Toimistokääntäjän todellisuus

Pyysimme lokakuussa av-käännösalan toimistoille töitä tehneiden freelancer-kääntäjiä kertomaan kokemuksia työstään. Vastaukset olivat karua luettavaa: alhaiset palkkiot ja kiireinen tahti olivat monella johtaneet paitsi oman käännöslaadun huonontumiseen, myös esimerkiksi sosiaalisen elämän heikkenemiseen ja jopa lapsien hankkimisen lykkäämiseen.

Moni saattaa ihmetellä, miksi kukaan on sietänyt tällaista kohtelua eikä vain ole vaihtanut alaa. Osaltaan sitä selittää se, että kurjuutta oli kestetty yksin omassa kammiossa. Suuri osa luuli huonon toimeentulonsa johtuvan omasta hitaudestaan tai kokemattomuudestaan, sillä yhteyttä muihin av-kääntäjiin ei ollut. Kutsumustyötä kuitenkin haluttiin tehdä, ja ehkä elettiin toivossa, että kokemuksen myötä oma tahti nopeutuisi tai ovet avautuisivat työehtosopimuksella turvattuihin töihin YLE:llä tai MTV Medialla. Todellisuus oli kuitenkin toisenlainen, ja alalta on vuosien varrella jatkuvasti myös poistunut työoloihin ja palkkioihin pettyneitä kääntäjiä.

Seuraavassa hieman toimistokääntäjien kyselyn satoa.

"Olen tehnyt töitä BTI:lle täysipäiväisesti vuodesta 2008 lähtien. Töitä on tehtävä aivan järjettömän paljon saavuttaakseen edes kohtuullisen elintason, johon korkeakoulutettuna, asiantuntijatyötä tekevänä ihmisenä olisin kuitenkin mielestäni oikeutettu. Lomaa olen näiden reilun neljän vuoden aikana pitänyt yhteensä alle kuukauden. Enempään ei näillä palkkioilla ole varaa, koska niistä ei jää säästöön yhtään mitään. Näin näennäisyrittäjänähän ei mitään lomakorvauksia saa, vaan kaikki menee omasta pussista. Edellisen kerran olen pitänyt vapaata enemmän kuin kaksi päivää putkeen yli vuosi sitten. Sairauslomiinkaan ei ole varaa, vaan teen töitä myös sairaana.

Maksan aivan minimaalista YEL-maksua, mikä tietysti sitten tulevaisuudessa kostautuu pienenä eläkkeenä tai mahdollisesti jo aiemmin pienenä sairauspäivärahana tms. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että enempää en pysty sitäkään maksamaan, jotta saan maksettua mm. asuntolainan lyhennykset. Lienee turha edes sanoa, että teen pitkää päivää ja usein seitsemänpäiväistä työviikkoa. Koetuksella alkavat olla niin fyysinen terveys kuin mielenterveyskin.

Voin sanoa aivan suoraan, että työn laatu kärsii tästä työtahdista ja -määrästä. Näillä palkkioilla ei kerta kaikkiaan ole kannattavaa miettiä jokaista sananvalintaa ja tarkistaa kaikkea suurennuslasin kanssa. Ja vaikka niin haluaisikin tehdä, ei yksinkertaisesti ehdi eikä jaksa. Jos tekstiin jää käännöskukkasia ja virheitä, niin jääköön. En tuota ykköslaatua kakkoslaadun hinnalla. "Yrittäjänä" minulla lienee siihen oikeus, jos kerran "asiakkaalla" (BTI) on oikeus sanella hinnat."

Nainen, 33
BTI:llä neljä vuotta

"Olen 39-vuotias nainen, ja minulla on kaksi pientä lasta. Teen töitä päivällä noin seitsemän tuntia, kun lapset ovat koulussa ja tarhassa. Työt jatkuvat sen jälkeen, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Jatkuva raadanta on vaatinut veronsa: selkä kramppaa ja alipainoakin on kertynyt stressin myötä melkoisesti. Lapset saavat minulta vain harvoin laatuaikaa, koska olen aina väsynyt ja kireä. Mutta töitä on pakko tehdä, jotta saisin raavittua kokoon edes 1 600 euron kuukausiansiot. Kun näistä vähentää asuntolainat, opintolainat, tarhamaksut, sähkölaskut, vesilaskut, lasten vaatteet ja harrastukset, käteen jää kuukaudessa noin 200 euroa. Eläkettä voin maksaa itselleni minimimäärän, ja jos jatkan samaa rataa, eläkkeelle siirtyessäni saan kuukaudessa ruhtinaalliset 500 euroa.

Kaikkein surullisin tilanne on lasten kannalta. Lapsuus on pian ohi, ja haluaisin, että minulla olisi aikaa nauttia siitä lasteni kanssa. Viime vuonna lapseni oli tehnyt tarhassa äitienpäiväkortin, johon oli ollut tarkoitus kirjoittaa, mitä kivaa lapsi tekee äidin kanssa. Kortissa luki: "Äiti katsoo tietokoneelta elokuvia." Pienellä tarhalaisella on toki oikeus lomaan, ja tästä kertyy minullekin vuodessa noin 6–7 viikkoa palkatonta lomaa. Ulkomaille lähdöstä on turha haaveilla, mutta ainakin lapset saavat tällöin viettää aikaa äidin kanssa."

Nainen, 39
BTI:llä 7 vuotta

"Olen toiminut PrimeTextin alihankkijaorjana 8 vuotta, pistäytymiset Broadcastilla ja Softitlerilla on myös tullut tehtyä. Opiskelujen ajan ansiot olivat ihan kelvot – se tavallinen tarina – mutta kun opintojen loppu alkoi häämöttää ja otettiin vaimon kanssa asuntolainaa ja perheenlisäystäkin tuli, niin hupsista – eihän tässä niin vain pärjätäkään. Enää ei pystynyt panemaan mitään sukanvarteen, ja pari vuotta lomia on pitänyt suunnitella niin hampaat irvessä, että "onko nyt ihan pakko lähteä sinnekin sukuloimaan" ja "ei me nyt vain voida vuokrata mitään mökkiä mistään". Kavereita ja sukua ei ehdi näkemään siten kuin vapaasti haluaisi, kun törkeää kiirettä painettujen työviikkojen jälkeen ei jaksa ja pelkästään sen ydinperheensäkin kanssa pitäisi jaksaa olla. Tuntuu, että kukaan lähipiiristä ei oikeasti ymmärrä, kuinka kehnoilla ansioilla ja voimilla me elämme – kun ei sitä ole itsekään ymmärtänyt ennen näitä paria viime viikkoa! Juuri nyt takana alkaa olla puolentoista vuoden taloremontti ja lopuilleen puserrettu gradu, minkä lisäksi kuukauden päästä syntyy toinen lapsi. Töitä on tänä syksynä ollut vähänlaisesti.

Tämän jälkeen tiivistys eilisestä työpäivästäni: 728 replan elokuva kakkoskäännöksenä 7,5 tuntiin (plus tunnin tauko). On pakko pitää kiirettä, mutta siltikään ei tiedä, onko loppuviikoksi enää lisää työtä, ja maanantaina pitäisi lähettää lasku. Minulle riittäisi tässä tiukassa välissä (kun asuntolainan puolesta ollaan lyhennysvapaalla), että saisin aikaan hieman päälle 1 500 euron laskun (kolmannen peräkkäisen) – mutta ei tällä tavalla voi jatkaa. Muutenkin tarvitsee rahaa jouluksi ja joululomaksi (onneksi vanhempainraha auttaa tätä asiaa nyt hiukan), ja kuukauden päästä tuleva uusi pienokainen vaatii oman vaivansa.

Miten helkkarissa jotkut kehtaavat orjuuttaa ihmisiä näin? Toki maailmassa on pahempiakin esimerkkejä riistosta, mutta yhtä kaikki: MITEN JOKU KEHTAA TEHDÄ NÄIN TOISELLE IHMISELLE?

Nyt pala kurkussa takomaan eilisellä tahdilla lakisarjaa, jonka videotiedoston ääni ja kuva ovat epäsynkassa – ilmaiseksi tekemäni konvertoinninkin jälkeen – mikä ei kiinnosta ketään. Enää en tarkasta töitäni (kuvatarkastusta en ole varmaan ikinä tehnyt, kun se ei taloudellisesti ole kannattanut) enkä tee enää liian pitkiä selvityksiä käännösratkaisuistani. Silti uskallan väittää, että ruutuun päätyy riittävän kelpoa tekstiä, joka ei suoranaisesti hyppää silmille typoillaan mutta joka voi hyvin vaikuttaa tiedostamatta katsomiskokemukseen.

Olen kaukana epäeettisestä kääntäjästä, kuten hyvin selvästi koko ammattikuntamme, mutta tällä käännöskoneella on ratsastettu kyllin pitkään. Tuomitkaa minut julistuksesta tehdä huonoa käännöstä, jos siltä tuntuu, mutta muuta en juuri nyt voi."

Mies
PrimeTextillä 8 vuotta

"Vasta lopettamispäätöksen jälkeen olen uskaltanut rehellisesti myöntää itselleni, mitä kaikkea yritys on minulta pilkkapalkkioillaan ja toiminnallaan riistänyt. En voinut viettää normaalia sosiaalista elämää tai suunnitella iltamenoja, kun töitä piti usein näpytellä yömyöhään asti, jotta ansiot sai jotenkin riittämään. Silloinkin, kun ystäviä ehti nähdä, takaraivossa jyskytti tunne, että pitäisi olla jo tekemässä seuraavaa työtä. Työpäivän jälkeen energiaa ei riittänyt oikein mihinkään, ja oloa latisti stressi tulevista töistä tai niiden riittävyydestä.

Usein ajattelin olevani huono kääntäjä, kun en saanut tehtyä priimalaatua tarpeeksi nopeasti. Hei hei, ammatillinen itsetunto. En saanut nauttia toimivasta ja voimia tuovasta työyhteisöstä, sillä yritys pyrki pitämään kääntäjät systemaattisesti erillään toisistaan. En voinut kerryttää eläkettä, sillä yrittäjän eläkemaksuihin ei yksinkertaisesti ollut varaa. Jatkuva huoli palkkioiden riittävyydestä sai aikaan niin pahan stressin, että saatoin täysin syyttä purskahtaa itkuun kesken bussimatkan.

Mitään kohtuutonta en vaadi. Haluaisin vain, että minulla olisi tulevaisuudessa varaa sairastaa, olla kotona lasten kanssa, pitää lomia, pysyttäytyä enintään kahdeksantuntisissa työpäivissä, tavata ystäviä ja elää ihan tavallista elämää."

nainen, 30
SDI Medialla viisi vuotta


Lisää tarinoita av-kääntäjien foorumilla.
Tarinoihin on viitattu myös Voima-lehdessä (10/2012).