Ristiriitaisia näkemyksiä laadusta ja laadunvalvonnasta

Katsaus Tiina Kurvin tuoreeseen graduun av-käännösten laadusta.

Käännösopintojeni edetessä kiinnostuin yhä enemmän av-kääntämisestä, mutta samaan aikaan tulin yhä tietoisemmaksi alan kehnosta tilasta. Ahkerana tekstitysten lukijana aloin myös huolestua koko käännöslajin tulevaisuudesta ja laadusta. Mutta minkälaisia konkreettisia vaikutuksia kehnoilla työoloilla oikeastaan on tekstityksiin? Tätä kysymystä lähdin selvittämään gradussani Käännöslaatu av-käännösalan kuohunnan jaloissa. Kyselytutkimus av-kääntäjien työoloista.

Eri tekstityskäännösten vertailu vaikutti hankalalta lähtökohdalta, koska kaikilla kääntäjillä on kuitenkin erilaiset tavat työskennellä ja jokainen käännöstilanne on aina erilainen. Tästä johtuen päätin perustaa tutkimukseni puhtaasti av-kääntäjien omiin näkemyksiin ja mielipiteisiin, ja teetin keväällä 2012 kyselyn, jossa av-kääntäjät arvioivat omia työolojaan, -tapojaan ja työnjälkeään. Etsin vastaajia kertomalla kyselystäni av-kääntäjien foorumilla ja esim. kielten opiskelijoiden sähköpostilistoilla. Kysely tehtiin monta kuukautta ennen kuin MTV ilmoitti ulkoistavansa käännöstoimintansa BTI:lle, mikä tulee ottaa huomioon tuloksia ruodittaessa.

Kyselyyn vastasi kaikkiaan  42 av-kääntäjää. Työnantajan mukaan jaoteltuina suurimmat vastaajaryhmät olivat Ylelle (11), MTV:lle (18) ja BTI:lle (12) käännöksiä tekevät vastaajat. Vastaukset odotetusti tukivat sellaisia seikkoja, kuten että kehnojen palkkioiden kanssa toimeentulevien av-kääntäjien omat asenteet ja elämäntilanteet vaikuttavat lopputulokseen merkittävästi. Toiset kääntäjät tekevät hyvää ja huolellista jälkeä omalla kustannuksellaan, kun taas toiset ovat päättäneet olla tuhlaamatta töihin yhtään ylimääräistä minuuttia, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Osalla vastaajista puolestaan ei ollut varaa valita, vaan toimeen tullakseen töitä oli tehtävä niin paljon ja nopeasti kuin vain mahdollista. Vastauksista käy selkeästi myös ilmi, etteivät av-kääntäjät juurikaan koe työtään arvostettavan, mistä johtuen av-kääntäjältä vaaditaan usein vahvaa uskoa oman työn tärkeyteen.

Tutkimukseni merkittävimpiä ja yllättävimpiä tuloksia oli kuitenkin se, miten erilaisia näkemyksiä eri av-kääntäjillä on saman työnantajan laatukriteereistä ja laatukontrollista. Työnantajan laatukriteereitä kommentoitaessa hajontaa oli myös näkemyksissä hyvämaineisimpien Ylen ja MTV:n käytännöistä. Kun kysyttiin, onko työnantajasi määritellyt laatutavoitteita mitenkään, moni yleläinen esimerkiksi raportoi tarkoista, paperilla ylhäällä olevista ohjeista, mutta erään yleläisen mielestä ei kuitenkaan ole mitään ”kiveen kirjoitettuja laatukriteerejä”.

Kärjistetyimpiä näkemyserot olivat kuitenkin BTI:n kohdalla. Yhden vastaajan mielestä BTI ei ole määritellyt minkäänlaisia laatutavoitteita ja kolmen mielestä jonkinlaisia suuntaviivoja on vedetty, kun taas viisi vastaajaa mainitsee pitkät ja tarkat kirjalliset ohjeet. Eräässä vastauksessa tämän manuaalin todettiin olevan 80 sivua pitkä. Yksi vastaaja myös koki, että BTI:n teettämät käännökset ovat muiden kanavien ja toimistojen käännöksiä paljon huolellisemmin tehtyjä.

Mitä tulee laatukontrolliin, kaikki Ylen ja MTV:n kääntäjät mainitsevat kollauskäytännön, jossa kollegat oikolukevat käännöksiä läpi. BTI:n kääntäjistä kuitenkin yhden mielestä käännöksiä ei tarkasteta vaikka sitä erikseen pyytäisi, ja viiden mielestä tarkastukset ja palautteen anto keskittyvät ensimmäisiin kuukausiin talossa. Kolmessa vastauksessa todetaan, että palautetta saa vain virheistä ja niin ikään kolmessa vastauksessa palaute koetaan yleensä positiiviseksi ja kehujakin kuulemma saa. BTI:n kääntäjien vastauksista ei yksiselitteisesti käynyt ilmi, kuka vastaa käännösten tarkastuksista ja palautteen annosta.

Vaikuttaisi siis siltä, että eri kääntäjiä on BTI:llä kohdeltu ja perehdytetty eri tavoin. Palautteenantojärjestelmä ei voi olla kovin järjestelmällinen, jos toiset saavat sekä positiivista palautetta että kritiikkiä, toiset pelkästään huomautuksia virheistä ja jotkut eivät saa minkäänlaista palautetta. Jonkinlainen ohjekirja on vastausten perusteella niin Ylellä, MTV:llä kuin BTI:lläkin selkeästi olemassa, mutta onko ne jaettu vain osalle kääntäjistä, vai onko kyse siitä, että osa vastaajista kokee tämän manuaalin vain suuntaa antavaksi tai täysin mitättömäksi?

Ainakin laatutavoitteiden kohdalla BTI:n kääntäjien näkemyserojen osasyynä saattaa olla se, etteivät hajallaan olevat kääntäjät ole kosketuksissa muiden firman kääntäjien näkemyksiin, eivätkä voi omaksua tietoa kollegoiltaan. Kääntäjä on täysin sen varassa, mitä hänelle toimeksiantajan taholta kerrotaan, ja jos esimerkiksi rekrytointirupeaman keskellä jonkin kääntäjän perehdytys jää epähuomiossa puolitiehen tai jos järjestelmällistä perehdytyskaavaa ei edes ole, yksittäisten kääntäjien näkemykset voivat vapaasti kasvaa ihan eri suuntiin. Av-kääntäminen on tietysti itsessään hyvin itsenäistä työtä, mutta esimerkiksi MTV:n ja Ylen harjoittama kollauskäytäntö ylläpitää säännöllisiä yhteyksiä kollegoihin ja heidän näkemyksiinsä laatukriteereistä.

MTV:n ulkoistettua käännöstoimintansa moni asia on tietenkin muuttunut, mutta BTI:llä tuskin on ainakaan kääntäjien irtisanoutumisten ja kaiken muun myllerryksen keskellä sen enempää ehtinyt paneutua kääntäjiensä perehdytykseen tai käännösten laadunvalvontaan kuin aikaisemminkaan. Jonkinlainen edistysaskel on kuitenkin otettu siinä mielessä, että BTI on syksyllä julkaistulla laatulupauksellaan nyt ainakin eksplisiittisesti linjannut kaikille osapuolille kuinka asioiden yhtiössä tulisi olla. Laatulupauksessa lueteltujen kohtien toteutuminen lienee sitten ihan oma lukunsa.

Käännösalalla perinteisesti vallitseva laatukäsitys korostaa lähinnä kääntäjän taitoja, mutta tutkimukseni perusteella olisi siis syytä ottaa huomioon myös työnantajan rooli laadukkaan av-käännöksen tuotannossa - ei pelkästään kunnollisten palkkioiden maksajana, vaan myös laatukriteereiden ja systemaattisen laatukontrollijärjestelmän ylläpitäjänä.

Kirjoittanut Tiina Kurvi

Kuka kaipaa tekstitystä?

Tiina Tuominen

Joskus kuulee sanottavan, että englanninkielisten ohjelmien tekstitykset ovat lähes tarpeettomia eikä niiden laadulla ole merkitystä, koska monet osaavat sen verran englantia, että pystyvät seuraamaan kevyttä viihdettä ilman käännöksiäkin. Monet katsojat sanovat suoraan, etteivät lue tekstityksiä. Varmasti jotkut pystyvätkin ymmärtämään ohjelmia ilman tekstitystä, mutta se ei tarkoita sitä, ettei tekstityksille olisi käyttöä. Tästä todistavat useat aiheesta tehdyt tutkimukset, muun muassa oma, äskettäin julkaistu väitöskirjani.

Tekstitysten lukemista ei voi välttää

Tekstitysten lukemista on tutkittu muun muassa seuraamalla katsojien silmänliikkeitä (esim. d’Ydewalle et al. 1991). Näissä tutkimuksissa on todettu, että kun ruudulla on tekstiä, silmä hakeutuu siihen väkisinkin. Suomessa Jukka Mäkisalon ja Juha Långin (2011) tutkimuksessa havaittiin, että kun vieraskielinen puhe alkaa, katse kulkeutuu ruudun alalaitaan, vaikka siellä ei edes olisi tekstitystä. Tämä siis osoittaa, että ruututekstejä luetaan ja niitä on lähes mahdotonta välttää. Suomen kaltaisessa maassa, jossa tekstityksen läsnäoloon on totuttu, sitä osataan odottaa ruudulle heti, kun vieraskielistä puhetta alkaa kuulua.

Toinen kysymys sitten on, kuinka tarkasti tekstityksiä luetaan. Omassa väitöskirjatutkimuksessani koehenkilöt keskustelivat katsomastaan tekstitetystä elokuvasta (Bridget Jones: elämä jatkuu), ja tutkin muun muassa sitä, minkä verran keskusteluissa viitataan tekstitykseen. Esimerkiksi tekstityksen suora siteeraaminen on hyvä osoitus siitä, että tekstiä on luettu ja jokin osa siitä on jäänyt mieleen niin hyvin, että sen pystyy mainitsemaan jälkikäteen. Keskusteluissa viitattiinkin tekstityksiin jonkin verran, ja niitä siteerattiin ikään kuin elokuvan omina sanoina: saatettiin esimerkiksi aloittaa lainaus sanomalla ”Bridget sanoi” eikä ”tekstityksessä luki”. Tämä osoittaa, että tekstitystä on luettu, ja lisäksi sen välittämä informaatio on omaksuttu luontevaksi osaksi elokuvaa.

Kaikki eivät tietenkään lue tekstityksiä samalla tavalla, ja jotkut saavat niiden kautta enemmän informaatiota kuin toiset. Jos katsoja ymmärtää englantia, myös alkuperäinen englanninkielinen puhe välittää osan ohjelman sisällöstä. Tutkimuksessani koehenkilöt kuvasivat neljää erilaista tapaa katsoa tekstitettyä elokuvaa: 

• pelkän puheen seuraaminen

• pelkän tekstityksen seuraaminen

• puheen seuraaminen ensisijaisesti ja tekstityksen toissijaisesti

• tekstityksen seuraaminen ensisijaisesti ja puheen toissijaisesti  

Jos seurataan sekä puhetta että tekstitystä, toissijaiseen informaation lähteeseen turvaudutaan yleensä, jos ensisijaisen ymmärtäminen on hankalaa. Esimerkiksi sellainen katsoja, joka ymmärtää melko hyvin englantia, voi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota tekstitykseen, jos ohjelmassa on paljon vaikeaa sanastoa, kun taas tekstitykseen keskittyvä katsoja voi hakea ymmärtämiselleen tukea puheesta, jos tekstitys etenee niin nopeasti, että sitä on vaikea lukea.

Katsojan voi olla vaikea arvioida tarkasti omaa katselukokemustaan, ja tutkimuksessani kävi ilmi, että lausunnot tekstityksen lukemisesta ovat joskus ristiriitaisia. Erityisen selvästi tämä näkyi niiden muutaman henkilön kohdalla, jotka sanoivat seuraavansa vain joko puhetta tai tekstitystä: jokainen heistä viittasi jossain keskustelun vaiheessa myös siihen tekstiin, jota ei sanonut seuraavansa lainkaan. Esimerkiksi ne, jotka sanoivat, etteivät lue tekstityksiä, siteerasivat kuitenkin tekstitystä sanatarkasti. Tekstityksen seuraamista on siis todellakin vaikea välttää, ja vähäiselläkin seuraamisella tekstistä voi jäädä jotain mieleen. Katsoja ei välttämättä huomaa, minkä verran saa tietoa tekstityksen kautta, sillä tekstitysten lukutapa on pinnallinen ja silmäilevä, mutta silti tekstitys on aina mukana välittämässä tietoa ohjelman sisällöstä.

Hyvä tekstitys on huomaamaton

Tekstityksen keskeinen piirre onkin huomaamattomuus: hyvä tekstitys on sellainen, joka etenee sujuvasti ohjelman tahtiin ja välittää tarvittavat seikat ohjelman sisällöstä viemättä liikaa katsojan huomiota. Tällaista tekstiä lukiessa voi helposti tuntua siltä kuin ei mitään lukisikaan, ja tällöin syntyy mielikuva, että ymmärtää vieraskielistä puhetta paremmin kuin sitä todellisuudessa ymmärtää. Sujuvasti etenevä tekstitys takaa sen, että katsoja pystyy keskittymään itse asiaan, eli varsinaiseen ohjelmaan, eikä joudu käyttämään paljon aikaansa ja energiaansa tekstityksen lukemiseen. Tekstitys on avustava teksti, jonka tarkoitus ei ole vangita katsojan huomiota koko ohjelman ajaksi vaan tarjota vain tukea ohjelman ymmärtämiseen. Siksi hyvä tekstitys jää helposti huomaamatta.

Tekstitys on parhaimmillaan ja huomaamattomimmillaan silloin, kun se vastaa katsojan odotuksia ja tarpeita. Vaikka tutkimukseni koehenkilöt esittivät varsin vähän kielteisiä arvioita tekstityksistä ja usein hyväksyivät niiden sisällön sellaisenaan, tutkimukseni osoitti myös, että jos tekstitys ei ole sujuva, katsoja kiinnittää siihen helpommin huomiota, ja tämä saattaa häiritä ohjelman katsomista. Ongelmia ovat siis sellaiset tekstityksen elementit, jotka ovat kömpelöitä, vieraita tai muuten vaativat katsojalta normaalia enemmän paneutumista. Lisäksi esimerkiksi edellä mainittu Jukka Mäkisalon ja Juha Långin tutkimus on osoittanut, että ajastuksen on hyvä olla huolellinen, jotta ruudulla on tekstiä silloin kun katsoja sitä odottaa ja jotta teksti ei viivy ruudulla niin pitkään, että katsoja alkaa lukea sitä toiseen kertaan. Mäkisalon ja Långin tutkimuksen mukaan myös sujuva repliikkijako on tärkeä piirre tekstityksessä.

Hyvän tekstityksen keskeisiä tekijöitä ovat siis sujuvuus, uskottavuus ja helppo seurattavuus. Nämä ominaisuudet auttavat katsojaa käyttämään tekstitystä aidosti ymmärtämisen apuvälineenä. Yksittäiset pienet käännösvirheet, jotka eivät katkaise tekstityksen luontevaa etenemistä, eivät taas välttämättä ole häiritseviä. Toki tällaisiakin virheitä olisi parasta välttää, mutta jos kaikki muu on sujuvaa, yksittäinen virhe ei vielä aiheuta ongelmia. Tällaiset hyvän laadun kriteerit osoittavat, miten tärkeää olisi, että alan asiantuntijat voisivat laatia tekstityksiä kiirehtimättä. Tarkka ajastus, luonteva ja sujuva kieli, helposti luettava teksti sekä tasapainoiset, sopivan pituiset repliikit syntyvät parhaiten, kun aikaa on riittävästi ja tekijä tuntee av-kääntämisen erityispiirteet.

Millainen on tekstitysten lukemisen tulevaisuus?

Tutkimukset osoittavat, että tekstitys on vahvasti läsnä televisio-ohjelmien ja elokuvien katselussa. On toki totta, että monet suomalaiset ymmärtävät etenkin englantia melko hyvin ja saavat informaatiota ohjelmien englanninkielisen puheen kautta, mutta aina kun tekstityksiä ruudulla on, niitä luetaan ja myös niiden avulla muodostetaan mielikuvia katsottavasta ohjelmasta. Ei ole syytä olettaa, että katsojien kielitaidon paraneminen tulevaisuudessakaan tekisi tekstityksistä merkityksettömiä. Tutkimukset antavat viitteitä myös siitä, että tekstitysten laadulla on vaikutusta, mutta laadun tarkastelussa olisi syytä pohtia tekstityksiä kokonaisvaltaisesti eikä keskittyä vain yksittäisiin sanatason kysymyksiin. On kuitenkin hyvä muistaa myös se, että tekstitysten asema ei ole muuttumaton. Kun tekniikan kehitys tarjoaa yhä enemmän valinnan mahdollisuuksia, katsoja voi jättää tekstityksen lukematta ottamalla sen kokonaan pois ruudulta. Tämäkin tietysti lisää paineita luoda sellaisia tekstityksiä, joista katsojat pitävät, sillä varmasti hyvä tekstitys valitaan ruudulle mieluummin kuin huono. Siksi tarvitaan edelleen sekä laadukasta av-kääntämistä että uusia tutkimuksia, joissa katsojien tottumuksia seurataan ja joissa selvitetään, onko katsojien suhde tekstityksiin muuttumassa.

Tiina Tuominen väitteli 12.1.2012 käännöstieteen tohtoriksi Tampereen yliopistossa. Hänen lektionsa löytyy Suomen av-kääntäjien englanninkieliseltä sivustolta.

Lähteet: 

Mäkisalo, Jukka & Lång, Juha 2011: "Breaking the Conventions in Finnish Subtitling. Tracking the Eye Movements."

Tuominen, Tiina 2012: The Art of Accidental Reading and Incidental Listening: An Empirical Study on the Viewing of Subtitled Films. [Vahingossa lukemisen ja sattumalta kuuntelemisen taito. Empiirinen tutkimus tekstitettyjen elokuvien katselemisesta.] Väitöskirja. Tampere: Tampere University Press, Acta Universitatis Tamperensis: 1794.

d'Ydewalle, Géry; Praet, Caroline; Verfaillie, Karl & Van Rensbergen, Johan 1991: "Watching Subtitled Television: Automatic Reading Behavior", Communication Research, 18 (5). S. 650-666.

Av-kääntäjät ja lain koura

Av-käännösalan myllerrys sekä työehtosopimusta vailla olevien kääntäjien epävarmat ja kohtuuttomat työolot ovat aiheuttaneet alalla paljon huolta. On mietitty keinoja, joilla vaikuttaa toimeksiantajien neuvotteluhalukkuuteen, ja on yritetty valistaa alalle tulijoita sen sudenkuopista. Mutta miten ne sudenkuopat ovat päässeet syntymään, ja miksi ne ovat yhä olemassa? Mikä merkitys lainsäädännöllä on freelancer-kääntäjän asemalle?

Oikeustieteen maisteri Ilkka Salama teki opinnäytetyönsä freelancereiden oikeudellisesta asemasta. Pro graduaan ”Freelancer – vapaa taiteilija vai nykyajan torppari?” varten hän keräsi lähes kahdeltasadalta freelancer-kääntäjältä ja -toimittajalta tietoa, kokemuksia ja näkemyksiä freelancerin asemasta työelämässä. Työn varsinainen sisältö ovat kuitenkin Salaman selvitykset siitä, millä tavoin lainsäädännön heikkoudet edesauttavat freelancerien aseman polkemista. Niitä ovat muun muassa mahdollisuus yrittäjäksi pakottamiseen, epäselvät ja kehäpäätelmän kaltaiset työntekijän ja yrittäjän määritelmät sekä heikomman suojelun kehno toteutuminen elinkeinotoiminnassa. Johtopäätöksissään Salama esittää myös säädösehdotuksia, joilla ongelmat olisivat hänen mukaansa ratkaistavissa.

 

Ilkka Salama, mikä sai sinut tarttumaan opinnäytetyössäsi freelancerien asemaan?

- Toimin 1990-luvulla useita vuosia freelancekääntäjänä ja 2000-luvun alussa osa-aikaisesti myös freelancetoimittajana ja sain omakohtaisesti kokea freelancerin tulojen epävarmuuden, heikon neuvotteluaseman ja olemattoman irtisanomissuojan sekä työntekijän ja yrittäjän välisen hetteikön toimeentuloturvassa.

Millaista henkilökohtaista kokemusta sinulla on käännösalalta? Oletko itse tehnyt av-käännöstöitä?

- Olen suomentanut Aku Ankka -sarjakuvia ja lastenkirjoja sekä aikuisten ja nuorten tietokirjoja. Av-käännöksiä en ole ikinä itse tehnyt, mutta (nyttemmin ex-)vaimoni kokeili niitä ja sai huomata kantapään kautta, kuinka huonosti niistä maksetaan.

Mikä vei sinut lukemaan oikeustiedettä?

- En halunnut jäädä freelancekääntäjäksi, koska kaipasin sosiaalisempaa työympäristöä. Eksyin 1990-luvun lopulla mainosalalle, mutta siellä minulle selvisi hyvin pian, että ko. alalla taloustaantumia käytetään häikäilemättä henkilöstön nuorennusleikkausten tekemiseen. Aloin miettiä, kuinka voisin työllistää itseni kannattavasti niin pitkään kuin haluaisin. Sekä minä että vaimoni päätimme pyrkiä oikikseen, ja myös molemmat pääsimme sinne.

Miltä tuntui vaihtaa näkökulmaa ja tarkastella asiaa oikeustieteen näkökulmasta?

- En vaihtanut näkökulmaa. Tajusin alusta alkaen, että ongelma on lainsäädännöllinen. Lähdin takavuosina mukaan politiikkaan tehdäkseni asian hyväksi jotakin, mutta freelancerkysymys ei kiinnostanut ketään tapaamaani ns. silmäätekevää.

Miten tiivistäisit freelancerien heikon aseman ydinongelman?

- Toimittajien ja kääntäjien aloille kouluttautuu ja koulutetaan liikaa väkeä, eivätkä ko. ammatit ole suljettuja, ts. kuka tahansa, joka osaa kirjoittaa tai kääntää, voi sitä tehdä, eivätkä työn teettäjät kysele tutkintojen perään, jos homma jotenkuten sujuu. Toisin on nykyisellä alallani: jollei ole OTK tai OTM, ei voi astua oikeussaliin avustajana tai asiamiehenä eikä saa valtion virkaa. Kun työvoiman tarjonta ylittää kysynnän, hintoja poljetaan. Tällaisessa tilanteessa työn suorittajia tulisi suojella lainsäädännöllisin keinoin, mutta näin ei tapahdu.

Miten luonnehtisit yleisesti ottaen freelancereille lähettämäsi kyselytutkimuksen tuloksia? Oliko seassa yllätyksiä?

- Yllättävintä ja hämmentävintä kyselyn vastauksissa oli niiden ristiriitaisuus: hirveän monilla oli ikävää sanottavaa ja jopa raivoisia kommentteja freelancereiden olosuhteista, mutta suurin osa kuitenkin halusi pysyä freelancereina. Minä en ikinä halunnut; päädyin freelanceriksi, koska työsuhteisia paikkoja ei ollut tarjolla.

Onko lopputyölläsi ollut jo joitakin konkreettisia seurauksia? Onko esim. jokin poliittinen taho tai median edustaja innostunut asiasta?

- En ole ainakaan itse tehnyt mitään tällaista havaintoa.

Mitä av-kääntäjät voisivat oikeustieteen näkökulmasta itse tehdä tilanteen parantamiseksi?

- Av-kääntäjien työoikeudellinen status pitäisi saada selkiytettyä. SJL:hän vei Broadcast Text -casen viime keväänä työneuvostoon. Mitähän sille asialle kuuluu? En ole tullut seuranneeksi tilannetta.

Millaista tulevaisuutta ennustat freelancereille?

- Pelkäänpä, että tulevaisuus ei näytä kovinkaan hyvältä, paitsi jos kansanedustajat heräävät toden teolla nykyaikaan ja tajuavat, ettei itsensä työllistäjien ongelmia voi enää lakaista maton alle.

Teksti: Laura Vierimaa

Lisää: 
Ilkka Salaman pro gradu (pdf)
Lakiasiaintoimisto Salama 

Konferenssiraporttia Krakovasta

Puolan Krakovassa pidettiin 14. - 15.10.2011 av-alan konferenssi, jonka aiheena oli Points of View. Kahden päivän aikana tarjonnassa oli kymmeniä alustuksia, samanaikaisesti neljässä salissa. Aiheet vaihtelivat kuulovammaistekstityksestä katsojan silmän liikkeiden tutkimukseen ja monikielisten ohjelmien käännösongelmiin.

Katsokaapa Woody Allenin Vicky Cristina Barcelona eri kielisinä versioina. Miten niissä on toteutettu se, että henkilöt puhuvat eri kieliä erilaisin taidoin? Kataloniankielisessä versiossa kuulemma kaikki roolihenkilöt puhuivat täydellistä kataloniaa, mikä hieman latisti elokuvan ideaa. Elokuva ei menestynyt Espanjassa - liekö yhtenä syynä se, että Penelope Cruz oli päälleäänitetty, vaikka oli puhunut espanjaa alkuperäisversiossa.

Kulttuurisidonnaisuutta ja sanaleikkejä käsiteltiin animaatioiden yhteydessä, vulgarismeja ja huumoria Housen käännösten yhteydessä. Oopperakäännöksiäkin oli ohjelmassa. Huomattavan suuri osa alustuksista käsitteli kuulovammaistekstitystä (SDH, subtitling for deaf and hard of hearing) ja ääniselitettä (audio description). Ääniselitehän on näkövammaisille tarkoitettu palvelu, jossa kuvan tapahtumia ja maisemaa kuvaillaan ääneen.

Erikoisuuksia av-kääntämisen alalta oli partial subtitling, jota käytetään paljon Etelä-Afrikassa. Esim. xhosankieliset repliikit käännetään englanniksi ruututekstein, kun henkilöt vaihtavat natiivikielestä englantiin jopa samassa repliikissä. Samantapaista ongelmatiikkaa voi meillä tulla vastaan FST:n ohjelmissa. Tutkijan mukaan ymmärrettävyys on parempi, jos kaikki repliikit näkyvät ruututeksteinä, eivät vain satunnaiset toisella kielellä sanotut.

Esillä oli myös ruututekstityksen normien rikkomista elokuvan kuvallisen ja taiteellisen ilmaisun tueksi. Esimerkkielokuvassa ruututekstit oli aseteltu sarjakuvamaisesti hahmojen suun lähelle. Fontit olivat kaunokirjoituksen omaisia ja niissä käytettiin värejä. Minulle uusi termi oli revoicing, joka kattaa dubbauksen, päällepuhutun käännöksen ja selostustekstin (voice over).

Melkein kaikki alustukset olivat englanniksi, ja puolan kielellä pidettyihin esityksiin sai englanniksi tulkkauksen korvakuulokkeisiin. Kokouspaikkana oli viehättävä Jagellon yliopiston lääketieteen rakennus, jonka sisäpihalla olisi voinut esittää Shakespearen parvekekohtauksia. Yliopisto sijaitsi kätevästi Krakovan kauniissa vanhassa kaupungissa, joten välillä oli helppo livahtaa kahviloihin.

Komeat puitteet

Krakovalainen taksi?

Konferenssi vaikutti hyvin paljon yliopisto- ja tutkimuskeskeiseltä. Onneksi kääntäjienkin ääni kuului: lauantain iltapäivän paneelissa pääsivät ääneen kääntäjien edustajat Puolasta, Belgiasta, Tanskasta, Ranskasta ja Slovakiasta. Suomen osuuden hoiti mallikkaasti Maria Kynsijärvi.

Paneelissa käytiin läpi av-kääntäjien työolosuhteita eri maissa, palkkiotasoista puhuttiin avoimesti. Monissa maissa todettiin jako ylä- ja alakastiin palkkioiden suhteen. Tanskassa laatua vaaliva paremmin palkattu av-ala on kasvussa, Ranskassa taasen kenties koulutetaan liikaa av-alan väkeä, joten töitä ei riitä kaikille. Slovakiassa palkkiotaso on huonompi kuin 20 vuotta sitten.

Puheenjohtaja totesi lopuksi, että hän oli kuullut paljon samaa aikaisemmissa tapaamisissa, mutta nyt puheenvuoroissa oli positiivinen, uhmakaskin sävy. Palkkiot eivät ole nousseet, päinvastoin paikoitellen jopa laskeneet rajusti, mutta kääntäjät eivät ole alistuneet hiljaa. Puolassa oli tänä vuonna av-kääntäjien noin puolentoista viikon lakko, jolla saatiin työnantajia neuvottelupöydän ääreen.

Konferenssi oli osa tärkeää jatkumoa, johon liittyvät Berliinin Language & The Media ja Lontoon Media for All. Näihin on tärkeää osallistua, joten ensi vuonna apurahoja hakemaan ja muutenkin paikan päälle, vuorossa on Berliini lokakuussa.

Euroopassa on syntymässä av-kääntäjien yhtymä, AVTE, Audiovisual Translators of Europe, jonka perustamiskokouksessa oli läsnä Suomenkin edustajia. Krakovan tapaamisessa hahmoteltiin toimintaa ja mahdollisia rahoituslähteitä esim. EU-hankkeista. AVTEn puheenjohtajaksi valittiin Amalie Foss (Tanska) ja varapuheenjohtajaksi Anna Celinska (Puola). AVTE suunnittelee foorumin perustamista, jotta keskustelu ei jäisi sähköpostilistojen varaan. Levitämme linkkiä, heti kun sellainen on saatavilla. 

kirjoittanut Maija Rantanen

kuvat Kaarina Suvanto ja Maija Rantanen 

Huumevieroitusvaroitus?

 

Hinta ja laatu tappeli, kumpi voitti?

Käännösalan yhdistysten kansainvälinen kattojärjestö FIT järjestää kolmen vuoden välein konferenssin, johon osallistuu eri alojen kääntäjiä ja tulkkeja ympäri maailmaa. Tänä vuonna konferenssi pidettiin San Franciscossa elokuun alussa, ja sinne osallistui myös kourallinen av-kääntäjiä Suomesta.  Tässä tulee raporttia yhdestä siellä kääntäjiä puhuttaneesta aiheesta, crowdsourcingista eli talkoistamisesta.

Fanitekstitysten vallankumous Koreassa

 

Korealainen Sung-Eun Cho Hankukin yliopistosta luennoi korealaisten harrastelijoiden internetissä levittämistä tekstityksistä. Koreassa amerikkalaisten tv-sarjojen ja elokuvien ystävät tekevät yhdessä ja levittävät amatööritekstityksiä suosikkiohjelmiinsa. Tekstitysten tyyli poikkeaa televisiossa näytetyistä tekstityksistä. Fanitekstitysten muoto on vapaampi ja luovempi, niin hyvässä kuin pahassakin: toisaalta niissä käytetään elävämpää ja nykyaikaisempaa kieltä, mutta toisaalta esimerkiksi ruudulla näkyvien rivien määrästä tai lukunopeudesta ei olla niin tarkkoja. Fanikääntäjä saattaa dialogin kääntämisen lisäksi selittää auki kulttuurisidonnaisia vitsejä ja jopa kommentoida henkilöhahmojen tekemisiä. Oletuksena on, että jos haluaa lukea kaiken ruudulla olevan tekstin, kuvan voi vaikka pysäyttää, toisin kuin televisiolähetyksen.

Esimerkki korealaisesta fanitekstityksestä. Sulkeissa kääntäjä on harmitellut, että kuvassa näkyvää henkilöä kohdellaan aina niin huonosti.

Tekstitykset uusiin tv-sarjojen jaksoihin ilmestyvät nettiin muutamassa tunnissa ensiesityksen jälkeen. Keskustelupalstoilla käännöksiä ruoditaan yhdessä ja virheitä korjaillaan. Yleinen käytäntö on, että kun tietty amatöörikääntäjä on ehtinyt ”varata” jonkin tv-sarjan itselleen, hän myös kääntää sitä ”yksinoikeudella”. Fanikääntäjät toimivat nimimerkkien suojissa, ja Cholla olikin vaikeuksia saada ketään heistä suostumaan haastatteluun. Haastatteluun suostui lopulta parikymppinen nainen, joka tekee tavallista toimistotyötä ja kääntää netissä tv-sarjoja opiskellakseen englantia ja amerikkalaista kulttuuria. Cho antoi ymmärtää, että tällainen on tyypillisen fanitekstittäjän profiili.

Nettitekstityksillä alkaa Koreassa olla vaikutusta jo televisioonkin. Tv-kanavien edustajat seuraavat nettikeskusteluja, ja suosituimpia ohjelmia aletaan näyttää myös televisiossa. Tekstitykset sentään teetetään tällöin ammattilaiskääntäjillä. Fanitekstitysten vapaa tyyli on kuitenkin alkanut vaikuttaa myös televisiotekstityksiin, jotka Chon mukaan ennen ovat olleet kielellisesti kankeita ja muodollisia. Nyt joukkoon uskalletaan laittaa myös puhekieltä.

Viimeisin käänne on, että amerikkalaisen Fox-tuotantoyhtiön Foxlive-tv-kanava järjesti fanitekstittäjille käännöskilpailun, jonka palkintona oli työpaikka ”oikeana” tv-tekstittäjänä tuotantoyhtiön listoilla. Kilpailu oli menestys, ja se aiotaan järjestää jo toisen kerran. Cho huomautti, että pulaa kääntäjistä ei toki ole. 

Chon oma suhtautuminen fanitekstityksiin vaikutti olevan varsin neutraali, eikä hän ottanut tarkemmin kantaa siihen, onko niiden saama hyväksyntä hänestä hyvä vai huono asia. Hän ei myöskään ollut ainakaan tietoinen siitä, että fanikäännösten levittäminen saattaisi olla laitonta – toki sen hän tiedosti, että käännökset tehdään netistä laittomasti ladattujen videotiedostojen avulla ja niiden ohessa käytettäviksi.

Fanitekstitykset puhuttivat

Esitelmän jälkeen brasilialainen Adriana Pio Borges käytti puheenvuoron ja kertoi erikoisesta tilanteesta Brasiliassa. Fox-tuotantoyhtiön brasilialainen tv-kanava on jo jonkin aikaa käyttänyt ihan televisiossa nuorten ”kieliä osaavien” amatöörien tekemiä pikakäännöksiä, joita Pio Borges kutsui nimellä ”light translation”. Tasoltaan nämä harrastajakäännökset ovat kuulemma kirjavia, kiireellä tehtyjä ja tietenkin hinnaltaan halpoja. 

Mielenkiintoisinta jutussa on, että tv-tekstityksiä ruoditaan päivittäin sanomalehdissä. Niissä julkaistaan arvosteluja käännöksistä, niin harrastelijoiden kuin ammattilaistenkin. Toisaalta hienoa, että tv-käännöksistä ollaan noin kiinnostuneita, harmi vain että näin ikävästä syystä. Pio Borges totesi, että Brasiliassa av-kääntäjien asema on melko synkkä, mutta jos tämän Etelä-Amerikan jättiläismaan asiat saataisiin kuntoon, olisi suuri osa Latinalaista Amerikkaa pelastettu.

Näin av-kääntäjän näkökulmasta harrastelijoiden tekemien tekstitysten käyttö tuntuu oman ammattitaidon aliarvostamiselta. Eikö osaamisella, kokemuksella ja sujuvilla tekstityksillä tosiaan ole mitään arvoa? Ymmärrän hyvin, että tekstittäminen voi olla hauska harrastus, mutta eivät huippuravintolatkaan tilaa annoksia harrastajakokeilta vain, koska nämä omaksi huvikseen tekevät melko hyvää ruokaa. Katsojat jaksavat lähettää jatkuvasti palautetta tv-käännöksistä, joten niiden laatu ei voi olla yhdentekevä. Vai onko?