perjantai 27. syyskuuta 2013

Boikottigalleria

Erikoisen yhteensattuman kautta tänään, kansainvälisenä kääntäjienpäivänä 27.9.2013 tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun MTV Median kääntäjille ilmoitettiin ulkoistamisesta. Vuosipäivän "kunniaksi" av-kaantajat.fi-sivustolle perustettiin uusi osio, Boikottigalleria, jossa epäreiluja eri av-kääntäjät kertovat omat syynsä boikotoida epäreiluja työehtoja.

Nostan tässä esiin pari esimerkkiä.

Jani Tikkanen
FM, englannin kielen kääntäminen ja tulkkaus
Mukana boikotissa marraskuusta 2012 lähtien (kun sai viimeiset sovitut työt tehtyä).
Ottaa vastaan töitä vain reiluilta toimijoilta.

"Tein televisio- ja dvd-käännöksiä Broadcast Text Internationalille freelancerina vuosina 2005–2012. Lakkasin ottamasta vastaan uusia töitä BTI:ltä lokakuun 2012 lopulla. Viimeiset aiemmin sovituista töistä tein marraskuussa.

12.12.2012 ilmoitin monen muun tavoin kieltäytyväni työtarjouksista, kunnes TES-neuvotteluissa tapahtuisi edistystä. Vastauksena vaadittiin palauttamaan tekstitysohjelman dongle kuukauden sisällä. Lopullisesti purin yhteistyösopimukseni 2.4.2013 firman perseilyyn kyllästyttyäni.

Viime vuoden lopulta asti olen siis ollut täysin työttömänä paria lyhyttä av-käännöstä lukuun ottamatta ja etsinyt töitä lähinnä muilta aloilta. Av-käännösalan parilta reilulta toimijalta en ole töitä saanut enkä muille aio työskennellä.

Lähdin mukaan Lokakuun liikkeeseen, koska näin sen joukkovoimassa ensimmäistä kertaa todellisen mahdollisuuden vaikuttaa alan surkeisiin palkkioihin ja muihin epäkohtiin."

Boikotoijia



Laura Paavilainen
FM, englantilainen filologia
Mukana boikotissa 1.12.2012 lähtien (kun sai viimeiset jaetut työt tehtyä).
Boikotoi töitä, joista ei makseta TESin mukaista palkkiota.

"Olin jo pidemmän aikaa suunnitellut alan vaihtoa, koska en tullut käännöspalkkioilla toimeen varsinkaan yrittäjänä. Rintamaan liittyminen oli siis itsestäänselvyys. Jos kaikkia ei saada mukaan ja tavoitteemme ei onnistu, alalla ei nähdäkseni ole kunnon tulevaisuutta.

Ennen boikottia toimin BTI:n freelancerina. Aloitin opintojen ohella vuonna 2009 verokortillisena, ja yliopistosta valmistuttuani vuonna 2011 perustin toiminimen, koska muuten töitä ei enää olisi jaettu. Toiminimen perustamisesta on koitunut BTI:n palkkioilla pelkkää harmia.

Boikotin alettua palasin pitkin hampain vanhaan opiskeluaikaiseen työhöni osa-aikaisena kassanhoitajana Prismassa. Työskentelen henkilöstövuokrausfirman kautta ja teen muutaman vuoron viikossa. Teen silloin tällöin myös sijaisuuksia päiväkodeissa ja kouluissa.

Vapaa-ajallani käyn paljon kuntosalilla, ja liikunta onkin minulle tärkeää paitsi fyysisen myös henkisen hyvinvointini kannalta.

Tällä hetkellä suunnittelen aineenopettajaksi opiskelua, vaikka opettaminen ei ole koskaan aiemmin kiinnostanut.

En pidä boikottia haastavana, koska tulotasoni on suunnilleen sama nyt kuin ennen boikottia. Se tuntuu älyttömältä, kun ottaa huomioon, että vapaa-aikaa oli ennen paljon vähemmän ja stressiä enemmän.

Toivoa antavat pienet edistysaskeleet ja tieto siitä, että liitot ja Tykki tekevät parhaansa alamme pelastamiseksi. Myös vahva yhteisöllisyys ja samanhenkiset kollegat antavat voimaa."

Lisää boikotoijien muotokuvia

perjantai 20. syyskuuta 2013

Perjantaisarjiksia

Eräs taitava av-kääntäjä on viimeaikaisten tapahtumien (ja kollegojen yllytyksestä) inspiroitunut luomaan av-käännösmaailmaan sijoittuvia sarjakuvia. Vilkaistaanpa näin perjantain kunniaksi, millaista on meno nallen av-käännösfirmassa.

Tervetuloa nallen firmaan!

Onhan se nyt ihan erilaista tuo yrittäjäfreelancerin ja kuukausipalkkaisen työ, kuten kuvasta näkyy. Terveisiä vaan työneuvostolle!
Eikö av-kääntäminen lyö leiville? Ehkä et ole kyllin nopea. Nalle kertoo sinulle, miten työ pitää tehdä oikein.
Eihän me näille palkkioille mitään voida, kun asiakas ei vaan maksa enempää! (klikkaa kuvaa niin se suurenee)
Sulle, mulle, mulle, mulle...
Kuvat on julkaistu tekijän luvalla. Koko galleria on deviantARTissa.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Kuinkas sitten kävikään?

Kuulimme hiljattain, että Broadcast Text on irtisanonut ainakin kymmenen juuri keväällä rekrytoimaansa kuukausipalkkaista kääntäjää vain muutamaa päivää ennen neljän kuukauden koeajan loppumista. Ainakin yhdelle irtisanotuista syyksi oli ilmoitettu "firman kustannusrakenteiden keventäminen". Samalla oli tarjottu tilaisuutta jatkaa yrittäjäfreelancerina. Huomattavaa lienee se, että firmalla on samaan aikaan ollut edelleen aktiivinen työnhakuilmoitus mol.fi:ssä. Työvoimalle siis on tarvetta, mutta halvalle sellaiselle.


Keväällä kollegojen varoittelusta huolimatta Broadcast Textin kelkkaan lähteneitä saattaa nyt harmittaa ja syystä. Paljon parjattu BT osoitti jälleen todellisen karvansa. Yksi tuoreista irtisanotuista kirjoittaa kokemuksistaan näin:

Mitä! Joku hakee kymmentä av-kääntäjää. Englannista suomeen. "Luovia pilkunviilaajia" - minua!

Mutta hetkinen. Mikäs tämä BTI on. Googlataan. Ai, työtaistelu. Hm. No, mulle riittää vähempikin palkka. Mitähän ne ovat siellä maikkarilla tehneet, juoneet kahvia puoli päivää, vai?


Testikäännös. Ihanaa, ihanaa tehdä pitkästä aikaa omaa työtä. Hieroa älynystyröitä. Läpi! 


Uudenvuodenaattona joku Kaurismäki-niminen soittaa. Valitettavasti nämä kuukausipalkkaisten paikat on täytetty, mutta jos freelanceriksi...
 

Olen vannonut, ettei enää koskaan friikuksi. Mutta kun se on niin kivaa! Olkoon menneeksi.
 

Tekniikka tuottaa aluksi päänvaivaa, kun olen kääntänyt vain kirjoja. Sisäpiirin neuvot kuulostavat siltä, ettei minun halutakaan ymmärtävän. Työ käy niin hitaasti, etten pysty elämään sillä. Alle kahden kuukauden kuluttua ilmoitan lopettavani.
 

Toinen puhelu samalta naiselta. Jos rupeaisin kuitenkin kuukausipalkkaiseksi? Käännöspalaute ollut sen verran kehuvaa. Riemuitsen: eivät halua luopua minusta. Ai, tavoite ei ole LÄHESKÄÄN ne pahamaineiset 30 minuuttia päivässä? No hyvä. Saan opetella ajastamaan rauhassa.
 

Huhtikuussa koulutukseen. Onko meitä viisi? Pakollinen "vakituisille". Filmitoimittajakoulutusta, ScoreCardin täyttämistä. Täytätte ihan kokeeksi vain, katsotaan sitten myöhemmin henkilökohtainen tulostavoitteenne. Toimiston kääntäjät pälyilevät meitä vakavina tai vinosti hymyillen, kun meidät juoksutetaan heidän maisemakonttorinsa läpi. Yksikään ei ehdi kanssamme lounaalle.
 

Työ on edelleen ihanaa. Opin ajastamaan. Naps naps! Tarkistan kaiken huolellisesti, koska ohjeissa tähdennetään hyvän suomen kielen merkitystä. Ja koska olen huolellinen. Lähetän kokeeksi täyttämäni  ScoreCardin teejiille.
 

Palaute seisauttaa veret.  Teet siis vain paria hassua sarjaa viikossa! Tuloksesi on todella kaukana ScoreCardiin valmiiksi asetetusta tavoitteesta. Toimistomme kääntäjät kääntävät LÄHES 30 minuuttia päivässä. He eivät turhaan katsele ohjelmaa ennen kääntämistä, ja tarkistuskatselunkin voi tehdä tuplanopeudella.
 

Kerron, että isäni on kuollut edellisellä viikolla. Palaute käännöksistäni on edelleen hyvää, eivätkä ohjelmat palaudu minulle enää teknistenkään seikkojen vuoksi.  Puolustaudun myös sillä, ettei minun vertaamiseni kokeneisiin kääntäjiin ole reilua. Ja että teen töitä jopa illat ja viikonloput saadakseni tehtyä kaiken, minkä olen luvannut.
 

Vielä hyytävämpi vastaus. Muista että olet vielä koeajalla! Ja mitä sinä sitten päivisin teet?! Vilpitön osanotto isäsi poismenon vuoksi.
 

Löydän vielä jostain lisää tsemppiä. Juhannuksena työpäivät venyvät 12-14-tuntisiksi. Se ei enää auta. Viisi päivää ennen koeajan päättymistä tulee kolmas puhelu. Voi voi, kun meillä on tällainen tilanne. Organisaatiomuutoksia tulossa. Et ole ainoa joka joutuu lähtemään.
 

Ai, johtuuko tämä nyt tehottomuudestani?
Ei minun olisi tarvinnut perustella tätä tuonkaan vertaa! Mutta tee vielä tämän viikon työt niin saat täyden palkan.
 

En käännä enää sanaakaan. Läheisten reaktio on paljonpuhuva: kurjaa - mutta toisaalta et olisi kauan jaksanut tuollaista tahtia.
 

Fantisoin erilaisista tavoista tehdä Kaurismäen elämästä helvettiä. Donglen palautusta vitkutan kunnes löydän sopivan tukipahvin. Siinä lukee: "Syvään taisteluun".

edit. uutinen aiheesta av-kääntäjien sivustolla


torstai 12. syyskuuta 2013

Kenelle haluaisit tehdä av-käännöstöitä?

Syksy saapuu ja blogi aktivoituu taas!

Suomen av-kääntäjien sivusto lähetti elokuun lopulla kysymyksiä keskeisille Suomessa toimiville av-käännöstoimistoille. Vastaukset saatiin suomalaisilta Pre-Text Oy:ltä, osuuskunta Rosmer Internationalilta ja Stellar Text Oy:ltä. Valitettavasti suurin Suomessa toimiva av-käännöstoimisto, Broadcast Text International, ei pitänyt tärkeänä vastata av-kääntäjien ja opiskelijoiden kysymyksiin. Vastauksia saadaan odotellaan myös toiselta kansainväliseltä toimijaltamme, SDI Media Oy:ltä.

Kysymyksiin ja saapuneisiin vastauksiin voi tutustua täällä. Vastauksia lukiessa kannattaa miettiä, millaiselle toimistolle haluaisi tehdä töitä ja millaisten toimeksiantajien toivoisi valtaavan alaa. Reilujen työehtojen ja samalla myös hyvinvoivien kääntäjien ja laadukkaiden käännösten puolesta liputtavien toimistojen on mahdoton saada asiakkaita, jos me kääntäjät suostumme töihin millä tahansa ehdoilla. Epäreilulle firmalle työskentelemällä tuet sen toimintaa ja mahdollisuuksia porskuttaa eteenpäin. Av-käännösala on pieni, ja jokaisen teoilla on suuri merkitys. Minkä valinnan sinä teet?



tiistai 7. toukokuuta 2013

Ristiriitaisia näkemyksiä laadusta ja laadunvalvonnasta

Katsaus Tiina Kurvin tuoreeseen graduun av-käännösten laadusta.

Käännösopintojeni edetessä kiinnostuin yhä enemmän av-kääntämisestä, mutta samaan aikaan tulin yhä tietoisemmaksi alan kehnosta tilasta. Ahkerana tekstitysten lukijana aloin myös huolestua koko käännöslajin tulevaisuudesta ja laadusta. Mutta minkälaisia konkreettisia vaikutuksia kehnoilla työoloilla oikeastaan on tekstityksiin? Tätä kysymystä lähdin selvittämään gradussani Käännöslaatu av-käännösalan kuohunnan jaloissa. Kyselytutkimus av-kääntäjien työoloista.

Eri tekstityskäännösten vertailu vaikutti hankalalta lähtökohdalta, koska kaikilla kääntäjillä on kuitenkin erilaiset tavat työskennellä ja jokainen käännöstilanne on aina erilainen. Tästä johtuen päätin perustaa tutkimukseni puhtaasti av-kääntäjien omiin näkemyksiin ja mielipiteisiin, ja teetin keväällä 2012 kyselyn, jossa av-kääntäjät arvioivat omia työolojaan, -tapojaan ja työnjälkeään. Etsin vastaajia kertomalla kyselystäni av-kääntäjien foorumilla ja esim. kielten opiskelijoiden sähköpostilistoilla. Kysely tehtiin monta kuukautta ennen kuin MTV ilmoitti ulkoistavansa käännöstoimintansa BTI:lle, mikä tulee ottaa huomioon tuloksia ruodittaessa.

Kyselyyn vastasi kaikkiaan  42 av-kääntäjää. Työnantajan mukaan jaoteltuina suurimmat vastaajaryhmät olivat Ylelle (11), MTV:lle (18) ja BTI:lle (12) käännöksiä tekevät vastaajat. Vastaukset odotetusti tukivat sellaisia seikkoja, kuten että kehnojen palkkioiden kanssa toimeentulevien av-kääntäjien omat asenteet ja elämäntilanteet vaikuttavat lopputulokseen merkittävästi. Toiset kääntäjät tekevät hyvää ja huolellista jälkeä omalla kustannuksellaan, kun taas toiset ovat päättäneet olla tuhlaamatta töihin yhtään ylimääräistä minuuttia, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Osalla vastaajista puolestaan ei ollut varaa valita, vaan toimeen tullakseen töitä oli tehtävä niin paljon ja nopeasti kuin vain mahdollista. Vastauksista käy selkeästi myös ilmi, etteivät av-kääntäjät juurikaan koe työtään arvostettavan, mistä johtuen av-kääntäjältä vaaditaan usein vahvaa uskoa oman työn tärkeyteen.



Tutkimukseni merkittävimpiä ja yllättävimpiä tuloksia oli kuitenkin se, miten erilaisia näkemyksiä eri av-kääntäjillä on saman työnantajan laatukriteereistä ja laatukontrollista. Työnantajan laatukriteereitä kommentoitaessa hajontaa oli myös näkemyksissä hyvämaineisimpien Ylen ja MTV:n käytännöistä. Kun kysyttiin, onko työnantajasi määritellyt laatutavoitteita mitenkään, moni yleläinen esimerkiksi raportoi tarkoista, paperilla ylhäällä olevista ohjeista, mutta erään yleläisen mielestä ei kuitenkaan ole mitään ”kiveen kirjoitettuja laatukriteerejä”.

Kärjistetyimpiä näkemyserot olivat kuitenkin BTI:n kohdalla. Yhden vastaajan mielestä BTI ei ole määritellyt minkäänlaisia laatutavoitteita ja kolmen mielestä jonkinlaisia suuntaviivoja on vedetty, kun taas viisi vastaajaa mainitsee pitkät ja tarkat kirjalliset ohjeet. Eräässä vastauksessa tämän manuaalin todettiin olevan 80 sivua pitkä. Yksi vastaaja myös koki, että BTI:n teettämät käännökset ovat muiden kanavien ja toimistojen käännöksiä paljon huolellisemmin tehtyjä.

Mitä tulee laatukontrolliin, kaikki Ylen ja MTV:n kääntäjät mainitsevat kollauskäytännön, jossa kollegat oikolukevat käännöksiä läpi. BTI:n kääntäjistä kuitenkin yhden mielestä käännöksiä ei tarkasteta vaikka sitä erikseen pyytäisi, ja viiden mielestä tarkastukset ja palautteen anto keskittyvät ensimmäisiin kuukausiin talossa. Kolmessa vastauksessa todetaan, että palautetta saa vain virheistä ja niin ikään kolmessa vastauksessa palaute koetaan yleensä positiiviseksi ja kehujakin kuulemma saa. BTI:n kääntäjien vastauksista ei yksiselitteisesti käynyt ilmi, kuka vastaa käännösten tarkastuksista ja palautteen annosta.

Vaikuttaisi siis siltä, että eri kääntäjiä on BTI:llä kohdeltu ja perehdytetty eri tavoin. Palautteenantojärjestelmä ei voi olla kovin järjestelmällinen, jos toiset saavat sekä positiivista palautetta että kritiikkiä, toiset pelkästään huomautuksia virheistä ja jotkut eivät saa minkäänlaista palautetta. Jonkinlainen ohjekirja on vastausten perusteella niin Ylellä, MTV:llä kuin BTI:lläkin selkeästi olemassa, mutta onko ne jaettu vain osalle kääntäjistä, vai onko kyse siitä, että osa vastaajista kokee tämän manuaalin vain suuntaa antavaksi tai täysin mitättömäksi?

Ainakin laatutavoitteiden kohdalla BTI:n kääntäjien näkemyserojen osasyynä saattaa olla se, etteivät hajallaan olevat kääntäjät ole kosketuksissa muiden firman kääntäjien näkemyksiin, eivätkä voi omaksua tietoa kollegoiltaan. Kääntäjä on täysin sen varassa, mitä hänelle toimeksiantajan taholta kerrotaan, ja jos esimerkiksi rekrytointirupeaman keskellä jonkin kääntäjän perehdytys jää epähuomiossa puolitiehen tai jos järjestelmällistä perehdytyskaavaa ei edes ole, yksittäisten kääntäjien näkemykset voivat vapaasti kasvaa ihan eri suuntiin. Av-kääntäminen on tietysti itsessään hyvin itsenäistä työtä, mutta esimerkiksi MTV:n ja Ylen harjoittama kollauskäytäntö ylläpitää säännöllisiä yhteyksiä kollegoihin ja heidän näkemyksiinsä laatukriteereistä.



MTV:n ulkoistettua käännöstoimintansa moni asia on tietenkin muuttunut, mutta BTI:llä tuskin on ainakaan kääntäjien irtisanoutumisten ja kaiken muun myllerryksen keskellä sen enempää ehtinyt paneutua kääntäjiensä perehdytykseen tai käännösten laadunvalvontaan kuin aikaisemminkaan. Jonkinlainen edistysaskel on kuitenkin otettu siinä mielessä, että BTI on syksyllä julkaistulla laatulupauksellaan nyt ainakin eksplisiittisesti linjannut kaikille osapuolille kuinka asioiden yhtiössä tulisi olla. Laatulupauksessa lueteltujen kohtien toteutuminen lienee sitten ihan oma lukunsa.

Käännösalalla perinteisesti vallitseva laatukäsitys korostaa lähinnä kääntäjän taitoja, mutta tutkimukseni perusteella olisi siis syytä ottaa huomioon myös työnantajan rooli laadukkaan av-käännöksen tuotannossa - ei pelkästään kunnollisten palkkioiden maksajana, vaan myös laatukriteereiden ja systemaattisen laatukontrollijärjestelmän ylläpitäjänä.

Kirjoittanut Tiina Kurvi

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Pelastakaa Bluthit! - Häpeilemätön rakkauskirjeeni Sukuvialle

"Tämä on Sukuvika." - Sarjan kertoja (eli elokuvaohjaaja Ron Howard)
Vuonna 2005 yhdysvaltalainen Fox-kanava teki hirveän virheen: se lopetti Sukuvika-tilannekomedian tuotannon. Sukuvialle omistautuneet fanit elättelivät hetken toivoa sarjan jatkumisesta Showtime- tai HBO-kanavilla, joille sarjaa oli tarjottu. Kumpikaan kanava ei tarttunut täkyyn. Tuotanto lopetettiin, ja sarjan parissa työskennelleet löysivät muita töitä. Sukuvian tuottajat, näyttelijät ja fanit jaksoivat toivoa, että sarja saisi vielä tuulta purjeisiinsa. Elokuva vaikutti todennäköisimmältä mahdollisuudelta seurata Bluthien uusia seikkailuja.

Siten tapahtui jotain tuiki tavatonta.

Sukuvika palasi henkiin. Sekä sarjana että elokuvana. Ensitietojen mukaan elokuva oli tärkein päämäärä, ja tulevien jaksojen oli määrä toimia elokuvan prologina. Riemu oli fanien keskuudessa ylimmillään. Mehua kaikille!

Tämän fanin riemuun vain ilmaantui pian kupru. Sarjan oli tuonut takaisin henkiin Netflix. Ennen Netflix-palvelun rantautumista Suomeen ennätin toivoa, että sarja myytäisiin suomalaiselle televisiokanavalle aivan kuten oli tehty Lilyhammerin tapauksessa. Sitten kun Netflix tuli Suomen markkinoille ja kävi ilmi, että Netflix viis veisaa käännösten laadusta, alkoi murhe pesiytyä rinta-alaani.

Katsokaahan, Sukuvika on oivaltava sarja. Suorastaan nerokas. Se vilisee intertekstuaalisia ja intratekstuaalisia viittauksia. Sellaisia, jotka saattaa huomata vasta n:nnellä katselukerralla. Vasta viidennellä katselukerralla ymmärsin, mitä matriarkka Lucille tarkoittaakaan sillä, että hän on kyllästynyt maksamaan taloudenhoitajalleen vain yhden tiskin pesemisestä. Vasta seitsemännellä katselukerralla huomasin, että kun sarjan päähenkilö Michael vitsailee isänsä eläköitymisen yhteydessä soihdun siirtymisestä seuraavalle sukupolvelle, hän todella pitelee soihtua myöhemmin kyseisissä eläkejuhlissa.

Sukuvika lienee audiovisuaalisen kääntämisen vinkkelistä haastavin sarja, jota olen katsonut. Ja minä olen kuulkaas aika liudan televisiosarjoja katsellut.

Siksi rintaani pusertaa tieto siitä, että Sukuvika käännätettäneen - alalle pesiytyneen toimintamallin mukaisesti - monen kääntäjän kesken pähkinäpalkoilla ja aivan liian tiukoilla aikatauluilla. (Allekirjoittanut otti yhteyttä Netflixiin, moneen käännöstoimistoon ja jopa sarjan Facebook-sivustoon asian tiimoilta. Lienen valmistunut Milford-akatemiasta, koska yhteydenottoani ei noteerattu millään tavalla minkään tahon toimesta.)

Perheen akateemikko Buster on tietämätön av-kääntämisestä.

Silloin ei pysty sopimaan samanlaisista käännösratkaisuista toistuviin vitseihin, viittauksiin ja ilmiöihin, joita uudet jaksot luovat. Puhumattakaan siitä, että kääntäjällä olisi aikaa syventyä aiempien tuotantokausien jaksoihin. Uusissa jaksoissa tulee olemaan viittauksia vanhoihin vitseihin. Olen siitä täysin varma. Mitch Hurwitz, sarjan luoja, vastaava tuottaja ja käsikirjoittaja, muisteli viime vuonna Vulture-lehden haastattelussa muun muassa GOBin kyyhkyä ja Busterin päiväuniaikaa. Asioita, jotka tapahtuivat ensimmäisen kauden jaksoissa. Kymmenen vuotta sitten.

Hurwitz on monasti kiitellyt sarjan uskollisia faneja. He pitivät sarjan elossa: He täyttivät jokaisen sarjaa liippaavan uutisartikkelin kommenttialueen sitaateilla sarjasta. He äänestivät sarjaa jokaisessa katsojagallupissa ja pitivät sarjan populaarikulttuurin muistissa. Vanhojen ja uusien fanien ansiosta Sukuviasta tuli Netflixillä ennennäkemätön menestys. (Siksi palvelu päätti herättää sarjan henkiin luomiensa sarjojen rinnalle.)

Hurwitz haluaa kiittää Sukuvian faneja. Mikäs sen parempaa kuin toistot tai väännökset sarjan kuolemattomista viittauksista ja sitaateista? Olisiko mahdollisuus nähdä kulissien taakse ja osallistua kuvauksiin statistina mitään? Sarjan tuotantoryhmä piti viime syksynä faneille kisan, jossa heidän piti luoda jotain sarjaa koskevaa taidetta. Kuusi ansiokasta fanitaiteen tekijää sai tilaisuuden esiintyä tulevien jaksojen kohtauksissa statisteina. Jopa kisan nettisivuston osoite oli viittaus vitseihin sarjan ensimmäiseltä ja kolmannelta kaudelta: www.youregonnagetsomewalkons.com.



Huhtikuun toisella viikolla julkaistut teaser-julisteet vahvistivat ounasteluni siitä, että uusissa jaksoissa tehdään kunniaa sarjan historialle. Jokainen hahmo sai oman julisteensa, jossa on oivaltava viittaus heidän historiaansa. Monta kertaa perheyhtiöstä loparit ottanut Michael sai revityn käyntikortin, vankilassa sikäläisiä Puffeteja ahmineen Georgen julisteessa on juurikin kyseinen jäätelö, perheen materialisti Lindsaytä muistetaan jääpalassa olevalla luottokortilla...  Oi, sisäisen fanini rintaa lämmittää moinen vanhojen muistelu!

Perheen taikurilla GOBilla on kyseenalainen historia illuusioidensa suhteen...
 
Sukuvika on aina ollut inter- ja intratekstuaalisten viittausten viidakko. Tämä asiainlaita ei muutu uusissakaan jaksoissa, vaan se pikemminkin viedään aivan uusiin ulottuvuuksiin: Jokainen uusi jakso seuraa tietyn hahmon tarinaa. Tämä hahmo on pääosassa, ja toiset hahmot tekevät jaksossa korkeintaan pieniä cameoita. Eli jakso saattaa kertoa Tobiaksesta, ja GOB voi piipahtaa yhdessä kohtauksessa sanomassa yhden vuorosanan. Haaste syntyy siinä, että taasen GOBiin keskittyvässä jaksossa palataan ohimennen GOBin ja Tobiaksen yhteiseen kohtaukseen. Lisäksi GOBin vuorosana voi toimia vitsinä vaikkapa George Michaeliin keskittyvässä jaksossa. Eikö olisi syytä, että vuorosanalla olisi yhtenevä käännös kaikissa jaksoissa? Eikö tämä olisi vain järkeenkäypää?

Kuvitelkaapa tilanne, että 1) jokainen Harry Potter -kirja olisi pilkottu lukuihin; 2) jokainen luku olisi käännätetty eri kääntäjällä; 3) ja kääntäjät eivät olisi tutustuneet lainkaan kirjaan kokonaisuutena saatika aiempiin teoksiin. Mahdoton yhtälö, eikö totta?

Miksi vastaavanlainen kuvio on täysin mahdollinen, jopa todennäköinen Sukuvian tapauksessa? (Ja oikeastaan enenevässä määrin arkipäivää av-käännösalalla muutenkin.) Miksi se on sallittua?

Koska Netflix ja kaikki muut asiakkaat haluavat käännöksensä mahdollisimman halvalla ja nopeasti, eivätkä käännöstoimistot nosta tikkua ristiin asian korjaamiseksi "asiakkuuksien menettämisen pelossa".

Kuka pelastaisi Bluthit tällä kertaa?

Sukuvian uudet jaksot nähdään 26.5. lähtien Netflix-palvelussa ainakin Yhdysvalloissa.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Matka 30 Rock(efeller)iin - oppaina toimivat Sari ja Aija

"Ai niin, Aija. Jäätelö oli ihan hauska, mutta söisikö Liz oikeasti laventelia? Sehän on rehu!"

"No sitä minäkin mietin siitä jäätelöstä, että kuulostaa ihan liian terveelliseltä! Lizhän söisi paljon mieluummin jotain cheesecake-fudge-brownie-juustonaksu-kinuskijäätelöä!" 

Näin viestittelivät toisilleen MTV Median entiset työntekijät, av-kääntäjä Sari Luhtanen ja filmitoimittaja Aija Ronkainen. He puhuivat uudesta Ben & Jerry's -jäätelömausta, Liz Lemonista. Jäätelö sai nimensä 30 Rock -komediasarjan päähenkilöltä, jota esittää komedienne Tina Fey. Luhtanen ja Ronkainen tekivät komediasarjan tiimoilta yhteistyötä viisi vuotta, siihen asti kunnes Luhtanen irtisanoutui BTI Internationalista viime syksynä. Kaksikon virallinen yhteistyö saattaa olla menneen talven lumia, mutta he tapasivat lähetellä toisilleen viestejä yhdessä työstämiensä sarjojen maailmasta, eikä toisen irtisanoutuminen ole katkaissut yhteydenpitoa.

Maistuisiko Lizille sitruuna-mustikka-laventeli-jogurttijäätelö?

Hinnalla millä hyvänsä 30 Rockiin käsiksi

Luhtanen on av-alan rautainen ammattilainen. Hänen liki 30-vuotista uraansa ovat pitkälti hallinneet Kova laki -sarjat, mutta moni meistä tuntee hänet Simpsons-animaatiosarjan kääntäjänä. Muita Luhtasen kääntämiä sarjoja ovat Frasier, Oikeus ja kohtuus, Ratkaisija ja EastEnders.

Ronkainen on työskennellyt filmitoimittajana kuusi vuotta. Hän on toimittanut kaikkia genrejä tositelevisiosta komediaan, draamasarjasta makasiiniohjelmaan ja dokumentista elokuvaan. Eniten hän nauttii komedioiden, tositelevisiosarjojen ja animaatioiden toimittamisesta, sillä niiden jaksonimissä ja jaksoselosteissa saa irrotella surutta.

Vaikka kumpikaan heistä ei suinkaan ole untuvikko, he anelivat itsensä 30 Rockin pariin: komediasarja oli näet Saturday Night Live -sarjasta tutun Tina Feyn hengentuotos. Luhtanen oli erityisen vaikuttunut Sarah Palin -imitaatioista, joita Fey esitti sketsisarjassa.

- Tina Fey oli entuudestaan tuttavuus SNL:n kautta, ja 30 Rockia olin nähnyt maksutv:n puolelta. Siksipä oikein ruinaamalla ruinasin sarjan itselleni, vaikka tiesin sen olevan ihan saakelin isotöinen, paljastaa Luhtanen.

- Tiesin Tina Feyn olevan mainio komedienne, olin fanittanut Saturday Night Livea jo pitkään. Tinan perusteella päätin anella sarjaa itselleni toimitettavaksi. Esimies suostui ruikutukseeni, naurahtaa Ronkainen.
Ronkainen (vasemmalla) saa Luhtaselta Feyn Bossypants-kirjan lainaan.
 Hupihella vai rattoliesi?

Filmitoimittajat muun muassa katkottavat ohjelmiin mainostauot sekä kirjoittavat viikko- ja epg-tekstit eli jaksoselostukset suuren yleisön iloksi. Tekstien takaraja on yleensä viidestä kuuteen viikkoa ennen televisioesitystä. Näin ollen Ronkainen ehti useimmiten katsoa jaksot ennen Luhtasta.

- Aija otti koko kauden aina hyvissä ajoin haltuun ja muodosti selvästi kokonaiskuvan. Se helpottaa suomentajaakin etenkin tällaisessa sarjassa, koska myöhemmin ei sitten tule yllätyksiä, kiittelee Luhtanen 30 Rockin filmitoimittajaa.

Sarjassa vilisi jaksosta toiseen ja kaudesta toiseen samoja intertekstuaalisia viittauksia ja käännettäviä erisnimiä ja termejä. Ronkainen yritti ennakoida näitä kiperiä pähkinöitä, jotta hänen viikkotekstinsä menisivät yksi yhteen Luhtasen käännösten kanssa. Niinpä filmitoimittaja lähetti alvariinsa kääntäjälle viestejä, joissa hän selosti kontekstin ja kyseli vaikkapa, mikä FunCooker-minimikroaaltouuni voisi olla suomeksi. Ronkainen ja Luhtanen sopivat käännöksestä yhdessä ja pitivät tahoillaan listaa sovituista ratkaisuista.

- 30 Rockissa ei pääse pakoon juuri mitään. Se on tilannekomedioiden tapaan erittäin elliptinen ja lisäksi siinä oppi aika nopeasti, että kaikki pikku omituisuudetkin putkahtelevat esiin kautta sarjan, Luhtanen lisää.

FunCookerin kanssa kävikin niin, että sarjan hahmo Tracy Jordan sosialisoi sanan myöhemmin tarkoittamaan takalistoaan. Ennättikö kaksikko ennakoida sen, vai tuliko se puskista?

- Yritin tehdä mahdollisimman käyttökelpoisia ratkaisuja jo alun perin, vastaa Luhtanen.

Luhtanen ei turvautunut sarjan fanisivustoihin, mutta hän pysyi kärryillä amerikkalaisista ilmiöistä Huffington Post -lehden sivuston avulla. Ronkainen luki netistä pitkiä jaksoselostuksia uunituoreista jaksoista sekä vieraili sarjan fanien pitämillä sivustoilla.

Ostaisitko sinä Hupihellan?
Hedelmällisen yhteistyön perustat

Kaksikko sukelsi yksin tuumin syvälle yhteisten sarjojensa maailmaan. Siksipä Ronkainen ymmärsi nauraa heti, kun kuuli Luhtasen ostaneen ananastossut NBC-kanavan kaupasta New Yorkissa. He nimittäin työstivät yhdessä myös Vihjeet hukassa -sarjaa, jonka liki jokaisessa jaksossa näkyy ananas tavalla tai toisella.

He muistelevat yhteistyötään lämmöllä:

- Yhteistyö Aijan kanssa oli varmasti sujuvaa myös siksi, että kummallakin on taipumus sukeltaa niin syvälle juttuun. On kiva työskennellä toimittajan kanssa, joka on jo ehtinyt miettiä asiaa monelta kantilta ja kirjoittaa viikkotekstin, josta saa tukea suomennokseenkin. Huomasin nopeasti, ettei Aija katso tv-sarjasta pelkkää pintaa, vaan oikeasti tutustuu hahmoihin ja maailmaan. Eikä pidä unohtaa Alkusointu-Aijaa!

- Kääntäjän ja toimittajan huolellinen ja motivoitunut yhteistyö on omiaan luomaan kanavalle ammattimaista imagoa ja palvelemaan katsojaa, jonka kai pitäisi olla alamme suurimpia tavoitteita, miettii Ronkainen.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

30 Rock loppui taannoin Yhdysvalloissa. Sarja porskutti seitsemän kauden verran. Ottavatko Ronkainen ja Luhtanen Lizistä mallia ja etsivät lohdutusta juustonaksupussien syövereistä?

- Lohduttaudun sillä, että Tina Feyn pieni tytär on ilmiselvä äitinsä kaksoisolento ja jossain kasvaa ihan uudenlainen Liz Lemon, kertoo Luhtanen.

Ronkainen aikoo turvautua juustonaksuihin ja hakea lohtua sarjan tekijöiden loistavasta tulevaisuudesta:

- 30 Rock -sarjan tekijöiden kaltaiset lahjakkaat ja intohimoiset ihmiset tuskin jäävät laakereilleen lepäämään vaan tekevät jotain viihdettä myös tulevaisuudessa. Odotan innolla esimerkiksi Tina Feyn seuraavia tuotoksia!

Varoitus! Voi aiheuttaa virheellisesti positiivisen tuloksen raskaustestissä.

torstai 28. helmikuuta 2013

Ulkoistetut uusinnat

Lähipäivinä Maikkarin kanavilla on odotettavissa muutoksia, jotka kuulostavat loistavilta: vähemmän uusintoja, lisää kotimaista sisältöä. Mikä sai tämän ihmeen aikaan? Käytännön pakko ja ”hankalat kääntäjät”.

2000-luvun alussa av-kääntäjien nk. Yhtyneet-työehtosopimukseen neuvoteltiin Maikkarin aloitteesta liite, jonka mukaan käännöspalkkioon sisältyy valmiiksi tietty määrä uusintoja. Käytännössä ilmaisten uusintojen määrä on niin suuri, että vain huippusuosittujen ja jatkuvasti uusittavien sarjojen kuten Simpsoneiden ja Frendien kääntäjille tuli joskus maksettavaksi erillisiä uusintakorvauksia.

Helmikuun lopussa tämä erillissopimus menee kuitenkin umpeen, eikä sitä olla uusimassa. Tällöin voimaan astuu aiempi Yhtyneet-sopimuksen pykälä, jonka mukaan jokaisesta uusintakerrasta tulee maksaa kääntäjälle 50 % alkuperäisestä käännöspalkkiosta. Kun ajattelee, millainen määrä uusintoja Maikkarin kanavilla pyörii, voi hyvin arvata, että tällaisten palkkioiden maksaminen ei ole yhtiön agendalla.


Helmikuun alkupuolella Maikkari lähestyi entisiä kääntäjiään ”tarjouksella”: ”Myykää meille loputtomat oikeudet käännöksiinne halvemmalla kuin 50 % per esityskerta, niin meidän ei tarvitse hankkia niitä muualta.” Kääntäjät reagoivat tähän ”avokätiseen” tarjoukseen ehdottamalla diiliä, jossa uusinnat myytäisiin halvalla vastineeksi siitä, että Maikkari siirtäisi käännöstyönsä av-käännöstoimistojen työehtosopimusta noudattavaan käännöstoimistoon. Tällä hetkellä tällaisia toimistoja on vain yksi, Pre-Text, ja se tekikin Maikkarille käännöstöistä tarjouksen, jossa kääntäjät sitoutuisivat noin 20 % aiempaa matalampiin palkkioihin, ja jossa uusintaoikeudet siirtyisivät kanavalle lopullisesti huokealla kertahinnalla.

Diili olisi siinäkin mielessä ollut Maikkarille otollinen, että tämänhetkisen käännösten toimittajan Broadcast Textin kanssa on ollut huimia toimitusvaikeuksia ja laatuongelmia. Kun ennen ulkoistamista käännökset valmistuivat kaksi viikkoa ennen esitystä, nyt osa teksteistä toimitetaan jopa vasta tunteja ennen lähetystä. Laadun heittelehtiminen puolestaan on ollut nähtävissä erityisesti päivittäissarjojen kuten Emmerdale, EastEnders ja Lemmen viemää käännöksissä. Käännösten siirtäminen toiseen toimistoon olisi siis ollut tässä vaiheessa Maikkarilta fiksu veto.

Vastaanotto oli kuitenkin tyly ja neuvottelutaktiikka selkeä: ”Maksamme ilmoittamamme määrän, ottakaa tai jättäkää.” Maikkarin tarjoamalla hinnalla kääntäjien palkkiot olisivat laskeneet aiemmasta lähes 50 %, minkä LISÄKSI uusinnat olisi pitänyt myydä halvalla ja lopullisesti. Uusintaoikeudet jäivät siis myymättä.


Nyt Maikkarille jäi pääasiassa kolme vaihtoehtoa: hankkia valmiit käännökset muualta, käännättää uusittavat ohjelmat uudelleen tai muuttaa ohjelmakarttoja. Ai niin, tai maksaa entisille kääntäjilleen 50 % per esityskerta.

Valmiita käännöksiä Maikkari voi yrittää haalia mm. käännöstoimistojen arkistoista sekä elokuvien ja dvd:iden maahantuojilta. Joillakin toimistoilla voi olla laajojakin käännösarkistoja, mutta on eri asia, saako niitä myydä edelleen. Maahantuojilla voi olla laajemmat oikeudet käännöksiin. Näissä kaikissa on kuitenkin yksi perustavanlaatuinen ongelma: laatu ei ole sitä, mitä Maikkarilta on totuttu odottamaan. Tämän todetakseen voi vilkaista vaikkapa Netflixin käännöksiä. Sama enimmäkseen halvalla ja hutiloiden teetetty laatu on siis tulossa nyt valtakunnalliselle kanavalle. Laatu ei toisaalta tunnu olevan Maikkarin prioriteettilistalla nykyään, mutta ongelmaksi voivat myös muodostua käännösten formaattierot – dvd:llä riville mahtuu yleensä enemmän merkkejä kuin televisiossa. Jonkun on siis muokattava jokainen käännös lähetyskuntoon.


Käännöksen teettäminen uudelleen käännöstoimistossa tulee halvemmaksi kuin uusintakorvauksen maksaminen jokaisesta uusintakerrasta. Toimistolta Maikkari myös saa suoraan loputtoman käyttöoikeuden käännökseen. Tässä vaihtoehdossa ongelmaksi muodostuu taitavien kääntäjien puute. Suurin osa ammattikuntaa boikotoi tällä hetkellä joko Broadcast Textiä tai Maikkaria tai molempia, eikä Broadcast Text siten ole pystynyt toimittamaan Maikkarille tarpeeksi käännöksiä tähänkään asti, saati sitten jos päälle tulevat vielä uusinnatkin. SDI Median kääntäjät ovat myös ilmoittaneet boikotoivansa Maikkarin käännöksiä, mikäli niitä yritetään siirtää sinne, ja sama pätee moneen ulkomaiseen toimistoon. Av-käännöksiä kyselevät tällä hetkellä sellaisetkin toimistot, joilla niistä ei aiempaa kokemusta ole, ja asiakkaan ja kääntäjän hintakäsitysten ero tulee monille yllätyksenä.


Toisaalta ohjelmistokarttaa voi aina muuttaa ja uusintojen määrää vähentää. Tilalle ei kannata laittaa uusia ulkomaisia ohjelmia, koska nekin pitää jossakin käännättää, joten mitä todennäköisimmin kanavalla aletaan maaliskuusta alkaen nähdä yhä enemmän kotimaisten ohjelmien uusintoja. Vaan mitä sanovat katsojat, ja Mainostelevision kannalta olennaisemmin mainostajat, kun amerikkalaisen suosikkisarjan tilalla näytetäänkin odottamatta Puhtaita valkoisia lakanoita tai Speden spelejä vuodelta 1994?


Kääntäjien ulkoistaminen on osoittautunut Maikkarille moninkertaiseksi katastrofiksi. Yhteistyö Broadcast Textin kanssa ei ole sujunut toivotulla tavalla, ja kanavayhtiön maine on kärsinyt niin katsojien kuin mainostajienkin silmissä. Maikkari on hukannut ehkä ainoan valttinsa muihin mainoskanaviin nähden: laadun. Sillä on ollut pitkän historiansa ansiosta arvostettu, lähes Ylen kaltainen asema suomalaisena laatukanavana, mutta nyt se on vajonnut muiden mainoskanavien tasolle halpiskäännöksillään ja ohjelmakarttapuljailuillaan. Maikkarin johdon pitäisi nyt herätä ja pelastaa se, mitä pelastettavissa vielä on.

Kuvakaappaukset ovat peräisin Netflixistä, Bones-sarjan jaksosta, jonka kääntämisestä Maikkarille Anna-Maija Ihander kirjoitti tässä blogissa viime vuonna.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Kuka kaipaa tekstitystä?

Tiina Tuominen

Joskus kuulee sanottavan, että englanninkielisten ohjelmien tekstitykset ovat lähes tarpeettomia eikä niiden laadulla ole merkitystä, koska monet osaavat sen verran englantia, että pystyvät seuraamaan kevyttä viihdettä ilman käännöksiäkin. Monet katsojat sanovat suoraan, etteivät lue tekstityksiä. Varmasti jotkut pystyvätkin ymmärtämään ohjelmia ilman tekstitystä, mutta se ei tarkoita sitä, ettei tekstityksille olisi käyttöä. Tästä todistavat useat aiheesta tehdyt tutkimukset, muun muassa oma, äskettäin julkaistu väitöskirjani.

Tekstitysten lukemista ei voi välttää

Tekstitysten lukemista on tutkittu muun muassa seuraamalla katsojien silmänliikkeitä (esim. d’Ydewalle et al. 1991). Näissä tutkimuksissa on todettu, että kun ruudulla on tekstiä, silmä hakeutuu siihen väkisinkin. Suomessa Jukka Mäkisalon ja Juha Långin (2011) tutkimuksessa havaittiin, että kun vieraskielinen puhe alkaa, katse kulkeutuu ruudun alalaitaan, vaikka siellä ei edes olisi tekstitystä. Tämä siis osoittaa, että ruututekstejä luetaan ja niitä on lähes mahdotonta välttää. Suomen kaltaisessa maassa, jossa tekstityksen läsnäoloon on totuttu, sitä osataan odottaa ruudulle heti, kun vieraskielistä puhetta alkaa kuulua.

Toinen kysymys sitten on, kuinka tarkasti tekstityksiä luetaan. Omassa väitöskirjatutkimuksessani koehenkilöt keskustelivat katsomastaan tekstitetystä elokuvasta (Bridget Jones: elämä jatkuu), ja tutkin muun muassa sitä, minkä verran keskusteluissa viitataan tekstitykseen. Esimerkiksi tekstityksen suora siteeraaminen on hyvä osoitus siitä, että tekstiä on luettu ja jokin osa siitä on jäänyt mieleen niin hyvin, että sen pystyy mainitsemaan jälkikäteen. Keskusteluissa viitattiinkin tekstityksiin jonkin verran, ja niitä siteerattiin ikään kuin elokuvan omina sanoina: saatettiin esimerkiksi aloittaa lainaus sanomalla ”Bridget sanoi” eikä ”tekstityksessä luki”. Tämä osoittaa, että tekstitystä on luettu, ja lisäksi sen välittämä informaatio on omaksuttu luontevaksi osaksi elokuvaa.

Kaikki eivät tietenkään lue tekstityksiä samalla tavalla, ja jotkut saavat niiden kautta enemmän informaatiota kuin toiset. Jos katsoja ymmärtää englantia, myös alkuperäinen englanninkielinen puhe välittää osan ohjelman sisällöstä. Tutkimuksessani koehenkilöt kuvasivat neljää erilaista tapaa katsoa tekstitettyä elokuvaa: 
  • pelkän puheen seuraaminen
  • pelkän tekstityksen seuraaminen
  • puheen seuraaminen ensisijaisesti ja tekstityksen toissijaisesti
  • tekstityksen seuraaminen ensisijaisesti ja puheen toissijaisesti  
Jos seurataan sekä puhetta että tekstitystä, toissijaiseen informaation lähteeseen turvaudutaan yleensä, jos ensisijaisen ymmärtäminen on hankalaa. Esimerkiksi sellainen katsoja, joka ymmärtää melko hyvin englantia, voi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota tekstitykseen, jos ohjelmassa on paljon vaikeaa sanastoa, kun taas tekstitykseen keskittyvä katsoja voi hakea ymmärtämiselleen tukea puheesta, jos tekstitys etenee niin nopeasti, että sitä on vaikea lukea.


Katsojan voi olla vaikea arvioida tarkasti omaa katselukokemustaan, ja tutkimuksessani kävi ilmi, että lausunnot tekstityksen lukemisesta ovat joskus ristiriitaisia. Erityisen selvästi tämä näkyi niiden muutaman henkilön kohdalla, jotka sanoivat seuraavansa vain joko puhetta tai tekstitystä: jokainen heistä viittasi jossain keskustelun vaiheessa myös siihen tekstiin, jota ei sanonut seuraavansa lainkaan. Esimerkiksi ne, jotka sanoivat, etteivät lue tekstityksiä, siteerasivat kuitenkin tekstitystä sanatarkasti. Tekstityksen seuraamista on siis todellakin vaikea välttää, ja vähäiselläkin seuraamisella tekstistä voi jäädä jotain mieleen. Katsoja ei välttämättä huomaa, minkä verran saa tietoa tekstityksen kautta, sillä tekstitysten lukutapa on pinnallinen ja silmäilevä, mutta silti tekstitys on aina mukana välittämässä tietoa ohjelman sisällöstä.

Hyvä tekstitys on huomaamaton

Tekstityksen keskeinen piirre onkin huomaamattomuus: hyvä tekstitys on sellainen, joka etenee sujuvasti ohjelman tahtiin ja välittää tarvittavat seikat ohjelman sisällöstä viemättä liikaa katsojan huomiota. Tällaista tekstiä lukiessa voi helposti tuntua siltä kuin ei mitään lukisikaan, ja tällöin syntyy mielikuva, että ymmärtää vieraskielistä puhetta paremmin kuin sitä todellisuudessa ymmärtää. Sujuvasti etenevä tekstitys takaa sen, että katsoja pystyy keskittymään itse asiaan, eli varsinaiseen ohjelmaan, eikä joudu käyttämään paljon aikaansa ja energiaansa tekstityksen lukemiseen. Tekstitys on avustava teksti, jonka tarkoitus ei ole vangita katsojan huomiota koko ohjelman ajaksi vaan tarjota vain tukea ohjelman ymmärtämiseen. Siksi hyvä tekstitys jää helposti huomaamatta.

Tekstitys on parhaimmillaan ja huomaamattomimmillaan silloin, kun se vastaa katsojan odotuksia ja tarpeita. Vaikka tutkimukseni koehenkilöt esittivät varsin vähän kielteisiä arvioita tekstityksistä ja usein hyväksyivät niiden sisällön sellaisenaan, tutkimukseni osoitti myös, että jos tekstitys ei ole sujuva, katsoja kiinnittää siihen helpommin huomiota, ja tämä saattaa häiritä ohjelman katsomista. Ongelmia ovat siis sellaiset tekstityksen elementit, jotka ovat kömpelöitä, vieraita tai muuten vaativat katsojalta normaalia enemmän paneutumista. Lisäksi esimerkiksi edellä mainittu Jukka Mäkisalon ja Juha Långin tutkimus on osoittanut, että ajastuksen on hyvä olla huolellinen, jotta ruudulla on tekstiä silloin kun katsoja sitä odottaa ja jotta teksti ei viivy ruudulla niin pitkään, että katsoja alkaa lukea sitä toiseen kertaan. Mäkisalon ja Långin tutkimuksen mukaan myös sujuva repliikkijako on tärkeä piirre tekstityksessä.


Hyvän tekstityksen keskeisiä tekijöitä ovat siis sujuvuus, uskottavuus ja helppo seurattavuus. Nämä ominaisuudet auttavat katsojaa käyttämään tekstitystä aidosti ymmärtämisen apuvälineenä. Yksittäiset pienet käännösvirheet, jotka eivät katkaise tekstityksen luontevaa etenemistä, eivät taas välttämättä ole häiritseviä. Toki tällaisiakin virheitä olisi parasta välttää, mutta jos kaikki muu on sujuvaa, yksittäinen virhe ei vielä aiheuta ongelmia. Tällaiset hyvän laadun kriteerit osoittavat, miten tärkeää olisi, että alan asiantuntijat voisivat laatia tekstityksiä kiirehtimättä. Tarkka ajastus, luonteva ja sujuva kieli, helposti luettava teksti sekä tasapainoiset, sopivan pituiset repliikit syntyvät parhaiten, kun aikaa on riittävästi ja tekijä tuntee av-kääntämisen erityispiirteet.

Millainen on tekstitysten lukemisen tulevaisuus?

Tutkimukset osoittavat, että tekstitys on vahvasti läsnä televisio-ohjelmien ja elokuvien katselussa. On toki totta, että monet suomalaiset ymmärtävät etenkin englantia melko hyvin ja saavat informaatiota ohjelmien englanninkielisen puheen kautta, mutta aina kun tekstityksiä ruudulla on, niitä luetaan ja myös niiden avulla muodostetaan mielikuvia katsottavasta ohjelmasta. Ei ole syytä olettaa, että katsojien kielitaidon paraneminen tulevaisuudessakaan tekisi tekstityksistä merkityksettömiä. Tutkimukset antavat viitteitä myös siitä, että tekstitysten laadulla on vaikutusta, mutta laadun tarkastelussa olisi syytä pohtia tekstityksiä kokonaisvaltaisesti eikä keskittyä vain yksittäisiin sanatason kysymyksiin. On kuitenkin hyvä muistaa myös se, että tekstitysten asema ei ole muuttumaton. Kun tekniikan kehitys tarjoaa yhä enemmän valinnan mahdollisuuksia, katsoja voi jättää tekstityksen lukematta ottamalla sen kokonaan pois ruudulta. Tämäkin tietysti lisää paineita luoda sellaisia tekstityksiä, joista katsojat pitävät, sillä varmasti hyvä tekstitys valitaan ruudulle mieluummin kuin huono. Siksi tarvitaan edelleen sekä laadukasta av-kääntämistä että uusia tutkimuksia, joissa katsojien tottumuksia seurataan ja joissa selvitetään, onko katsojien suhde tekstityksiin muuttumassa.

Tiina Tuominen väitteli 12.1.2012 käännöstieteen tohtoriksi Tampereen yliopistossa. Hänen lektionsa löytyy Suomen av-kääntäjien englanninkieliseltä sivustolta.

Lähteet: 

Mäkisalo, Jukka & Lång, Juha 2011: "Breaking the Conventions in Finnish Subtitling. Tracking the Eye Movements."

Tuominen, Tiina 2012: The Art of Accidental Reading and Incidental Listening: An Empirical Study on the Viewing of Subtitled Films. [Vahingossa lukemisen ja sattumalta kuuntelemisen taito. Empiirinen tutkimus tekstitettyjen elokuvien katselemisesta.] Väitöskirja. Tampere: Tampere University Press, Acta Universitatis Tamperensis: 1794.

d'Ydewalle, Géry; Praet, Caroline; Verfaillie, Karl & Van Rensbergen, Johan 1991: "Watching Subtitled Television: Automatic Reading Behavior", Communication Research, 18 (5). S. 650-666.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Antoiko BTI työneuvostolle väärää tietoa?

Kun Broadcast Text International sai joulukuussa 2009 kokonaan haltuunsa Nelosen käännöstoiminnan, heräsi tarve pyytää työneuvostoa selvittämään, ovatko BTI:n freelancerit työsuhteisia samalla tavalla kuin Yhtyneet-sopimuksen freet ovat.

Maaliskuussa 2011 Akava pani vireille työneuvostoon pyynnön tarkastella kolmen BTI:n freelancerin työsuhteisuutta. Työneuvosto antoi lausuntonsa marraskuussa 2011. Harvinaisen äänestyksen jälkeen päätös oli, että BTI:n freet eivät olleet työsuhteisia. Kolme yhdeksästä neuvoston jäsenestä kirjasi eriävän mielipiteensä päätöksestä.

Kaikki BTI:n työneuvostolle antamat lausunnot eivät kuitenkaan näytä pitävän paikkaansa käytännössä. Esimerkiksi työhön käytettävästä käännösohjelmasta todetaan lausunnon sivulla 8 seuraavaa: ”On selvää, että käännökset on tehtävä niin, että ne ovat hyödynnettävissä edelleen, ja käytännössä käytetään yleisesti Swift-ohjelmistoa. Freelance-kääntäjä voi vuokrata ohjelmiston Y Oy:ltä (=BTI) tai ostaa sen muualta. Työssä voidaan käyttää myös muita ohjelmistoja, eikä Y Oy vaadi Swift-ohjelman käyttöä.” Tämän on tarkoitus osoittaa, että työ ei tapahdu työnantajan osoittamilla välineillä kuten työsuhteessa.

BTI:n freelancerit kuitenkin kertovat, että käytännössä kaikkia vaaditaan palauttamaan käännökset tiedostomuodossa, jonka voi luoda vain mainitulla Swift-ohjelmalla. Lisäksi ainakin yksi viimeaikainen uusi työnhakija torjuttiin suoraan siksi, että hän käyttää Mac-tietokonetta, ja Swift toimii vain Windows-käyttöjärjestelmässä. Vaikuttaa siis vahvasti siltä, että toisin kuin BTI on työneuvostolle väittänyt, työhön ei ole voinut käyttää muuta ohjelmaa kuin BTI:n määräämää Swiftiä.

Käännösohjelma painostuskeinona?

Suuri osa BTI:n freelancereista oli syksyn aiempien tapahtumien seurauksena alkanut kieltäytyä BTI:n tarjoamista MTV:n, Nelosen ja muiden suomalaisten tv-kanavien töistä. Moni oli ilmaissut toimistolle suoraan jättävänsä toimeksiannot jatkossa vastaanottamatta, kunnes BTI lähtisi vakavissaan mukaan työehtosopimusneuvotteluihin. Tekemättömien töiden kertyessä firma päätti ilmeisesti ottaa järeämmät aseet käyttöön.

Swiftin vuokrasopimuksessa todetaan, että kumpikin osapuoli voi irtisanoa käännösohjelman vuokrauksen kuukauden varoitusajalla, mikäli kääntäjä ei enää tee säännöllistä yhteistyötä BTI:n kanssa. Tähän sopimuksen kohtaan vedoten BTI:ltä lähetettiin vain muutama päivä ennen joulua useille freelancereille vaatimus ottaa vastaan toimeksiantoja heti, tai Swift-sopimus irtisanottaisiin. Freelanceria uhattiin siis käytännössä potkuilla, mikäli hän ei ilmoittaisi heti jatkavansa ”säännöllistä yhteistyötä” (mitä ei ole missään sopimuksessa sen tarkemmin määritelty). Viestin sai myös moni sellainen, joka vielä edellisellä viikolla oli palauttanut käännöksiä tai oli ilmoittanut jo aiemmin pitävänsä loppukuun joululomaa. Mikäli töiden vastaanottamatta jättämistä ei osannut perustella toimistoa tyydyttävällä tavalla, Swiftin vuokrasopimus purettiin ja ohjelman käyttöön tarvittava USB-dongle pyydettiin palauttamaan kuukauden kuluessa.

Tämä sotii ankarasti BTI:n marraskuussa 2011 työneuvostolle antamaa lausuntoa vastaan: "Jokaisella freelance-kääntäjällä on oikeus ja mahdollisuus kieltäytyä tarjotusta toimeksiannosta, eikä kieltäytymistä tarvitse perustella." Vuotta myöhemmin kellossa oli siis toisenlainen ääni.

Donglen takaisinperimistä perusteltiin sillä, että toimistolle oltiin palkkaamassa paljon uusia kääntäjiä ja donglet tarvittaisiin heitä varten. Huomionarvoista tilanteessa on, että BTI on edelleen KAJ:n ja Journalistiliiton julistamana hakusaarrossa, toisin sanoen ammattikääntäjät (samoin kuin esimerkiksi MTV:n tarvitsemat filmitoimittajat) eivät saa hakea sinne töihin. Panee miettimään, mistä BTI uusia kääntäjiään on hankkimassa. Toisaalta freelancereiden saamien viestien rivien väleistä huokui painostus palata töihin tai ainakin pyrkimys selvittää, ketkä kääntäjistä todella olivat boikotissa mukana. Aiempien kokemusten valossa moni onkin ilmaissut epäilevänsä, että BTI käyttää käännösohjelmaa painostuskeinona.

Dongledelegaatio toimittaa viestin

Tämän kaiken johdosta joukko BTI:n freelancereita ja muita av-kääntäjiä aikoo mennä tiistaina 22.1. palauttamaan pyydettyjä dongleja henkilökohtaisesti BTI:n toimistolle. Tarkoitus on samalla pyytää jälleen kerran BTI:tä ryhtymään vakavissaan neuvotteluihin työehtosopimuksesta, reiluista työehdoista ja freelancereiden asemasta. Suurin osa nyt toimettomana olevista kokeneista av-kääntäjistä haluaisi jo palata töihin, mutta alan tulevaisuus pitää saada ensin turvattua.