Perjantaisarjiksia

Eräs taitava av-kääntäjä on viimeaikaisten tapahtumien (ja kollegojen yllytyksestä) inspiroitunut luomaan av-käännösmaailmaan sijoittuvia sarjakuvia. Vilkaistaanpa näin perjantain kunniaksi, millaista on meno nallen av-käännösfirmassa.

Tervetuloa nallen firmaan!

Onhan se nyt ihan erilaista tuo yrittäjäfreelancerin ja kuukausipalkkaisen työ, kuten kuvasta näkyy. Terveisiä vaan työneuvostolle!

Eikö av-kääntäminen lyö leiville? Ehkä et ole kyllin nopea. Nalle kertoo sinulle, miten työ pitää tehdä oikein.

Eihän me näille palkkioille mitään voida, kun asiakas ei vaan maksa enempää! (klikkaa kuvaa niin se suurenee)

Sulle, mulle, mulle, mulle...

Kuvat on julkaistu tekijän luvalla. Koko galleria on deviantARTissa.

Kuinkas sitten kävikään?

Kuulimme hiljattain, että Broadcast Text on irtisanonut ainakin kymmenen juuri keväällä rekrytoimaansa kuukausipalkkaista kääntäjää vain muutamaa päivää ennen neljän kuukauden koeajan loppumista. Ainakin yhdelle irtisanotuista syyksi oli ilmoitettu "firman kustannusrakenteiden keventäminen". Samalla oli tarjottu tilaisuutta jatkaa yrittäjäfreelancerina. Huomattavaa lienee se, että firmalla on samaan aikaan ollut edelleen aktiivinen työnhakuilmoitus mol.fi:ssä. Työvoimalle siis on tarvetta, mutta halvalle sellaiselle.

Keväällä kollegojen varoittelusta huolimatta Broadcast Textin kelkkaan lähteneitä saattaa nyt harmittaa ja syystä. Paljon parjattu BT osoitti jälleen todellisen karvansa. Yksi tuoreista irtisanotuista kirjoittaa kokemuksistaan näin:

Mitä! Joku hakee kymmentä av-kääntäjää. Englannista suomeen. "Luovia pilkunviilaajia" - minua!

Mutta hetkinen. Mikäs tämä BTI on. Googlataan. Ai, työtaistelu. Hm. No, mulle riittää vähempikin palkka. Mitähän ne ovat siellä maikkarilla tehneet, juoneet kahvia puoli päivää, vai?

Testikäännös. Ihanaa, ihanaa tehdä pitkästä aikaa omaa työtä. Hieroa älynystyröitä. Läpi! 

Uudenvuodenaattona joku Kaurismäki-niminen soittaa. Valitettavasti nämä kuukausipalkkaisten paikat on täytetty, mutta jos freelanceriksi...
 
Olen vannonut, ettei enää koskaan friikuksi. Mutta kun se on niin kivaa! Olkoon menneeksi.
 
Tekniikka tuottaa aluksi päänvaivaa, kun olen kääntänyt vain kirjoja. Sisäpiirin neuvot kuulostavat siltä, ettei minun halutakaan ymmärtävän. Työ käy niin hitaasti, etten pysty elämään sillä. Alle kahden kuukauden kuluttua ilmoitan lopettavani.
 
Toinen puhelu samalta naiselta. Jos rupeaisin kuitenkin kuukausipalkkaiseksi? Käännöspalaute ollut sen verran kehuvaa. Riemuitsen: eivät halua luopua minusta. Ai, tavoite ei ole LÄHESKÄÄN ne pahamaineiset 30 minuuttia päivässä? No hyvä. Saan opetella ajastamaan rauhassa.
 
Huhtikuussa koulutukseen. Onko meitä viisi? Pakollinen "vakituisille". Filmitoimittajakoulutusta, ScoreCardin täyttämistä. Täytätte ihan kokeeksi vain, katsotaan sitten myöhemmin henkilökohtainen tulostavoitteenne. Toimiston kääntäjät pälyilevät meitä vakavina tai vinosti hymyillen, kun meidät juoksutetaan heidän maisemakonttorinsa läpi. Yksikään ei ehdi kanssamme lounaalle.
 
Työ on edelleen ihanaa. Opin ajastamaan. Naps naps! Tarkistan kaiken huolellisesti, koska ohjeissa tähdennetään hyvän suomen kielen merkitystä. Ja koska olen huolellinen. Lähetän kokeeksi täyttämäni  ScoreCardin teejiille.
 
Palaute seisauttaa veret.  Teet siis vain paria hassua sarjaa viikossa! Tuloksesi on todella kaukana ScoreCardiin valmiiksi asetetusta tavoitteesta. Toimistomme kääntäjät kääntävät LÄHES 30 minuuttia päivässä. He eivät turhaan katsele ohjelmaa ennen kääntämistä, ja tarkistuskatselunkin voi tehdä tuplanopeudella.
 
Kerron, että isäni on kuollut edellisellä viikolla. Palaute käännöksistäni on edelleen hyvää, eivätkä ohjelmat palaudu minulle enää teknistenkään seikkojen vuoksi.  Puolustaudun myös sillä, ettei minun vertaamiseni kokeneisiin kääntäjiin ole reilua. Ja että teen töitä jopa illat ja viikonloput saadakseni tehtyä kaiken, minkä olen luvannut.
 
Vielä hyytävämpi vastaus. Muista että olet vielä koeajalla! Ja mitä sinä sitten päivisin teet?! Vilpitön osanotto isäsi poismenon vuoksi.
 
Löydän vielä jostain lisää tsemppiä. Juhannuksena työpäivät venyvät 12-14-tuntisiksi. Se ei enää auta. Viisi päivää ennen koeajan päättymistä tulee kolmas puhelu. Voi voi, kun meillä on tällainen tilanne. Organisaatiomuutoksia tulossa. Et ole ainoa joka joutuu lähtemään.
 
Ai, johtuuko tämä nyt tehottomuudestani?
Ei minun olisi tarvinnut perustella tätä tuonkaan vertaa! Mutta tee vielä tämän viikon työt niin saat täyden palkan.
 
En käännä enää sanaakaan. Läheisten reaktio on paljonpuhuva: kurjaa - mutta toisaalta et olisi kauan jaksanut tuollaista tahtia.
 
Fantisoin erilaisista tavoista tehdä Kaurismäen elämästä helvettiä. Donglen palautusta vitkutan kunnes löydän sopivan tukipahvin. Siinä lukee: "Syvään taisteluun".

edit. uutinen aiheesta av-kääntäjien sivustolla

Kenelle haluaisit tehdä av-käännöstöitä?

Syksy saapuu ja blogi aktivoituu taas!

Suomen av-kääntäjien sivusto lähetti elokuun lopulla kysymyksiä keskeisille Suomessa toimiville av-käännöstoimistoille. Vastaukset saatiin suomalaisilta Pre-Text Oy:ltä, osuuskunta Rosmer Internationalilta ja Stellar Text Oy:ltä. Valitettavasti suurin Suomessa toimiva av-käännöstoimisto, Broadcast Text International, ei pitänyt tärkeänä vastata av-kääntäjien ja opiskelijoiden kysymyksiin. Vastauksia saadaan odotellaan myös toiselta kansainväliseltä toimijaltamme, SDI Media Oy:ltä.

Kysymyksiin ja saapuneisiin vastauksiin voi tutustua täällä. Vastauksia lukiessa kannattaa miettiä, millaiselle toimistolle haluaisi tehdä töitä ja millaisten toimeksiantajien toivoisi valtaavan alaa. Reilujen työehtojen ja samalla myös hyvinvoivien kääntäjien ja laadukkaiden käännösten puolesta liputtavien toimistojen on mahdoton saada asiakkaita, jos me kääntäjät suostumme töihin millä tahansa ehdoilla. Epäreilulle firmalle työskentelemällä tuet sen toimintaa ja mahdollisuuksia porskuttaa eteenpäin. Av-käännösala on pieni, ja jokaisen teoilla on suuri merkitys. Minkä valinnan sinä teet?

Toimistokääntäjän todellisuus

Pyysimme lokakuussa av-käännösalan toimistoille töitä tehneiden freelancer-kääntäjiä kertomaan kokemuksia työstään. Vastaukset olivat karua luettavaa: alhaiset palkkiot ja kiireinen tahti olivat monella johtaneet paitsi oman käännöslaadun huonontumiseen, myös esimerkiksi sosiaalisen elämän heikkenemiseen ja jopa lapsien hankkimisen lykkäämiseen.

Moni saattaa ihmetellä, miksi kukaan on sietänyt tällaista kohtelua eikä vain ole vaihtanut alaa. Osaltaan sitä selittää se, että kurjuutta oli kestetty yksin omassa kammiossa. Suuri osa luuli huonon toimeentulonsa johtuvan omasta hitaudestaan tai kokemattomuudestaan, sillä yhteyttä muihin av-kääntäjiin ei ollut. Kutsumustyötä kuitenkin haluttiin tehdä, ja ehkä elettiin toivossa, että kokemuksen myötä oma tahti nopeutuisi tai ovet avautuisivat työehtosopimuksella turvattuihin töihin YLE:llä tai MTV Medialla. Todellisuus oli kuitenkin toisenlainen, ja alalta on vuosien varrella jatkuvasti myös poistunut työoloihin ja palkkioihin pettyneitä kääntäjiä.

Seuraavassa hieman toimistokääntäjien kyselyn satoa.

"Olen tehnyt töitä BTI:lle täysipäiväisesti vuodesta 2008 lähtien. Töitä on tehtävä aivan järjettömän paljon saavuttaakseen edes kohtuullisen elintason, johon korkeakoulutettuna, asiantuntijatyötä tekevänä ihmisenä olisin kuitenkin mielestäni oikeutettu. Lomaa olen näiden reilun neljän vuoden aikana pitänyt yhteensä alle kuukauden. Enempään ei näillä palkkioilla ole varaa, koska niistä ei jää säästöön yhtään mitään. Näin näennäisyrittäjänähän ei mitään lomakorvauksia saa, vaan kaikki menee omasta pussista. Edellisen kerran olen pitänyt vapaata enemmän kuin kaksi päivää putkeen yli vuosi sitten. Sairauslomiinkaan ei ole varaa, vaan teen töitä myös sairaana.

Maksan aivan minimaalista YEL-maksua, mikä tietysti sitten tulevaisuudessa kostautuu pienenä eläkkeenä tai mahdollisesti jo aiemmin pienenä sairauspäivärahana tms. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että enempää en pysty sitäkään maksamaan, jotta saan maksettua mm. asuntolainan lyhennykset. Lienee turha edes sanoa, että teen pitkää päivää ja usein seitsemänpäiväistä työviikkoa. Koetuksella alkavat olla niin fyysinen terveys kuin mielenterveyskin.

Voin sanoa aivan suoraan, että työn laatu kärsii tästä työtahdista ja -määrästä. Näillä palkkioilla ei kerta kaikkiaan ole kannattavaa miettiä jokaista sananvalintaa ja tarkistaa kaikkea suurennuslasin kanssa. Ja vaikka niin haluaisikin tehdä, ei yksinkertaisesti ehdi eikä jaksa. Jos tekstiin jää käännöskukkasia ja virheitä, niin jääköön. En tuota ykköslaatua kakkoslaadun hinnalla. "Yrittäjänä" minulla lienee siihen oikeus, jos kerran "asiakkaalla" (BTI) on oikeus sanella hinnat."

Nainen, 33
BTI:llä neljä vuotta

"Olen 39-vuotias nainen, ja minulla on kaksi pientä lasta. Teen töitä päivällä noin seitsemän tuntia, kun lapset ovat koulussa ja tarhassa. Työt jatkuvat sen jälkeen, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Jatkuva raadanta on vaatinut veronsa: selkä kramppaa ja alipainoakin on kertynyt stressin myötä melkoisesti. Lapset saavat minulta vain harvoin laatuaikaa, koska olen aina väsynyt ja kireä. Mutta töitä on pakko tehdä, jotta saisin raavittua kokoon edes 1 600 euron kuukausiansiot. Kun näistä vähentää asuntolainat, opintolainat, tarhamaksut, sähkölaskut, vesilaskut, lasten vaatteet ja harrastukset, käteen jää kuukaudessa noin 200 euroa. Eläkettä voin maksaa itselleni minimimäärän, ja jos jatkan samaa rataa, eläkkeelle siirtyessäni saan kuukaudessa ruhtinaalliset 500 euroa.

Kaikkein surullisin tilanne on lasten kannalta. Lapsuus on pian ohi, ja haluaisin, että minulla olisi aikaa nauttia siitä lasteni kanssa. Viime vuonna lapseni oli tehnyt tarhassa äitienpäiväkortin, johon oli ollut tarkoitus kirjoittaa, mitä kivaa lapsi tekee äidin kanssa. Kortissa luki: "Äiti katsoo tietokoneelta elokuvia." Pienellä tarhalaisella on toki oikeus lomaan, ja tästä kertyy minullekin vuodessa noin 6–7 viikkoa palkatonta lomaa. Ulkomaille lähdöstä on turha haaveilla, mutta ainakin lapset saavat tällöin viettää aikaa äidin kanssa."

Nainen, 39
BTI:llä 7 vuotta

"Olen toiminut PrimeTextin alihankkijaorjana 8 vuotta, pistäytymiset Broadcastilla ja Softitlerilla on myös tullut tehtyä. Opiskelujen ajan ansiot olivat ihan kelvot – se tavallinen tarina – mutta kun opintojen loppu alkoi häämöttää ja otettiin vaimon kanssa asuntolainaa ja perheenlisäystäkin tuli, niin hupsista – eihän tässä niin vain pärjätäkään. Enää ei pystynyt panemaan mitään sukanvarteen, ja pari vuotta lomia on pitänyt suunnitella niin hampaat irvessä, että "onko nyt ihan pakko lähteä sinnekin sukuloimaan" ja "ei me nyt vain voida vuokrata mitään mökkiä mistään". Kavereita ja sukua ei ehdi näkemään siten kuin vapaasti haluaisi, kun törkeää kiirettä painettujen työviikkojen jälkeen ei jaksa ja pelkästään sen ydinperheensäkin kanssa pitäisi jaksaa olla. Tuntuu, että kukaan lähipiiristä ei oikeasti ymmärrä, kuinka kehnoilla ansioilla ja voimilla me elämme – kun ei sitä ole itsekään ymmärtänyt ennen näitä paria viime viikkoa! Juuri nyt takana alkaa olla puolentoista vuoden taloremontti ja lopuilleen puserrettu gradu, minkä lisäksi kuukauden päästä syntyy toinen lapsi. Töitä on tänä syksynä ollut vähänlaisesti.

Tämän jälkeen tiivistys eilisestä työpäivästäni: 728 replan elokuva kakkoskäännöksenä 7,5 tuntiin (plus tunnin tauko). On pakko pitää kiirettä, mutta siltikään ei tiedä, onko loppuviikoksi enää lisää työtä, ja maanantaina pitäisi lähettää lasku. Minulle riittäisi tässä tiukassa välissä (kun asuntolainan puolesta ollaan lyhennysvapaalla), että saisin aikaan hieman päälle 1 500 euron laskun (kolmannen peräkkäisen) – mutta ei tällä tavalla voi jatkaa. Muutenkin tarvitsee rahaa jouluksi ja joululomaksi (onneksi vanhempainraha auttaa tätä asiaa nyt hiukan), ja kuukauden päästä tuleva uusi pienokainen vaatii oman vaivansa.

Miten helkkarissa jotkut kehtaavat orjuuttaa ihmisiä näin? Toki maailmassa on pahempiakin esimerkkejä riistosta, mutta yhtä kaikki: MITEN JOKU KEHTAA TEHDÄ NÄIN TOISELLE IHMISELLE?

Nyt pala kurkussa takomaan eilisellä tahdilla lakisarjaa, jonka videotiedoston ääni ja kuva ovat epäsynkassa – ilmaiseksi tekemäni konvertoinninkin jälkeen – mikä ei kiinnosta ketään. Enää en tarkasta töitäni (kuvatarkastusta en ole varmaan ikinä tehnyt, kun se ei taloudellisesti ole kannattanut) enkä tee enää liian pitkiä selvityksiä käännösratkaisuistani. Silti uskallan väittää, että ruutuun päätyy riittävän kelpoa tekstiä, joka ei suoranaisesti hyppää silmille typoillaan mutta joka voi hyvin vaikuttaa tiedostamatta katsomiskokemukseen.

Olen kaukana epäeettisestä kääntäjästä, kuten hyvin selvästi koko ammattikuntamme, mutta tällä käännöskoneella on ratsastettu kyllin pitkään. Tuomitkaa minut julistuksesta tehdä huonoa käännöstä, jos siltä tuntuu, mutta muuta en juuri nyt voi."

Mies
PrimeTextillä 8 vuotta

"Vasta lopettamispäätöksen jälkeen olen uskaltanut rehellisesti myöntää itselleni, mitä kaikkea yritys on minulta pilkkapalkkioillaan ja toiminnallaan riistänyt. En voinut viettää normaalia sosiaalista elämää tai suunnitella iltamenoja, kun töitä piti usein näpytellä yömyöhään asti, jotta ansiot sai jotenkin riittämään. Silloinkin, kun ystäviä ehti nähdä, takaraivossa jyskytti tunne, että pitäisi olla jo tekemässä seuraavaa työtä. Työpäivän jälkeen energiaa ei riittänyt oikein mihinkään, ja oloa latisti stressi tulevista töistä tai niiden riittävyydestä.

Usein ajattelin olevani huono kääntäjä, kun en saanut tehtyä priimalaatua tarpeeksi nopeasti. Hei hei, ammatillinen itsetunto. En saanut nauttia toimivasta ja voimia tuovasta työyhteisöstä, sillä yritys pyrki pitämään kääntäjät systemaattisesti erillään toisistaan. En voinut kerryttää eläkettä, sillä yrittäjän eläkemaksuihin ei yksinkertaisesti ollut varaa. Jatkuva huoli palkkioiden riittävyydestä sai aikaan niin pahan stressin, että saatoin täysin syyttä purskahtaa itkuun kesken bussimatkan.

Mitään kohtuutonta en vaadi. Haluaisin vain, että minulla olisi tulevaisuudessa varaa sairastaa, olla kotona lasten kanssa, pitää lomia, pysyttäytyä enintään kahdeksantuntisissa työpäivissä, tavata ystäviä ja elää ihan tavallista elämää."

nainen, 30
SDI Medialla viisi vuotta


Lisää tarinoita av-kääntäjien foorumilla.
Tarinoihin on viitattu myös Voima-lehdessä (10/2012).

Työ ei ole harrastus

Maassamme on pieni, mutta kaikille suomalaisille tärkeä ammattikunta, jota ollaan käytännössä ajamassa hyvää vauhtia alas ja korvaamassa halpatyövoimalla ja harrastajilla.

Av-kääntäjät eli tv-ohjelmien ja dvd-elokuvien tekstityksistä vastaavat korkeakoulutetut ammattilaiset ovat jo vuosia olleet kahtiajakautunutta työvoimaa, kun MTV3:n ja Yleisradion kääntäjille on maksettu työstä työehtosopimuksessa määritelty kohtuullinen korvaus (kausiluonteisessa työssä pääsee parhaimmillaan n. 3 500 euron kuukausituloihin freelancerina, joka maksaa mm. lomat ja sairausajan kulut itse) ja sopimusten ulkopuolisten käännöstoimistojen palveluksessa oleville parhaimmillaankin vain 30 prosenttia siitä.

MTV3:n myytyä käännöstoimintansa yritykselle, jonka emoyhtiö maksaa kohtuuttoman pieniä palkkioita ja pakottaa kääntäjät yrittäjiksi, enää Yleisradio noudattaa alan työehtosopimusta. Toistaiseksi työehtosopimus koskee myös MTV3:n entisiä kääntäjiä, mutta ensi vuonna sopimus on jo katkolla, eikä uusi työnantaja ole pyynnöistä huolimatta ollut halukas puhumaan tulevaisuudesta.

Yhteensä 98 eli lähes kaikki MTV3:n entistä kääntäjää tulikin siihen lopputulokseen, että on parempi irtisanoutua kuin osallistua alati kiihtyvään av-käännösalaa kurjistavaan muutokseen.

Ruututekstien laadulla on väliä

Ruututeksteillä on tutkitustikin huomattava vaikutus suomalaisten kielitaitoon niin äidinkielen kuin vieraiden kieltenkin osalta. Vuoden aikana moni lukee televisiosta usean kirjan, jopa kymmenien kirjojen verran tekstiä. Nyt ollaan romuttamassa 50 vuotta sitten tehtyä ratkaisua, joka on taannut suomalaisille ammattitaitoiset ja lukutaidon kehittymistä edistävät laadukkaat tekstitykset. Jos alan rakennemuutos jatkuu sellaisenaan, pian työtä tekevät pelkästään opiskelijat ja kielenharrastajat, jotka hekään eivät pitkään viihdy palkkakuopassa ja järjettömän työtahdin kurimuksessa. On sanomattakin selvää, että tekstitysten laatu kärsii huomattavasti, jos niiden tekemiseen ei ole riittävästi aikaa, ja jos tekijällä ei ole tarvittavaa koulutusta ja kokemusta.

Harva tuntuu ymmärtävän, että pelkkä sanojen kääntäminen on aivan eri asia kuin tekstin sisällön ja merkitysten kääntäminen. Kaikilta kääntäjiltä edellytetään ennen kaikkea loistavaa äidinkielentaitoa ja kielitajua, joiden avulla lähtötekstistä luodaan toisella kielellä uusi, eheä ja kohdekielen normien mukainen kokonaisuus. Ruututeksti vaatii lisäksi paljon tiivistämistä, sillä läheskään kaikki puhuttu ei mahdu televisiossa muutaman sekunnin ajan näkyvään repliikkiin. Kääntäjä ei suolla tekstiä liukuhihnalta sanakirjan avulla, vaan tekee aikaa vievää luovaa työtä, selvittää lukemattomien erikoisalojen kummallisuuksia ja vaalii kieltä.

Jos kääntämisestä ei makseta kohtuullista korvausta, ammatistaan ja koulutuksestaan ylpeät ihmiset eivät sitä jää tekemään. Vaikka työ olisi kuinka monipuolista ja antoisaa, niin kuin tämä työ parhaimmillaan ja hyvin usein on, ei sitä voi tehdä pelkästään omaksi iloksi ja harrastuspohjalta. Vaativasta työstä on maksettava asiallinen korvaus. Harrastustoiminnasta maksaa harrastaja itse kiinnostuksensa, kykyjensä ja varojensa mukaan.

Teksti: Lauri Mäkelä, entinen MTV Median freelancer

Paskaduunista barrikadeille

Paskaduunin käsite lienee monelle yliopiston kasvatille tuttu, ja prekariaattiliikkeen Eetu Viren oli se, joka sitä telkkarissa taannoin käytti A-talk-ohjelmassa. Viren viittasi ohjelmassa työskentelyyn hampurilaisravintolassa tai siivoamiseen seitsemän euron tuntipalkalla. Myöhemmin Viren sitten selvensi, ettei tarkoittanut väheksyä kenenkään työtä vaan kurjia työehtoja.

Tuntuupa kuitenkin, että tämä "paskaduuni" on varsinkin yliopistopiireissä ymmärretty nimenomaan "ei oman alan" menial jobiksi, kuten nyt vaikkapa just siivoamiseksi, kaupan kassalla istumiseksi tai mitä näitä nyt on. Ja usein kuulee humanistipiireissä sellaista diskurssia, että kyllä sitä tekee kivaa työtä vähän halvemmallakin, kunhan ei tarvitse mennä mihinkään paskaduuniin. Kun siitä saa sitä alan työkokemustakin.

Mutta.

Olen syvästi sitä mieltä, että tässä piilee koko ongelman ydin, siis tässä äskeisessä kappaleessa kuvaamassani jaottelussa "paskaduuneihin" ja "oman alan töihin". Broadcast Textin tapaus on elävä esimerkki siitä, että niin kauan kuin huonoja työehtoja, näennäisyrittäjyyttä ja kyykytystä siedetään alan työkokemuksen tavoittelussa, ei kohta tällä alalla ole mitään työtä, mitä varten kannattaisi sitä alan työkokemusta ansioluetteloon kartuttaa.

Harjoittelut ovat asia erikseen, mutta harjoittelu on aivan eri asia kuin ihan pätevän työn tekeminen kuukaudesta ja vuodesta toiseen surkeilla työehdoilla tai yrittäjänä, joka ei voi hinnoitella työtään kannattavaksi. Samaan aikaan toimeksiantoja jakeleva monikansallinen firma repii kääntämistä rakastavien humanistien selkänahasta jättimäiset siivut voittoa. Minulle tämä on paskaduunia, ei esimerkiksi kaupan alan TES:sillä työskenteleminen.

En osoittele sormella yksittäisiä ihmisiä, jotka ovat tehneet BT-valinnan tietämättä alan tilannetta ja kehityssuuntaa. Yliopistot ovat mielestäni pitkälti vastuussa siitä, että tähän tilanteeseen on ajauduttu. Luennoitsijat eivät usein tiedä tuon taivaallista työelämästä, hinnoittelusta, uralle suuntautumisesta ja niin edelleen. He saattavat jopa suositella orjapalkalla työskentelyä kokemuksen kartuttamiseksi tai jopa heittää näitä "hyvä humanisti ei ajattele rahaa" -aivottomuuksia.

Lisäksi alalle otetaan aina vain lisää opiskelijoita, vaikka työllistymisnäkymät ovat surkeat. BT on halpatyövoiman avulla vallannut niin suuren osan av-käännösmarkkinoista, että Ylelle ja Maikkarille olisi jonoksi asti kokeneita, työttömiä kääntäjiä seuraavat vuosikymmenet. Niinpä ainoa ratkaisu on pakottaa BT sisältä päin joko ryhtymään paskaduunin antajasta reiluksi työnantajaksi tai antamaan paikkansa Suomen markkinoilla reiluille työnantajille.

Niin, ja olin muuten teinivuosina Tampereen Hämeenkadun Carrollsissa töissä. Olihan se aika hanurista raapia niitä hampurilaisia ikkunoista lauantaiyönä, mutta sain siitäkin yöstä tuplaliksan, josta TESsiin sitoutunut työnantaja kattoi sosiaalikuluni. Se oli itse asiassa aika kiva duunipaikka ilmapiiriltään, ja palkkaus vastasi tehtävien vaativuutta. Taisinpa tienata itse asiassa hieman paremmin kuin mitä BTI:llä tällä hetkellä tienaa.

Voin kertoa, että olen omalla työurallani välttänyt johdonmukaisesti niitä töitä, joita oman määritelmäni mukaan paskaduuneina pidän. Eli niitä, joissa työehdot ovat huonot ja pomo kohtelee perseesti. Tai sitten olen todennut jonkin työn hyvin nopeasti paskaduuniksi ja nostanut kytkintä. Jätin aiemmin BT:nkin parin kuukauden paskaduunailun jälkeen enkä edes CV:seeni moista kokemusta viitsinyt laittaa.

Ja voin sanoa, että paskaduunin jättäminen aina on johtanut johonkin parempaan. Niin se johtaa nytkin, kun jo toistamiseen nostin kytkintä BT:stä (BT, BTH, BTI, BTII, mitä näitä nyt on). Itseään arvostava ihminen saa arvostusta myös työmarkkinoilla.

Ja siitä kivastakin työstä on oikeus saada asianmukainen korvaus.

- Typy, entinen K-Kaupan, K-Kengän, Carrollsin, lukuisten ravintoloiden ja baarien sekä käännösalan toimeksiantajien työntekijä.

Lähde

Ulkoistetuilla on syytä huoleen

Helsingin Sanomissa ilmestyi 9.10. lyhyt juttu MTV Median ulkoistetuista kääntäjistä. Siinä MTV Median teknologiajohtaja Risto Koivula totesi, että kääntäminen ei kuulu yrityksen ydintoimintaan, vaikka sen ohjelmistosta valtaosa koostuu vieraskielisistä ohjelmista. Ydinliiketoimintaa kääntäminen ei ehkä sanan kapeimmassa merkityksessä ole, mutta silti hyvin olennaista suomalaiselle tv-kanavalle.

MTV Median entiset ja BTI International Oy:n nykyiset kääntäjät korostavat, että ero näiden kahden yrityksen käännöspalkkioiden välillä on niin suuri, että heikompaa jo hirvittää. MTV:n noudattama Yhtyneet-työehtosopimus, joka koskee sekä MTV:n että Yleisradion freelancereita, on luotu jo  1970-luvulla, ja siinä on määritelty tarkkaan ja asianmukaisesti kääntämisen vaativuus ja työn ehdot. Freelancetyön luonteen takia palkkaan kuuluu myös lomakorvaus, koska freelancerille ei kerry tavallista vuosilomaa toisin kuin vakinaisessa työsuhteessa.

Liikkeenluovutuksessa MTV Median käännöstoiminnan ostanut BTI International Oy:n emoyhtiö Broadcast Text International Oy maksaa täysin vastaavista käännöstöistä palkkiota PARHAIMMILLAANKIN alle kolmanneksen Yhtyneet-työehtosopimukseen verrattuna, eikä yritys maksa kääntäjilleen minkäänlaista lomakorvausta. Parhain ja nopeinkaan ammattitaitoinen kääntäjä ei pysty sellaista korvausta vastaan tekemään töitä huolellisesti eikä normaalin työajan puitteissa, joten Koivulan peräänkuuluttama laatu ei voi kuin kärsiä, jos palkkiot putoavat näin paljon.

Kaiken lisäksi käännöstoimistoille neuvoteltiin kaksi vuotta sitten oma työehtosopimus, jonka allekirjoitti kuitenkin vain yksi yritys, Pre-Text Oy, jolta MTV3 ei edes pyytänyt tarjousta käännöstoiminnan ostamisesta. Neuvotteluihin lähti kaksi muutakin yritystä, Broadcast Text International Oy ja SDI Media Finland Oy, joka kieltäytyi allekirjoittamasta sopimusta neuvottelujen loppumetreillä. Broadcast Text jättäytyi neuvotteluista heti alkuvaiheessa ja ilmoitti, että neuvottelujen lähtökohtana pidetty Yhtyneet-palkkiotaso on sille täysin utopistinen. Mielipide on ilmaistu myös yrityksen verkkosivuilla, ja samalla yritys toteaa kääntäjien olevan yrittäjiä. Yrittäjinä kääntäjät joutuvat siis pienestä palkkiostaan maksamaan yrittäjän eläkevakutuusmaksun, yrittäjävakuutuksen ja muut yrittäjän sivukulut.

Myös tekijänoikeuksien kohtalo huolettaa kääntäjiä. Yhtyneet-sopimuksen puitteissa oikeudet käännöksiin ovat pysyneet kääntäjillä, ja kanava on ostanut vain niiden käyttö-ja esitysoikeuden. Broadcast Text vaatii kuitenkin kääntäjiltään kaikkien luovutettavissa olevien tekijänoikeuksien luovuttamista, jolloin kääntäjälle ei jää minkäänlaista hallinta- ja jälleenmyyntioikeutta omaan työhönsä, ja tuotot käännösten edelleenmyynnistä kilahtavat pelkästään firman kassaan.

MTV Median entiset kääntäjät ovat ymmärrettävästi erittäin huolissaan oman ja koko ammattikunnan tulevaisuuden puolesta, kun kanavan käännöstoiminta on myyty yritykselle, joka on ilmaissut neuvotteluhaluttomuutensa harvinaisen suorasukaisesti. Heti liikkeenluovutuksen jälkeenkin on ehdotettu neuvotteluja tulevaisuudesta, mutta niihin ei kuulemma ole toistaiseksi tarvetta, vaikka työehtosopimus umpeutuu jo ensi vuonna. Kanavan vähän yli sadalla entisellä kääntäjäfreelancerilla on yhteensä reilusti yli 1 500 työvuoden kokemus alasta, mutta jos palkkiot alenevat uuden työnantajamme tähän asti ylläpitämälle tasolle, kovin moni tuskin näihin hommiin jää, kun paremmin palkattuja töitä löytyy vaikkapa kaupan kassalta.

Säästövinkki DVD-käännösten teettäjille

Lama alkaa olla jo ohi, mutta DVD-myynti on yhä laskussa. Moni pääasiassa DVD-käännöksiä myyvä av-käännösfirma on kriisissä, kun työt vähenevät. Jostakin pitäisi säästää, mutta mistä? Seuraavassa oiva idea käännöstoimiston johtajalle.

Unohda hetkeksi, että käännösfirmasi ainoa myyntituote ovat käännökset, joiden tekemiseen tarvitaan kääntäjiä ja joita ilman firmallasi ei ole mitään virkaa. Unohda, että kääntäjät tekevät luovaa työtä, jota ei voi tehdä kuin liukuhihnalta. Unohda, etteivät käännettävät ohjelmat ja elokuvat ole metritavaraa, vaan taiteellisia teoksia siinä missä vaikkapa kirjat.

Unohda nämä asiat, niin voit tehdä oivan säästöratkaisun: laske kääntäjien palkkioita. Hehän nauttivat elokuvien ja tv-sarjojen katsomisesta muutenkin. On suorastaan etuoikeus, että heille edes maksetaan siitä palkkiota.

Jos et kuitenkaan kehtaa suoraan laskea hintoja, tee se salaa muuttamalla palkkionmaksuperustetta. Siirry repliikkipohjaisesta laskuperusteesta minuuttipohjaisiin palkkioihin. Säästö on huima. Ennen kääntäjä ansaitsi tietyn summan kääntäessään elokuvan (esim. 900 repliikkiä) ja huomattavasti suuremman summan kääntäessään elokuvan kommenttiraidan (esim. 1700 repliikkiä). Hänelle maksettiin repliikkien määrän mukaan, joten täyteen puhutun kommenttiraidan kääntämisestä sai enemmän palkkiota kuin itse harvaan puhutun elokuvan kääntämisestä.

Minuuttitaksalla kääntäjä kuitenkin ansaitsee molemmista saman verran. Mitä siitä, jos kommenttiraidan kääntämiseen meneekin tuplasti enemmän aikaa. Kyllä kääntäjän ammattitaitoon kuuluu olla salamannopea, tuntea elokuvantekoon liittyvä terminologia tuhlaamatta aikaa tiedonhakuun sekä tulkita keskeneräisiä lauseita ja päällekkäistä puhetta suvereenisti, myös itse kommentoitavaa elokuvaa näkemättä.

Jos kääntäjät eivät suostu uuteen laskutusperusteeseen, hanki kadulta uusia. Kaikkihan tietävät, että suomalaiset ovat harvinaisen kielitaitoista kansaa. Ja kukapa ei haluaisi katsella työkseen elokuvia.

Epäselvyyksien välttämiseksi: tämä oli sarkasmia. Kirjoituksen inspiraationa oli uutinen Softitlerin säästötoimista.

Käännöskukkasista ei ruusuja saa

Kirjoittanut Anna-Maija Ihander

Kun av-kääntäjä kertoo jollekin ammattinsa, ensimmäinen kysymys on lähes poikkeuksetta: miksi teette niin paljon virheitä? Usein mainitaan sana "käännöskukkanen", joka on Jouni Paakkisen nimitys tekstitysmokille. Paakkisen julkaisemat hupikirjat ja nettisivut ovat tehneet av-kääntäjien virheiden bongailusta kansallisurheilua. Joillekin virheistä huomauttelu tuntuu olevan suorastaan keino päästä osoittamaan oma ylivertaisuutensa kääntäjään nähden, ainakin mikäli tv-kanaville lähetetyn palautteen sävyyn on uskominen - yleisin käännöspalautteen avauslause kun vaikuttaa olevan "mitä idiootteja teillä siellä on töissä?"

No, miksi niitä virheitä sitten tulee? Tässä tulee lista erilaisia syitä kysyjien uteliaisuutta tyydyttämään.

1. Matalat palkkiot --> kiire
Tietyt av-käännöksiä teettävät tahot maksavat käännöksistä niin kehnosti, että töitä täytyy painaa hiki hatussa päästäkseen inhimilliselle ansiotasolle. Rauhallisella tahdilla yhden 45-minuuttisen tv-sarjan jakson kääntämiseen kuluu keskimäärin 2-3 työpäivää. Jotkut kuitenkin joutuvat tehtailemaan jaksoja jopa yhden päivässä tai enemmänkin. Kun aikataulu on tällainen, ei ole ihme, että käännökseen voi jäädä virheitä.

2. Suuri vaihtuvuus
Moni uupuu hurjaan työtahtiin nopeasti, ja vaihtuvuus alalla on paikoittain vilkasta. Jos palkkioiden poljenta alallamme jatkuu edelleen, av-kääntämistä on pian yhä vaikeampi tehdä ammatikseen ja alan valtaavat tiuhaan vaihtuvat, väliaikaista lisätienestiä etsivät läpikulkijat.

3. Kehnot käsikirjoitukset
Av-kääntäjä saa oletusarvoisesti käyttöönsä ohjelman käsikirjoituksen. Aina tämä ei tosin ole positiivinen asia, sillä käsikirjoitukset ovat yhä useammin mitä sattuu, vai pitäisikö sanoa "täynnä käsikirjoituskukkasia". Käsikirjoitus on yleensä laadittu valmiin tv-ohjelman tai elokuvan pohjalta (ei siis toisin päin), ja laatija ei ole aina välttämättä kuullut tai ymmärtänyt kaikkia kohtia. Joskus käsikirjoituksista puuttuu pätkiä, ja nimien kirjoitusasu on aina syytä tarkastaa vielä itse, sillä käsikirjoituksissa se on yleensä täysin hatusta vetäisty. Virheitä syntyy, jos luottaa käsikirjoitukseen liian sokeasti.

4. Vaativat aiheet
Kääntäjä saattaa törmätä työssään mihin tahansa aiheeseen. Yleensä käännöskoordinaattorit tuntevat kääntäjiensä erikoisalat ja kiinnostuksenaiheet, ja töitä pyritään jakamaan niiden mukaisesti. Silti jokainen kääntäjä törmää joskus aiheeseen, josta ei tiedä mitään, ja alaan tutustuminen täytyy aloittaa puhtaalta pöydältä. Lopputulos miellyttänee suurinta osaa katsojista, mutta kyseisen alan asiantuntija saattaa hyvinkin huomata joukkoon lipsahtaneen virheen.

5. Tekniset rajoitukset
Tekniikka rajoittaa av-kääntäjien työtä monin tavoin ja saattaa käyttäytyä arvaamattomasti. Esimerkiksi siististi ajastettu teksti saattaa lähetystekniikan vuoksi pomppia ruudulle ja pois miten sattuu - tämä on ollut ongelmana erityisesti Ylen kanavilla. Jos käännös taas on tehty valmiiksi ajastettuun pohjaan, kuten lähes kaikki DVD-käännökset nykyään tehdään, kääntäjä ei usein edes voi vaikuttaa ajastukseen, ja tekstien rytmi voi vaikuttaa levottomalta. Elokuvateatterikäännöksissä lisähaasteena on, että kääntäjä näkee työn alla olevan elokuvan ainoastaan kerran, ja on sen jälkeen ainoastaan käsikirjoituksen (toivottavasti hyvän!) ja ääninauhan varassa.

6. Oliko kyseessä varmasti virhe?
Kääntäjän pitää hallita paitsi vieras kieli ja suomen kieli, myös tekstianalyysi. Tekstistä pitää löytää merkitykset, tyyli ja olennainen sisältö. Kääntäjä ei siis käännä yksittäisiä sanoja, vaan tekstiä kokonaisuutena. Pelkistetty esimerkki: englanninpuhujan mielestä yksinkertainen asia on "piece of cake". Suomeksi sama asia ilmaistaan idiomilla "helppo nakki". "Cake" ei ole suomeksi "nakki", mutta kyseessä ei silti ole käännösvirhe.

7. Ihminen ei ole erehtymätön
Jos ohjelma on aiheeltaan vaativa tai vilisee vaikkapa vitsejä, kääntäjä saattaa olla niin keskittynyt tiedonhakuun ja kielen hiomiseen, että "helpot" yksityiskohdat kuten numerot voivat lipsahtaa väärin. Kääntäjä voi myös olla vaikka väsynyt ja virhe voi vain livahtaa ohi silmien. Tiedonhakukin voi epäonnistua - jostain voi löytyä vakuuttavaa väärää tietoa, jonka vain kyseisen alan ammattilainen huomaa virheelliseksi. Syitä virheille on loputtomasti, koska ihminen on erehtyväinen. Toisaalta kone ei av-kääntäjän työtä voi tehdä, kuten aiemmasta blogikirjoituksesta voi todeta.

Me av-kääntäjät emme ole täydellisiä. Virheitä tulee, vaikka tekisi huolellistakin työtä. Arvostamme sitä, että katsojat välittävät työmme laadusta ja otamme mieluusti vastaan palautetta. Olisi kuitenkin mukavaa, jos palautteen sävy ei olisi aina niin aggressiivista kuin se nykyään on. Virheistä voi huomauttaa myös kohteliaasti. Positiivinen palautekin olisi tietysti ihan mukava piristys.

Mitä tulee käännöskukkasiin, Jouni Paakkinen ei varmasti tarkoita pahaa mokakeräilyllään, ja hän muistaa kyllä nykyään aina mainitakin, ettei "väheksy kääntäjien ammattitaitoa". Tosiasia kuitenkin on, että käännöskukkasinnostus ei ole ainakaan nostanut kääntäjän työn jo ennestäänkin melko alhaista arvostusta. Vahinko on siis jo tapahtunut. Harmillista on myös, että jos mediassa joskus on tarve puhua av-kääntämisestä, haastatteluun kutsutaan käännöskukka-Paakkinen eikä esimerkiksi av-kääntäjää. Meillä kääntäjilläkin riittäisi kyllä viihdyttäviä juttuja hassuista sattumista, oivaltavista käännöksistä ja uskomattomista venymisistä.

www.av-kaantajat.fi-sivustolla voit halutessasi käydä kehumassa käännöstä.

Jouni Paakkista ja Anna-Maija Ihanderia haastatellaan Ylen Aamu-tv:ssä tiistaina 23.3. kello 8.13 ja 8.30 välillä.

Kuka polkee käännösten laatua?

Ylen kulttuuriuutiset käsitteli eilen av-käännösalan tilannetta artikkelissa Televisio-ohjelmien huonot käännökset rapauttavat suomen kieltä. Provosoivan otsikon alla on referoitu radiouutista, jossa haastateltiin Ylen suomentajatoimittaja Marjaana Kulovettä ja Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton puheenjohtajaa Liisa Laakso-Tammistoa.

Artikkelin lopussa todetaan, että amatöörikääntäjät polkevat av-käännösalan palkkoja. ”Tyypillisiä amatöörikääntäjiä ovat kielten opiskelijat tai ulkomailla asuneet suomalaiset. Samalla he polkevat alan palkkatasoa.”

Itse asiassa palkkoja eivät suinkaan polje kääntäjät, vaan käännösyritykset. Ne tekevät televisiokanaville ja tuotantoyhtiöille naurettavan halpoja tarjouksia, jotka rahoitetaan kääntäjien palkkioita laskemalla. Lisäksi toimistojen kääntäjät eivät suinkaan ole amatöörejä, vaan heidätkin on työhönsä koulutettu, ja monilla on av-kääntämisestä jo vuosien kokemus.

Käännösten laatua heikentävät eniten toimistojen luomat työskentelyolosuhteet. Töitä täytyy paahtaa kovaa vauhtia, jotta matalilla palkkioilla tulee toimeen. Lisäksi etenkin ulkomaiset, DVD-käännöksiä teettävät toimistot jakavat työtehtävät ja käännösmateriaalit pahimmillaan alle vuorokauden varoitusajalla. Sellaisessa kiireessä virheitä jää tekstiin melko varmasti, eikä jokaista termiä ehdi tarkistaa.

Elokuvien ja tv-sarjojen tekemiseen ja markkinointiin käytetään miljoonia dollareita. Loistavankin elokuvan voi silti vesittää täysin kiireessä tehty, hutiloitu käännös. On käsittämätöntä, etteivät tuotantoyhtiöt ymmärrä hyvän käännöksen merkitystä. Pitäisikö meidän kääntäjien kertoa se heille?