torstai 27. toukokuuta 2010

Käännöstyölki ellää

Moni on ehkä jo lopettanut euroviisuilun tältä vuodelta, kun Suomi putosi ensimmäistä kertaa Lordin voiton jälkeen pois Eurovision laulukilpailujen finaalista. Kalle Niemi kuitenkin katsoo tällä viikolla viisut vielä moneen kertaan.

Suomi on ainoa Euroviisujen osanottajamaa, jossa kilpailukappaleet käännetään ja näytetään tekstityksinä. Käytäntö johtunee Ylen perinteistä - vielä 1990-luvulla Ylellä saatettiin tekstittää jopa rock-konserttitaltiointien kappaleiden lyriikat. Kalle Niemi on muutamaa välivuotta lukuun ottamatta kääntänyt Euroviisuja vuosittain jo 1990-luvun alusta saakka. Aluksi kääntäjiä oli tiimissä useampia, mutta ennen pitkää työ päätyi yksin Kallelle.

"Saan kappaleiden tekstit käyttööni alkuperäiskielellä ja englanniksi ja käännän ne pääasiassa englannista. 1990-luvulla tekstit tulivat myös ranskaksi, mikä oli hyvä, sillä silloin englanninkielinen teksti saattoi olla viisusta tehty laulettava versio, ja lyriikoiden sisältö ja jopa aihepiiri saattoi olla aivan eri. Ranskankielisistä teksteistä kuitenkin saattoi tarkastaa, mitä laulussa oikeasti sanottiin", Kalle kertoo.

Kalle kääntää kappaleet ensimmäisen kerran noin kuukautta ennen varsinaisia kilpailuja television esikatseluita varten. Tänä vuonna Kallen käännökset menevät myös Suomen pisteraadin käyttöön. Yleensä esikatseluita varten tehtyjä käännöksiä voi käyttää sellaisenaan myös suorassa lähetyksessä, mutta välillä voi tulla yllätyksiä ja pakollisia muutoksia. "Joskus esimerkiksi kappaleen esityskieli on päätetty vaihtaa viime hetkellä. Siksi on hyvä, että saan katsoa kunkin finaalin kenraaliharjoituksen. Siellä näkee juontojen paikat ja mahdolliset muutokset esityksiin. Ainakin kerran on kuitenkin käynyt niin, että esitys oli muutettu täysin kenraaliharjoituksiin, joten muutin myös käännöstäni sen mukaiseksi. Suorassa lähetyksessä olikin sitten yllättäen palattu takaisin alkuperäiseen versioon." Myös ruudussa näkyvät tekstit eli planssit (esimerkiksi äänestysnumerot) vaikuttavat käännökseen, kun tekstitystä pitää siirtää pois niiden tieltä. Näistä Kalle saa tiedon etukäteen, jotta tekstejä ei tarvitse lennosta siirrellä.

Koska Euroviisut lähetetään suorana, käännöksiä ei voi ajastaa kuvan päälle valmiiksi. Meidän muiden istuessa kotisohvalla viisujen ääressä Kalle siis istuu Ylellä painelemassa tekstejä ruudulle ohjelman tahdissa. Ennen illan tosikoitosta hän harjoittelee ajastukset kenraaliharjoitusnauhoitteen kanssa pariin kertaan. Silti mokiakin voi tulla, ja suorassa lähetyksessä niitä ei sitten voi korjata. "Kerran huomasin yhtäkkiä kesken lähetyksen, että yhden kappaleen tekstit puuttuivat. Ne olivat kai joutuneet johonkin väärään tiedostoon. Ei siinä sitten muu auttanut kuin antaa kappaleen soida ilman tekstityksiä. Onneksi lavalla kieppui ja kiemurteli nätti poika, joten ainakin naiskatsojat tuskin osasivat kaivata tekstejä."

Kallen mielestä mukavinta Euroviisujen kääntämisessä on riimien keksiminen. "Itä-Euroopan maiden kappaleita on mukavin kääntää, kun ei osaa itse kieltä. Sieltä voi bongailla, missä kohtaa rimmaavat sanat ovat alkutekstissä. Aina riimirytmiä tosin ei voi toistaa samanlaisena - toista ja neljättä säettä ei yleensä voi laittaa rimmaamaan, kun ne joutuu jakamaan kahteen repliikkiin, jolloin riimit joutuisivat liian kauas toisistaan." Ikävin puoli Euroviisujen kääntämisessä on Kallen mielestä se, että kappaleet jäävät pahasti päähän soimaan. "Pari viikkoa viisujen jälkeenkin herään joka aamu viisu päässä."

Kalle ei osaa sanoa, seuraisiko Euroviisuja, ellei katsoisi niitä työn puolesta. Suosikeikseen vuosien varrelta hän kuitenkin mainitsee vuoden 1991 Euroviisuissa Ruotsin Carolalle niukasti hävinneen Ranskan kappaleen C’est le dernier qui a parlé qui a raison sekä Euroviisut vuonna 2007 voittaneen Serbian kappaleen Molitva. "Yleensä pidän Itä-Euroopan maiden kappaleista, varsinkin Serbia on ollut monena vuonna hyvä. Israelista pidän myös, kun heprean kieltä kuulee niin harvoin."

Tämän vuoden Euroviisuista Kalle mainitsee suosikikseen Saksan. "Voittajaa en uskalla veikata, mutta toivon, että Saksa myös voittaa."

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Tyhmiä virheitä, tyhmiä palautteita

kirjoittanut Maija Rantanen

Blogissa on jo aiemmin käsitelty syitä siihen, miksi käännöksiin tulee virheitä. On kiirettä, huonoja käsikirjoituksia, huonoa liksaa, joskus ihan vain tiedon puutetta. Mutta nekään eivät selitä sitä, miksi joskus tulee ihan tyhmiä virheitä. Niitä, joita retostellaan silmät pyöreinä, että miten on mahdollista, eikö tuo osaa englantia enempää kuin alakoululainen.

Aika usein tyhmä virhe syntyy siksi, että jossakin lähellä väijyy Vaikea Kohta. Se, jota jo lähestyessä kääntäjä alkaa miettiä, että miten sen vaikean kohdan selvittäisi, mitä hittoa siihen laittaisi. Kun kaikki hoksot on kiinni siinä vaikeassa paikassa, juuri sitä ennen saattaa sitten puolihuomaamatta tuesday vaihtua thursdayksi, thirteen ja thirty mennä sekaisin, twenty five hundred saada muodon 25 000. 

Mutta mikä selittää sen, että kääntäjä kääntää Citroënin Fordiksi? No, auringonpistos tavallaan. Oli aurinkoinen heinäkuun iltapäivä, työn alla rallikooste. Helppoa liukuhihnatyötä, samaa jota oli tehty jo monta vuotta. Juuri sellainen petollisen itsevarma olo, että näitähän tekee puoliunessa. Ja puoliunessa kääntäjä olikin, kun Francois Duval hehkutti Citroënille menoaan. "Pah, samaa selitit jo Fordilla muinoin eikä hyvin mennyt silloinkaan", mietti kääntäjä happamana ja alitajunta pani sormet naputtamaan Fordin eikä edes ohjelman leikkaaja huomaa mitään.

Mutta ei mene hyvin katsomossakaan. Leikekirja paljastaa kammottavia virheitä katsojien palautteissa. Muutama esimerkki: Mirella kirjoittaa: "Tiistaina tuli ohjelma elämäni eläimet ja siinä kerrottiin englanniksi että kanille ei saa antaa kaalia koska se turpoo mahassa ja tekee kanille ilmavaivoja... suomentaja kielikurssille ja heti". Rakas Mirella, ohjelmassa sanottiin lettuce ja käännöksessä salaattia. Kelaa taaksepäin ja kuuntele uudelleen.

No hitto, kun sama lettuce-jakso meni uusintana, niin toinen katsoja haksahti samaan virheeseen. Luuli kuulleensa cabbagen ja antoi täyslaidallisen: "Sanokaa nyt sille akalle että pitäis ees sanakirjaa siinä vieressä! eihän tässä enää uskalla usko ulkomaisia asiaohjelmiakaan, jos suomentaja muuttaa oikeat tiedot miksi sattuu omasta päästään!!!!!!!"
Toistan, se oli lettuce. Arvaa olinko tarkastanut sen sata kertaa? Tiesin kyllä kaalista ja ilmavaivoista.

David pani kääntäjälle kiukkuista "mikä luulet olevasi" -noottia, että "ferret ei ole suomeksi ferit". No ei ollut käännöksessäkään, fretistähän kaikki puhuvat, kun kyseessä on kesyhilleri. Ja jos Maija Rantasta moititaan vääristä muodoista, arvostelua ei kannata lähettää Marja Rantalalle.

"Monta taimea" innoitti yhden katsojan kirjoittamaan pitkän epistolan aiheesta Kuka valvoo käännösten kieliasua ja oikeellisuutta? "Onko teillä oikolukijaa vai ovatko käännökset suomentajan vastuulla? Ohjelman seuraaminen on vaikeaa ja uskottavuus kärsii, jos se vilisee kielivirheitä." Arvostelijan mielestä olisi pitänyt sanoa "monta tainta". Olenko paatunut, koska en kadu?

Äidinkielenopettajille heitän seuraavan katsojalta tulleen pallon: "Hattu s ei kuulu suomen kielen aakkosiin ja sitä ei opeteta koulussa, joten sen käyttämistä tulisi välttää. Nuoriso ei sitä tunne, eli helpottaa TV:n katselua, kun sen merkitystä ei tarvitse selittää."

No, hyvä on, myönnetään, "K9-hieronta" oli ihan oikea virhe. Mutta jo käsikirjoituksen tekijä johdatti harhateille, sillä Mad About Youn plarissa luki "K9 massage". Toisaalta "canine massage" olisi voinut kääntyä heinäkuun helteessä kanihieronnaksikin.

Aurinkoista kesää kaikille! Tarkkana kuin porkkanat, niin kääntäjät kuin katsojat.