Käännösalan yhdistysten kansainvälinen kattojärjestö FIT järjestää kolmen vuoden välein konferenssin, johon osallistuu eri alojen kääntäjiä ja tulkkeja ympäri maailmaa. Tänä vuonna konferenssi pidettiin San Franciscossa elokuun alussa, ja sinne osallistui myös kourallinen av-kääntäjiä Suomesta. Tässä tulee raporttia yhdestä siellä kääntäjiä puhuttaneesta aiheesta, crowdsourcingista eli talkoistamisesta.
Fanitekstitysten vallankumous Koreassa
Korealainen Sung-Eun Cho Hankukin yliopistosta luennoi
korealaisten harrastelijoiden internetissä levittämistä tekstityksistä.
Koreassa amerikkalaisten tv-sarjojen ja elokuvien ystävät tekevät yhdessä ja
levittävät amatööritekstityksiä suosikkiohjelmiinsa. Tekstitysten tyyli
poikkeaa televisiossa näytetyistä tekstityksistä. Fanitekstitysten muoto on
vapaampi ja luovempi, niin hyvässä kuin pahassakin: toisaalta niissä käytetään
elävämpää ja nykyaikaisempaa kieltä, mutta toisaalta esimerkiksi ruudulla näkyvien rivien
määrästä tai lukunopeudesta ei olla niin tarkkoja. Fanikääntäjä saattaa dialogin kääntämisen
lisäksi selittää auki kulttuurisidonnaisia vitsejä ja jopa kommentoida
henkilöhahmojen tekemisiä. Oletuksena on, että jos haluaa lukea kaiken ruudulla olevan tekstin, kuvan voi vaikka pysäyttää, toisin kuin televisiolähetyksen.
 |
| Esimerkki korealaisesta fanitekstityksestä. Sulkeissa kääntäjä on harmitellut, että kuvassa näkyvää henkilöä kohdellaan aina niin huonosti. |
Tekstitykset uusiin tv-sarjojen jaksoihin ilmestyvät nettiin
muutamassa tunnissa ensiesityksen jälkeen. Keskustelupalstoilla käännöksiä
ruoditaan yhdessä ja virheitä korjaillaan. Yleinen käytäntö on, että kun tietty
amatöörikääntäjä on ehtinyt ”varata” jonkin tv-sarjan itselleen, hän myös
kääntää sitä ”yksinoikeudella”. Fanikääntäjät toimivat nimimerkkien suojissa,
ja Cholla olikin vaikeuksia saada ketään heistä suostumaan haastatteluun.
Haastatteluun suostui lopulta parikymppinen nainen, joka tekee tavallista
toimistotyötä ja kääntää netissä tv-sarjoja opiskellakseen englantia ja
amerikkalaista kulttuuria. Cho antoi ymmärtää, että tällainen on tyypillisen
fanitekstittäjän profiili.
Nettitekstityksillä alkaa Koreassa olla vaikutusta jo
televisioonkin. Tv-kanavien edustajat seuraavat nettikeskusteluja, ja
suosituimpia ohjelmia aletaan näyttää myös televisiossa. Tekstitykset sentään
teetetään tällöin ammattilaiskääntäjillä. Fanitekstitysten vapaa tyyli on
kuitenkin alkanut vaikuttaa myös televisiotekstityksiin, jotka Chon mukaan
ennen ovat olleet kielellisesti kankeita ja muodollisia. Nyt joukkoon
uskalletaan laittaa myös puhekieltä.
Viimeisin käänne on, että amerikkalaisen Fox-tuotantoyhtiön
Foxlive-tv-kanava järjesti fanitekstittäjille käännöskilpailun, jonka
palkintona oli työpaikka ”oikeana” tv-tekstittäjänä tuotantoyhtiön listoilla.
Kilpailu oli menestys, ja se aiotaan järjestää jo toisen kerran. Cho huomautti,
että pulaa kääntäjistä ei toki ole.
Chon oma suhtautuminen fanitekstityksiin
vaikutti olevan varsin neutraali, eikä hän ottanut tarkemmin kantaa siihen,
onko niiden saama hyväksyntä hänestä hyvä vai huono asia. Hän ei myöskään ollut
ainakaan tietoinen siitä, että fanikäännösten levittäminen saattaisi olla
laitonta – toki sen hän tiedosti, että käännökset tehdään netistä laittomasti
ladattujen videotiedostojen avulla ja niiden ohessa käytettäviksi.
Fanitekstitykset puhuttivat
Esitelmän jälkeen brasilialainen Adriana Pio Borges käytti
puheenvuoron ja kertoi erikoisesta tilanteesta Brasiliassa. Fox-tuotantoyhtiön
brasilialainen tv-kanava on jo jonkin aikaa käyttänyt ihan televisiossa nuorten
”kieliä osaavien” amatöörien tekemiä pikakäännöksiä, joita Pio Borges kutsui
nimellä ”light translation”. Tasoltaan nämä harrastajakäännökset ovat kuulemma
kirjavia, kiireellä tehtyjä ja tietenkin hinnaltaan halpoja.
Mielenkiintoisinta jutussa on, että tv-tekstityksiä ruoditaan
päivittäin sanomalehdissä. Niissä julkaistaan arvosteluja käännöksistä, niin
harrastelijoiden kuin ammattilaistenkin. Toisaalta hienoa, että tv-käännöksistä
ollaan noin kiinnostuneita, harmi vain että näin ikävästä syystä. Pio Borges
totesi, että Brasiliassa av-kääntäjien asema on melko synkkä, mutta jos tämän
Etelä-Amerikan jättiläismaan asiat saataisiin kuntoon, olisi suuri osa
Latinalaista Amerikkaa pelastettu.
Näin av-kääntäjän näkökulmasta harrastelijoiden tekemien tekstitysten käyttö tuntuu oman ammattitaidon aliarvostamiselta. Eikö osaamisella, kokemuksella ja sujuvilla tekstityksillä tosiaan ole mitään arvoa? Ymmärrän hyvin, että tekstittäminen voi olla hauska harrastus, mutta eivät huippuravintolatkaan tilaa annoksia harrastajakokeilta vain, koska nämä omaksi huvikseen tekevät melko hyvää ruokaa. Katsojat jaksavat lähettää jatkuvasti palautetta tv-käännöksistä, joten niiden laatu ei voi olla yhdentekevä. Vai onko?
