todellista lääketiedejargonia, jonka katsoja silti ymmärtäisi, koska selitys seuraa heti perässä. Pettymys oli melkoinen, kun lopulta dialogi oli niin nopeaa, ettei postimerkki mahtunut repliikkiin millään ja piti puhua pelkästään harvinaisista sairauksista.

Vajaan kolmen tuotantokauden aikana sanastoa on kertynyt talteen 15-sivuisen Word-dokumentin verran 007:stä zebraan. Joukkoon mahtuu paitsi lääketieteen termejä, myös lempinimiä kuten McDreamy tai Nosedive, Meredithin lapsena keksimiä anatomianuken elinten nimiä, sekä usein toistuvia lausahduksia kuten ”you’re off this case” ja ”dark and twisties”.

Kirjoitin tämän tekstin hiukan haikeissa dark and twisties -tunnelmissa itsekin, sillä tämän viikon jaksosta alkaen Greyn anatomian kääntäjä Nelosella vaihtuu (syystä voi lukea lisää täältä). Suosikkisarjaa ja varsinkin läheisiksi muodostuneita henkilöhahmoja on ikävä hyvästellä, etenkin kun sarja kuitenkin vielä jatkuu, mutta onneksi aina tulee uusia suosikkisarjoja. Sellainen on tainnut jo löytyäkin.

Kommentoi kirjoitusta av-kääntäjien julkisella foorumilla

”Oletteko jo pieraissut?”

2010-09-10T11:58:00.003+03:00

Kaikenlaisia ongelmia sitä tuleekin vastaan. Käänsin lääkärisarjaa, ja eräässä jaksossa iäkkäälle potilaalle on tehty suolistoleikkaus. Leikkauksen jälkeen lääkäri tulee tutkimaan, onko leikkaus onnistunut, siis toimiiko suolisto jälleen. Hän kysyy potilaalta kohteliaasti: ”Have you passed gas yet?” Siis käytännössä: ”Oletteko jo pieraissut?”

Kauhea ongelma! Miten tämän voi sanoa kohteliaasti suomeksi ilman, että se aiheuttaa hysteerisiä naurunpyrskähdyksiä?

Ensimmäinen reaktioni oli yrittää etsiä sanalle ”pieru” vähemmän huvittava synonyymi. Se osoittautuikin yllättävän vaikeaksi. Kuten kunnon tiedonhakija, syötin Googleen sanan ”pieru” ja seurasin ensimmäistä linkkiä Wikipedian Pieru-artikkeliin. Artikkeli osasi kertoa mm. seuraavaa: ”Pieru (lat. flatus) on nisäkkäiden ruoansulatuselimistössä elävien symbioottisten bakteerien ja hiivojen tuottamaa suolikaasua. Nimitystä pieru käytetään myös fysiologisesta tapahtumasta, pieraisusta, jossa kyseinen kaasu purkautuu peräaukon kautta ulos.” Suupieli alkoi jo nykiä, mutta lopullisesti repesin luettuani artikkelin väliotsikot: ”Koostumus ja aiheuttajat”, ”Suolikaasusta pieruksi” ja ”Historiallisia pieruja”.

Loput perjantai-iltapäivästä menikin sitten harakoille. Katselin mm. tällaista ”viihdettä”:

Selvittyäni puuppahuumorin aiheuttamasta hysteriasta kysyin maanantai-aamuna tutuilta lääkäreiltä, miten he asian työssään ilmaisisivat. Asiallisin ehdotus oli: ”Onko suolesta jo tullut ilmaa?” Ihanan yksinkertainen ratkaisu, joskaan ei yhtä värikäs (pun intended) kuin ”Joko tuhnu on turahtanut?”

Miten saadaan kahdeksan norsua volkkariin?

2010-08-16T12:13:00.004+03:00

Yksi av-kääntäjän tarpeellisimmista taidoista on tiivistäminen. Puheesta pitää löytää olennainen sisältö ja ilmaista se mahdollisimman nasevasti, sillä ruututila on rajattu. Yhdelle tekstiriville mahtuu kanavasta riippuen noin 33-37 merkkiä, ja tämä sisältää myös välilyönnit. Joskus merkkejä mahtuu tuurilla enemmänkin, jos vaikka sanoissa on paljon kapeita i- ja l-kirjaimia. Leveät m-kirjaimet puolestaan vievät tilaa kahta enemmän. Esimerkiksi sanoissa "molemmat" ja "kumpikin" on yhtä monta kirjainta, mutta jälkimmäinen vie vähemmän tilaa, koska siinä on vain yksi m-kirjain. Kyllä, tälle tasolle sanojen ruutuun mahduttaminen usein menee.

Suomi on ihana kieli, mutta välillä turhauttava pitkien sanojen vuoksi. Kääntäjäraukka joutuu repimään hiuksia päästään kääntäessään dokumenttia, jonka aiheena on vaikkapa palosverdesinvirnasinisiipi (28 merkkiä), kaksivarvasankeriassalamanteri (31 merkkiä) tai pyruvaattidehydrogenaasikompleksi (34 merkkiä). Siinä ei paljon muuta tekstiä enää ruudulle mahdukaan, kun dokumentin sankari mainitaan vähän väliä.

Jokaisen kääntäjän lempiuskonto onkin tästä syystä fundamentalistinen myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko (73 merkkiä).

Aika veijari.

Kommentoi kirjoitusta keskustelupalstallamme!

Palautteen antamisesta

2010-08-06T09:30:00.001+03:00

Eräs käännösfirma sai hiljattain seuraavanlaisen katsojapalautteen:

Aihe: JIM

Teidän käännöksenne ko. kanavalla ovat menneet vain huonompaan suuntaan. Virheiden määrä on aivan järkyttävä. Miten te voitte olla noin käsittämättömän HUONOJA? Hävetkää olemassa oloanne!

Tässä on malliesimerkki palautteesta, josta ei ole sen saajalle mitään hyötyä. Palautteen antaja ei kerro, mistä ohjelmasta on kyse ja millaisia virheitä hän haluaisi korjattavaksi. Sen sijaan hän purkaa turhautumistaan yleisellä tasolla ja ilmaisee rivien välistä omaa ylivertaisuuttaan kääntäjänä.

Vielä hyödyttömämmän palautteesta tekee se, että JIM-kanavan käännökset siirtyivät hiljattain toisen firman tehtäväksi. Pitääkö palautteesta siis päätellä, että taso on laskenut vaihdoksen myötä? Jos palautteen antaja olisi eritellyt tarkemmin, mikä ohjelma hänet näin sai tuohtumaan, palautteen voisi ohjata oikeaan osoitteeseen.

Asiallisesta ja perustellusta palautteesta on ainoastaan hyötyä sekä kääntäjälle että hänen toimeksiantajalleen. Joskus näin kääntäjänä toivoisi, että kuluttajat lähettäisivät enemmänkin palautetta erityisesti halvalla ja kiireessä teetettävistä DVD-käännöksistä, jotta kitsastelun ja hoputtamisen haitat kävisivät käännösfirmoille ja DVD-levittäjillekin selväksi. Palautteen lähettäminen vain on DVD:iden kohdalla usein vaikeaa, koska elokuvan lopussa näkyy kääntäjän nimen sijaan yleensä korkeintaan käännösfirman nimi, jos sitäkään. Palaute kannattaakin osoittaa suoraan DVD:n levittäjälle, jonka yhteystiedot löytyvät pakkauksen takakannesta. Näin tekstityksen laatu tulee myös levittäjän tietoon ja välittyy sitä kautta käännösfirmalle.

Loppukevennykseksi vielä linkki hyvin eriteltyyn ja suorastaan hämmästyttävään käännöskritiikkiin.

Kommentoi tätä kirjoitusta julkisella foorumillamme!

Käännöstyölki ellää

2010-05-27T13:27:00.004+03:00

Moni on ehkä jo lopettanut euroviisuilun tältä vuodelta, kun Suomi putosi ensimmäistä kertaa Lordin voiton jälkeen pois Eurovision laulukilpailujen finaalista. Kalle Niemi kuitenkin katsoo tällä viikolla viisut vielä moneen kertaan.

Suomi on ainoa Euroviisujen osanottajamaa, jossa kilpailukappaleet käännetään ja näytetään tekstityksinä. Käytäntö johtunee Ylen perinteistä - vielä 1990-luvulla Ylellä saatettiin tekstittää jopa rock-konserttitaltiointien kappaleiden lyriikat. Kalle Niemi on muutamaa välivuotta lukuun ottamatta kääntänyt Euroviisuja vuosittain jo 1990-luvun alusta saakka. Aluksi kääntäjiä oli tiimissä useampia, mutta ennen pitkää työ päätyi yksin Kallelle.

"Saan kappaleiden tekstit käyttööni alkuperäiskielellä ja englanniksi ja käännän ne pääasiassa englannista. 1990-luvulla tekstit tulivat myös ranskaksi, mikä oli hyvä, sillä silloin englanninkielinen teksti saattoi olla viisusta tehty laulettava versio, ja lyriikoiden sisältö ja jopa aihepiiri saattoi olla aivan eri. Ranskankielisistä teksteistä kuitenkin saattoi tarkastaa, mitä laulussa oikeasti sanottiin", Kalle kertoo.

Kalle kääntää kappaleet ensimmäisen kerran noin kuukautta ennen varsinaisia kilpailuja television esikatseluita varten. Tänä vuonna Kallen käännökset menevät myös Suomen pisteraadin käyttöön. Yleensä esikatseluita varten tehtyjä käännöksiä voi käyttää sellaisenaan myös suorassa lähetyksessä, mutta välillä voi tulla yllätyksiä ja pakollisia muutoksia. "Joskus esimerkiksi kappaleen esityskieli on päätetty vaihtaa viime hetkellä. Siksi on hyvä, että saan katsoa kunkin finaalin kenraaliharjoituksen. Siellä näkee juontojen paikat ja mahdolliset muutokset esityksiin. Ainakin kerran on kuitenkin käynyt niin, että esitys oli muutettu täysin kenraaliharjoituksiin, joten muutin myös käännöstäni sen mukaiseksi. Suorassa lähetyksessä olikin sitten yllättäen palattu takaisin alkuperäiseen versioon." Myös ruudussa näkyvät tekstit eli planssit (esimerkiksi äänestysnumerot) vaikuttavat käännökseen, kun tekstitystä pitää siirtää pois niiden tieltä. Näistä Kalle saa tiedon etukäteen, jotta tekstejä ei tarvitse lennosta siirrellä.

Koska Euroviisut lähetetään suorana, käännöksiä ei voi ajastaa kuvan päälle valmiiksi. Meidän muiden istuessa kotisohvalla viisujen ääressä Kalle siis istuu Ylellä painelemassa tekstejä ruudulle ohjelman tahdissa. Ennen illan tosikoitosta hän harjoittelee ajastukset kenraaliharjoitusnauhoitteen kanssa pariin kertaan. Silti mokiakin voi tulla, ja suorassa lähetyksessä niitä ei sitten voi korjata. "Kerran huomasin yhtäkkiä kesken lähetyksen, että yhden kappaleen tekstit puuttuivat. Ne olivat kai joutuneet johonkin väärään tiedostoon. Ei siinä sitten muu auttanut kuin antaa kappaleen soida ilman tekstityksiä. Onneksi lavalla kieppui ja kiemurteli nätti poika, joten ainakin naiskatsojat tuskin osasivat kaivata tekstejä."

Kallen mielestä mukavinta Euroviisujen kääntämisessä on riimien keksiminen. "Itä-Euroopan maiden kappaleita on mukavin kääntää, kun ei osaa itse kieltä. Sieltä voi bongailla, missä kohtaa rimmaavat sanat ovat alkutekstissä. Aina riimirytmiä tosin ei voi toistaa samanlaisena - toista ja neljättä säettä ei yleensä voi laittaa rimmaamaan, kun ne joutuu jakamaan kahteen repliikkiin, jolloin riimit joutuisivat liian kauas toisistaan." Ikävin puoli Euroviisujen kääntämisessä on Kallen mielestä se, että kappaleet jäävät pahasti päähän soimaan. "Pari viikkoa viisujen jälkeenkin herään joka aamu viisu päässä."

Kalle ei osaa sanoa, seuraisiko Euroviisuja, ellei katsoisi niitä työn puolesta. Suosikeikseen vuosien varrelta hän kuitenkin mainitsee vuoden 1991 Euroviisuissa Ruotsin Carolalle niukasti hävinneen Ranskan kappaleen C’est le dernier qui a parlé qui a raison sekä Euroviisut vuonna 2007 voittaneen Serbian kappaleen Molitva. "Yleensä pidän Itä-Euroopan maiden kappaleista, varsinkin Serbia on ollut monena vuonna hyvä. Israelista pidän myös, kun heprean kieltä kuulee niin harvoin."

Tämän vuoden Euroviisuista Kalle mainitsee suosikikseen Saksan. "Voittajaa en uskalla veikata, mutta toivon, että Saksa myös voittaa."

Tyhmiä virheitä, tyhmiä palautteita

2010-05-19T09:57:00.002+03:00

kirjoittanut Maija Rantanen

Blogissa on jo aiemmin käsitelty syitä siihen, miksi käännöksiin tulee virheitä. On kiirettä, huonoja käsikirjoituksia, huonoa liksaa, joskus ihan vain tiedon puutetta. Mutta nekään eivät selitä sitä, miksi joskus tulee ihan tyhmiä virheitä. Niitä, joita retostellaan silmät pyöreinä, että miten on mahdollista, eikö tuo osaa englantia enempää kuin alakoululainen.

Aika usein tyhmä virhe syntyy siksi, että jossakin lähellä väijyy Vaikea Kohta. Se, jota jo lähestyessä kääntäjä alkaa miettiä, että miten sen vaikean kohdan selvittäisi, mitä hittoa siihen laittaisi. Kun kaikki hoksot on kiinni siinä vaikeassa paikassa, juuri sitä ennen saattaa sitten puolihuomaamatta tuesday vaihtua thursdayksi, thirteen ja thirty mennä sekaisin, twenty five hundred saada muodon 25 000.

Mutta mikä selittää sen, että kääntäjä kääntää Citroënin Fordiksi? No, auringonpistos tavallaan. Oli aurinkoinen heinäkuun iltapäivä, työn alla rallikooste. Helppoa liukuhihnatyötä, samaa jota oli tehty jo monta vuotta. Juuri sellainen petollisen itsevarma olo, että näitähän tekee puoliunessa. Ja puoliunessa kääntäjä olikin, kun Francois Duval hehkutti Citroënille menoaan. "Pah, samaa selitit jo Fordilla muinoin eikä hyvin mennyt silloinkaan", mietti kääntäjä happamana ja alitajunta pani sormet naputtamaan Fordin eikä edes ohjelman leikkaaja huomaa mitään.

Mutta ei mene hyvin katsomossakaan. Leikekirja paljastaa kammottavia virheitä katsojien palautteissa. Muutama esimerkki: Mirella kirjoittaa: "Tiistaina tuli ohjelma elämäni eläimet ja siinä kerrottiin englanniksi että kanille ei saa antaa kaalia koska se turpoo mahassa ja tekee kanille ilmavaivoja... suomentaja kielikurssille ja heti". Rakas Mirella, ohjelmassa sanottiin lettuce ja käännöksessä salaattia. Kelaa taaksepäin ja kuuntele uudelleen.

No hitto, kun sama lettuce-jakso meni uusintana, niin toinen katsoja haksahti samaan virheeseen. Luuli kuulleensa cabbagen ja antoi täyslaidallisen: "Sanokaa nyt sille akalle että pitäis ees sanakirjaa siinä vieressä! eihän tässä enää uskalla usko ulkomaisia asiaohjelmiakaan, jos suomentaja muuttaa oikeat tiedot miksi sattuu omasta päästään!!!!!!!"
Toistan, se oli lettuce. Arvaa olinko tarkastanut sen sata kertaa? Tiesin kyllä kaalista ja ilmavaivoista.

David pani kääntäjälle kiukkuista "mikä luulet olevasi" -noottia, että "ferret ei ole suomeksi ferit". No ei ollut käännöksessäkään, fretistähän kaikki puhuvat, kun kyseessä on kesyhilleri. Ja jos Maija Rantasta moititaan vääristä muodoista, arvostelua ei kannata lähettää Marja Rantalalle.

"Monta taimea" innoitti yhden katsojan kirjoittamaan pitkän epistolan aiheesta Kuka valvoo käännösten kieliasua ja oikeellisuutta? "Onko teillä oikolukijaa vai ovatko käännökset suomentajan vastuulla? Ohjelman seuraaminen on vaikeaa ja uskottavuus kärsii, jos se vilisee kielivirheitä." Arvostelijan mielestä olisi pitänyt sanoa "monta tainta". Olenko paatunut, koska en kadu?

Äidinkielenopettajille heitän seuraavan katsojalta tulleen pallon: "Hattu s ei kuulu suomen kielen aakkosiin ja sitä ei opeteta koulussa, joten sen käyttämistä tulisi välttää. Nuoriso ei sitä tunne, eli helpottaa TV:n katselua, kun sen merkitystä ei tarvitse selittää."

No, hyvä on, myönnetään, "K9-hieronta" oli ihan oikea virhe. Mutta jo käsikirjoituksen tekijä johdatti harhateille, sillä Mad About Youn plarissa luki "K9 massage". Toisaalta "canine massage" olisi voinut kääntyä heinäkuun helteessä kanihieronnaksikin.

Aurinkoista kesää kaikille! Tarkkana kuin porkkanat, niin kääntäjät kuin katsojat.

Säästövinkki DVD-käännösten teettäjille

2010-04-28T12:48:00.003+03:00

Lama alkaa olla jo ohi, mutta DVD-myynti on yhä laskussa. Moni pääasiassa DVD-käännöksiä myyvä av-käännösfirma on kriisissä, kun työt vähenevät. Jostakin pitäisi säästää, mutta mistä? Seuraavassa oiva idea käännöstoimiston johtajalle.

Unohda hetkeksi, että käännösfirmasi ainoa myyntituote ovat käännökset, joiden tekemiseen tarvitaan kääntäjiä ja joita ilman firmallasi ei ole mitään virkaa. Unohda, että kääntäjät tekevät luovaa työtä, jota ei voi tehdä kuin liukuhihnalta. Unohda, etteivät käännettävät ohjelmat ja elokuvat ole metritavaraa, vaan taiteellisia teoksia siinä missä vaikkapa kirjat.

Unohda nämä asiat, niin voit tehdä oivan säästöratkaisun: laske kääntäjien palkkioita. Hehän nauttivat elokuvien ja tv-sarjojen katsomisesta muutenkin. On suorastaan etuoikeus, että heille edes maksetaan siitä palkkiota.

Jos et kuitenkaan kehtaa suoraan laskea hintoja, tee se salaa muuttamalla palkkionmaksuperustetta. Siirry repliikkipohjaisesta laskuperusteesta minuuttipohjaisiin palkkioihin. Säästö on huima. Ennen kääntäjä ansaitsi tietyn summan kääntäessään elokuvan (esim. 900 repliikkiä) ja huomattavasti suuremman summan kääntäessään elokuvan kommenttiraidan (esim. 1700 repliikkiä). Hänelle maksettiin repliikkien määrän mukaan, joten täyteen puhutun kommenttiraidan kääntämisestä sai enemmän palkkiota kuin itse harvaan puhutun elokuvan kääntämisestä.

Minuuttitaksalla kääntäjä kuitenkin ansaitsee molemmista saman verran. Mitä siitä, jos kommenttiraidan kääntämiseen meneekin tuplasti enemmän aikaa. Kyllä kääntäjän ammattitaitoon kuuluu olla salamannopea, tuntea elokuvantekoon liittyvä terminologia tuhlaamatta aikaa tiedonhakuun sekä tulkita keskeneräisiä lauseita ja päällekkäistä puhetta suvereenisti, myös itse kommentoitavaa elokuvaa näkemättä.

Jos kääntäjät eivät suostu uuteen laskutusperusteeseen, hanki kadulta uusia. Kaikkihan tietävät, että suomalaiset ovat harvinaisen kielitaitoista kansaa. Ja kukapa ei haluaisi katsella työkseen elokuvia.

Epäselvyyksien välttämiseksi: tämä oli sarkasmia. Kirjoituksen inspiraationa oli uutinen Softitlerin säästötoimista.

Tähän ei av-kääntäjä pysty

2010-04-01T18:17:00.002+03:00

Hauskaa aprillipäivää!

"Ei voi kääntää"

2010-03-31T08:54:00.004+03:00

1960-luvun klassikkokomediasarja Benny Hill Show oli kuuluisa paitsi yläosattomista naisista, myös sanaleikkeihin perustuvasta huumorista. Sarjaa sen ensimmäisellä esityskierroksella kääntänyt kääntäjä löi kerran eräänkin sanailun kohdalla hanskat tiskiin ja yksinkertaisesti kirjoitti ruutuun tekstin: Ei voi kääntää. Tapauksesta puhuttiin kääntäjäpiireissä pitkään.

Nykyään sellaista ei hyvällä katsottaisi, jos ei silloinkaan. Etenkin valmiiksi nauretuissa komedioissa nyrkkisääntö on, että jos alkutekstissä on jotakin hauskaa, käännöksessäkin on oltava jotakin hauskaa. Yleensä vaikeat sanaleikit pystyy pähkäilemällä korvaamaan toisella vastaavalla vitsillä tai edes huvittavilla sanavalinnoilla, mutta joskus tilanne on toivoton. Esimerkiksi tässä taannoisessa tapauksessa.

Työn alla oli Jimmy Kimmel Live! -keskusteluohjelma. Jimmy vitsailee C-Murder-nimisen rap-artistin murhasyytteestä, ja mukana on "dramatisoitu esitys" oikeudenkäynnistä.

Transkriptio (korvakuulolta, kässäriä ei ollut):

Syyttäjä: Did you see C-Murder murder?
Todistaja: I didn't.
S: Didn't what?
T: See C-Murder.
S: Murder?
T: Yeah.
S: Did you see Murder see murder?
T: No, I didn't see Murder.
S: Did you see murder?
T: No, I didn't see... it.
S: What about you, did you see Murder?
Guillermo (Jimmyn studion latinoturvamies, joka puhuu huonoa englantia): Sí. C-Murder.
S: C like "C-Murder" or sí like "yes"?
G: Sí, sí, I see C-Murder murder. But I didn't see nothing, sir.

Koko sketsi perustuu siihen, että C, sí ja see ovat homofoneja, eli kuulostavat samalta, mutta niillä on eri merkitys. Suomeksi C, sí ja verbi nähdä eivät tietenkään ole lähelläkään toisiaan. Lisäksi koska C-Murder on oikea henkilö, hänen nimeään ei voi lähteä muuttamaan. Umpikujassa ollaan.

Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kääntää sketsi suoraan, "sanasta sanaan" ilman kikkailuja ja jättää huumori kuvan ja äänen välitettäväksi. Käännöstä tehdessä ei tietenkään koskaan pidä olettaa, että katsojat ymmärtävät lähtökieltä, mutta jokainen kuitenkin kuulee, että sana C/see/sí toistuu jatkuvasti ja voivat siten todennäköisesti ymmärtää, miksi tilanne on huvittava.

Jutun kruunaa viittaus Abbott ja Costellon baseball-aiheiseen klassikkosketsiin Who's On First, jota kovin moni Suomessa tuskin tuntee. Onnea vain tuonkin sketsin kääntäjälle...

Käännöskukkasista ei ruusuja saa

2010-03-21T22:51:00.008+02:00

Kirjoittanut Anna-Maija Ihander

Kun av-kääntäjä kertoo jollekin ammattinsa, ensimmäinen kysymys on lähes poikkeuksetta: miksi teette niin paljon virheitä? Usein mainitaan sana "käännöskukkanen", joka on Jouni Paakkisen nimitys tekstitysmokille. Paakkisen julkaisemat hupikirjat ja nettisivut ovat tehneet av-kääntäjien virheiden bongailusta kansallisurheilua. Joillekin virheistä huomauttelu tuntuu olevan suorastaan keino päästä osoittamaan oma ylivertaisuutensa kääntäjään nähden, ainakin mikäli tv-kanaville lähetetyn palautteen sävyyn on uskominen - yleisin käännöspalautteen avauslause kun vaikuttaa olevan "mitä idiootteja teillä siellä on töissä?"

No, miksi niitä virheitä sitten tulee? Tässä tulee lista erilaisia syitä kysyjien uteliaisuutta tyydyttämään.

1. Matalat palkkiot --> kiire
Tietyt av-käännöksiä teettävät tahot maksavat käännöksistä niin kehnosti, että töitä täytyy painaa hiki hatussa päästäkseen inhimilliselle ansiotasolle. Rauhallisella tahdilla yhden 45-minuuttisen tv-sarjan jakson kääntämiseen kuluu keskimäärin 2-3 työpäivää. Jotkut kuitenkin joutuvat tehtailemaan jaksoja jopa yhden päivässä tai enemmänkin. Kun aikataulu on tällainen, ei ole ihme, että käännökseen voi jäädä virheitä.

2. Suuri vaihtuvuus
Moni uupuu hurjaan työtahtiin nopeasti, ja vaihtuvuus alalla on paikoittain vilkasta. Jos palkkioiden poljenta alallamme jatkuu edelleen, av-kääntämistä on pian yhä vaikeampi tehdä ammatikseen ja alan valtaavat tiuhaan vaihtuvat, väliaikaista lisätienestiä etsivät läpikulkijat.

3. Kehnot käsikirjoitukset
Av-kääntäjä saa oletusarvoisesti käyttöönsä ohjelman käsikirjoituksen. Aina tämä ei tosin ole positiivinen asia, sillä käsikirjoitukset ovat yhä useammin mitä sattuu, vai pitäisikö sanoa "täynnä käsikirjoituskukkasia". Käsikirjoitus on yleensä laadittu valmiin tv-ohjelman tai elokuvan pohjalta (ei siis toisin päin), ja laatija ei ole aina välttämättä kuullut tai ymmärtänyt kaikkia kohtia. Joskus käsikirjoituksista puuttuu pätkiä, ja nimien kirjoitusasu on aina syytä tarkastaa vielä itse, sillä käsikirjoituksissa se on yleensä täysin hatusta vetäisty. Virheitä syntyy, jos luottaa käsikirjoitukseen liian sokeasti.

4. Vaativat aiheet
Kääntäjä saattaa törmätä työssään mihin tahansa aiheeseen. Yleensä käännöskoordinaattorit tuntevat kääntäjiensä erikoisalat ja kiinnostuksenaiheet, ja töitä pyritään jakamaan niiden mukaisesti. Silti jokainen kääntäjä törmää joskus aiheeseen, josta ei tiedä mitään, ja alaan tutustuminen täytyy aloittaa puhtaalta pöydältä. Lopputulos miellyttänee suurinta osaa katsojista, mutta kyseisen alan asiantuntija saattaa hyvinkin huomata joukkoon lipsahtaneen virheen.

5. Tekniset rajoitukset
Tekniikka rajoittaa av-kääntäjien työtä monin tavoin ja saattaa käyttäytyä arvaamattomasti. Esimerkiksi siististi ajastettu teksti saattaa lähetystekniikan vuoksi pomppia ruudulle ja pois miten sattuu - tämä on ollut ongelmana erityisesti Ylen kanavilla. Jos käännös taas on tehty valmiiksi ajastettuun pohjaan, kuten lähes kaikki DVD-käännökset nykyään tehdään, kääntäjä ei usein edes voi vaikuttaa ajastukseen, ja tekstien rytmi voi vaikuttaa levottomalta. Elokuvateatterikäännöksissä lisähaasteena on, että kääntäjä näkee työn alla olevan elokuvan ainoastaan kerran, ja on sen jälkeen ainoastaan käsikirjoituksen (toivottavasti hyvän!) ja ääninauhan varassa.

6. Oliko kyseessä varmasti virhe?
Kääntäjän pitää hallita paitsi vieras kieli ja suomen kieli, myös tekstianalyysi. Tekstistä pitää löytää merkitykset, tyyli ja olennainen sisältö. Kääntäjä ei siis käännä yksittäisiä sanoja, vaan tekstiä kokonaisuutena. Pelkistetty esimerkki: englanninpuhujan mielestä yksinkertainen asia on "piece of cake". Suomeksi sama asia ilmaistaan idiomilla "helppo nakki". "Cake" ei ole suomeksi "nakki", mutta kyseessä ei silti ole käännösvirhe.

7. Ihminen ei ole erehtymätön
Jos ohjelma on aiheeltaan vaativa tai vilisee vaikkapa vitsejä, kääntäjä saattaa olla niin keskittynyt tiedonhakuun ja kielen hiomiseen, että "helpot" yksityiskohdat kuten numerot voivat lipsahtaa väärin. Kääntäjä voi myös olla vaikka väsynyt ja virhe voi vain livahtaa ohi silmien. Tiedonhakukin voi epäonnistua - jostain voi löytyä vakuuttavaa väärää tietoa, jonka vain kyseisen alan ammattilainen huomaa virheelliseksi. Syitä virheille on loputtomasti, koska ihminen on erehtyväinen. Toisaalta kone ei av-kääntäjän työtä voi tehdä, kuten aiemmasta blogikirjoituksesta voi todeta.

Me av-kääntäjät emme ole täydellisiä. Virheitä tulee, vaikka tekisi huolellistakin työtä. Arvostamme sitä, että katsojat välittävät työmme laadusta ja otamme mieluusti vastaan palautetta. Olisi kuitenkin mukavaa, jos palautteen sävy ei olisi aina niin aggressiivista kuin se nykyään on. Virheistä voi huomauttaa myös kohteliaasti. Positiivinen palautekin olisi tietysti ihan mukava piristys.

Mitä tulee käännöskukkasiin, Jouni Paakkinen ei varmasti tarkoita pahaa mokakeräilyllään, ja hän muistaa kyllä nykyään aina mainitakin, ettei "väheksy kääntäjien ammattitaitoa". Tosiasia kuitenkin on, että käännöskukkasinnostus ei ole ainakaan nostanut kääntäjän työn jo ennestäänkin melko alhaista arvostusta. Vahinko on siis jo tapahtunut. Harmillista on myös, että jos mediassa joskus on tarve puhua av-kääntämisestä, haastatteluun kutsutaan käännöskukka-Paakkinen eikä esimerkiksi av-kääntäjää. Meillä kääntäjilläkin riittäisi kyllä viihdyttäviä juttuja hassuista sattumista, oivaltavista käännöksistä ja uskomattomista venymisistä.

www.av-kaantajat.fi-sivustolla voit halutessasi käydä kehumassa käännöstä.

Jouni Paakkista ja Anna-Maija Ihanderia haastatellaan Ylen Aamu-tv:ssä tiistaina 23.3. kello 8.13 ja 8.30 välillä.

KVG vai ei?

2010-03-18T09:40:00.001+02:00

Yksi kääntäjän tärkeimpiä taitoja on tiedonhakutaito. Käännettäväksi voi tulla mitä tahansa aihetta käsittelevä dokumentti, reality-sarjan tähti saattaa puhua suomalaisille tuntemattomasta amerikkalaistuotteesta, rikostutkija voi selostaa ballistiikan saloja tai lääkärisarjan tohtorit voivat yhtäkkiä puhua työstään pelkän pussailun sijaan.

Yksittäisten faktojen selvittämiseksi turvaudutaan yleensä ensimmäisenä internetiin, tarkemmin sanottuna Googleen.

Sofi Oksanen kirjoitti 17.3. mielenkiintoisen kolumnin Helsingin Sanomiin Googlen tarjoamasta "virtuaalisesta arkeologiasta". Hän kirjoittaa: "Hakukoneen marssijärjestys ei määräydy tiedon oikeellisuuden tai olennaisuuden mukaan, vaan päällimmäiseen kerrokseen asettuu tieto, joka on ajankohtaista tässä hetkessä tai on ollut sitten internetin yleistymisen. Seuraavasta kerrostumasta löytyvät asiat, jotka ovat tähdellisiä tämän päivän ihmiselle tai tietyille ryhmille."

Oksasen kolumni sai minut miettimään tiedonhakuani taas uudesta vinkkelistä. Olen esimerkiksi ajatellut, että joidenkin termien yleisyyden pystyy päättelemään pitkälti siitä, montako Google-osumaa ne tuottavat. Mutta voiko sittenkään? Olen unohtanut, että internetin tieto ei ole neutraalia, vaan internetin käyttäjien tuottamaa tai sinne laittamaa. Käyttäjät valitsevat, mitä internetiin laittavat. Sisältöä kirjoittavat kaikki yläkoululaisista ydinfyysikoihin, eikä aina ole selvää, kumpi tekstin on kirjoittanut. Kummat käyttävät internetiä enemmän? Kumman ryhmän tuottamia tekstejä Google löytää enemmän? Mitä tämä tarkoittaa?

Kelpaavatko automaattiset tekstitykset?

2010-03-13T08:59:00.012+02:00

YouTube teki viime viikolla hätkähdyttävän ilmoituksen: sivuston videoihin saa nyt automaattiset tekstitykset. Nytkö se siis tapahtuu? Tehdäänkö av-kääntäjät tarpeettomiksi?

Tekstityksiä ei ole vielä saatavilla kaikkiin YouTuben videoihin, ja sivustolla muistutetaan, että puheentunnistusteknologia on vielä lapsenkengissä, joten tekstitysten laatu ei kaikissa tapauksissa ole vielä kovin ihmeellinen. Tämän voi itsekin todeta seuraavasta videopätkästä.

Tekstitykset saa näkyviin painamalla videon oikeasta reunasta nuolta ja sieltä punaista CC-nappulaa (näkyy vain videon pyöriessä). Valitse Transcribe Audio, niin videoon tulevat englanninkieliset tekstit. Voit vaihtaa kieleksi myös suomen valitsemalla seuraavaksi Translate Captions ja sieltä valikosta Finnish.

Kuten videosta näkee, toistaiseksi av-kääntäjiä vielä tarvitaan. Mutta entä kun teknologia kehittyy?

Jo nyt joissakin av-käännöksiä teettävissä firmoissa on alettu tarjota kääntäjien muokattaviksi tällaisia closed captions -tyylisiä tekstitiedostoja, joissa englanninkielinen alkuteksti (yleensä sentään enimmäkseen paikkansapitävämpi kuin ylläolevassa videossa) on siirretty kirjoitettuun muotoon kokonaisuudessaan ja jaettu repliikkeihin sen perusteella, mitä ruutuun kerralla mahtuu, eikä suinkaan järkeviksi kokonaisuuksiksi. Tällaisista tiedostoista halutaan teettää kakkoskäännöksiä, toisin sanoen kääntäjän pitäisi kääntää tekstit ja jättää ajastus ennalleen.

Jos ajastukseen ja repliikkijakoon ei koske, lopputulos on tietenkin kaoottinen. Tekstit vilisevät ruudussa sitä tahtia, ettei kuvaa ehdi katsoa lainkaan. Kuitenkin käännösten teettäjien mielestä tämä ilmeisesti on tarkoituksenmukaista, ja tietenkin halpaa, koska kääntäjälle voi maksaa vähemmän ajastustyön jäädessä kokonaan väliin. (Lue myös Tiina Holopaisen mietteet kakkoskäännöksistä blogikirjoituksessa Palkkiot ylös ja kakkoskäännökset alas)

Toimeksiantajille tällainen käytäntö on siis edullinen, ja sinne päin -laatu ei näytä heitä vaivaavan. Kysymys kuuluukin, riittääkö tällainen laatu katsojalle? Entä tv-sarjojen, dokumenttien ja elokuvien tekijöille?

Pelikäännöksistä juttu YleX:llä

2010-03-09T08:23:00.003+02:00

Av-kääntäminen ei ole pelkästään tv-ohjelmien ja elokuvien tekstittämistä ja dubbausta. YleX teki eilen jutun tietokone- ja konsolipelien kääntämisestä (kesto noin 6 minuuttia).

Pelien kohdalla puhutaan yleensä lokalisoinnista, joka tarkoittaa pelin kokonaisvaltaista sovittamista kohdemaahan sopivaksi. Käännettäväksi tulee itse pelin dialogin ja tekstien lisäksi myös esim. käyttöohjeet, kansitekstit ja välillä nettisivutkin. Lokalisointiin voi kuulua jopa se, onko autopelissä vasemman- vai oikeanpuoleinen liikenne.

YleX:n jutussa pelejä lokalisoivan Walkhtru-käännöstoimiston Tuomo ja Sonja Karvonen kertovat mm. kokemuksistaan The Sims -pelin kääntämisestä sekä hardcore-pelaajien ristiriitaisesta suhtautumisesta pelien kääntämiseen ja etenkin dubbaukseen. Juttu on mielenkiintoinen, kannattaa kuunnella!

Pakko on silti hiukan purnata jutun otsikosta "Miten pelit kääntyvät suomeksi?" Jostakin syystä aina kun kääntämisestä kirjoitetaan, elokuvat, kirjat ja pelit jotenkin salaperäisesti itsestään "kääntyvät" toiselle kielelle. Muistakaa nyt, hyvät journalistit, että siellä on ihminen välissä! :)

Mitä, onko dubattu elokuvakin käännetty?

2010-03-08T12:26:00.007+02:00

Av-kääntäjien foorumilla kuultua:

Muuan puolituttu kertoi käyneensä katsomassa ”Möröt vastaan Muukalaiset” -leffan suomeksi puhuttuna. Ammatillinen uteliaisuus iski ja kysäisin, josko hän olisi sattumalta vilkaissut kääntäjän nimen lopputeksteistä (mistä sitä tietää vaikka siellä olisi joku tuttukin nimi). En odottanut mitään ihmeitä, koska harvahan niitä loppujen lopuksi katsoo, mutta vastaus oli sitäkin yllättävämpi:

”Ei kun se oli kato dubattu, ei sitä ollu kukaan kääntäny.”

Niinpä niin, ihan impropohjaltahan ne ääninäyttelijät siellä studiossa vetää.

Julkaistu kirjoittajan luvalla.

Palkkiot ylös ja kakkoskäännökset alas

2010-03-05T16:38:00.003+02:00

Av-käännöstoimistojen ja kääntäjien neuvottelut alkoivat eilen. Seuraavassa 20 vuotta av-kääntäjänä työskennellyt ja av-kääntämistä Turun yliopistossa opettava Tiina Holopainen kirjoittaa työehdoista ja av-kääntäjän asiantuntijuudesta. Tiinan tekstiä voi lukea lisää av-kaantajat.fi-sivustolta kohdasta Av-kääntäjän asiantuntijuus.
---
Nyt on historiallinen tilaisuus vaikuttaa joukolla AV-kääntäjien tilanteeseen! Kääntäjien vastakkainasettelusta ei ole mitään hyötyä. Voimat on syytä käyttää AV-kääntäjien asiantuntija-aseman vahvistamiseen yleisesti.

Toimistojen kanssa käytävissä tulevissa neuvotteluissa ei pidä olla liian vaatimaton esimerkiksi palkkioiden suhteen. Jos ajatellaan Yhtyneet-sopimuksen palkkioita, en ole itse koskaan pitänyt niitä päätä huimaavina, varsinkaan jos niitä vertaa muiden asiantuntija-alojen palkkioihin. (Kaikkien palkansaajien keskipalkka Suomessa oli viime vuonna naisilla noin 2600 euroa ja miehillä noin 3200 euroa kuussa.) Freelance-kääntäjien ansioista AV-alalla pitäisi olla monipuolisempaa tietoa, ja toivottavasti sitä myös saadaan juuri tehdystä palkkiokyselystä. Työskentelynopeuksissa on varmasti huomattaviakin yksilöllisiä eroja. Oma arvioni on kuitenkin, että kääntäjillä on keskimäärin taipumus vähätellä ajallista työpanostaan suhteessa tuloihinsa. Työaikansa alakanttiin arvioimisesta kyselyissä ei ole meille mitään etua. Toisaalta arvelen, että liian moni tienaa ”hyvin” muun elämän ja terveytensä kustannuksella. Asiantuntija-ammatissa pitäisi voida päästä hyviin tuloihin siten, että tekee (halutessaan) normaalia työviikkoa ilman jatkuvaa stressiä, että aikaa jää muullekin elämälle, harrastuksille ja perheelle, ja niin, ettei työkunto romahda, kun tulee 50 vuotta täyteen.

Lisäksi neuvotteluissa pitää vaatia kakkoskääntämisen poistamista kokonaan. Kakkoskäännösten tekemiseen suostuessaan kääntäjä tulee rikkoneeksi vastuunsa suomen kielen vaalijana: Ensinnäkin indoeurooppalaisiin kieliin perustuvat, valmiiksi ajastetut ja siten valmiiksi jaotellut ruudut estävät kääntäjää tekemästä suomen informaatiorakenteen kannalta toimivia jaotteluratkaisuja – puhumattakaan siitä, että jaottelu ja rytmittäminen ovat AV-kääntäjän työn ytimessä. Toiseksi ykköskielinen käännös aiheuttaa tutkitusti (Jan Pedersenin väitöskirja Scandinavian Subtitling, 2007) interferenssiä kakkoskäännöksiin, yhdenmukaistaa ja latistaa käännöksiä ja siten kielen käyttöä – maksetaan aikakoodien muuttelusta tai ei. Yleensähän siitä ei tietääkseni edes makseta! Kolmanneksi ykköskäännösten ”spottaus” (se, mitä yleensä tekstitetään, mutta myös miten tekstitetään) perustuu usein toiseen periaatteeseen kuin meillä Suomessa on vallalla: tekstittämisen katsotaan palvelevan sekä kuulevia että kuulorajoitteisia, kun taas meillä Suomessa kuulorajoitteisille katsojille on olemassa aivan omat tekstityskäytäntönsä. Ja neljänneksi kakkoskäännösten hyväksyminen ylläpitää käsitystä työn kaavamaisuudesta, yhdenmukaistaa käytäntöjä kielten erityisyyksien kustannuksella ja valmistaa siten tietä AV-kääntäjän työn sisällölliselle köyhtymiselle, ellei peräti koneistamiselle.

Kehottaisin todellakin vakavasti kieltäytymään kakkoskäännöstehtävistä yhtenä rintamana. Kakkoskäännökset ovat hiipineet AV-alalle ja myös Suomeen kuin vaivihkaa, polkuhintojen mukana, mutta aivan kuten polkuhintoja, niitäkään ei tarvitse eikä pidä hyväksyä. Vaatimus voi tuntua äkkiseltään radikaalilta. Jokainen itseään ja alaansa kunnioittava AV-kääntäjä tietää kuitenkin, ettei kakkoskäännöksille ole yhtäkään kieleen ja AV-käännösviestintään liittyvää perustelua ja että ne päinvastoin sotivat varsinkin suomen kieltä ja suomalaisen AV-kääntämisen viestinnällisiä perinteitä vastaan. Kysymys ei ole yhtään vähemmästä asiasta kuin AV-kääntäjän työnkuvan tulevaisuudesta. Yhden kääntäjän on vaikea kieltäytyä jo nyt huolestuttavan pitkälle yleistyneestä käytännöstä. Ainoa keino on siis nähdäkseni ehdoton joukkoboikotointi kakkoskäännösten suhteen. Edes aikakoodien muuttamisesta maksettavaan palkkioon ei pidä suostua, sillä käytännössä aikakoodien muuttaminen on aikaa vievää ja turhauttavaa työtä ja interferenssi jaotteluun ja ilmaisuun säilyisi. Mitä firmat voivat tehdä, jos kääntäjät sitoutuvat joukolla boikotoimaan kakkoskäännöksiä? Suostuisivatko ne tähän vaatimukseen mieluummin kuin poistuisivat kokonaan Suomen markkinoilta? Nyt on kenties ainutlaatuinen tilaisuus ottaa ala tässäkin suhteessa takaisin AV-kääntäjien haltuun. Näen sen myös kääntäjien tilaisuutena kohottautua asiantuntija-rooliin ja lopettaa asiantuntemattomien vuosikausia jatkunut huseeraus alalla.

Berliinin Languages & the Media -konferenssissa vuonna 2008 esiteltiin SDI:n rahoittama konekäännöstutkimus (Martin Volk, Universität Zürich, Institut für Computerlinguistik), jossa hyödynnettiin ruotsin-, tanskan- ja norjankielisistä ykkös- ja kakkoskäännöksistä tehtyjä käännösmuisteja. Tulokset esiteltiin menestystarinana. Tosin koneen tekemiä tekstityksiä eivät ilmeisestikään olleet arvioineet AV-kääntäjät, koska asiaa koskevaan kysymykseen ei saatu vastausta. Joka tapauksessa tuloksia pidettiin lupaavina. (!) Onkin erittäin todennäköistä, että seuraavaksi siirrytään lähikielistä toisilleen vieraampiin kieliin. Suomessakin tehtyjä kakkoskäännöksiä käytetään mitä todennäköisimmin hyväksi pyrkimyksissä luopua ihmiskääntäjistä. Kääntäjät korvattaisiin jälkikäsittelijöillä, post editoreilla, joille maksettaisiin entistä vähemmän, eikä kukaan olisi enää vastuussa tekstityksen kokonaistoimivuudesta.

Koko projekti on uskomaton ja vailla tarkoituksenmukaista kieli- ja käännösteoreettista pohjaa. Hanke perustuu täysin mekaaniseen ja atomistiseen käsitykseen kielestä ja kääntämisestä eikä ota huomioon AV-kääntämisen erittäin kontekstisidonnaista luonnetta. Mutta rahalla voidaan aina tehdä lisää rahaa kielten ja kääntäjien kustannuksella, ellei kääntäjäkunta itse älähdä. Haluammeko olla edesauttamassa tällaista kehitystä tuottamalla tutkimusmateriaalia konekääntämisen tutkimukseen AV-kääntämisen alalla?

Rohkaisevana esimerkkinä voin kertoa, että Ranskassa SDI saatiin polvilleen pari vuotta sitten, kun kääntäjät yhdistivät voimansa ja kieltäytyivät enää tekemästä töitä palkkioita jatkuvasti laskeneelle firmalle. Osa protestista koski myös kakkoskääntämistä. Firma joutui jopa poistumaan Ranskan markkinoilta ainakin toistaiseksi. En tiedä, mikä tilanne on nykyään. Suomessahan SDI on ilmoittautunut jo jonkin aikaa halukkaaksi työehtosopimusneuvotteluihin. Firmatkin voivat siis oppia, kun puhuu niiden kieltä. Näyttää siltä, että usein ne ymmärtävät vain sellaisia toimia, jotka vaikuttavat suoraan niiden toimintaan ja lähinnä talouteen. Monet AV-käännösfirmat eivät ole kiinnostuneita AV-kääntämisen hienouksista, eikä niiden tarvitsekaan olla. Mutta jos ne eivät tunnusta AV-kääntäjiä oman alansa asiantuntijoiksi, vaan alkavat liiketaloudellisista syistä vääristää alaa, asioihin on puututtava kovin ottein. Ainoa keino on tässä tilanteessa minun nähdäkseni kieltäytyminen yhdessä sellaisista työehdoista, tehtävistä ja ohjeistuksista, jotka loukkaavat kääntäjän asiantuntijuutta, rapauttavat suomen kieltä ja vaikeuttavat eri tavoin kääntäjän suoriutumista työstään vastuullisesti. Nyt siihen olisi tilaisuus!

Samaisessa Berliinin konferenssissa kuultiin toinenkin rohkaiseva ajatus. Eräs yksityisen AV-käännösfirman edustaja kehotti kääntäjiä valistamaan firmoja. Uudella alalla tehdään aina ensin virheitä, ja sitten vähitellen opitaan, mikä toimii ja mikä ei. Kääntäjien ei siis todellakaan pidä alistua toimistokääntämisenkään nykyoloihin ikään kuin annettuina, vaan me voimme ja meidän pitää vaikuttaa oman työkenttämme kehittämiseen.

Joskus pitää antaa oikein kunnon läksy: alalle pyrkivien olisi hyvä malttaa odottaa TES-neuvottelujen tulosta, ennen kuin he hakeutuvat mihinkään kohtuuttomin suoritusehdoin toimivaan toimistoon.

Tekstitetty terroristi

2010-02-26T15:14:00.001+02:00

Perjantain kunniaksi vanha klassikko.

Aina ei edes omaa kieltään tahdo ymmärtää ilman tekstityksiä...

Kuka polkee käännösten laatua?

2010-02-23T12:01:00.001+02:00

Ylen kulttuuriuutiset käsitteli eilen av-käännösalan tilannetta artikkelissa Televisio-ohjelmien huonot käännökset rapauttavat suomen kieltä. Provosoivan otsikon alla on referoitu radiouutista, jossa haastateltiin Ylen suomentajatoimittaja Marjaana Kulovettä ja Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton puheenjohtajaa Liisa Laakso-Tammistoa.

Artikkelin lopussa todetaan, että amatöörikääntäjät polkevat av-käännösalan palkkoja. ”Tyypillisiä amatöörikääntäjiä ovat kielten opiskelijat tai ulkomailla asuneet suomalaiset. Samalla he polkevat alan palkkatasoa.”

Itse asiassa palkkoja eivät suinkaan polje kääntäjät, vaan käännösyritykset. Ne tekevät televisiokanaville ja tuotantoyhtiöille naurettavan halpoja tarjouksia, jotka rahoitetaan kääntäjien palkkioita laskemalla. Lisäksi toimistojen kääntäjät eivät suinkaan ole amatöörejä, vaan heidätkin on työhönsä koulutettu, ja monilla on av-kääntämisestä jo vuosien kokemus.

Käännösten laatua heikentävät eniten toimistojen luomat työskentelyolosuhteet. Töitä täytyy paahtaa kovaa vauhtia, jotta matalilla palkkioilla tulee toimeen. Lisäksi etenkin ulkomaiset, DVD-käännöksiä teettävät toimistot jakavat työtehtävät ja käännösmateriaalit pahimmillaan alle vuorokauden varoitusajalla. Sellaisessa kiireessä virheitä jää tekstiin melko varmasti, eikä jokaista termiä ehdi tarkistaa.

Elokuvien ja tv-sarjojen tekemiseen ja markkinointiin käytetään miljoonia dollareita. Loistavankin elokuvan voi silti vesittää täysin kiireessä tehty, hutiloitu käännös. On käsittämätöntä, etteivät tuotantoyhtiöt ymmärrä hyvän käännöksen merkitystä. Pitäisikö meidän kääntäjien kertoa se heille?

Av-kääntäjien nettisivut on avattu!

2010-02-22T00:10:00.001+02:00

Suomalaiset lukevat vuodessa kymmeniä kirjoja vastaavan tekstimäärän television ruututeksteinä. Kun teksti on sujuvaa, katsoja tuskin huomaakaan lukevansa sitä. Toisaalta erikoiset sanat tai väärät käännökset osuvat silmään sitäkin herkemmin.

Miten av-käännökset syntyvät? Ketkä niitä tekevät ja miksi? Näihin muihin tv-tekstityksiä koskeviin kysymyksiin pyritään vastaamaan www.av-kaantajat.fi -sivustolla. Sivut avautuivat hetki sitten. Miltä näyttää?