Perjantaisarjiksia

Eräs taitava av-kääntäjä on viimeaikaisten tapahtumien (ja kollegojen yllytyksestä) inspiroitunut luomaan av-käännösmaailmaan sijoittuvia sarjakuvia. Vilkaistaanpa näin perjantain kunniaksi, millaista on meno nallen av-käännösfirmassa.

Tervetuloa nallen firmaan!

Onhan se nyt ihan erilaista tuo yrittäjäfreelancerin ja kuukausipalkkaisen työ, kuten kuvasta näkyy. Terveisiä vaan työneuvostolle!

Eikö av-kääntäminen lyö leiville? Ehkä et ole kyllin nopea. Nalle kertoo sinulle, miten työ pitää tehdä oikein.

Eihän me näille palkkioille mitään voida, kun asiakas ei vaan maksa enempää! (klikkaa kuvaa niin se suurenee)

Sulle, mulle, mulle, mulle...

Kuvat on julkaistu tekijän luvalla. Koko galleria on deviantARTissa.

Kenelle haluaisit tehdä av-käännöstöitä?

Syksy saapuu ja blogi aktivoituu taas!

Suomen av-kääntäjien sivusto lähetti elokuun lopulla kysymyksiä keskeisille Suomessa toimiville av-käännöstoimistoille. Vastaukset saatiin suomalaisilta Pre-Text Oy:ltä, osuuskunta Rosmer Internationalilta ja Stellar Text Oy:ltä. Valitettavasti suurin Suomessa toimiva av-käännöstoimisto, Broadcast Text International, ei pitänyt tärkeänä vastata av-kääntäjien ja opiskelijoiden kysymyksiin. Vastauksia saadaan odotellaan myös toiselta kansainväliseltä toimijaltamme, SDI Media Oy:ltä.

Kysymyksiin ja saapuneisiin vastauksiin voi tutustua täällä. Vastauksia lukiessa kannattaa miettiä, millaiselle toimistolle haluaisi tehdä töitä ja millaisten toimeksiantajien toivoisi valtaavan alaa. Reilujen työehtojen ja samalla myös hyvinvoivien kääntäjien ja laadukkaiden käännösten puolesta liputtavien toimistojen on mahdoton saada asiakkaita, jos me kääntäjät suostumme töihin millä tahansa ehdoilla. Epäreilulle firmalle työskentelemällä tuet sen toimintaa ja mahdollisuuksia porskuttaa eteenpäin. Av-käännösala on pieni, ja jokaisen teoilla on suuri merkitys. Minkä valinnan sinä teet?

Toimistokääntäjän todellisuus

Pyysimme lokakuussa av-käännösalan toimistoille töitä tehneiden freelancer-kääntäjiä kertomaan kokemuksia työstään. Vastaukset olivat karua luettavaa: alhaiset palkkiot ja kiireinen tahti olivat monella johtaneet paitsi oman käännöslaadun huonontumiseen, myös esimerkiksi sosiaalisen elämän heikkenemiseen ja jopa lapsien hankkimisen lykkäämiseen.

Moni saattaa ihmetellä, miksi kukaan on sietänyt tällaista kohtelua eikä vain ole vaihtanut alaa. Osaltaan sitä selittää se, että kurjuutta oli kestetty yksin omassa kammiossa. Suuri osa luuli huonon toimeentulonsa johtuvan omasta hitaudestaan tai kokemattomuudestaan, sillä yhteyttä muihin av-kääntäjiin ei ollut. Kutsumustyötä kuitenkin haluttiin tehdä, ja ehkä elettiin toivossa, että kokemuksen myötä oma tahti nopeutuisi tai ovet avautuisivat työehtosopimuksella turvattuihin töihin YLE:llä tai MTV Medialla. Todellisuus oli kuitenkin toisenlainen, ja alalta on vuosien varrella jatkuvasti myös poistunut työoloihin ja palkkioihin pettyneitä kääntäjiä.

Seuraavassa hieman toimistokääntäjien kyselyn satoa.

"Olen tehnyt töitä BTI:lle täysipäiväisesti vuodesta 2008 lähtien. Töitä on tehtävä aivan järjettömän paljon saavuttaakseen edes kohtuullisen elintason, johon korkeakoulutettuna, asiantuntijatyötä tekevänä ihmisenä olisin kuitenkin mielestäni oikeutettu. Lomaa olen näiden reilun neljän vuoden aikana pitänyt yhteensä alle kuukauden. Enempään ei näillä palkkioilla ole varaa, koska niistä ei jää säästöön yhtään mitään. Näin näennäisyrittäjänähän ei mitään lomakorvauksia saa, vaan kaikki menee omasta pussista. Edellisen kerran olen pitänyt vapaata enemmän kuin kaksi päivää putkeen yli vuosi sitten. Sairauslomiinkaan ei ole varaa, vaan teen töitä myös sairaana.

Maksan aivan minimaalista YEL-maksua, mikä tietysti sitten tulevaisuudessa kostautuu pienenä eläkkeenä tai mahdollisesti jo aiemmin pienenä sairauspäivärahana tms. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että enempää en pysty sitäkään maksamaan, jotta saan maksettua mm. asuntolainan lyhennykset. Lienee turha edes sanoa, että teen pitkää päivää ja usein seitsemänpäiväistä työviikkoa. Koetuksella alkavat olla niin fyysinen terveys kuin mielenterveyskin.

Voin sanoa aivan suoraan, että työn laatu kärsii tästä työtahdista ja -määrästä. Näillä palkkioilla ei kerta kaikkiaan ole kannattavaa miettiä jokaista sananvalintaa ja tarkistaa kaikkea suurennuslasin kanssa. Ja vaikka niin haluaisikin tehdä, ei yksinkertaisesti ehdi eikä jaksa. Jos tekstiin jää käännöskukkasia ja virheitä, niin jääköön. En tuota ykköslaatua kakkoslaadun hinnalla. "Yrittäjänä" minulla lienee siihen oikeus, jos kerran "asiakkaalla" (BTI) on oikeus sanella hinnat."

Nainen, 33
BTI:llä neljä vuotta

"Olen 39-vuotias nainen, ja minulla on kaksi pientä lasta. Teen töitä päivällä noin seitsemän tuntia, kun lapset ovat koulussa ja tarhassa. Työt jatkuvat sen jälkeen, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Jatkuva raadanta on vaatinut veronsa: selkä kramppaa ja alipainoakin on kertynyt stressin myötä melkoisesti. Lapset saavat minulta vain harvoin laatuaikaa, koska olen aina väsynyt ja kireä. Mutta töitä on pakko tehdä, jotta saisin raavittua kokoon edes 1 600 euron kuukausiansiot. Kun näistä vähentää asuntolainat, opintolainat, tarhamaksut, sähkölaskut, vesilaskut, lasten vaatteet ja harrastukset, käteen jää kuukaudessa noin 200 euroa. Eläkettä voin maksaa itselleni minimimäärän, ja jos jatkan samaa rataa, eläkkeelle siirtyessäni saan kuukaudessa ruhtinaalliset 500 euroa.

Kaikkein surullisin tilanne on lasten kannalta. Lapsuus on pian ohi, ja haluaisin, että minulla olisi aikaa nauttia siitä lasteni kanssa. Viime vuonna lapseni oli tehnyt tarhassa äitienpäiväkortin, johon oli ollut tarkoitus kirjoittaa, mitä kivaa lapsi tekee äidin kanssa. Kortissa luki: "Äiti katsoo tietokoneelta elokuvia." Pienellä tarhalaisella on toki oikeus lomaan, ja tästä kertyy minullekin vuodessa noin 6–7 viikkoa palkatonta lomaa. Ulkomaille lähdöstä on turha haaveilla, mutta ainakin lapset saavat tällöin viettää aikaa äidin kanssa."

Nainen, 39
BTI:llä 7 vuotta

"Olen toiminut PrimeTextin alihankkijaorjana 8 vuotta, pistäytymiset Broadcastilla ja Softitlerilla on myös tullut tehtyä. Opiskelujen ajan ansiot olivat ihan kelvot – se tavallinen tarina – mutta kun opintojen loppu alkoi häämöttää ja otettiin vaimon kanssa asuntolainaa ja perheenlisäystäkin tuli, niin hupsista – eihän tässä niin vain pärjätäkään. Enää ei pystynyt panemaan mitään sukanvarteen, ja pari vuotta lomia on pitänyt suunnitella niin hampaat irvessä, että "onko nyt ihan pakko lähteä sinnekin sukuloimaan" ja "ei me nyt vain voida vuokrata mitään mökkiä mistään". Kavereita ja sukua ei ehdi näkemään siten kuin vapaasti haluaisi, kun törkeää kiirettä painettujen työviikkojen jälkeen ei jaksa ja pelkästään sen ydinperheensäkin kanssa pitäisi jaksaa olla. Tuntuu, että kukaan lähipiiristä ei oikeasti ymmärrä, kuinka kehnoilla ansioilla ja voimilla me elämme – kun ei sitä ole itsekään ymmärtänyt ennen näitä paria viime viikkoa! Juuri nyt takana alkaa olla puolentoista vuoden taloremontti ja lopuilleen puserrettu gradu, minkä lisäksi kuukauden päästä syntyy toinen lapsi. Töitä on tänä syksynä ollut vähänlaisesti.

Tämän jälkeen tiivistys eilisestä työpäivästäni: 728 replan elokuva kakkoskäännöksenä 7,5 tuntiin (plus tunnin tauko). On pakko pitää kiirettä, mutta siltikään ei tiedä, onko loppuviikoksi enää lisää työtä, ja maanantaina pitäisi lähettää lasku. Minulle riittäisi tässä tiukassa välissä (kun asuntolainan puolesta ollaan lyhennysvapaalla), että saisin aikaan hieman päälle 1 500 euron laskun (kolmannen peräkkäisen) – mutta ei tällä tavalla voi jatkaa. Muutenkin tarvitsee rahaa jouluksi ja joululomaksi (onneksi vanhempainraha auttaa tätä asiaa nyt hiukan), ja kuukauden päästä tuleva uusi pienokainen vaatii oman vaivansa.

Miten helkkarissa jotkut kehtaavat orjuuttaa ihmisiä näin? Toki maailmassa on pahempiakin esimerkkejä riistosta, mutta yhtä kaikki: MITEN JOKU KEHTAA TEHDÄ NÄIN TOISELLE IHMISELLE?

Nyt pala kurkussa takomaan eilisellä tahdilla lakisarjaa, jonka videotiedoston ääni ja kuva ovat epäsynkassa – ilmaiseksi tekemäni konvertoinninkin jälkeen – mikä ei kiinnosta ketään. Enää en tarkasta töitäni (kuvatarkastusta en ole varmaan ikinä tehnyt, kun se ei taloudellisesti ole kannattanut) enkä tee enää liian pitkiä selvityksiä käännösratkaisuistani. Silti uskallan väittää, että ruutuun päätyy riittävän kelpoa tekstiä, joka ei suoranaisesti hyppää silmille typoillaan mutta joka voi hyvin vaikuttaa tiedostamatta katsomiskokemukseen.

Olen kaukana epäeettisestä kääntäjästä, kuten hyvin selvästi koko ammattikuntamme, mutta tällä käännöskoneella on ratsastettu kyllin pitkään. Tuomitkaa minut julistuksesta tehdä huonoa käännöstä, jos siltä tuntuu, mutta muuta en juuri nyt voi."

Mies
PrimeTextillä 8 vuotta

"Vasta lopettamispäätöksen jälkeen olen uskaltanut rehellisesti myöntää itselleni, mitä kaikkea yritys on minulta pilkkapalkkioillaan ja toiminnallaan riistänyt. En voinut viettää normaalia sosiaalista elämää tai suunnitella iltamenoja, kun töitä piti usein näpytellä yömyöhään asti, jotta ansiot sai jotenkin riittämään. Silloinkin, kun ystäviä ehti nähdä, takaraivossa jyskytti tunne, että pitäisi olla jo tekemässä seuraavaa työtä. Työpäivän jälkeen energiaa ei riittänyt oikein mihinkään, ja oloa latisti stressi tulevista töistä tai niiden riittävyydestä.

Usein ajattelin olevani huono kääntäjä, kun en saanut tehtyä priimalaatua tarpeeksi nopeasti. Hei hei, ammatillinen itsetunto. En saanut nauttia toimivasta ja voimia tuovasta työyhteisöstä, sillä yritys pyrki pitämään kääntäjät systemaattisesti erillään toisistaan. En voinut kerryttää eläkettä, sillä yrittäjän eläkemaksuihin ei yksinkertaisesti ollut varaa. Jatkuva huoli palkkioiden riittävyydestä sai aikaan niin pahan stressin, että saatoin täysin syyttä purskahtaa itkuun kesken bussimatkan.

Mitään kohtuutonta en vaadi. Haluaisin vain, että minulla olisi tulevaisuudessa varaa sairastaa, olla kotona lasten kanssa, pitää lomia, pysyttäytyä enintään kahdeksantuntisissa työpäivissä, tavata ystäviä ja elää ihan tavallista elämää."

nainen, 30
SDI Medialla viisi vuotta


Lisää tarinoita av-kääntäjien foorumilla.
Tarinoihin on viitattu myös Voima-lehdessä (10/2012).

Vastine BTI:n tuoreimpiin väitteisiin

Voima-lehdessä ilmestyi äskettäin Kääntäjäkapina-artikkeli, jossa tuotiin ansiokkaasti julki av-käännöstoimistojen kurjia ehtoja ja työtapoja. Artikkelin lopussa oli BTI:n talousjohtaja Henrik Wikrénin vastine, johon haluan vielä näin jälkikäteen puuttua.

Wikrén esittää aluksi väitteen, ettei BTI ole milloinkaan hakenut asiakkaita aggressiivisen hinnoittelun kautta. Totuus on kuitenkin toinen: BTI, SDI Media ja muut av-käännösalan yritykset ovat jo toistakymmentä vuotta kilpailleet asiakkaista nimenomaan käännösten hinnalla, minkä taas on mahdollistanut pitkälti se, että kääntäjien työehdoista ei ole sovittu mitään pitävää. Niinpä kääntäjien palkkiot ovat olleet kustannusrakenteen se osa, josta on voitu tinkiä eniten. Palkkiot eivät ole nousseet käytännössä lainkaan vuosikausiin, kun ne eivät seuraa edes tavallisia indeksikorotuksia ja inflaatiokehitystä. Vuoden 2009 joulun alla BTI teki Sanoman omistaman Nelosen käännöstöistä niin alhaisen tarjouksen, että valtaosan kanavan käännöksistä siihen asti toimittanut suomalainen Pre-Text Oy (joka on ainoana allekirjoittanut av-alan työehtosopimuksen) olisi pystynyt vastaamaan siihen vain alentamalla kääntäjiensä palkkioita kohtuuttomasti. Niinpä Pre-Text menetti leijonanosan töistään BTI:lle. Koska BTI kilpailee monen muun toimiston lailla nimenomaan hinnalla, BTI:n vakituiset kääntäjät ja etenkin freelancerit ovat syvässä palkkakuopassa.

Wikrénin toteamus freelancereiden arvostamisesta on räikeästi ristiriidassa todellisuuden kanssa, sillä yhtiön yrittäjiksi pakottamat freelancerit ovat kaikkea muuta kuin tyytyväisiä. Artikkelissa esiintyneet kääntäjät eivät ole poikkeuksellisia yksittäistapauksia, sillä ani harva freelancereista pääsee lähellekään akateemisesti koulutetun asiantuntijan keskiansiota, vaikka tekisi normaalia pitempää päivää hiki hatussa - laadun
väkisinkin kärsiessä. Vuosien yhteistyö ei tarkoita automaattisesti kritiikitöntä tyytyväisyyttä, vaan johtuu monen osalla pakosta, kun oman erikoisalan töitä ei löydy mistään muualtakaan järkevää korvausta vastaan. Yksi jos toinenkin kääntäjä onkin vaihtanut alaa ja kouluttautunut uudestaan.

Wikrénin kehityskeskustelu- ja koulutustarjous kertoo pohjimmiltaan siitä, että käännösyritykset pitävät av-kääntäjän tärkeimpänä ominaisuutena nopeutta eikä laatua. Tämä työ ei ole kuitenkaan nopeusennätyksen tavoittelua, vaan ratkaisujen hakemista ja loputonta selvitystyötä. Suomi on perinteikäs tekstitysmaa, jossa alan käytännöt on luotu vuosikymmenten aikana. Euroopan muiden maiden käytännöt eivät tänne suoraan
istutettuina sovi, eivät varsinkaan siksi, että suomi poikkeaa täysin lähes kaikista muista maailman kielistä.
Käännöstoimistojen levittämä kakkoskäännöskäytäntö, jossa vieraskielisen ja valmiiksi ajastetun tekstin päälle täytyy sovittaa suomenkieliset virkkeet kotimaisine sanajärjestyksineen ja idiomeineen, istuu tänne todella huonosti ja johtaa äidinkielen rapautumiseen ja yksinkertaistumiseen.

Av-kääntäminen on luovaa työtä, joka vaatii kielitaitoa, tiivistämiskykyä, tiedonhakua, keskittymistä ja loputonta vaihtoehtojen pallottelua ja hiomista. Keskivertokatsoja ja käännöstoimistotkaan eivät osaa määritellä käännöksen laatua, vaan siihen pystyvät pohjimmiltaan vain alan ammattilaiset eli kääntäjät, samaan tapaan kuin rakennustaiteen laatua ja toimivuutta pystyvät pohjimmiltaan arvioimaan vain arkkitehdit.
Niinpä väitteet siitä, että asiakkaat ovat tyytyväisiä nykyisin saamaansa laatuun perustuvat siihen, että asiakas on tyytyväinen kun käännöksistä tarvitsee maksaa niin vähän kuin mahdollista. Onkin kääntäjien ja myös toimistojen vastuulla pyytää vaativasta työstä kohtuullinen korvaus, jonka ansiosta työn voi tehdä riittävän huolellisesti eikä liukuhihnalta tusinakäännöksiä suoltaen.

Wikrén väittää myös, että MTV Medialta siirtyneille kääntäjille kerrottiin heti, että jatkosta neuvotellaan myöhemmin. Väite on perätön. Lokakuun alussa järjestetyssä kahdessa tiedotustilaisuudessa kääntäjät kysyivät useaan otteeseen, mitä jatkossa tapahtuu, mutta BTI:n edustajat vastasivat, ettei tulevaisuudesta osata sanoa vielä mitään. Myöskään Journalistiliiton kolme kertaa lähettämään neuvottelukutsuun BTI ei vastannut ennen marraskuuta, kun valtaosa kääntäjistä oli jo irtisanoutunut todettuaan uuden työnantajansa epäluotettavaksi varsinkin siinä, miten se kohtelee freelancereitaan.

Siitä kielii myös Wikrénin väite, ettei BTI:n työsopimuksissa määritellä vähimmäistyömäärää. Ilman sitä ylityö- ja kiirelisän rajojen määritteleminen on käytännössä kuitenkin mahdotonta. Sekä MTV:n että av-alan työehtosopimuksessa se on määritelty juuri edellä mainitusta syystä. Toisaalta marraskuussa järjestämässään tiedotustilaisuudessa BTI kuitenkin tarjosi joillekin MTV Median ulkoistamille kääntäjille 2 800 euron kuukausipalkkaa, jota vastaan odotettiin käännettävän vähintään 30 ohjelmaminuuttia päivässä. MTV:ssä vastaava päivätyömäärä oli noin 17 minuuttia, joten työmäärävaatimus lähes kaksinkertaistui ja samalla palkka laski käytännössä huomattavasti enemmän kuin 10 prosenttia.

Sen lisäksi, että Wikrénin väite on ristiriidassa joillekin MTV Median entisille kääntäjille suullisesti tehdyn tarjouksen kanssa, se riitelee myös BTI:n omien kuukausipalkkaisten kääntäjien tilanteen kanssa, sillä luotettavan ensikäden tiedon mukaan heiltä vaaditaan päivässä enemmänkin kuin 30 minuuttia valmista käännöstä. Jos se ei täyty, täytyy hitaus jotenkin perustella. Työmäärän mittaaminen ohjelmaminuutteina on ylipäänsä hankalaa, sillä jokainen käännettävä ohjelma on omanlaisensa. Jonakin päivänä voi kääntääkin yli 30 minuuttia, jos työn alla on vähäpuheinen toimintaelokuva, mutta dokumentti Lontoon viemärijärjestelmästä 1800-luvulla vaatii niin paljon selvitystyötä, että vartinkin valmiiksi saaminen yhdessä päivässä voi olla työn ja tuskan takana.

Kaiken kaikkiaan Wikrénin vastaus huokuu sitä samaa näennäisen ymmärtävää ja yhteistyöhaluista puhetta, johon kääntäjät ovat jo vuosien mittaan tottuneet. Palkkioista ei kuitenkaan ole voinut neuvotella, ja yrittäjiksi pakotetut kääntäjät on pidetty erossa toisistaan. Nyt valtaosa - niin MTV Median ulkoistamista kääntäjistä kuin kaikkien av-käännöstoimistojen ja Yleisradion freelancereistakin - on kuitenkin liittynyt yhteen keskustelemaan alasta ja sen epäkohdista, eikä suuri enemmistö enää halua tehdä tätä asiantuntijuutta ja korkeaa koulutusta vaativaa työtä pilkkahintaan.

Kaiken hälyn keskellä tuppaa unohtumaan se tosiasia, että av-käännöstoimistojen kääntäjilleen maksamat palkkiot ovat yksinkertaisesti ja kiistatta aivan liian alhaisia. Pähkinäpalkkioiden ja Suomeen sopimattomien työtapojen avulla ammattilaisilta riistetään mahdollisuus tehdä työnsä kunnolla. Käännöstoimistot vetoavat aina viime kädessä siihen, etteivät asiakkaat maksa enempää, mutta se on ontuva selitys ja kertoo huonosta liiketoimintamallista, kun oman myyntiartikkelin hintaa ei osata määritellä oikein.

Tänä syksynä Suomen av-kääntäjät ovat vihdoin löytäneet toisensa ja yrittävät parhaillaan tehdä lopun hintojenpoljennasta ja tilanteesta, joka kurjistaa niin työoloja kuin äidinkieltäkin. Käännöstoimistojen on vihdoin oivallettava, että vaativasta työstä on maksettava kohtuullinen korvaus - aivan kuten YLE maksaa, ja kuten myös MTV Media maksoi kääntäjiensä ulkoistamiseen saakka - ja että se edellyttää myös käännöksen hinnan määrittelemistä uudelleen asiakkaille. Toimistoista kertyneiden kokemusten perusteella ainoa toimiva ja uskottava ratkaisu on yleissitova työehtosopimus, joka takaa kääntäjien palkkioille tietyn pohjatason ja vapauttaa toimistot kilpailemaan etupäässä laadulla ja parhaiden kääntäjien värväämisellä.

Teksti: Lauri Mäkelä, entinen MTV Median freelancer

Poimintoja av-kääntäjien paneelikeskustelusta

Huhtikuun toisena päivänä liki 90 audiovisuaalista kääntäjää pakkaantui Ylen RTI-talon auditorioon kuulemaan RTTL:n järjestämää paneelikeskustelua alansa tulevaisuuden näkymistä. Valtaosa kuuntelijoista teki töitä Yhtyneet-sopimuksen alaisena joko Yleisradiolle tai MTV Medialle.

Paneelikeskusteluun ottivat osaa Christoffer Forssell (YLE Kääntämisen ja versioinnin osastopäällikkö), Maria Stenbäck (MTV Oy:n ulkomaisen materiaalin käsittelyn toimitusesimies), Petri Savolainen (Journalistiliiton edunvalvontajohtaja), Maria Kynsijärvi (MTV Oy:n ja YLEn freelance av-kääntäjä ja ammattiyhdistysliikkeen konkari) ja Anna-Maija Ihander (MTV Oy:n freelance av-kääntäjä). Panelistien keskustelua johti Tytti Heikkilä.

Vasemmalta oikealle Forssell, Stenbäck, Savolainen, Kynsijärvi, Ihander

Puhuri piiskaa alaa

Ei liene salaisuus, että audiovisuaalisen kääntämisen alalla on tuullut viime vuosina melko lailla. Tilanne on siltä osin parantunut, että alalla on nykyään myös toimistojen työehtosopimus, jonka Pre-Text Oy on allekirjoittanut - tosin eipä sitten kukaan muu. Toisaalta ala sai takapakkia työneuvoston joulukuisesta päätöksestä, joka määritteli Broadcast Text Internationalin freelancerit yrittäjiksi. Päätös on täysin päinvastainen kuin työneuvoston vuonna 2006 antama päätös, joka totesi MTV:n freelancerit työsuhteisiksi. Tosin työneuvosto on luokitellut ulkomaalaiset marjanpoimijatkin yrittäjiksi.

Liittojen tavoitteena onkin nyt muuttaa itse lainsäädäntöä. Hallituksen ohjelmassa on kirjaus tarpeesta selvittää työvoiman käyttötapoja ja työn tekemisen muotoja. Selvitystyötä tekee niin sanottu trendiryhmä, joka perustettiin vuonna 2011 ja jonka toimikautta on juuri jatkettu kevääseen 2015. Työministeri Lauri Ihalainen toimeenpani trendiryhmän heti toisena tekonaan ministerinä.

Tässä vaiheessa lienee tarpeellista jälleen kerran korostaa, että yrittäjä, oikea yrittäjä, on oma herransa. Hän sanelee itse mitä, miten ja milloin tekee sekä kuinka paljon laskuttaa. Yrittäkääpä sanella vaikkapa putkimiehelle, milloin hän ilmaantuu teille, mitä hän oikeastaan tekee, millä työkaluilla hän sen tekee, kauanko hänellä on aikaa tehdä työnsä ja paljonko hän saa vaivastaan palkkaa. Ei kyllä onnistuisi. Voiko toimistokääntäjä siis todella olla yrittäjä, jos toimeksiantaja määrittää, mitä töitä hän tekee, milloin, miten ja millä palkalla?

Joukkovoimaa, joukkovoimaa

Moneen otteeseen paneelissa tähdennettiin joukkovoiman tärkeyttä. Nykyinen Yhtyneet-työehtosopimus on saavutettu joukkovoiman avulla, eikä näin pienellä alalla ole yksinkertaisesti varaa olla järjestäytymättä. Ammattiliittoja tarvitaan tänäkin päivänä. Muilla aloilla on luonnollista, että kuulutaan ammattiliittoihin, jopa jo opiskeluaikana. Ammattiliiton avulla voi alkaa kasvattaa ammatti-identiteettiään, mikä usein jää taka-alalle ja nousee esiin vasta opintojen loppuvaiheessa, kun opiskelija ryhtyy pohtimaan työllistymistään.

Käännösalan asiantuntijat KAJ ry:ssä opiskelijajäsenyys maksaa vain, mikäli työssäoloehto täyttyy, kun taas Suomen Journalistiliitto veloittaa opiskelijajäseniltään 54 euroa vuodessa. Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton opiskelijajäsenyys kustantaa vuodessa 40 euroa. SKTL tosin ei ole ammattiliitto vaan aatteellinen järjestö. Se ei siis aja jäsentensä asiaa ammattiyhdistyspiireissä. Liittoihin on hyvä järjestäytyä, sillä ne voivat ajaa vain jäsentensä etuja.

Järjestäytyminen on ensiarvoisen tärkeää myös monikansallisten käännöstoimistojen freelancereille. Kyseiset toimistot johtavat kääntäjiään ”hajoita ja hallitse”-periaatteella, mikä on johtanut siihen, että kääntäjät eivät tiedä toisistaan juuri mitään, silllä kääntäjillä ei ole yhteistä sähköpostituslistaa. Kynsijärvi totesi: ”Kolkko totuus on, että joukkovoimaa ei voi tuoda ulkupuolelta. Mitä tiiviimmät rivit ovat, sitä enemmän pystyy vaikuttamaan. Työpaikan rivien tiivistäminen voi lähteä pienestäkin, mutta se lähtee työpaikan sisältä. Aletaan keskustella ja otetaan edes yksi asia, johon yritetään saada parannus. Siitä se lähtee.”

Paneelikeskustelu veti auditorion miltei täyteen.

Uudet, uljaat sukupolvet

Minkälaisessa tilanteessa alan koulutus ja opiskelijat ovat? Savolaisen mielestä kulttuurialojen koulutusta olisi syytä karsia, sillä ei ole mielekästä kouluttaa ihmisiä alalle, jolla ei ole tarjota työpaikkoja valmistuneille. Tiina Holopainen, Yleisradion freelancer ja Turun yliopiston opettaja, sen sijaan pohti, että kanavatarjonta vain kasvaa nykyisestä. Näin ollen av-kääntämisen koulutustarjontaa tulisi lisätä, koska etenkin jos ihmiskääntäjiä ei löydy tuottamaan ruututekstejä, konekääntäminen pääsee valtaamaan alaa. Näin on jo käymässä Skandinavian sukulaiskielten tapauksessa.

Tällä hetkellä Yleisradiossa on kysyntää pohjoismaisten kielten kääntäjille. On toki huomattava, että eri kielten kysyntä vaihtelee aallottain: esimerkkinä tästä on viime vuosikymmenen puolivälin latinosaippuoiden buumi Sub-kanavalla. Tällä hetkellä espanjankielisiä saippuaoopperoita ei ole kanavan ohjelmistossa. Tästä huolimatta varsinkin eksoottisia kieliä on aina viisasta opiskella.

Takavuosina tietyt yliopistot ovat tarjonneet opiskelijoilleen av-kääntämisen kursseja, joilla työstettiin ihka oikea tekstitys televisiossa näytettävään ohjelmaan. Kokemus oli Ihanderin mielestä hyvin antoisa. Menneinä vuosina on myös vedetty työharjoittelua Maikkarilla, mutta resurssipulan vuoksi hanketta ei sittemmin ole järjestetty. Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että alalle pyrkiville pitäisi voida tarjota sellainen koulutus, joka todella valmistaisi työhön, vaikkapa sitten työssäoppimisen avulla, jotta kokemusta ei tarvitsisi hakea kokemattomiakin kääntäjiä työllistävistä käännöstoimistoista samalla alan palkkoja polkien. Työnantajien resurssit eivät riitä koulutuksen järjestämiseen ainakaan yksin, joten palloa heiteltiin myös niin yliopistoille kuin SKTL:n kolmosjaostollekin. Puhuttiin myös mentoritoiminnasta, josta Turun yliopistossa on jo hyviä kokemuksia.

Edistysaskeleita on viime aikoina tehty opiskelijoiden tiedottamisessa ja työelämän realiteettien valaisemisessa. Aktiivit ja ammattiliitot ovat erikseen ja yhdessä alkaneet vierailla yliopistoissa ja kertoa tuleville kääntäjille alan palkkauksesta ja työehdoista. Kaikkien yliopistojen opiskelijajärjestöt puuhaavat parhaillaan ”Opiskelijan selviytymisopasta”, joka jaetaan tulevana syksynä kaikille yliopisto-opintonsa aloittaville opiskelijoille. Toivon mukaan selviytymisopas nostattaa nöyrien humanistiopiskelijoiden sisua vaatia asianmukaista palkkaa alalla kuin alalla.

Kohti parempaa tulevaisuutta

Ensi vuoden alusta Yleisradion toimintaa aletaan rahoittaa Yle-veron kautta. Yleisradion hartioille rojahtaa silloin entistä painavampi tilaajavastuu alihankkijatoimistojensa menettelytavoista. Ylessä on keskusteltu toimistofreelancerien työolosuhteista ylintä johtoa myöten, mutta vaikutuksesta ei ole tietoa eikä (vielä) etenkään näyttöä. Totta on sekin, ettei Yleisradio voi sanella alihankkijalleen, miten sen tulisi omia alihankkijoitaan kohdella. Ikävä kyllä raha ratkaisee, kunnes ruohonjuuritasolla sisuunnutaan kunnolla.

Euroopan laajuisestikin pohditaan alan tilannetta ja välitetään tietoa. Eurooppalaisille av-kääntäjille ollaan perustamassa Audiovisual Translators of Europe -yhtymää, joka aikoo edesauttaa eri maissa asuvien av-kääntäjien yhteydenpitoa ja ajaa näiden asiaa.

Mikäli jonkun rintaa kaihertaa toiminnan palo ja tietämättömyys siitä, miten voisi auttaa alaa tervehtymään, tässä pari vihjettä: Levitä tietoa alan tilanteesta. Osallistu liiton toimintaan. Käy av-foorumilla ja ilmoittaudu vapaaehtoiseksi, vaikkapa bongaamaan ulkomaisten toimistojen freelancerien nimiä teksityksistä, kääntämään jokin sivuston artikkeli tai rustaamaan blogikirjoitus. Joukossa on voimaa!

Kiitos tapahtuman järjestäjille!

Av-kääntäjät ja lain koura

Av-käännösalan myllerrys sekä työehtosopimusta vailla olevien kääntäjien epävarmat ja kohtuuttomat työolot ovat aiheuttaneet alalla paljon huolta. On mietitty keinoja, joilla vaikuttaa toimeksiantajien neuvotteluhalukkuuteen, ja on yritetty valistaa alalle tulijoita sen sudenkuopista. Mutta miten ne sudenkuopat ovat päässeet syntymään, ja miksi ne ovat yhä olemassa? Mikä merkitys lainsäädännöllä on freelancer-kääntäjän asemalle?

Oikeustieteen maisteri Ilkka Salama teki opinnäytetyönsä freelancereiden oikeudellisesta asemasta. Pro graduaan ”Freelancer – vapaa taiteilija vai nykyajan torppari?” varten hän keräsi lähes kahdeltasadalta freelancer-kääntäjältä ja -toimittajalta tietoa, kokemuksia ja näkemyksiä freelancerin asemasta työelämässä. Työn varsinainen sisältö ovat kuitenkin Salaman selvitykset siitä, millä tavoin lainsäädännön heikkoudet edesauttavat freelancerien aseman polkemista. Niitä ovat muun muassa mahdollisuus yrittäjäksi pakottamiseen, epäselvät ja kehäpäätelmän kaltaiset työntekijän ja yrittäjän määritelmät sekä heikomman suojelun kehno toteutuminen elinkeinotoiminnassa. Johtopäätöksissään Salama esittää myös säädösehdotuksia, joilla ongelmat olisivat hänen mukaansa ratkaistavissa.

 

Ilkka Salama, mikä sai sinut tarttumaan opinnäytetyössäsi freelancerien asemaan?

- Toimin 1990-luvulla useita vuosia freelancekääntäjänä ja 2000-luvun alussa osa-aikaisesti myös freelancetoimittajana ja sain omakohtaisesti kokea freelancerin tulojen epävarmuuden, heikon neuvotteluaseman ja olemattoman irtisanomissuojan sekä työntekijän ja yrittäjän välisen hetteikön toimeentuloturvassa.

Millaista henkilökohtaista kokemusta sinulla on käännösalalta? Oletko itse tehnyt av-käännöstöitä?

- Olen suomentanut Aku Ankka -sarjakuvia ja lastenkirjoja sekä aikuisten ja nuorten tietokirjoja. Av-käännöksiä en ole ikinä itse tehnyt, mutta (nyttemmin ex-)vaimoni kokeili niitä ja sai huomata kantapään kautta, kuinka huonosti niistä maksetaan.

Mikä vei sinut lukemaan oikeustiedettä?

- En halunnut jäädä freelancekääntäjäksi, koska kaipasin sosiaalisempaa työympäristöä. Eksyin 1990-luvun lopulla mainosalalle, mutta siellä minulle selvisi hyvin pian, että ko. alalla taloustaantumia käytetään häikäilemättä henkilöstön nuorennusleikkausten tekemiseen. Aloin miettiä, kuinka voisin työllistää itseni kannattavasti niin pitkään kuin haluaisin. Sekä minä että vaimoni päätimme pyrkiä oikikseen, ja myös molemmat pääsimme sinne.

Miltä tuntui vaihtaa näkökulmaa ja tarkastella asiaa oikeustieteen näkökulmasta?

- En vaihtanut näkökulmaa. Tajusin alusta alkaen, että ongelma on lainsäädännöllinen. Lähdin takavuosina mukaan politiikkaan tehdäkseni asian hyväksi jotakin, mutta freelancerkysymys ei kiinnostanut ketään tapaamaani ns. silmäätekevää.

Miten tiivistäisit freelancerien heikon aseman ydinongelman?

- Toimittajien ja kääntäjien aloille kouluttautuu ja koulutetaan liikaa väkeä, eivätkä ko. ammatit ole suljettuja, ts. kuka tahansa, joka osaa kirjoittaa tai kääntää, voi sitä tehdä, eivätkä työn teettäjät kysele tutkintojen perään, jos homma jotenkuten sujuu. Toisin on nykyisellä alallani: jollei ole OTK tai OTM, ei voi astua oikeussaliin avustajana tai asiamiehenä eikä saa valtion virkaa. Kun työvoiman tarjonta ylittää kysynnän, hintoja poljetaan. Tällaisessa tilanteessa työn suorittajia tulisi suojella lainsäädännöllisin keinoin, mutta näin ei tapahdu.

Miten luonnehtisit yleisesti ottaen freelancereille lähettämäsi kyselytutkimuksen tuloksia? Oliko seassa yllätyksiä?

- Yllättävintä ja hämmentävintä kyselyn vastauksissa oli niiden ristiriitaisuus: hirveän monilla oli ikävää sanottavaa ja jopa raivoisia kommentteja freelancereiden olosuhteista, mutta suurin osa kuitenkin halusi pysyä freelancereina. Minä en ikinä halunnut; päädyin freelanceriksi, koska työsuhteisia paikkoja ei ollut tarjolla.

Onko lopputyölläsi ollut jo joitakin konkreettisia seurauksia? Onko esim. jokin poliittinen taho tai median edustaja innostunut asiasta?

- En ole ainakaan itse tehnyt mitään tällaista havaintoa.

Mitä av-kääntäjät voisivat oikeustieteen näkökulmasta itse tehdä tilanteen parantamiseksi?

- Av-kääntäjien työoikeudellinen status pitäisi saada selkiytettyä. SJL:hän vei Broadcast Text -casen viime keväänä työneuvostoon. Mitähän sille asialle kuuluu? En ole tullut seuranneeksi tilannetta.

Millaista tulevaisuutta ennustat freelancereille?

- Pelkäänpä, että tulevaisuus ei näytä kovinkaan hyvältä, paitsi jos kansanedustajat heräävät toden teolla nykyaikaan ja tajuavat, ettei itsensä työllistäjien ongelmia voi enää lakaista maton alle.

Teksti: Laura Vierimaa

Lisää: 
Ilkka Salaman pro gradu (pdf)
Lakiasiaintoimisto Salama 

Hetki Kati Metsolan kanssa

Tiistaina vierähti kuukauden päivät siitä, kun Pre-Text Oy allekirjoitti historiallisen av-käännöstoimistoa koskevan työehtosopimuksen. Kyselimme tuntemuksia Pre-Text Oy:n toimitusjohtajalta, Kati Metsolalta.

Metsolan olo oli helpottunut allekirjoittamisen jälkeen:
- Kuten yleensä, itse päätöksen teko oli vaikeinta, mutta sen jälkeen asiat ovat loksahtaneet paikoilleen.

Hän oli saanut paljon palautetta kentältä sopimuksen rustaamisen jälkeen, ja koko prosessin aikanakin häntä kannustettiin kovasti, mitä Metsola kiitteli.

Kysymykseen siitä, miksi Pre-Text allekirjoitti sopimuksen ainokaisena toimistona, Metsola tilitti taululle:
- Ellei nyt tehdä jotain, kilpailu ja hintojen polkeminen jatkuu maailman tappiin asti. Pienellä suomalaisella yrityksellä ei ole mitään mahdollisuuksia suuria kansainvälisiä vastaan.

Hän myös herätteli alalla toimivia yrittäjäkääntäjiä.
- Ikävä totuus on, että niin kauan kuin löytyy kääntäjiä, jotka tekevät puoli-ilmaiseksi näitä töitä, niin kauan myös isot firmat pystyvät tekemään yhä halvempia tarjouksia asiakkaille.

Metsola halusi antaa vaihtoehdon sekä asiakkaille että kääntäjille. Hän tähdensi, että voitettavaa on paljonkin ja erityisesti yhdessä kääntäjien kanssa.
- Alan tilanteen parantaminen ei ole eikä saakaan olla vuoden tai kahden asia vaan pitkän tähtäyksen projekti.

Kippistelyä sopimuksen kunniaksi

Laatua, laatua!

Kristiina Abdallah kirjoittaa hyvin käännösalan tuotantoverkostoista uusimassa KAJ:n lehdessä Kajawassa. Artikkeli löytyy av-kääntäjien sivuilta, ja suosittelen sitä luettavaksi "maallikoillekin".

Abdallah kuvailee hyvin ymmärrettävästi, millaiseen tilanteeseen allalla on ajauduttu: monikansallisten käännöstoimistojen myötä on siirrytty kahdenvälisestä verkostomaiseen toimintamalliin. Tästä kärsivät lukuisat kääntäjät, joiden palkkiot ovat laskeneet mutta työmäärät kasvaneet ja työ mekanisoitunut. Abdallah muistaa mainita kärsijöiksi myös alalle valmistuvat opiskelijat, jotka joutuvat ryhtymään pakkoyrittäjiksi päästäkseen leivänsyrjään kiinni.

Alihankkijana toimiva kääntäjä on Abdallahin mukaan verkoston laitamilla heikossa asemassa sekä rajoittuneen toimijuutensa että jähmeän informaatiokulun vuoksi. Valta on selkeästi käännöstoimistoilla. Vaikka verkoston ydinosaaminen on alihankkijana toimivan kääntäjän varassa, ovat opportunistisesti toimivat käännöstoimistot silti onnistuneet ulkoistamaan osan riskistä tälle kääntäjälle.

Moraalikato on yksi Abdallahin käyttämistä avainsanoista: "Kun kaiken lisäksi pelisääntöjen puute aiheuttaa verkostossa helposti opportunistista käyttäytymistä, seurauksena saattaa olla moraalikato. Moraalikatohan syntyy silloin, kun joku verkoston toimija ottaa riskejä toisten toimijoiden kustannuksella niin, että tuo riskinottaja hyötyy riskinotostaan, kun taas muut toimijat maksavat suurimman osan epäonnistuneen riskinoton seurauksista."

Tästä seuraa luonnollisesti se, että tuotettujen käännösten laatu laskee, kun kääntäjän on taloudellisen pakon vuoksi lisättävä tuottavuuttaan. Moni kääntäjä kärsii eettisestä stressistä ja kompensoi verkoston huonoja työoloja repimällä laadun selkänahastaan. Abdallah esittääkin kysymyksen, "edesauttaako tällainen hyvää tarkoittava, laadun selkänahastaan repivä kääntäjä riskinottajan opportunistista käyttäytymistä suostuessaan kantamaan riskinoton seuraukset lisääntyneenä työtaakkana ja alenevana palkkiona."

Osaksi ratkaisua Abdallah esittää laatuluokitusjärjestelmää: "Tällaisen järjestelmän avulla voitaisiin sovittaa eri toimijoiden laatukäsitykset yhteen ja samalla rakentaa luottamusta ja kestävään kehitykseen perustuvaa toimintakulttuuria käännösalalle sekä kitkeä alaa vaivaava opportunismi ja moraalikato." JOS siis tahdomme yhä pitäytyä tässä tuotantoverkostomallissa.

Herättääkö tämä meissä ajatuksia? 

Kommentoi

Kirjoittanut nimim. Alalle valmistuva pakkoyrittäjä