maanantai 14. marraskuuta 2011

Av-kääntäjät ja lain koura

Av-käännösalan myllerrys sekä työehtosopimusta vailla olevien kääntäjien epävarmat ja kohtuuttomat työolot ovat aiheuttaneet alalla paljon huolta. On mietitty keinoja, joilla vaikuttaa toimeksiantajien neuvotteluhalukkuuteen, ja on yritetty valistaa alalle tulijoita sen sudenkuopista. Mutta miten ne sudenkuopat ovat päässeet syntymään, ja miksi ne ovat yhä olemassa? Mikä merkitys lainsäädännöllä on freelancer-kääntäjän asemalle?

Oikeustieteen maisteri Ilkka Salama teki opinnäytetyönsä freelancereiden oikeudellisesta asemasta. Pro graduaan ”Freelancer – vapaa taiteilija vai nykyajan torppari?” varten hän keräsi lähes kahdeltasadalta freelancer-kääntäjältä ja -toimittajalta tietoa, kokemuksia ja näkemyksiä freelancerin asemasta työelämässä. Työn varsinainen sisältö ovat kuitenkin Salaman selvitykset siitä, millä tavoin lainsäädännön heikkoudet edesauttavat freelancerien aseman polkemista. Niitä ovat muun muassa mahdollisuus yrittäjäksi pakottamiseen, epäselvät ja kehäpäätelmän kaltaiset työntekijän ja yrittäjän määritelmät sekä heikomman suojelun kehno toteutuminen elinkeinotoiminnassa. Johtopäätöksissään Salama esittää myös säädösehdotuksia, joilla ongelmat olisivat hänen mukaansa ratkaistavissa.

 
Ilkka Salama, mikä sai sinut tarttumaan opinnäytetyössäsi freelancerien asemaan?

- Toimin 1990-luvulla useita vuosia freelancekääntäjänä ja 2000-luvun alussa osa-aikaisesti myös freelancetoimittajana ja sain omakohtaisesti kokea freelancerin tulojen epävarmuuden, heikon neuvotteluaseman ja olemattoman irtisanomissuojan sekä työntekijän ja yrittäjän välisen hetteikön toimeentuloturvassa.

Millaista henkilökohtaista kokemusta sinulla on käännösalalta? Oletko itse tehnyt av-käännöstöitä?

- Olen suomentanut Aku Ankka -sarjakuvia ja lastenkirjoja sekä aikuisten ja nuorten tietokirjoja. Av-käännöksiä en ole ikinä itse tehnyt, mutta (nyttemmin ex-)vaimoni kokeili niitä ja sai huomata kantapään kautta, kuinka huonosti niistä maksetaan.

Mikä vei sinut lukemaan oikeustiedettä?

- En halunnut jäädä freelancekääntäjäksi, koska kaipasin sosiaalisempaa työympäristöä. Eksyin 1990-luvun lopulla mainosalalle, mutta siellä minulle selvisi hyvin pian, että ko. alalla taloustaantumia käytetään häikäilemättä henkilöstön nuorennusleikkausten tekemiseen. Aloin miettiä, kuinka voisin työllistää itseni kannattavasti niin pitkään kuin haluaisin. Sekä minä että vaimoni päätimme pyrkiä oikikseen, ja myös molemmat pääsimme sinne.

Miltä tuntui vaihtaa näkökulmaa ja tarkastella asiaa oikeustieteen näkökulmasta?

- En vaihtanut näkökulmaa. Tajusin alusta alkaen, että ongelma on lainsäädännöllinen. Lähdin takavuosina mukaan politiikkaan tehdäkseni asian hyväksi jotakin, mutta freelancerkysymys ei kiinnostanut ketään tapaamaani ns. silmäätekevää.

Miten tiivistäisit freelancerien heikon aseman ydinongelman?

- Toimittajien ja kääntäjien aloille kouluttautuu ja koulutetaan liikaa väkeä, eivätkä ko. ammatit ole suljettuja, ts. kuka tahansa, joka osaa kirjoittaa tai kääntää, voi sitä tehdä, eivätkä työn teettäjät kysele tutkintojen perään, jos homma jotenkuten sujuu. Toisin on nykyisellä alallani: jollei ole OTK tai OTM, ei voi astua oikeussaliin avustajana tai asiamiehenä eikä saa valtion virkaa. Kun työvoiman tarjonta ylittää kysynnän, hintoja poljetaan. Tällaisessa tilanteessa työn suorittajia tulisi suojella lainsäädännöllisin keinoin, mutta näin ei tapahdu.

Miten luonnehtisit yleisesti ottaen freelancereille lähettämäsi kyselytutkimuksen tuloksia? Oliko seassa yllätyksiä?

- Yllättävintä ja hämmentävintä kyselyn vastauksissa oli niiden ristiriitaisuus: hirveän monilla oli ikävää sanottavaa ja jopa raivoisia kommentteja freelancereiden olosuhteista, mutta suurin osa kuitenkin halusi pysyä freelancereina. Minä en ikinä halunnut; päädyin freelanceriksi, koska työsuhteisia paikkoja ei ollut tarjolla.

Onko lopputyölläsi ollut jo joitakin konkreettisia seurauksia? Onko esim. jokin poliittinen taho tai median edustaja innostunut asiasta?

- En ole ainakaan itse tehnyt mitään tällaista havaintoa.

Mitä av-kääntäjät voisivat oikeustieteen näkökulmasta itse tehdä tilanteen parantamiseksi?

- Av-kääntäjien työoikeudellinen status pitäisi saada selkiytettyä. SJL:hän vei Broadcast Text -casen viime keväänä työneuvostoon. Mitähän sille asialle kuuluu? En ole tullut seuranneeksi tilannetta.

Millaista tulevaisuutta ennustat freelancereille?

- Pelkäänpä, että tulevaisuus ei näytä kovinkaan hyvältä, paitsi jos kansanedustajat heräävät toden teolla nykyaikaan ja tajuavat, ettei itsensä työllistäjien ongelmia voi enää lakaista maton alle.


Teksti: Laura Vierimaa

Lisää: 
Ilkka Salaman pro gradu (pdf)
Lakiasiaintoimisto Salama 

tiistai 25. lokakuuta 2011

Konferenssiraporttia Krakovasta

Puolan Krakovassa pidettiin 14. - 15.10.2011 av-alan konferenssi, jonka aiheena oli Points of View. Kahden päivän aikana tarjonnassa oli kymmeniä alustuksia, samanaikaisesti neljässä salissa. Aiheet vaihtelivat kuulovammaistekstityksestä katsojan silmän liikkeiden tutkimukseen ja monikielisten ohjelmien käännösongelmiin.

Katsokaapa Woody Allenin Vicky Cristina Barcelona eri kielisinä versioina. Miten niissä on toteutettu se, että henkilöt puhuvat eri kieliä erilaisin taidoin? Kataloniankielisessä versiossa kuulemma kaikki roolihenkilöt puhuivat täydellistä kataloniaa, mikä hieman latisti elokuvan ideaa. Elokuva ei menestynyt Espanjassa - liekö yhtenä syynä se, että Penelope Cruz oli päälleäänitetty, vaikka oli puhunut espanjaa alkuperäisversiossa.

Kulttuurisidonnaisuutta ja sanaleikkejä käsiteltiin animaatioiden yhteydessä, vulgarismeja ja huumoria Housen käännösten yhteydessä. Oopperakäännöksiäkin oli ohjelmassa. Huomattavan suuri osa alustuksista käsitteli kuulovammaistekstitystä (SDH, subtitling for deaf and hard of hearing) ja ääniselitettä (audio description). Ääniselitehän on näkövammaisille tarkoitettu palvelu, jossa kuvan tapahtumia ja maisemaa kuvaillaan ääneen.

Erikoisuuksia av-kääntämisen alalta oli partial subtitling, jota käytetään paljon Etelä-Afrikassa. Esim. xhosankieliset repliikit käännetään englanniksi ruututekstein, kun henkilöt vaihtavat natiivikielestä englantiin jopa samassa repliikissä. Samantapaista ongelmatiikkaa voi meillä tulla vastaan FST:n ohjelmissa. Tutkijan mukaan ymmärrettävyys on parempi, jos kaikki repliikit näkyvät ruututeksteinä, eivät vain satunnaiset toisella kielellä sanotut.

Esillä oli myös ruututekstityksen normien rikkomista elokuvan kuvallisen ja taiteellisen ilmaisun tueksi. Esimerkkielokuvassa ruututekstit oli aseteltu sarjakuvamaisesti hahmojen suun lähelle. Fontit olivat kaunokirjoituksen omaisia ja niissä käytettiin värejä. Minulle uusi termi oli revoicing, joka kattaa dubbauksen, päällepuhutun käännöksen ja selostustekstin (voice over).

Melkein kaikki alustukset olivat englanniksi, ja puolan kielellä pidettyihin esityksiin sai englanniksi tulkkauksen korvakuulokkeisiin. Kokouspaikkana oli viehättävä Jagellon yliopiston lääketieteen rakennus, jonka sisäpihalla olisi voinut esittää Shakespearen parvekekohtauksia. Yliopisto sijaitsi kätevästi Krakovan kauniissa vanhassa kaupungissa, joten välillä oli helppo livahtaa kahviloihin.

Komeat puitteet
Krakovalainen taksi?

Konferenssi vaikutti hyvin paljon yliopisto- ja tutkimuskeskeiseltä. Onneksi kääntäjienkin ääni kuului: lauantain iltapäivän paneelissa pääsivät ääneen kääntäjien edustajat Puolasta, Belgiasta, Tanskasta, Ranskasta ja Slovakiasta. Suomen osuuden hoiti mallikkaasti Maria Kynsijärvi.

Paneelissa käytiin läpi av-kääntäjien työolosuhteita eri maissa, palkkiotasoista puhuttiin avoimesti. Monissa maissa todettiin jako ylä- ja alakastiin palkkioiden suhteen. Tanskassa laatua vaaliva paremmin palkattu av-ala on kasvussa, Ranskassa taasen kenties koulutetaan liikaa av-alan väkeä, joten töitä ei riitä kaikille. Slovakiassa palkkiotaso on huonompi kuin 20 vuotta sitten.

Puheenjohtaja totesi lopuksi, että hän oli kuullut paljon samaa aikaisemmissa tapaamisissa, mutta nyt puheenvuoroissa oli positiivinen, uhmakaskin sävy. Palkkiot eivät ole nousseet, päinvastoin paikoitellen jopa laskeneet rajusti, mutta kääntäjät eivät ole alistuneet hiljaa. Puolassa oli tänä vuonna av-kääntäjien noin puolentoista viikon lakko, jolla saatiin työnantajia neuvottelupöydän ääreen.

Konferenssi oli osa tärkeää jatkumoa, johon liittyvät Berliinin Language & The Media ja Lontoon Media for All. Näihin on tärkeää osallistua, joten ensi vuonna apurahoja hakemaan ja muutenkin paikan päälle, vuorossa on Berliini lokakuussa.

Euroopassa on syntymässä av-kääntäjien yhtymä, AVTE, Audiovisual Translators of Europe, jonka perustamiskokouksessa oli läsnä Suomenkin edustajia. Krakovan tapaamisessa hahmoteltiin toimintaa ja mahdollisia rahoituslähteitä esim. EU-hankkeista. AVTEn puheenjohtajaksi valittiin Amalie Foss (Tanska) ja varapuheenjohtajaksi Anna Celinska (Puola). AVTE suunnittelee foorumin perustamista, jotta keskustelu ei jäisi sähköpostilistojen varaan. Levitämme linkkiä, heti kun sellainen on saatavilla. 

kirjoittanut Maija Rantanen
kuvat Kaarina Suvanto ja Maija Rantanen 

Huumevieroitusvaroitus?
 

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Kansainvälistä kääntäjienpäivää vietettiin Turussa

Kansainvälinen kääntäjienpäivä 30. syyskuuta kokosi eri alojen kääntäjät tänä vuonna aurinkoiseen Turkuun. Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto, Käännösalan asiantuntijat ja Suomen käännöstoimistojen liitto olivat yhteistyössä järjestäneet monipuolisen ja mielenkiintoisen seminaaripäivän Turun kirja- ja ruokamessujen yhteyteen. Vaihtelevat käännösalaa käsittelevät esitelmät ja liiton jäsenten ilmainen sisäänpääsy messuille tekivät päivästä sekä virkistävän että ammatillisesti kehittävän.

Kääntäjäliittojen maailmanjärjestön FIT:n (Fédération Internationale des Traducteurs – International Federation of Translators) teema Pyhän Hieronymuksen päivänä ympäri maailmaa järjestettäville seminaareille oli tällä kertaa Bridging Cultures – Kulttuurienvälinen silta. Turku Euroopan kulttuuripääkaupunkina ja uuden sillan saaneena sopi tapaamispaikaksi siis oikein hyvin. Päivän vaihtelevat esitelmät toivat esiin kääntäjien ja tulkkien arkisen työn laaja-alaisuutta ja kiinnostivat sekä ammattilaisia että muita messukävijöitä.



Hieronymus, kääntäjien suojelija

Päivän aikana kuultiin esimerkiksi av-kääntäjä Kalle Niemen työstä Euroviisukääntäjänä, freelancekääntäjä Siiri Susitaivalen erikoistumisesta ruokakirjojen kääntämiseen ja kirjailija Mårten Westön ajatuksia ruotsalaiselle yleisölle kääntämisestä. Käännöstyötä Euroopan komissiossa esiteltiin kahteen otteeseen: Jarkko Ahola piti komission kääntäjän puheenvuoron ja Euroopan komission alihankintakäännösten Luxemburgin tiimin vetäjä Irene Haaranen kannusti freelancereitakin osallistumaan EU-käännösten kilpailutuksiin. Turun seudun tulkkikeskuksen vs. johtaja Hanna-Mari Kolistaja kertoi oikeustulkkausalan ongelmista, joille myös kääntäjiltä löytyi ymmärrystä. Viimeisessä esityksessä toimittaja Pia Korpisaari esitteli yleisölle National Geographicin suomentamistyötä, ja seminaaripäivän päätteeksi KAJ:n vt. toiminnanjohtaja Elena Gorschkow-Salonranta nostatti ammattiylpeyttä ja sai vielä salillisen kääntäjiä tekemään aaltoja kaikkien kääntäjien kunniaksi.

Illaksi oli järjestetty ohjelmallinen juhla ravintolalaiva Cindyssä, jonne kokoontui nelisenkymmentä kääntäjää ja tulkkia Turusta ja muualta Suomesta. Paikalla olleita hemmoteltiin ensin maittavalla kolmen ruokalajin illallisella ja sitten Douze points -laulutuplakvartetin esityksellä, joka nimenmukaisesti sisälsi otteita Euroviisu-kilpailujen historiasta. Syömisen ja esityksen lomassa eri puolilta maata tulleet kääntäjät pääsivät tapaamaan vanhoja tuttuja ja tekemään tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. Pääkaupungista tulleiden kuljetus lähti takaisin iltayhdeksältä, mutta laivaan jäi vielä hyvä joukko juhlijoita venyttämään iltaa myöhemmäksi.

Gyllene skor


Lisää raporttia ja kuvia Suomen käännöstoimistojen liiton sivuilla

perjantai 23. syyskuuta 2011

Hinta ja laatu tappeli, kumpi voitti?


Käännösalan yhdistysten kansainvälinen kattojärjestö FIT järjestää kolmen vuoden välein konferenssin, johon osallistuu eri alojen kääntäjiä ja tulkkeja ympäri maailmaa. Tänä vuonna konferenssi pidettiin San Franciscossa elokuun alussa, ja sinne osallistui myös kourallinen av-kääntäjiä Suomesta.  Tässä tulee raporttia yhdestä siellä kääntäjiä puhuttaneesta aiheesta, crowdsourcingista eli talkoistamisesta.

Fanitekstitysten vallankumous Koreassa
 
Korealainen Sung-Eun Cho Hankukin yliopistosta luennoi korealaisten harrastelijoiden internetissä levittämistä tekstityksistä. Koreassa amerikkalaisten tv-sarjojen ja elokuvien ystävät tekevät yhdessä ja levittävät amatööritekstityksiä suosikkiohjelmiinsa. Tekstitysten tyyli poikkeaa televisiossa näytetyistä tekstityksistä. Fanitekstitysten muoto on vapaampi ja luovempi, niin hyvässä kuin pahassakin: toisaalta niissä käytetään elävämpää ja nykyaikaisempaa kieltä, mutta toisaalta esimerkiksi ruudulla näkyvien rivien määrästä tai lukunopeudesta ei olla niin tarkkoja. Fanikääntäjä saattaa dialogin kääntämisen lisäksi selittää auki kulttuurisidonnaisia vitsejä ja jopa kommentoida henkilöhahmojen tekemisiä. Oletuksena on, että jos haluaa lukea kaiken ruudulla olevan tekstin, kuvan voi vaikka pysäyttää, toisin kuin televisiolähetyksen.

Esimerkki korealaisesta fanitekstityksestä. Sulkeissa kääntäjä on harmitellut, että kuvassa näkyvää henkilöä kohdellaan aina niin huonosti.

Tekstitykset uusiin tv-sarjojen jaksoihin ilmestyvät nettiin muutamassa tunnissa ensiesityksen jälkeen. Keskustelupalstoilla käännöksiä ruoditaan yhdessä ja virheitä korjaillaan. Yleinen käytäntö on, että kun tietty amatöörikääntäjä on ehtinyt ”varata” jonkin tv-sarjan itselleen, hän myös kääntää sitä ”yksinoikeudella”. Fanikääntäjät toimivat nimimerkkien suojissa, ja Cholla olikin vaikeuksia saada ketään heistä suostumaan haastatteluun. Haastatteluun suostui lopulta parikymppinen nainen, joka tekee tavallista toimistotyötä ja kääntää netissä tv-sarjoja opiskellakseen englantia ja amerikkalaista kulttuuria. Cho antoi ymmärtää, että tällainen on tyypillisen fanitekstittäjän profiili.

Nettitekstityksillä alkaa Koreassa olla vaikutusta jo televisioonkin. Tv-kanavien edustajat seuraavat nettikeskusteluja, ja suosituimpia ohjelmia aletaan näyttää myös televisiossa. Tekstitykset sentään teetetään tällöin ammattilaiskääntäjillä. Fanitekstitysten vapaa tyyli on kuitenkin alkanut vaikuttaa myös televisiotekstityksiin, jotka Chon mukaan ennen ovat olleet kielellisesti kankeita ja muodollisia. Nyt joukkoon uskalletaan laittaa myös puhekieltä.

Viimeisin käänne on, että amerikkalaisen Fox-tuotantoyhtiön Foxlive-tv-kanava järjesti fanitekstittäjille käännöskilpailun, jonka palkintona oli työpaikka ”oikeana” tv-tekstittäjänä tuotantoyhtiön listoilla. Kilpailu oli menestys, ja se aiotaan järjestää jo toisen kerran. Cho huomautti, että pulaa kääntäjistä ei toki ole. 


Chon oma suhtautuminen fanitekstityksiin vaikutti olevan varsin neutraali, eikä hän ottanut tarkemmin kantaa siihen, onko niiden saama hyväksyntä hänestä hyvä vai huono asia. Hän ei myöskään ollut ainakaan tietoinen siitä, että fanikäännösten levittäminen saattaisi olla laitonta – toki sen hän tiedosti, että käännökset tehdään netistä laittomasti ladattujen videotiedostojen avulla ja niiden ohessa käytettäviksi.

Fanitekstitykset puhuttivat

Esitelmän jälkeen brasilialainen Adriana Pio Borges käytti puheenvuoron ja kertoi erikoisesta tilanteesta Brasiliassa. Fox-tuotantoyhtiön brasilialainen tv-kanava on jo jonkin aikaa käyttänyt ihan televisiossa nuorten ”kieliä osaavien” amatöörien tekemiä pikakäännöksiä, joita Pio Borges kutsui nimellä ”light translation”. Tasoltaan nämä harrastajakäännökset ovat kuulemma kirjavia, kiireellä tehtyjä ja tietenkin hinnaltaan halpoja. 

Mielenkiintoisinta jutussa on, että tv-tekstityksiä ruoditaan päivittäin sanomalehdissä. Niissä julkaistaan arvosteluja käännöksistä, niin harrastelijoiden kuin ammattilaistenkin. Toisaalta hienoa, että tv-käännöksistä ollaan noin kiinnostuneita, harmi vain että näin ikävästä syystä. Pio Borges totesi, että Brasiliassa av-kääntäjien asema on melko synkkä, mutta jos tämän Etelä-Amerikan jättiläismaan asiat saataisiin kuntoon, olisi suuri osa Latinalaista Amerikkaa pelastettu.

Näin av-kääntäjän näkökulmasta harrastelijoiden tekemien tekstitysten käyttö tuntuu oman ammattitaidon aliarvostamiselta. Eikö osaamisella, kokemuksella ja sujuvilla tekstityksillä tosiaan ole mitään arvoa? Ymmärrän hyvin, että tekstittäminen voi olla hauska harrastus, mutta eivät huippuravintolatkaan tilaa annoksia harrastajakokeilta vain, koska nämä omaksi huvikseen tekevät melko hyvää ruokaa. Katsojat jaksavat lähettää jatkuvasti palautetta tv-käännöksistä, joten niiden laatu ei voi olla yhdentekevä. Vai onko?

torstai 23. kesäkuuta 2011

Pöpkørn-kåtkärapuja

Kyllä taustatiedon hakeminen vaan voi olla av-kääntämisen viihdyttävin osa. Tällä kertaa piti saada selville, mitä ovat "popcorn shrimp". Ennen pitkää selvisi, että ne ovat uppopaistettuja katkarapuja, joita voi napostella kuin popcornia, hence the name. Ensimmäisenä ammattimaisella Google-haulla kuitenkin löytyi seuraavaa:



Rullaati rullaa, tai mitä näitä nyt on. Hauskaa juhannusta!

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Kääntäjät rantaristeilyllä

Lämmin kesätuuli helli juhlaväkeä helatorstain aattona, kun ravintolalaiva Wäiski lastattiin av-kääntäjillä jo toisena vuonna peräkkäin. Noin 80-henkinen juhlaväki koostui kääntäjäksi opiskelevista ja Ylelle, Maikkarille ja käännöstoimistoille työskentelevistä sanataitureista. Viimevuotinen merihenkinen teema oli vaihtunut räväkkään 80-lukulaiseen tyyliin Miami Vicen hengessä. Laivaan oli löytänyt tiensä niin Don Johnson kuin aimo joukko papukaijoja, palmuja ja tietenkin vaaleanpunaisia flamingoja.

Vaaleanpunaisista sulista tunnistikin juhlien järjestäjät, jotka hääräsivät siellä täällä tuttuun malliin, allekirjoittanut mukaan lukien. Ilta aloitettiin leppoisasti Española Wayn tapaksilla, ja ruokaa sulatellessa pantiin Onnenpyörä rullaamaan.

Illan seremoniamestari Marko Pohjanrinne veti Janne Porkan roolia hulvattomaan tapaansa, kun rohkeat vapaaehtoiset kokeilivat onneaan. Ensimmäisellä kierroksella onni suosikin Eeva Kurkelaa niin, että kaksi muuta kilpailijaa pääsivät vain seuraamaan vierestä hänen voittokulkuaan. Risteilyä varten yksinkertaistettuja sääntöjä rukattiin toiselle kierrokselle, josta muodostuikin tasaväkisempi. Toisen kierroksen voittajaksi ylsi syntymäpäiväsankari Aija Ronkainen.

Marko Janne Porkkana (Mark Jamie Carrot)
Kahvin ja suklaamoussen voimalla oli hyvä rynnistää illan ohjelmassa eteenpäin, ja juhlaväkeä kannustettiin kiinnittämään aurinkolaseja Don Johnsonille ja heittämään pusuja Paakkiselle sillä välin, kun illan parhaimpien/kamalimpien asujen äänestys oli käynnissä. Pienen kannustuksen ansiosta juhlijat äänestivät ahkerasti ja valitsivat illan kolmanneksi parhaaksi asuksi Maija Rantasen trikoounelman, toiseksi parhaaksi Tytti Heikkilän raikkaat kasarisävyt ja parhaaksi allekirjoittaneen kamalan säihkyvät releet. Elina Eskolan huikeat Miami Vice -kynnet palkittiin erikoismaininnalla.

Illan muodikkaimmat

Kun meno oli letkeimmillään, oli tietenkin limbon aika. Kolme enemmän ja vähemmän vapaaehtoista osanottajaa otti toisistaan mittaa limbokepin alla yleisön kannustaessa heitä villisti. Taipuisimmaksi kääntäjäksi osoittautui Suvi Salmilampi, ja hänet luonnollisesti palkittiin stepperillä.

Myös mikrofoni kädessä ahkeroinut Marko Pohjanrinne palkittiin kaunopuheisuudestaan.

Loppuilta hujahti vapaan seurustelun ja Starlight-diskon merkeissä, ja kello kolmelta oli aika hyvästellä Wäiski tämän vuoden osalta. Laivasta virtasi väsynyttä, mutta kovasti iloista väkeä.

Vielä kerran kiitos kaikille mukana olleille! Toivottavasti kaikilla osanottajilla oli vähintään yhtä hauskaa kuin meillä järjestäjillä.

Hehkeät järjestäjät: takarivissä Marko Pohjanrinne, Hanna Toivainen, Tytti Heikkilä, Katja Aulavuori, Hertta Oksanen ja Sonja Karvonen sekä etualalla Maarit Malm ja Tarja Sahlstén
kirjoittanut Sonja Karvonen

tiistai 10. toukokuuta 2011

Julkimojen täyteinen Twitterin ihmemaa

Kuten jo kerran aikaisemmin mainitsin, monen moni niin valkokankaan kuin televisioruudunkin julkimo kirjoittelee niitä näitä Twitterissä. Jokainen meistä lienee kuullut Ashton Kutcherin suuresta Twitter-suosiosta tai Conan O'Brienin päätöksestä seurata vain yhtä kanssatwiittajaa, josta tuli yhdessä yössä julkkis. (O'Brien valitsi summamutikassa Sarah Slowikin.)

Shawn Ryanin (The Shield) ja Jeff Eastinin (Kovat kaulassa) nokkapokka kirvoitti monet naurut heidän seuraajilleen: He päättivät kisata siitä, kumpi saa ensimmäisenä 15 ooo seuraajaa. Häviäjä lahjoittaisi rahaa voittajan valitsemalle hyväntekeväisyysjärjestölle. Ryan ja Eastin keksivät yhä hulvattomampia tempauksia, joilla he yrittivät houkutella seuraajia tileilleen.

Ryan murtautui Eastinin toimistoon ja nappasi kuvan todisteeksi; Eastin passitti Tim DeKayn, Kovat kaulassa -näyttelijän, "pidättämään" Ryanin lounasaikana, vieläpä keskellä vilkasta ravintolaa. Ryan pisti kovat piippuun ja loi sivuston, jolla Eastinia voisi parjata. Ryan veti pidemmän korren, ja Eastin lahjoitti 10 000 dollaria Autism Speaks -järjestölle.

Julkimot myös käyvät vuoropuhelua faniensa kanssa, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Sons of Anarchy -sarjan Kurt Sutter vastailee seuraajiensa kysymyksiin hanakasti ja avaa toisinaan myös luomansa sarjan mytologiaa 140 merkin pituisissa tilityksissä.

Twitter-tilejä luodaan nykyään myös fiktiivisille hahmoille. Joskus tilin takana on sarjan tuottajat, kuten Breaking In -komediasarjan Dutch-hahmon kohdalla on tapahtunut. Innokkaat fanit voivat myös luoda tilin hahmojen nimissä, kuten on käynyt jo kuopatun Studio 60 -sarjan kohdalla. Halukkaat voivat seurata Matt Albien ja Danny Trippin edesottamuksia, jotka seurailevat sarjan käänteitä.

TV Squad -sivuston kriitikko Maureen Ryan koosti taannoin kattavan listan sarjojen tuottajien ja näyttelijöiden Twitter-tileistä. Käy kurkkaamassa, onko suosikkisi jo löytänyt Twitterin ihmemaan.

Yksi mies loistaa poissaolollaan: Aaron Sorkin, tuo sosiaalista mediaa kavahtava sanaseppo/Emmy-/Oscar-voittaja. Kenties hän kynäilee parhaillaan elokuvaa Twitterin kulissien takaisista salakähmäisyyksistä. Facebookin perustamiskuviothan hän jo selätti.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Hetki Kati Metsolan kanssa

Tiistaina vierähti kuukauden päivät siitä, kun Pre-Text Oy allekirjoitti historiallisen av-käännöstoimistoa koskevan työehtosopimuksen. Kyselimme tuntemuksia Pre-Text Oy:n toimitusjohtajalta, Kati Metsolalta.

Metsolan olo oli helpottunut allekirjoittamisen jälkeen:
- Kuten yleensä, itse päätöksen teko oli vaikeinta, mutta sen jälkeen asiat ovat loksahtaneet paikoilleen.

Hän oli saanut paljon palautetta kentältä sopimuksen rustaamisen jälkeen, ja koko prosessin aikanakin häntä kannustettiin kovasti, mitä Metsola kiitteli.

Kysymykseen siitä, miksi Pre-Text allekirjoitti sopimuksen ainokaisena toimistona, Metsola tilitti taululle:
- Ellei nyt tehdä jotain, kilpailu ja hintojen polkeminen jatkuu maailman tappiin asti. Pienellä suomalaisella yrityksellä ei ole mitään mahdollisuuksia suuria kansainvälisiä vastaan.

Hän myös herätteli alalla toimivia yrittäjäkääntäjiä.
- Ikävä totuus on, että niin kauan kuin löytyy kääntäjiä, jotka tekevät puoli-ilmaiseksi näitä töitä, niin kauan myös isot firmat pystyvät tekemään yhä halvempia tarjouksia asiakkaille.

Metsola halusi antaa vaihtoehdon sekä asiakkaille että kääntäjille. Hän tähdensi, että voitettavaa on paljonkin ja erityisesti yhdessä kääntäjien kanssa.
- Alan tilanteen parantaminen ei ole eikä saakaan olla vuoden tai kahden asia vaan pitkän tähtäyksen projekti.

Kippistelyä sopimuksen kunniaksi

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Askel oikeaan suuntaan

28.2. on suomalaisen kulttuurin päivä. Tästä päivästä lähtien se on myös toimistoissa työskentelevien av-kääntäjien juhlapäivä, sillä tänään allekirjoitettiin ensimmäinen heitä koskeva työehtosopimus. Yli vuoden kestänyt prosessi saavutti ensimmäisen pysäkkinsä, kun suomalainen av-käännösyritys Pre-Text Oy sitoutui allekirjoittamaan Ylen ja Maikkarin käyttämään Yhtyneet-työehtosopimukseen pohjautuvan sopimuksen.

Pre-Textin toimitusjohtaja Kati Metsola allekirjoittaa sopimuksen Journalistiliiton Petri Savolaisen seurassa.

Kääntäjät tyrmistyivät, kun loppumetreille mukana keikkunut SDI Media vetäytyikin pois sopimuspöydästä viime perjantaina, 25.2. Ylikansallinen yritys teki, vastoin freelance-kääntäjiensä toiveita, lyhytnäköisen päätöksen jättäytyä pois sopimuksesta, joka olisi tuonut käännösfirmojen välistä kilpailua kestävämmälle pohjalle. SDI on jo jonkin aikaa ollut Suomessa taloudellisissa vaikeuksissa, ja se on menettänyt asiakkaita pääasiassa toiselle kansainväliselle firmalle, Broadcast Textille. Ilmeisesti SDI ei ole kyennyt kilpailemaan hinnoissa BT:n kanssa, ja on vaikea kuvitella, että se ilman työehtosopimuksen tarjoamaa minimipohjaa pystyy niin koskaan tekemäänkään. Vaikuttaa siltä, että SDI roikkui mukana neuvotteluissa loppuun saakka tyydyttääkseen kääntäjiään, mutta aikomusta sopimuksen allekirjoittamiseen ei ollut missään vaiheessa.

Kääntäjien keskuudessa orjapiiskurin maineessa oleva Broadcast Text puolestaan jätti leikin kesken jo heti alkuun kuitaten ajatuksen työehtosopimuksesta utopistiseksi. BT:llä ei olisi ollutkaan mitään syytä sopimukseen sitoutumiseen, sillä tällä hetkellä sillä on hallussaan ylivoimaisesti suurin osa Yhtyneet-sopimuksen ulkopuolella teetettävistä av-käännöstöistä Suomessa, jotka se on voinut saada itselleen ainoastaan tekemällä kaikkein alhaisimpia tarjouksia. Ne se rahoittaa suoraan kääntäjien palkkioista, paitsi maksamalla jo alkuunsa alhaisia palkkioita, myös pakottamalla kääntäjät yrittäjän asemaan korottamatta kuitenkaan palkkiota tasolle, josta olisi mahdollista hoitaa yrittäjyyteen kuuluvia kuluja, kuten eläkemaksuja ja vakuutuksia. Myös SDI pyrkii muuttamaan viimeisetkin työsuhteiset freelancerinsa yrittäjiksi, säästäähän firma silloin huomattavasti työnantajakuluissa.

Työehtosopimuksella haluttaisiin lisäksi estää toimistoja myymästä kääntäjiensä käännöksiä vapaasti eteenpäin maksamatta lisäkorvauksia kääntäjälle. Tälläkin hetkellä television pääkanavilla pyörii Broadcast Textin kääntäjien kääntämiä ohjelmia, jotka on alun perin käännetty esim. DVD:lle ja jotka firma on myynyt uudelleen tv-kanavalle. Palkkion firma laittaa suoraan omaan pussiinsa antamatta kääntäjälle mitään. Kaiken lisäksi DVD-töistä maksetaan jo alkujaan huonompi palkkio kuin Suomen televisioon tulevasta käännöksestä. Ei luulisi olevan kohtuuton vaatimus, että kääntäjä saisi osuutensa oman käännöksensä uudelleen myymisestä.

Yleisradiolta toivotaan työehtosopimuksen huomioimista

134 toimistojen kääntäjää lähetti Yleisradioon vetoomuksen, että talon edelleen käynnissä olevassa  käännöstöiden kilpailutuksessa otettaisiin huomioon toimistoja koskeva työehtosopimus. Tämä on perusteltu toive, sillä Yle ilmoittaa itsekin, että sitä ohjaavat yhteiskuntavastuuta heijastavat arvot kuten suomalaisuus, luotettavuus ja ihmisten arvostaminen, ja että se tukee media-alan kehittymistä. Tässä valossa olisi hyvin outoa, jos Yle jättäisi huomioimatta av-toimistojen TES:in, vaikka se onkin toistaiseksi vain yhden toimiston allekirjoittama. Pre-Textin valitsemalla Yle viestittäisi tukevansa av-käännösalan kestävämpää kehitystä.

Työehtosopimus on toistaiseksi pitkälti symbolinen, sillä sen allekirjoitti vasta yksi työnantajaosapuoli, ja mm. sen vähimmäispalkkioita koskevat määräykset tulevat voimaan vasta 1.1.2012. Pää on kuitenkin avattu. Pitkän tähtäimen tavoitteena on saada koko av-käännösala työehtosopimuksen piiriin ja tehdä toimistojen TES-sopimuksesta yleissitova. Tällöin ala tervehtyisi, kun toimistot kilpailisivatkin hinnan lisäksi laadulla, toimitusvarmuudella ja työolosuhteilla. Kääntäjät voisivat tehdä työnsä kunnolla kiireessä hutiloimatta ja kädestä suuhun elämättä.  Siihen on vielä pitkä matka, mutta ensimmäinen askel on sentään otettu.

Tyytyväiset neuvottelijat
 - U & A

maanantai 31. tammikuuta 2011

Lisää mietittävää YLElle

Edellisessä blogitekstissä mainittu YLEn kilpailutus aiheutti lisää pohdintaa.

Av-käännösten teettäminen halvalla onnistuu yksinkertaistettuna siksi, että aina tulee uusia innokkaita, jotka rakastavat elokuvia ja TV-sarjoja ja haluavat työskennellä niiden parissa vaikka puoli-ilmaiseksi. Mikäli tätä kannustetaan, av-käännösalan ammattimaisuus on vaarassa romahtaa. Ongelma on siinä, että havaittuaan alan vaativaksi mutta huonosti tuottavaksi, moni joutuu ennen pitkää hakeutumaan muihin töihin. Tilalle tulee toki uusia innokkaita, mutta ammattitaito alalla ei pääse kehittymään suuren vaihtuvuuden vuoksi.

Alalle tekijöitä houkuttavat nimenomaan elokuvat ja näytellyt TV-sarjat. Monella on mielessä jopa ihan jokin tietty elokuva tai sarja, jota he haaveilevat pääsevänsä kääntämään. Karu totuus on, että uudet tulijat laitetaan kääntämään reality-huttua ja täyteohjelmia, joita juuri kukaan ei katso, jotta kukaan ei huomaa aloittelevan kääntäjän kömpelöitä käännöksiä. Tahti on nimittäin niin hektinen, ettei kunnon perehdytystä ole aikaa antaa, eikä kaikkia aloittelijoidenkaan käännöksiä ehditä oikolukea, saati sitten kauemmin (kenties yli puoli vuotta!) alalla olleiden. Käännösfirma saattaa ”valvoa laatua” nappaamalla ajoittain massasta jonkun pahaa-aavistamattoman vasta-alkajan räpellyksen, haukkua sen yksityiskohtaisesti maanrakoon ja pelotella sillä muut kääntäjät tarkistamaan neuroottisesti omaa käännöstään yhä uudelleen, kunnes heidän tuntipalkakseen muodostuu jo miinusmerkkinen luku.

Entäpä sitten YLE, mitä jos sielläkin aletaan tilata halpiskäännöksiä? Kuinka moni innokkaista aloittelijakääntäjistä haaveilee kääntävänsä asiaohjelmaa tai tiededokumenttia? Aika harva. Siinä voi aloittelijan motivaatio tehdä hyvää työtä olla koetuksella. Entä miten käy taustatutkimuksen, kun palkkio on kehno? Ei sitä kovin huolellisesti tee mieli tehdä. Ja miten moni av-käännösalalle hinkuva hihkuu innosta, kun pääseekin tekemään ohjelmatekstityksiä? Ei kääntämistä alkuunkaan, vaan vaikkapa uutisten tai siitepölyvaroitusten tekstittämistä suomesta suomeksi. Onko sekin vielä niin hohdokasta, että tekee mieli tehdä loistavaa työtä pikkupalkalla?


lauantai 29. tammikuuta 2011

Laatu on silleen fifty-sixty

Yleisradio kilpailuttaa parhaillaan alihankkijoita toimittamaan suomen- ja ruotsinkielisiä televisiokäännöksiä ja ohjelmatekstityksiä. Ohjelmatekstitykset ovat pääasiassa kuulovammaistekstityksiä kotimaisiin ohjelmiin, ja lakimuutoksen myötä kaikissa ohjelmissa tulee olla tekstitys viimeistään vuonna 2016. Lisäksi YLE haluaa ostaa arkistokäännöksiä, siis käännösfirmoilla mahdollisesti jo olemassa olevia tekstityksiä, jotka muokattaisiin YLEn käyttöön sopivaksi. Tämän oletetaan tulevan halvemmaksi kuin kokonaan uuden käännöksen teettäminen.

Kokonaan käännöstoimintaa ei ulkoisteta, sillä vaikka YLE on jo pitkälti hankkiutunut eroon kuukausipalkkaisista kääntäjistään ja mm. ulkoistanut animaatiodubbaukset, freelancer-kääntäjät ovat edelleen Yhtyneet-työehtosopimuksen suojassa, joka sallii vain tietyn prosenttimäärän ulkoistamisen. Silti tarjolla on aikamoinen kakku: 300 tuntia av-käännöksiä ja 700 tuntia ohjelmatekstityksiä vuodessa. Tarkoitus on jakaa molemmat kakut kolmelle toimittajalle, mikäli sopivia toimittajia löytyy tarpeeksi. Tarjousten jättämisaika päättyy maanantaina 31.1.

Av-kääntäjät seuraavat prosessia suurella mielenkiinnolla, eikä vähiten toimistojen jälleen maanantaina 31.1. (!) jatkuvien työehtosopimusneuvottelujen vuoksi. Tarjouskilpailussa av-kääntäjiä onkin eniten kuohuttanut tieto, että alihankkijan valinnassa hinnalle annetaan 60 prosentin painoarvo ja laadulle vain 40 prosenttia. Tämä sotii vastaan av-kääntäjien pitkällistä taistelua nostaa alansa ansiotasoa akateemista koulutusta vastaavaksi. Laadun väheksyminen puolestaan on suoraan katsojan väheksymistä. YLE ilmeisesti liittyy Nelosen, TV Viiden ja Suomi-TV:n joukkoon asenteellaan, että laatu on sivuseikka, kunhan halvalla saadaan, katsojat tuskin välittävät. Valtion laitokselta odottaisi moraalisempaa toimintaa. Painoarvo pitäisi ehdottomasti olla laadussa ja prosentit vähintääkin 50/50.


 Torstaina käännöstoimistojen listoilla olevat av-kääntäjät lähettivätkin vetoomuksen YLEen, jossa vedotaan YLEä näyttämään tietä muille tv-kanaville ottamalla huomioon käynnissä olevat käännöstoimistojen TES-neuvottelut ja valitsemalla yhteistyökumppanikseen TESiin sitoutuvan yrityksen. Vetoomuksen allekirjoitti 135 kääntäjää Broadcast Textiltä, SDI-Medialta, Pre-Textiltä sekä ulkomailla toimivilta PrimeTextiltä, Ordiovisionilta, Filmtextarnalta, Uptempolta, IMS Medialta, Softitlerilta ja Technicolorilta. Mukana oli myös joitakin hiljattain alalta heikon palkkiotilanteen vuoksi poistuneita.

YLEllä on nyt tilaisuus ottaa iso askel kohti av-käännöstoiminnan laadun ja koko alan terveemmän kehityksen edistämistä. Toivottavasti siellä ymmärretään tehdä myös pitkällä tähtäimellä järkevä ratkaisu.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Jäähyväiset Bo Bradylle

Kirjoittanut Laura Ruuttunen

Työasioita, käännettäviä ohjelmia siis, tulee ja menee. Milloin ”kohudokumentti”, milloin risteilyteollisuuden masinoima mainosmatkailusarja, milloin lapsenkasvatusneuvoja. Yhtä en kuitenkaan olisi vaihtanut, ellei olisi ollut pakko.

Muistatteko, kuinka legendaarisessa Frendit-sarjassa Joey näytteli Days of Our Lives -sarjassa? Kyseessä oli fiktiivinen versio meilläkin nähdystä Päivien viemää -saippuaoopperasta. Frendien katsojat varmaan luulivat, että sarjassa parodioitiin Viemäreitä raskaasti, kun fiktiivisessä versiossa nähtiin muun muassa aivojensiirtoleikkaus. Viemäreitä kääntäneenä tiedän: ei ollut tarvetta parodioida. ”Ne tekevät sen itse”, näin Paavo Haavikkoa siteeratakseni.

Päivien viemää tapahtuu fiktiivisessä Salemin kaupungissa (sisämaan kaupunki, jossa kuitenkin on avomerisatama), mutta seikkailut ovat vieneet Salemin asukkaita kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiinkin paikkoihin. Jostain syystä Salemin väen veri vetää kovasti erilaisille saarille (vaiko aina sittenkin sille yhdelle ja samalle?), joille yhteistä on, että niitä on mahdoton löytää nykyaikaisilla paikannusmenetelmillä. Joudutaan saarille vasten tahtoakin: ikävin tapa oli kai se, kun Salemissa riehuvan sarjamurhaajan uhrit päätyivätkin tuonpuoleisen sijaan ihmesaarelle.

Elämän peruselementit, syntymä ja kuolema, ovat aina olleet vahvasti läsnä salemilaisten arjessa. Mahtoi olla Samanthalle stressaavaa, kun ei voinut tietää, onko toinen syntymässä olevista kaksosista myös aviomiehen Lucasin vai sittenkin arkkivihollissukuun DiMeroihin kuuluvan raiskaaja-rakastetun EJ:n. Toisaalta Jennifer sai kärsiä aviomiehen menettämisen tuskan moneenkin otteeseen ja totesi miehelleen Jackille: ”Kun kolmannen kerran palasit kuolleista, ajattelin, etten jaksa enää aloittaa alusta.” Sarjan historiassa on nähty kymmeniä liikuttavia kuolleistanousemisia. Miten toivoa herättävää!

Toisaalta lempinäyttelijästään voi joutua luopumaan noin vain, vailla varoitusta. Näyttelijävaihdoksien kanssa sarjassa oltiin kuin ei oltaiskaan. Yhtäkkiä Shawn ei ollutkaan Shawn eikä Stephanie Stephanie, ja toisaalta kuitenkin oli. Kerran vaihdos sentään käsikirjoitettiin: mystisessä Lähi-idän sodassa (jossa aiemmin mainittu Samantha sabotoi ystäviensä tekemisiä mieheksi tekeytyneenä) haavoittunut Phillip kävi kuin kävikin naamanvaihtoleikkauksessa.


Mitä olen Viemäreiltä saanut? Laarini niin täyteen campia, että selviän hyväntuulisena läpi seuraavat kymmenen vuotta, vaikka televisiosta tulisi miten laadukasta puolalaista draamaa tahansa. Tärkein anti on kuitenkin ollut kääntäjärinkimme Salem Sisters, jonka kesken on puitu niin fiktiivisiä bioaseita kuin mystisen hanskakäden henkilöllisyyttäkin. On järjestetty kolligallup Salemin salskeimmasta uroksesta (voittajaksi selviytyi Prinssi Uljas -osastoa edustava Austin Reed) ja hihitelty nerokkaimmille jaksonnimikeksinnöille.

Hyvästi siis lemmikkini, oikeamielinen, karski epäonnen ritari Bo Brady. Kun sukusi jonakin päivänä vihdoin nujertaa DiMerat, jossain kaukana lämpö läikähtää rinnassani, ja muistan: Kuin ehtyy tiimalasin hiekka, on elämämmekin päivien viemää.