maanantai 17. joulukuuta 2012

Toimistokääntäjän todellisuus

Pyysimme lokakuussa av-käännösalan toimistoille töitä tehneiden freelancer-kääntäjiä kertomaan kokemuksia työstään. Vastaukset olivat karua luettavaa: alhaiset palkkiot ja kiireinen tahti olivat monella johtaneet paitsi oman käännöslaadun huonontumiseen, myös esimerkiksi sosiaalisen elämän heikkenemiseen ja jopa lapsien hankkimisen lykkäämiseen.

Moni saattaa ihmetellä, miksi kukaan on sietänyt tällaista kohtelua eikä vain ole vaihtanut alaa. Osaltaan sitä selittää se, että kurjuutta oli kestetty yksin omassa kammiossa. Suuri osa luuli huonon toimeentulonsa johtuvan omasta hitaudestaan tai kokemattomuudestaan, sillä yhteyttä muihin av-kääntäjiin ei ollut. Kutsumustyötä kuitenkin haluttiin tehdä, ja ehkä elettiin toivossa, että kokemuksen myötä oma tahti nopeutuisi tai ovet avautuisivat työehtosopimuksella turvattuihin töihin YLE:llä tai MTV Medialla. Todellisuus oli kuitenkin toisenlainen, ja alalta on vuosien varrella jatkuvasti myös poistunut työoloihin ja palkkioihin pettyneitä kääntäjiä.

Seuraavassa hieman toimistokääntäjien kyselyn satoa.


"Olen tehnyt töitä BTI:lle täysipäiväisesti vuodesta 2008 lähtien. Töitä on tehtävä aivan järjettömän paljon saavuttaakseen edes kohtuullisen elintason, johon korkeakoulutettuna, asiantuntijatyötä tekevänä ihmisenä olisin kuitenkin mielestäni oikeutettu. Lomaa olen näiden reilun neljän vuoden aikana pitänyt yhteensä alle kuukauden. Enempään ei näillä palkkioilla ole varaa, koska niistä ei jää säästöön yhtään mitään. Näin näennäisyrittäjänähän ei mitään lomakorvauksia saa, vaan kaikki menee omasta pussista. Edellisen kerran olen pitänyt vapaata enemmän kuin kaksi päivää putkeen yli vuosi sitten. Sairauslomiinkaan ei ole varaa, vaan teen töitä myös sairaana.

Maksan aivan minimaalista YEL-maksua, mikä tietysti sitten tulevaisuudessa kostautuu pienenä eläkkeenä tai mahdollisesti jo aiemmin pienenä sairauspäivärahana tms. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että enempää en pysty sitäkään maksamaan, jotta saan maksettua mm. asuntolainan lyhennykset. Lienee turha edes sanoa, että teen pitkää päivää ja usein seitsemänpäiväistä työviikkoa. Koetuksella alkavat olla niin fyysinen terveys kuin mielenterveyskin.

Voin sanoa aivan suoraan, että työn laatu kärsii tästä työtahdista ja -määrästä. Näillä palkkioilla ei kerta kaikkiaan ole kannattavaa miettiä jokaista sananvalintaa ja tarkistaa kaikkea suurennuslasin kanssa. Ja vaikka niin haluaisikin tehdä, ei yksinkertaisesti ehdi eikä jaksa. Jos tekstiin jää käännöskukkasia ja virheitä, niin jääköön. En tuota ykköslaatua kakkoslaadun hinnalla. "Yrittäjänä" minulla lienee siihen oikeus, jos kerran "asiakkaalla" (BTI) on oikeus sanella hinnat."

Nainen, 33
BTI:llä neljä vuotta



"Olen 39-vuotias nainen, ja minulla on kaksi pientä lasta. Teen töitä päivällä noin seitsemän tuntia, kun lapset ovat koulussa ja tarhassa. Työt jatkuvat sen jälkeen, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Jatkuva raadanta on vaatinut veronsa: selkä kramppaa ja alipainoakin on kertynyt stressin myötä melkoisesti. Lapset saavat minulta vain harvoin laatuaikaa, koska olen aina väsynyt ja kireä. Mutta töitä on pakko tehdä, jotta saisin raavittua kokoon edes 1 600 euron kuukausiansiot. Kun näistä vähentää asuntolainat, opintolainat, tarhamaksut, sähkölaskut, vesilaskut, lasten vaatteet ja harrastukset, käteen jää kuukaudessa noin 200 euroa. Eläkettä voin maksaa itselleni minimimäärän, ja jos jatkan samaa rataa, eläkkeelle siirtyessäni saan kuukaudessa ruhtinaalliset 500 euroa.

Kaikkein surullisin tilanne on lasten kannalta. Lapsuus on pian ohi, ja haluaisin, että minulla olisi aikaa nauttia siitä lasteni kanssa. Viime vuonna lapseni oli tehnyt tarhassa äitienpäiväkortin, johon oli ollut tarkoitus kirjoittaa, mitä kivaa lapsi tekee äidin kanssa. Kortissa luki: "Äiti katsoo tietokoneelta elokuvia." Pienellä tarhalaisella on toki oikeus lomaan, ja tästä kertyy minullekin vuodessa noin 6–7 viikkoa palkatonta lomaa. Ulkomaille lähdöstä on turha haaveilla, mutta ainakin lapset saavat tällöin viettää aikaa äidin kanssa."

Nainen, 39
BTI:llä 7 vuotta



"Olen toiminut PrimeTextin alihankkijaorjana 8 vuotta, pistäytymiset Broadcastilla ja Softitlerilla on myös tullut tehtyä. Opiskelujen ajan ansiot olivat ihan kelvot – se tavallinen tarina – mutta kun opintojen loppu alkoi häämöttää ja otettiin vaimon kanssa asuntolainaa ja perheenlisäystäkin tuli, niin hupsista – eihän tässä niin vain pärjätäkään. Enää ei pystynyt panemaan mitään sukanvarteen, ja pari vuotta lomia on pitänyt suunnitella niin hampaat irvessä, että "onko nyt ihan pakko lähteä sinnekin sukuloimaan" ja "ei me nyt vain voida vuokrata mitään mökkiä mistään". Kavereita ja sukua ei ehdi näkemään siten kuin vapaasti haluaisi, kun törkeää kiirettä painettujen työviikkojen jälkeen ei jaksa ja pelkästään sen ydinperheensäkin kanssa pitäisi jaksaa olla. Tuntuu, että kukaan lähipiiristä ei oikeasti ymmärrä, kuinka kehnoilla ansioilla ja voimilla me elämme – kun ei sitä ole itsekään ymmärtänyt ennen näitä paria viime viikkoa! Juuri nyt takana alkaa olla puolentoista vuoden taloremontti ja lopuilleen puserrettu gradu, minkä lisäksi kuukauden päästä syntyy toinen lapsi. Töitä on tänä syksynä ollut vähänlaisesti.

Tämän jälkeen tiivistys eilisestä työpäivästäni: 728 replan elokuva kakkoskäännöksenä 7,5 tuntiin (plus tunnin tauko). On pakko pitää kiirettä, mutta siltikään ei tiedä, onko loppuviikoksi enää lisää työtä, ja maanantaina pitäisi lähettää lasku. Minulle riittäisi tässä tiukassa välissä (kun asuntolainan puolesta ollaan lyhennysvapaalla), että saisin aikaan hieman päälle 1 500 euron laskun (kolmannen peräkkäisen) – mutta ei tällä tavalla voi jatkaa. Muutenkin tarvitsee rahaa jouluksi ja joululomaksi (onneksi vanhempainraha auttaa tätä asiaa nyt hiukan), ja kuukauden päästä tuleva uusi pienokainen vaatii oman vaivansa.

Miten helkkarissa jotkut kehtaavat orjuuttaa ihmisiä näin? Toki maailmassa on pahempiakin esimerkkejä riistosta, mutta yhtä kaikki: MITEN JOKU KEHTAA TEHDÄ NÄIN TOISELLE IHMISELLE?

Nyt pala kurkussa takomaan eilisellä tahdilla lakisarjaa, jonka videotiedoston ääni ja kuva ovat epäsynkassa – ilmaiseksi tekemäni konvertoinninkin jälkeen – mikä ei kiinnosta ketään. Enää en tarkasta töitäni (kuvatarkastusta en ole varmaan ikinä tehnyt, kun se ei taloudellisesti ole kannattanut) enkä tee enää liian pitkiä selvityksiä käännösratkaisuistani. Silti uskallan väittää, että ruutuun päätyy riittävän kelpoa tekstiä, joka ei suoranaisesti hyppää silmille typoillaan mutta joka voi hyvin vaikuttaa tiedostamatta katsomiskokemukseen.

Olen kaukana epäeettisestä kääntäjästä, kuten hyvin selvästi koko ammattikuntamme, mutta tällä käännöskoneella on ratsastettu kyllin pitkään. Tuomitkaa minut julistuksesta tehdä huonoa käännöstä, jos siltä tuntuu, mutta muuta en juuri nyt voi."

Mies
PrimeTextillä 8 vuotta



"Vasta lopettamispäätöksen jälkeen olen uskaltanut rehellisesti myöntää itselleni, mitä kaikkea yritys on minulta pilkkapalkkioillaan ja toiminnallaan riistänyt. En voinut viettää normaalia sosiaalista elämää tai suunnitella iltamenoja, kun töitä piti usein näpytellä yömyöhään asti, jotta ansiot sai jotenkin riittämään. Silloinkin, kun ystäviä ehti nähdä, takaraivossa jyskytti tunne, että pitäisi olla jo tekemässä seuraavaa työtä. Työpäivän jälkeen energiaa ei riittänyt oikein mihinkään, ja oloa latisti stressi tulevista töistä tai niiden riittävyydestä.

Usein ajattelin olevani huono kääntäjä, kun en saanut tehtyä priimalaatua tarpeeksi nopeasti. Hei hei, ammatillinen itsetunto. En saanut nauttia toimivasta ja voimia tuovasta työyhteisöstä, sillä yritys pyrki pitämään kääntäjät systemaattisesti erillään toisistaan. En voinut kerryttää eläkettä, sillä yrittäjän eläkemaksuihin ei yksinkertaisesti ollut varaa. Jatkuva huoli palkkioiden riittävyydestä sai aikaan niin pahan stressin, että saatoin täysin syyttä purskahtaa itkuun kesken bussimatkan.

Mitään kohtuutonta en vaadi. Haluaisin vain, että minulla olisi tulevaisuudessa varaa sairastaa, olla kotona lasten kanssa, pitää lomia, pysyttäytyä enintään kahdeksantuntisissa työpäivissä, tavata ystäviä ja elää ihan tavallista elämää."

nainen, 30
SDI Medialla viisi vuotta



Lisää tarinoita av-kääntäjien foorumilla.
Tarinoihin on viitattu myös Voima-lehdessä (10/2012).

torstai 13. joulukuuta 2012

Vastine BTI:n tuoreimpiin väitteisiin

Voima-lehdessä ilmestyi äskettäin Kääntäjäkapina-artikkeli, jossa tuotiin ansiokkaasti julki av-käännöstoimistojen kurjia ehtoja ja työtapoja. Artikkelin lopussa oli BTI:n talousjohtaja Henrik Wikrénin vastine, johon haluan vielä näin jälkikäteen puuttua.

Wikrén esittää aluksi väitteen, ettei BTI ole milloinkaan hakenut asiakkaita aggressiivisen hinnoittelun kautta. Totuus on kuitenkin toinen: BTI, SDI Media ja muut av-käännösalan yritykset ovat jo toistakymmentä vuotta kilpailleet asiakkaista nimenomaan käännösten hinnalla, minkä taas on mahdollistanut pitkälti se, että kääntäjien työehdoista ei ole sovittu mitään pitävää. Niinpä kääntäjien palkkiot ovat olleet kustannusrakenteen se osa, josta on voitu tinkiä eniten. Palkkiot eivät ole nousseet käytännössä lainkaan vuosikausiin, kun ne eivät seuraa edes tavallisia indeksikorotuksia ja inflaatiokehitystä. Vuoden 2009 joulun alla BTI teki Sanoman omistaman Nelosen käännöstöistä niin alhaisen tarjouksen, että valtaosan kanavan käännöksistä siihen asti toimittanut suomalainen Pre-Text Oy (joka on ainoana allekirjoittanut av-alan työehtosopimuksen) olisi pystynyt vastaamaan siihen vain alentamalla kääntäjiensä palkkioita kohtuuttomasti. Niinpä Pre-Text menetti leijonanosan töistään BTI:lle. Koska BTI kilpailee monen muun toimiston lailla nimenomaan hinnalla, BTI:n vakituiset kääntäjät ja etenkin freelancerit ovat syvässä palkkakuopassa.

Wikrénin toteamus freelancereiden arvostamisesta on räikeästi ristiriidassa todellisuuden kanssa, sillä yhtiön yrittäjiksi pakottamat freelancerit ovat kaikkea muuta kuin tyytyväisiä. Artikkelissa esiintyneet kääntäjät eivät ole poikkeuksellisia yksittäistapauksia, sillä ani harva freelancereista pääsee lähellekään akateemisesti koulutetun asiantuntijan keskiansiota, vaikka tekisi normaalia pitempää päivää hiki hatussa - laadun
väkisinkin kärsiessä. Vuosien yhteistyö ei tarkoita automaattisesti kritiikitöntä tyytyväisyyttä, vaan johtuu monen osalla pakosta, kun oman erikoisalan töitä ei löydy mistään muualtakaan järkevää korvausta vastaan. Yksi jos toinenkin kääntäjä onkin vaihtanut alaa ja kouluttautunut uudestaan.

Wikrénin kehityskeskustelu- ja koulutustarjous kertoo pohjimmiltaan siitä, että käännösyritykset pitävät av-kääntäjän tärkeimpänä ominaisuutena nopeutta eikä laatua. Tämä työ ei ole kuitenkaan nopeusennätyksen tavoittelua, vaan ratkaisujen hakemista ja loputonta selvitystyötä. Suomi on perinteikäs tekstitysmaa, jossa alan käytännöt on luotu vuosikymmenten aikana. Euroopan muiden maiden käytännöt eivät tänne suoraan
istutettuina sovi, eivät varsinkaan siksi, että suomi poikkeaa täysin lähes kaikista muista maailman kielistä.
Käännöstoimistojen levittämä kakkoskäännöskäytäntö, jossa vieraskielisen ja valmiiksi ajastetun tekstin päälle täytyy sovittaa suomenkieliset virkkeet kotimaisine sanajärjestyksineen ja idiomeineen, istuu tänne todella huonosti ja johtaa äidinkielen rapautumiseen ja yksinkertaistumiseen.

Av-kääntäminen on luovaa työtä, joka vaatii kielitaitoa, tiivistämiskykyä, tiedonhakua, keskittymistä ja loputonta vaihtoehtojen pallottelua ja hiomista. Keskivertokatsoja ja käännöstoimistotkaan eivät osaa määritellä käännöksen laatua, vaan siihen pystyvät pohjimmiltaan vain alan ammattilaiset eli kääntäjät, samaan tapaan kuin rakennustaiteen laatua ja toimivuutta pystyvät pohjimmiltaan arvioimaan vain arkkitehdit.
Niinpä väitteet siitä, että asiakkaat ovat tyytyväisiä nykyisin saamaansa laatuun perustuvat siihen, että asiakas on tyytyväinen kun käännöksistä tarvitsee maksaa niin vähän kuin mahdollista. Onkin kääntäjien ja myös toimistojen vastuulla pyytää vaativasta työstä kohtuullinen korvaus, jonka ansiosta työn voi tehdä riittävän huolellisesti eikä liukuhihnalta tusinakäännöksiä suoltaen.

Wikrén väittää myös, että MTV Medialta siirtyneille kääntäjille kerrottiin heti, että jatkosta neuvotellaan myöhemmin. Väite on perätön. Lokakuun alussa järjestetyssä kahdessa tiedotustilaisuudessa kääntäjät kysyivät useaan otteeseen, mitä jatkossa tapahtuu, mutta BTI:n edustajat vastasivat, ettei tulevaisuudesta osata sanoa vielä mitään. Myöskään Journalistiliiton kolme kertaa lähettämään neuvottelukutsuun BTI ei vastannut ennen marraskuuta, kun valtaosa kääntäjistä oli jo irtisanoutunut todettuaan uuden työnantajansa epäluotettavaksi varsinkin siinä, miten se kohtelee freelancereitaan.

Siitä kielii myös Wikrénin väite, ettei BTI:n työsopimuksissa määritellä vähimmäistyömäärää. Ilman sitä ylityö- ja kiirelisän rajojen määritteleminen on käytännössä kuitenkin mahdotonta. Sekä MTV:n että av-alan työehtosopimuksessa se on määritelty juuri edellä mainitusta syystä. Toisaalta marraskuussa järjestämässään tiedotustilaisuudessa BTI kuitenkin tarjosi joillekin MTV Median ulkoistamille kääntäjille 2 800 euron kuukausipalkkaa, jota vastaan odotettiin käännettävän vähintään 30 ohjelmaminuuttia päivässä. MTV:ssä vastaava päivätyömäärä oli noin 17 minuuttia, joten työmäärävaatimus lähes kaksinkertaistui ja samalla palkka laski käytännössä huomattavasti enemmän kuin 10 prosenttia.

Sen lisäksi, että Wikrénin väite on ristiriidassa joillekin MTV Median entisille kääntäjille suullisesti tehdyn tarjouksen kanssa, se riitelee myös BTI:n omien kuukausipalkkaisten kääntäjien tilanteen kanssa, sillä luotettavan ensikäden tiedon mukaan heiltä vaaditaan päivässä enemmänkin kuin 30 minuuttia valmista käännöstä. Jos se ei täyty, täytyy hitaus jotenkin perustella. Työmäärän mittaaminen ohjelmaminuutteina on ylipäänsä hankalaa, sillä jokainen käännettävä ohjelma on omanlaisensa. Jonakin päivänä voi kääntääkin yli 30 minuuttia, jos työn alla on vähäpuheinen toimintaelokuva, mutta dokumentti Lontoon viemärijärjestelmästä 1800-luvulla vaatii niin paljon selvitystyötä, että vartinkin valmiiksi saaminen yhdessä päivässä voi olla työn ja tuskan takana.

Kaiken kaikkiaan Wikrénin vastaus huokuu sitä samaa näennäisen ymmärtävää ja yhteistyöhaluista puhetta, johon kääntäjät ovat jo vuosien mittaan tottuneet. Palkkioista ei kuitenkaan ole voinut neuvotella, ja yrittäjiksi pakotetut kääntäjät on pidetty erossa toisistaan. Nyt valtaosa - niin MTV Median ulkoistamista kääntäjistä kuin kaikkien av-käännöstoimistojen ja Yleisradion freelancereistakin - on kuitenkin liittynyt yhteen keskustelemaan alasta ja sen epäkohdista, eikä suuri enemmistö enää halua tehdä tätä asiantuntijuutta ja korkeaa koulutusta vaativaa työtä pilkkahintaan.

Kaiken hälyn keskellä tuppaa unohtumaan se tosiasia, että av-käännöstoimistojen kääntäjilleen maksamat palkkiot ovat yksinkertaisesti ja kiistatta aivan liian alhaisia. Pähkinäpalkkioiden ja Suomeen sopimattomien työtapojen avulla ammattilaisilta riistetään mahdollisuus tehdä työnsä kunnolla. Käännöstoimistot vetoavat aina viime kädessä siihen, etteivät asiakkaat maksa enempää, mutta se on ontuva selitys ja kertoo huonosta liiketoimintamallista, kun oman myyntiartikkelin hintaa ei osata määritellä oikein.

Tänä syksynä Suomen av-kääntäjät ovat vihdoin löytäneet toisensa ja yrittävät parhaillaan tehdä lopun hintojenpoljennasta ja tilanteesta, joka kurjistaa niin työoloja kuin äidinkieltäkin. Käännöstoimistojen on vihdoin oivallettava, että vaativasta työstä on maksettava kohtuullinen korvaus - aivan kuten YLE maksaa, ja kuten myös MTV Media maksoi kääntäjiensä ulkoistamiseen saakka - ja että se edellyttää myös käännöksen hinnan määrittelemistä uudelleen asiakkaille. Toimistoista kertyneiden kokemusten perusteella ainoa toimiva ja uskottava ratkaisu on yleissitova työehtosopimus, joka takaa kääntäjien palkkioille tietyn pohjatason ja vapauttaa toimistot kilpailemaan etupäässä laadulla ja parhaiden kääntäjien värväämisellä.

Teksti: Lauri Mäkelä, entinen MTV Median freelancer