Paskaduunista barrikadeille

Paskaduunin käsite lienee monelle yliopiston kasvatille tuttu, ja prekariaattiliikkeen Eetu Viren oli se, joka sitä telkkarissa taannoin käytti A-talk-ohjelmassa. Viren viittasi ohjelmassa työskentelyyn hampurilaisravintolassa tai siivoamiseen seitsemän euron tuntipalkalla. Myöhemmin Viren sitten selvensi, ettei tarkoittanut väheksyä kenenkään työtä vaan kurjia työehtoja.

Tuntuupa kuitenkin, että tämä "paskaduuni" on varsinkin yliopistopiireissä ymmärretty nimenomaan "ei oman alan" menial jobiksi, kuten nyt vaikkapa just siivoamiseksi, kaupan kassalla istumiseksi tai mitä näitä nyt on. Ja usein kuulee humanistipiireissä sellaista diskurssia, että kyllä sitä tekee kivaa työtä vähän halvemmallakin, kunhan ei tarvitse mennä mihinkään paskaduuniin. Kun siitä saa sitä alan työkokemustakin.

Mutta.

Olen syvästi sitä mieltä, että tässä piilee koko ongelman ydin, siis tässä äskeisessä kappaleessa kuvaamassani jaottelussa "paskaduuneihin" ja "oman alan töihin". Broadcast Textin tapaus on elävä esimerkki siitä, että niin kauan kuin huonoja työehtoja, näennäisyrittäjyyttä ja kyykytystä siedetään alan työkokemuksen tavoittelussa, ei kohta tällä alalla ole mitään työtä, mitä varten kannattaisi sitä alan työkokemusta ansioluetteloon kartuttaa.

Harjoittelut ovat asia erikseen, mutta harjoittelu on aivan eri asia kuin ihan pätevän työn tekeminen kuukaudesta ja vuodesta toiseen surkeilla työehdoilla tai yrittäjänä, joka ei voi hinnoitella työtään kannattavaksi. Samaan aikaan toimeksiantoja jakeleva monikansallinen firma repii kääntämistä rakastavien humanistien selkänahasta jättimäiset siivut voittoa. Minulle tämä on paskaduunia, ei esimerkiksi kaupan alan TES:sillä työskenteleminen.

En osoittele sormella yksittäisiä ihmisiä, jotka ovat tehneet BT-valinnan tietämättä alan tilannetta ja kehityssuuntaa. Yliopistot ovat mielestäni pitkälti vastuussa siitä, että tähän tilanteeseen on ajauduttu. Luennoitsijat eivät usein tiedä tuon taivaallista työelämästä, hinnoittelusta, uralle suuntautumisesta ja niin edelleen. He saattavat jopa suositella orjapalkalla työskentelyä kokemuksen kartuttamiseksi tai jopa heittää näitä "hyvä humanisti ei ajattele rahaa" -aivottomuuksia.

Lisäksi alalle otetaan aina vain lisää opiskelijoita, vaikka työllistymisnäkymät ovat surkeat. BT on halpatyövoiman avulla vallannut niin suuren osan av-käännösmarkkinoista, että Ylelle ja Maikkarille olisi jonoksi asti kokeneita, työttömiä kääntäjiä seuraavat vuosikymmenet. Niinpä ainoa ratkaisu on pakottaa BT sisältä päin joko ryhtymään paskaduunin antajasta reiluksi työnantajaksi tai antamaan paikkansa Suomen markkinoilla reiluille työnantajille.

Niin, ja olin muuten teinivuosina Tampereen Hämeenkadun Carrollsissa töissä. Olihan se aika hanurista raapia niitä hampurilaisia ikkunoista lauantaiyönä, mutta sain siitäkin yöstä tuplaliksan, josta TESsiin sitoutunut työnantaja kattoi sosiaalikuluni. Se oli itse asiassa aika kiva duunipaikka ilmapiiriltään, ja palkkaus vastasi tehtävien vaativuutta. Taisinpa tienata itse asiassa hieman paremmin kuin mitä BTI:llä tällä hetkellä tienaa.

Voin kertoa, että olen omalla työurallani välttänyt johdonmukaisesti niitä töitä, joita oman määritelmäni mukaan paskaduuneina pidän. Eli niitä, joissa työehdot ovat huonot ja pomo kohtelee perseesti. Tai sitten olen todennut jonkin työn hyvin nopeasti paskaduuniksi ja nostanut kytkintä. Jätin aiemmin BT:nkin parin kuukauden paskaduunailun jälkeen enkä edes CV:seeni moista kokemusta viitsinyt laittaa.

Ja voin sanoa, että paskaduunin jättäminen aina on johtanut johonkin parempaan. Niin se johtaa nytkin, kun jo toistamiseen nostin kytkintä BT:stä (BT, BTH, BTI, BTII, mitä näitä nyt on). Itseään arvostava ihminen saa arvostusta myös työmarkkinoilla.

Ja siitä kivastakin työstä on oikeus saada asianmukainen korvaus.

- Typy, entinen K-Kaupan, K-Kengän, Carrollsin, lukuisten ravintoloiden ja baarien sekä käännösalan toimeksiantajien työntekijä.

Lähde