Ristiriitaisia näkemyksiä laadusta ja laadunvalvonnasta

Katsaus Tiina Kurvin tuoreeseen graduun av-käännösten laadusta.

Käännösopintojeni edetessä kiinnostuin yhä enemmän av-kääntämisestä, mutta samaan aikaan tulin yhä tietoisemmaksi alan kehnosta tilasta. Ahkerana tekstitysten lukijana aloin myös huolestua koko käännöslajin tulevaisuudesta ja laadusta. Mutta minkälaisia konkreettisia vaikutuksia kehnoilla työoloilla oikeastaan on tekstityksiin? Tätä kysymystä lähdin selvittämään gradussani Käännöslaatu av-käännösalan kuohunnan jaloissa. Kyselytutkimus av-kääntäjien työoloista.

Eri tekstityskäännösten vertailu vaikutti hankalalta lähtökohdalta, koska kaikilla kääntäjillä on kuitenkin erilaiset tavat työskennellä ja jokainen käännöstilanne on aina erilainen. Tästä johtuen päätin perustaa tutkimukseni puhtaasti av-kääntäjien omiin näkemyksiin ja mielipiteisiin, ja teetin keväällä 2012 kyselyn, jossa av-kääntäjät arvioivat omia työolojaan, -tapojaan ja työnjälkeään. Etsin vastaajia kertomalla kyselystäni av-kääntäjien foorumilla ja esim. kielten opiskelijoiden sähköpostilistoilla. Kysely tehtiin monta kuukautta ennen kuin MTV ilmoitti ulkoistavansa käännöstoimintansa BTI:lle, mikä tulee ottaa huomioon tuloksia ruodittaessa.

Kyselyyn vastasi kaikkiaan  42 av-kääntäjää. Työnantajan mukaan jaoteltuina suurimmat vastaajaryhmät olivat Ylelle (11), MTV:lle (18) ja BTI:lle (12) käännöksiä tekevät vastaajat. Vastaukset odotetusti tukivat sellaisia seikkoja, kuten että kehnojen palkkioiden kanssa toimeentulevien av-kääntäjien omat asenteet ja elämäntilanteet vaikuttavat lopputulokseen merkittävästi. Toiset kääntäjät tekevät hyvää ja huolellista jälkeä omalla kustannuksellaan, kun taas toiset ovat päättäneet olla tuhlaamatta töihin yhtään ylimääräistä minuuttia, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Osalla vastaajista puolestaan ei ollut varaa valita, vaan toimeen tullakseen töitä oli tehtävä niin paljon ja nopeasti kuin vain mahdollista. Vastauksista käy selkeästi myös ilmi, etteivät av-kääntäjät juurikaan koe työtään arvostettavan, mistä johtuen av-kääntäjältä vaaditaan usein vahvaa uskoa oman työn tärkeyteen.

Tutkimukseni merkittävimpiä ja yllättävimpiä tuloksia oli kuitenkin se, miten erilaisia näkemyksiä eri av-kääntäjillä on saman työnantajan laatukriteereistä ja laatukontrollista. Työnantajan laatukriteereitä kommentoitaessa hajontaa oli myös näkemyksissä hyvämaineisimpien Ylen ja MTV:n käytännöistä. Kun kysyttiin, onko työnantajasi määritellyt laatutavoitteita mitenkään, moni yleläinen esimerkiksi raportoi tarkoista, paperilla ylhäällä olevista ohjeista, mutta erään yleläisen mielestä ei kuitenkaan ole mitään ”kiveen kirjoitettuja laatukriteerejä”.

Kärjistetyimpiä näkemyserot olivat kuitenkin BTI:n kohdalla. Yhden vastaajan mielestä BTI ei ole määritellyt minkäänlaisia laatutavoitteita ja kolmen mielestä jonkinlaisia suuntaviivoja on vedetty, kun taas viisi vastaajaa mainitsee pitkät ja tarkat kirjalliset ohjeet. Eräässä vastauksessa tämän manuaalin todettiin olevan 80 sivua pitkä. Yksi vastaaja myös koki, että BTI:n teettämät käännökset ovat muiden kanavien ja toimistojen käännöksiä paljon huolellisemmin tehtyjä.

Mitä tulee laatukontrolliin, kaikki Ylen ja MTV:n kääntäjät mainitsevat kollauskäytännön, jossa kollegat oikolukevat käännöksiä läpi. BTI:n kääntäjistä kuitenkin yhden mielestä käännöksiä ei tarkasteta vaikka sitä erikseen pyytäisi, ja viiden mielestä tarkastukset ja palautteen anto keskittyvät ensimmäisiin kuukausiin talossa. Kolmessa vastauksessa todetaan, että palautetta saa vain virheistä ja niin ikään kolmessa vastauksessa palaute koetaan yleensä positiiviseksi ja kehujakin kuulemma saa. BTI:n kääntäjien vastauksista ei yksiselitteisesti käynyt ilmi, kuka vastaa käännösten tarkastuksista ja palautteen annosta.

Vaikuttaisi siis siltä, että eri kääntäjiä on BTI:llä kohdeltu ja perehdytetty eri tavoin. Palautteenantojärjestelmä ei voi olla kovin järjestelmällinen, jos toiset saavat sekä positiivista palautetta että kritiikkiä, toiset pelkästään huomautuksia virheistä ja jotkut eivät saa minkäänlaista palautetta. Jonkinlainen ohjekirja on vastausten perusteella niin Ylellä, MTV:llä kuin BTI:lläkin selkeästi olemassa, mutta onko ne jaettu vain osalle kääntäjistä, vai onko kyse siitä, että osa vastaajista kokee tämän manuaalin vain suuntaa antavaksi tai täysin mitättömäksi?

Ainakin laatutavoitteiden kohdalla BTI:n kääntäjien näkemyserojen osasyynä saattaa olla se, etteivät hajallaan olevat kääntäjät ole kosketuksissa muiden firman kääntäjien näkemyksiin, eivätkä voi omaksua tietoa kollegoiltaan. Kääntäjä on täysin sen varassa, mitä hänelle toimeksiantajan taholta kerrotaan, ja jos esimerkiksi rekrytointirupeaman keskellä jonkin kääntäjän perehdytys jää epähuomiossa puolitiehen tai jos järjestelmällistä perehdytyskaavaa ei edes ole, yksittäisten kääntäjien näkemykset voivat vapaasti kasvaa ihan eri suuntiin. Av-kääntäminen on tietysti itsessään hyvin itsenäistä työtä, mutta esimerkiksi MTV:n ja Ylen harjoittama kollauskäytäntö ylläpitää säännöllisiä yhteyksiä kollegoihin ja heidän näkemyksiinsä laatukriteereistä.

MTV:n ulkoistettua käännöstoimintansa moni asia on tietenkin muuttunut, mutta BTI:llä tuskin on ainakaan kääntäjien irtisanoutumisten ja kaiken muun myllerryksen keskellä sen enempää ehtinyt paneutua kääntäjiensä perehdytykseen tai käännösten laadunvalvontaan kuin aikaisemminkaan. Jonkinlainen edistysaskel on kuitenkin otettu siinä mielessä, että BTI on syksyllä julkaistulla laatulupauksellaan nyt ainakin eksplisiittisesti linjannut kaikille osapuolille kuinka asioiden yhtiössä tulisi olla. Laatulupauksessa lueteltujen kohtien toteutuminen lienee sitten ihan oma lukunsa.

Käännösalalla perinteisesti vallitseva laatukäsitys korostaa lähinnä kääntäjän taitoja, mutta tutkimukseni perusteella olisi siis syytä ottaa huomioon myös työnantajan rooli laadukkaan av-käännöksen tuotannossa - ei pelkästään kunnollisten palkkioiden maksajana, vaan myös laatukriteereiden ja systemaattisen laatukontrollijärjestelmän ylläpitäjänä.

Kirjoittanut Tiina Kurvi

Työ ei ole harrastus

Maassamme on pieni, mutta kaikille suomalaisille tärkeä ammattikunta, jota ollaan käytännössä ajamassa hyvää vauhtia alas ja korvaamassa halpatyövoimalla ja harrastajilla.

Av-kääntäjät eli tv-ohjelmien ja dvd-elokuvien tekstityksistä vastaavat korkeakoulutetut ammattilaiset ovat jo vuosia olleet kahtiajakautunutta työvoimaa, kun MTV3:n ja Yleisradion kääntäjille on maksettu työstä työehtosopimuksessa määritelty kohtuullinen korvaus (kausiluonteisessa työssä pääsee parhaimmillaan n. 3 500 euron kuukausituloihin freelancerina, joka maksaa mm. lomat ja sairausajan kulut itse) ja sopimusten ulkopuolisten käännöstoimistojen palveluksessa oleville parhaimmillaankin vain 30 prosenttia siitä.

MTV3:n myytyä käännöstoimintansa yritykselle, jonka emoyhtiö maksaa kohtuuttoman pieniä palkkioita ja pakottaa kääntäjät yrittäjiksi, enää Yleisradio noudattaa alan työehtosopimusta. Toistaiseksi työehtosopimus koskee myös MTV3:n entisiä kääntäjiä, mutta ensi vuonna sopimus on jo katkolla, eikä uusi työnantaja ole pyynnöistä huolimatta ollut halukas puhumaan tulevaisuudesta.

Yhteensä 98 eli lähes kaikki MTV3:n entistä kääntäjää tulikin siihen lopputulokseen, että on parempi irtisanoutua kuin osallistua alati kiihtyvään av-käännösalaa kurjistavaan muutokseen.

Ruututekstien laadulla on väliä

Ruututeksteillä on tutkitustikin huomattava vaikutus suomalaisten kielitaitoon niin äidinkielen kuin vieraiden kieltenkin osalta. Vuoden aikana moni lukee televisiosta usean kirjan, jopa kymmenien kirjojen verran tekstiä. Nyt ollaan romuttamassa 50 vuotta sitten tehtyä ratkaisua, joka on taannut suomalaisille ammattitaitoiset ja lukutaidon kehittymistä edistävät laadukkaat tekstitykset. Jos alan rakennemuutos jatkuu sellaisenaan, pian työtä tekevät pelkästään opiskelijat ja kielenharrastajat, jotka hekään eivät pitkään viihdy palkkakuopassa ja järjettömän työtahdin kurimuksessa. On sanomattakin selvää, että tekstitysten laatu kärsii huomattavasti, jos niiden tekemiseen ei ole riittävästi aikaa, ja jos tekijällä ei ole tarvittavaa koulutusta ja kokemusta.

Harva tuntuu ymmärtävän, että pelkkä sanojen kääntäminen on aivan eri asia kuin tekstin sisällön ja merkitysten kääntäminen. Kaikilta kääntäjiltä edellytetään ennen kaikkea loistavaa äidinkielentaitoa ja kielitajua, joiden avulla lähtötekstistä luodaan toisella kielellä uusi, eheä ja kohdekielen normien mukainen kokonaisuus. Ruututeksti vaatii lisäksi paljon tiivistämistä, sillä läheskään kaikki puhuttu ei mahdu televisiossa muutaman sekunnin ajan näkyvään repliikkiin. Kääntäjä ei suolla tekstiä liukuhihnalta sanakirjan avulla, vaan tekee aikaa vievää luovaa työtä, selvittää lukemattomien erikoisalojen kummallisuuksia ja vaalii kieltä.

Jos kääntämisestä ei makseta kohtuullista korvausta, ammatistaan ja koulutuksestaan ylpeät ihmiset eivät sitä jää tekemään. Vaikka työ olisi kuinka monipuolista ja antoisaa, niin kuin tämä työ parhaimmillaan ja hyvin usein on, ei sitä voi tehdä pelkästään omaksi iloksi ja harrastuspohjalta. Vaativasta työstä on maksettava asiallinen korvaus. Harrastustoiminnasta maksaa harrastaja itse kiinnostuksensa, kykyjensä ja varojensa mukaan.

Teksti: Lauri Mäkelä, entinen MTV Median freelancer

Muutakin kuin murhia

Henkilökuvassa Petri Griinari

YLElle mm. Midsomerin murhia, komediasarja Free Radiota, draamasarja Pirunpeliä sekä Avaraa luontoa kääntävä Petri Griinari on kotoisin Kotkan Karhulasta, jossa asui 20-vuotiaaksi asti. Lukioaikana hän harrasti englantia lähinnä punkin ja uuden aallon sanoitusten kautta. Lukion jälkeen hän piti välivuoden ja oli töissä Sunilan sellutehtaalla uittomiehenä ja kaupungin puutarhaosastolla ruohonleikkaajana. Tätä nykyä Petri asuu Helsingissä ja perheeseen kuuluvat vaimo, teini-ikäiset poika ja tyttö, parivuotias poika sekä Tarja-kissa.

Petri päätyi Helsinkiin aloittaessaan englantilaisen filologian sekä filosofian ja sosiologian opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1982. Opiskelujen ohessa hän oli mukana yliopiston rauhanjärjestö Rauhanpiipussa ja oli mm. valtaamassa yliopiston hallintorakennusta vuonna 1990. Valtaajien tavoitteena oli lisätä demokratiaa yliopistolla, ja tässä onnistuttiinkin. Lisäksi Petri teki lähes koko opiskeluajan töitä esimerkiksi yövartijana ja opiskelijakirjaston lukusalivalvojana.

Yleisradioon Petri haki kesätöihin suomentajaksi vuonna 1989. Kesätöitä ei herunut, mutta syksyllä hän sai tehdä pari koekäännöstä ja pääsi Kirsti Luovan oppiin. ”Kirsti opetti minulle tv-tekstityksen alkeet, ja siitä alkoi näihin päiviin asti jatkunut yhtäjaksoinen työsuhde YLEn friikkuna. Jonkin verran olen tehnyt töitä myös MTV3:lle, mutta valtaosin YLElle.”

Käännettävänä Petrillä on ollut paljon rikossarjoja, mutta myös komediaa, dokumentteja vaihtelevilta aloilta ja elokuvia. ”Yksi mieleen jäänyt hauska työ oli YLElle 90-luvun lopulla kääntämäni katukorisleffa Mustat donkkaa tykimmin. Siinä sai revitellä kunnolla katu- ja koripalloslangilla, ja taisin onnistua aika hyvin. Toisaalta jos näkisin elokuvan nyt, voisin olla toista mieltä. Niinhän se menee, että vanhoja töitä ei välttämättä enää arvosta, koska käännöstyyli ja -tekniikkakin muuttuvat, toivon mukaan myös kehittyvät. Myönteisinä mieleen jäävät yleensä ne työt, joista kollegat antavat hyvää palautetta. Jonkinlaisina kisällitöinäni olen pitänyt Jimmy McGovernin rikossarjaa Fitz ratkaisee ja saman tekijän draamasarjaa Järvet.” Petrin pitkäaikaisin sarja on ollut perienglantilainen ja konservatiivinen dekkari Midsomerin murhat, jota hän on kääntänyt alusta asti, eli tähän mennessä jo yli 140 jaksoa. Sarjaa on esitetty TV1:llä vuodesta 1999 alkaen. 

Petrin mielestä on selvä etu, jos sarjalla on koko ajan sama kääntäjä. Jos tämä ei ole mahdollista esimerkiksi aikataulusyistä, hänestä on tärkeää, että sarjan eri kääntäjät tekevät yhteistyötä: ”Termistö ja tyyli pysyvät paremmin yhtenäisenä, jos sarjalla on yksi kääntäjä tuotantokaudesta toiseen. Minusta ei kuitenkaan ole ongelma jakaa sarjaa toisen kääntäjän kanssa. Silloin täytyy vain kummankin sopia huolellisesti titteleistä, teitittelystä yms. käännösratkaisuista. Käänsin rikossarja Hiljaista todistajaa hiljattain Kuittisen Vesan kanssa, ja hyvinpä homma luisti. Yhteydenpito kääntäjien välillä on näissä tilanteissa tietenkin ehdoton edellytys hyvälle ja tyylillisesti yhtenäiselle käännökselle, ja aina hankalampaa työ olisi, jos kääntäjiä olisi useita. Näkemyserojakin tulisi väistämättä enemmän. Kääntäjien yhteistyön kieltäminen tai rajoittaminen tuntuu järjettömältä, mutta kuulemani mukaan sellaista tapahtuu usein DVD:lle käännettäessä.”

Jatkuvajuonisissa sarjoissa on ongelmansa silloinkin, kun kääntäjiä on yksi: ”Olen viime vuosina kääntänyt enimmäkseen dekkarisarjoja, ja niissä tarinat ovat yhden tai kahden jakson mittaisia. Kahden jakson tarinoissa on tavallista, että jokin asia, johon viitataan ensimmäisessä jaksossa, saa selityksensä vasta toisen jakson lopussa. Esimerkiksi se, sinutteliko vai teitittelikö joku jotakuta tarinan alussa, voi paljastua vasta loppuratkaisun takaumassa. Joskus käy niin, että jokin merkitys avautuu vasta muutamaa jaksoa myöhemmin, ja silloin pitää vain toivoa, ettei virhekäännösjaksoa ole jo ehditty esittää. Asiaa helpottaa se, että ainakin YLEllä töihin pääsee nykyään usein niin hyvissä ajoin käsiksi, että näitä jälkikorjauksia ehtii tehdä vielä hyvin ennen lähetystä.”

Työoloja YLEllä ja MTV3:lla Petri pitää muutenkin hyvinä, vaikka nämäkin toimeksiantajat ovat, monien käännöstoimistojen tavoin, välillä yrittäneet ajaa kääntäjiä perustamaan omia yrityksiä ja kilpailemaan keskenään. ”Ehkä Ruotsin yleisradioyhtiön ja toisaalta kaupunkien ja kuntien kokemukset ovat osoittaneet, että ulkoistaminen ei aina tuo säästöjä, vaan välillä jopa lisämenoja. Toivoa antaa myös etenkin nuorempien kääntäjien järjestäytymisinto ja aktiivisuus, mikä taitaa olla paras tapa ajaa kaikkien av-kääntäjien etua.”

teksti: Mia Store

Poimintoja av-kääntäjien paneelikeskustelusta

Huhtikuun toisena päivänä liki 90 audiovisuaalista kääntäjää pakkaantui Ylen RTI-talon auditorioon kuulemaan RTTL:n järjestämää paneelikeskustelua alansa tulevaisuuden näkymistä. Valtaosa kuuntelijoista teki töitä Yhtyneet-sopimuksen alaisena joko Yleisradiolle tai MTV Medialle.

Paneelikeskusteluun ottivat osaa Christoffer Forssell (YLE Kääntämisen ja versioinnin osastopäällikkö), Maria Stenbäck (MTV Oy:n ulkomaisen materiaalin käsittelyn toimitusesimies), Petri Savolainen (Journalistiliiton edunvalvontajohtaja), Maria Kynsijärvi (MTV Oy:n ja YLEn freelance av-kääntäjä ja ammattiyhdistysliikkeen konkari) ja Anna-Maija Ihander (MTV Oy:n freelance av-kääntäjä). Panelistien keskustelua johti Tytti Heikkilä.

Vasemmalta oikealle Forssell, Stenbäck, Savolainen, Kynsijärvi, Ihander

Puhuri piiskaa alaa

Ei liene salaisuus, että audiovisuaalisen kääntämisen alalla on tuullut viime vuosina melko lailla. Tilanne on siltä osin parantunut, että alalla on nykyään myös toimistojen työehtosopimus, jonka Pre-Text Oy on allekirjoittanut - tosin eipä sitten kukaan muu. Toisaalta ala sai takapakkia työneuvoston joulukuisesta päätöksestä, joka määritteli Broadcast Text Internationalin freelancerit yrittäjiksi. Päätös on täysin päinvastainen kuin työneuvoston vuonna 2006 antama päätös, joka totesi MTV:n freelancerit työsuhteisiksi. Tosin työneuvosto on luokitellut ulkomaalaiset marjanpoimijatkin yrittäjiksi.

Liittojen tavoitteena onkin nyt muuttaa itse lainsäädäntöä. Hallituksen ohjelmassa on kirjaus tarpeesta selvittää työvoiman käyttötapoja ja työn tekemisen muotoja. Selvitystyötä tekee niin sanottu trendiryhmä, joka perustettiin vuonna 2011 ja jonka toimikautta on juuri jatkettu kevääseen 2015. Työministeri Lauri Ihalainen toimeenpani trendiryhmän heti toisena tekonaan ministerinä.

Tässä vaiheessa lienee tarpeellista jälleen kerran korostaa, että yrittäjä, oikea yrittäjä, on oma herransa. Hän sanelee itse mitä, miten ja milloin tekee sekä kuinka paljon laskuttaa. Yrittäkääpä sanella vaikkapa putkimiehelle, milloin hän ilmaantuu teille, mitä hän oikeastaan tekee, millä työkaluilla hän sen tekee, kauanko hänellä on aikaa tehdä työnsä ja paljonko hän saa vaivastaan palkkaa. Ei kyllä onnistuisi. Voiko toimistokääntäjä siis todella olla yrittäjä, jos toimeksiantaja määrittää, mitä töitä hän tekee, milloin, miten ja millä palkalla?

Joukkovoimaa, joukkovoimaa

Moneen otteeseen paneelissa tähdennettiin joukkovoiman tärkeyttä. Nykyinen Yhtyneet-työehtosopimus on saavutettu joukkovoiman avulla, eikä näin pienellä alalla ole yksinkertaisesti varaa olla järjestäytymättä. Ammattiliittoja tarvitaan tänäkin päivänä. Muilla aloilla on luonnollista, että kuulutaan ammattiliittoihin, jopa jo opiskeluaikana. Ammattiliiton avulla voi alkaa kasvattaa ammatti-identiteettiään, mikä usein jää taka-alalle ja nousee esiin vasta opintojen loppuvaiheessa, kun opiskelija ryhtyy pohtimaan työllistymistään.

Käännösalan asiantuntijat KAJ ry:ssä opiskelijajäsenyys maksaa vain, mikäli työssäoloehto täyttyy, kun taas Suomen Journalistiliitto veloittaa opiskelijajäseniltään 54 euroa vuodessa. Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton opiskelijajäsenyys kustantaa vuodessa 40 euroa. SKTL tosin ei ole ammattiliitto vaan aatteellinen järjestö. Se ei siis aja jäsentensä asiaa ammattiyhdistyspiireissä. Liittoihin on hyvä järjestäytyä, sillä ne voivat ajaa vain jäsentensä etuja.

Järjestäytyminen on ensiarvoisen tärkeää myös monikansallisten käännöstoimistojen freelancereille. Kyseiset toimistot johtavat kääntäjiään ”hajoita ja hallitse”-periaatteella, mikä on johtanut siihen, että kääntäjät eivät tiedä toisistaan juuri mitään, silllä kääntäjillä ei ole yhteistä sähköpostituslistaa. Kynsijärvi totesi: ”Kolkko totuus on, että joukkovoimaa ei voi tuoda ulkupuolelta. Mitä tiiviimmät rivit ovat, sitä enemmän pystyy vaikuttamaan. Työpaikan rivien tiivistäminen voi lähteä pienestäkin, mutta se lähtee työpaikan sisältä. Aletaan keskustella ja otetaan edes yksi asia, johon yritetään saada parannus. Siitä se lähtee.”

Paneelikeskustelu veti auditorion miltei täyteen.

Uudet, uljaat sukupolvet

Minkälaisessa tilanteessa alan koulutus ja opiskelijat ovat? Savolaisen mielestä kulttuurialojen koulutusta olisi syytä karsia, sillä ei ole mielekästä kouluttaa ihmisiä alalle, jolla ei ole tarjota työpaikkoja valmistuneille. Tiina Holopainen, Yleisradion freelancer ja Turun yliopiston opettaja, sen sijaan pohti, että kanavatarjonta vain kasvaa nykyisestä. Näin ollen av-kääntämisen koulutustarjontaa tulisi lisätä, koska etenkin jos ihmiskääntäjiä ei löydy tuottamaan ruututekstejä, konekääntäminen pääsee valtaamaan alaa. Näin on jo käymässä Skandinavian sukulaiskielten tapauksessa.

Tällä hetkellä Yleisradiossa on kysyntää pohjoismaisten kielten kääntäjille. On toki huomattava, että eri kielten kysyntä vaihtelee aallottain: esimerkkinä tästä on viime vuosikymmenen puolivälin latinosaippuoiden buumi Sub-kanavalla. Tällä hetkellä espanjankielisiä saippuaoopperoita ei ole kanavan ohjelmistossa. Tästä huolimatta varsinkin eksoottisia kieliä on aina viisasta opiskella.

Takavuosina tietyt yliopistot ovat tarjonneet opiskelijoilleen av-kääntämisen kursseja, joilla työstettiin ihka oikea tekstitys televisiossa näytettävään ohjelmaan. Kokemus oli Ihanderin mielestä hyvin antoisa. Menneinä vuosina on myös vedetty työharjoittelua Maikkarilla, mutta resurssipulan vuoksi hanketta ei sittemmin ole järjestetty. Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että alalle pyrkiville pitäisi voida tarjota sellainen koulutus, joka todella valmistaisi työhön, vaikkapa sitten työssäoppimisen avulla, jotta kokemusta ei tarvitsisi hakea kokemattomiakin kääntäjiä työllistävistä käännöstoimistoista samalla alan palkkoja polkien. Työnantajien resurssit eivät riitä koulutuksen järjestämiseen ainakaan yksin, joten palloa heiteltiin myös niin yliopistoille kuin SKTL:n kolmosjaostollekin. Puhuttiin myös mentoritoiminnasta, josta Turun yliopistossa on jo hyviä kokemuksia.

Edistysaskeleita on viime aikoina tehty opiskelijoiden tiedottamisessa ja työelämän realiteettien valaisemisessa. Aktiivit ja ammattiliitot ovat erikseen ja yhdessä alkaneet vierailla yliopistoissa ja kertoa tuleville kääntäjille alan palkkauksesta ja työehdoista. Kaikkien yliopistojen opiskelijajärjestöt puuhaavat parhaillaan ”Opiskelijan selviytymisopasta”, joka jaetaan tulevana syksynä kaikille yliopisto-opintonsa aloittaville opiskelijoille. Toivon mukaan selviytymisopas nostattaa nöyrien humanistiopiskelijoiden sisua vaatia asianmukaista palkkaa alalla kuin alalla.

Kohti parempaa tulevaisuutta

Ensi vuoden alusta Yleisradion toimintaa aletaan rahoittaa Yle-veron kautta. Yleisradion hartioille rojahtaa silloin entistä painavampi tilaajavastuu alihankkijatoimistojensa menettelytavoista. Ylessä on keskusteltu toimistofreelancerien työolosuhteista ylintä johtoa myöten, mutta vaikutuksesta ei ole tietoa eikä (vielä) etenkään näyttöä. Totta on sekin, ettei Yleisradio voi sanella alihankkijalleen, miten sen tulisi omia alihankkijoitaan kohdella. Ikävä kyllä raha ratkaisee, kunnes ruohonjuuritasolla sisuunnutaan kunnolla.

Euroopan laajuisestikin pohditaan alan tilannetta ja välitetään tietoa. Eurooppalaisille av-kääntäjille ollaan perustamassa Audiovisual Translators of Europe -yhtymää, joka aikoo edesauttaa eri maissa asuvien av-kääntäjien yhteydenpitoa ja ajaa näiden asiaa.

Mikäli jonkun rintaa kaihertaa toiminnan palo ja tietämättömyys siitä, miten voisi auttaa alaa tervehtymään, tässä pari vihjettä: Levitä tietoa alan tilanteesta. Osallistu liiton toimintaan. Käy av-foorumilla ja ilmoittaudu vapaaehtoiseksi, vaikkapa bongaamaan ulkomaisten toimistojen freelancerien nimiä teksityksistä, kääntämään jokin sivuston artikkeli tai rustaamaan blogikirjoitus. Joukossa on voimaa!

Kiitos tapahtuman järjestäjille!

Komedioita ja edunvalvontaa

Henkilökuvassa Maria Kynsijärvi

Blogin ensimmäisessä henkilökuvassa on esittelyssä Maria ”Kynde” Kynsijärvi, joka on kääntänyt mm. komediasarjoja Moderni perhe ja Will & Grace MTV3:lle sekä Aamusta iltaan –ohjelmaa FST:lle.

Maria on kotoisin Ruotsin rajalta Torniosta, jossa naapurimaan läheisyys toi oman värinsä pienen paikkakunnan elämään: ”Haaparannalta käytiin ostamassa pehmistä ja vaahtokarkkeja jo kauan ennen kuin niitä sai Suomesta. Myös haaparantalaiset poikaystävät olivat 1970-luvun torniolaistyttöjen suosiossa.”

Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Maria lähti Tampereelle ja pyrki opiskelemaan Kieli-instituuttiin (joka sittemmin liitettiin Tampereen yliopistoon). Pääkielenä hän opiskeli saksaa ja sivukielenä englantia. ”Tuohon aikaan opintokokonaisuus oli tiivis kolmivuotinen paketti, jonka myös kärsimätön ja toisaalta mukavuudenhaluinen opiskelijatar sai suoritettua annetussa ajassa.”

Diplomikielenkääntäjäksi valmistuessaan vuonna 1980 Maria oli 21-vuotias. Seuraavaksi hän suuntasi matkansa Tukholmaan, jossa hänen oli tarkoitus viettää neljä kuukautta. Lopulta hän viihtyikin Ruotsissa 17 vuotta. Noina vuosina Maria opiskeli sosiaaliantropologiaa Tukholman yliopistossa, työskenteli useita vuosia Viking Linen organisaatiossa, joista puolitoista vuotta Lyypekissä, ja teki vientisihteerin töitä teknologian alan yrityksessä.

Marian paluu kääntämisen juurille tapahtui vuonna 1996, kun hän aloitti kakkoskääntäjänä tuolloisella FilmNetillä, jonka pohjoismaista käännöstoimintaa hallinnoitiin Tukholmasta käsin. ”Meidän freelancerien työehdot olivat nykypäivän av-käännöstoimistojen työehtoihin verrattuna varsin kohtuulliset: työnantaja maksoi sosiaali- ja eläkevakuutuksen, ja repliikistä sai vuonna 1996 4,05 Ruotsin kruunua. Ei minuuttihinnoittelua, ei pakotettua yrittäjyyttä. Iloa tosin ei omalla kohdallani kestänyt kauan, sillä jo vuonna 1997 FilmNet päätti ulkoistaa käännöstoimintansa ja meidät freelancerit ’sanottiin irti’.” FilmNetin käännöstoiminta siirtyi tässä vaiheessa kokonaisuudessaan Movision Oy:lle, nykyiselle Broadcast Textille.

Seuraavaksi Maria sai töitä MTV3:lta ja alkoi kääntää komediasarjaa nimeltä Perhepotretti (alkuperäiseltä nimeltään Something So Right). Syksyllä 1997 hän muutti Suomeen ja haki myös entisiä FilmNetin töitään, nyt Movisionin kautta. ”Palkkio oli tyrmistys: korvaus samasta työstä, jota olin muutama kuukausi aiemmin tehnyt suoraan FilmNetille, putosi Movisionissa puoleen! Movision sai jäädä, ja alkuvuosina tein Maikkarin av-käännösten ohella ruotsinopettajan töitä yksityisessä kielikoulussa.”

Hiukan myöhemmin Maria alkoi tehdä töitä myös Ylelle, ja sittemmin hän on tehnyt myös ooppera- ja teatteritekstityksiä.

Puutarhassa viihtyvä av-kääntäjä sekä hänen ylpeyden aiheensa jaloritarinkannus.

Suosikeikseen omista käännöksistään Maria mainitsee ne, joista on tullut hyvää palautetta, etenkin kollegoilta. ”Työssämme saa niin äärettömän harvoin tuntea onnistumisen tyydytystä. Aina tuntuu, että oma tekele on vähän äläskelpoinen. Virheitä tietysti sattuu, ja läheltä piti -tilanteita tapahtuu itselläni etenkin numeroiden kanssa. Ne kun ovat niin ’helppoja’. Aivot askaroivat vimmatusti jonkin käännösongelman kanssa, ja tekstissä oleva luku tai numero saattaakin ’itsestäänselvyytenä’ mennä vikaan.”

Av-käännöstöiden ohella Maria on ollut aktiivinen edunvalvonta-asioissa: ”Ay-hommiin päädyin vahingossa vuonna 1999: SKTL:n kolmosjaoston tuolloinen puheenjohtaja Maria Stenbäck taivutteli minut ryhtymään jaoston puhikseksi - pystymetsästä - ja sillä tiellä ollaan. Suomen Journalistiliiton tuolloin tuore lakimies, nykyinen edunvalvontajohtaja Petri Savolainen tuli pian tutuksi, kun av-käännösmaailmassa alkoivat puhaltaa yhä kolkommiksi käyvät tuulet. Kättä on menneinä vuosina väännetty olan takaa toimeksiantajien kanssa, ja varmasti väännetään vastakin. Liioittelematta voi sanoa, että työrauha on näiden reilun kymmenen vuoden aikana ollut melko etäinen olotila av-kääntäjälle, huoli tulevaisuudesta sitäkin tutumpi.” Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: ”Av-kääntäjät ovat onnistuneet monet kerrat tiivistämään rivinsä ja reippaasti torjumaan uhkatekijät, jotka toteutuessaan olisivat voineet johtaa ammattikuntamme ja koko ammattimme rapautumiseen. Sarkaa riittää yhä edelleen, ja koska ammattikuntamme on pieni, jokaisen olisi kannettava kortensa yhteiseen kekoon.”

Tällä hetkellä Marian käännöksistä pyörii tv:ssä jo aiemmin mainitut Moderni perhe, Will & Grace ja Aamusta iltaan. ”Moderni perhe on ihan loistava. Sitä on toisaalta tosi hauska kääntää, koska se on niin älykäs ja hyvin tehty, mutta toisaalta työ on välillä aivan sietämättömän vaikeaa.” Aamusta iltaan –ohjelman kääntämisessä suuri haaste on tiukka aikataulu: ”Se on ns. pikaohjelma. Aamun suorasta lähetyksestä tehdään aamupäivällä puolen tunnin kooste, joka käännetään päivän aikana. Kooste tulee ulos klo 19.00. Meitä on isohko tiimi, josta kukin kääntää ohjelmaa vuorollaan. Kovin usein moista rutistusta ei jaksaisi!” Taakkaa jakamalla selvitään siis näistäkin urakoista.

Teksti: Mia Store

Askel oikeaan suuntaan

28.2. on suomalaisen kulttuurin päivä. Tästä päivästä lähtien se on myös toimistoissa työskentelevien av-kääntäjien juhlapäivä, sillä tänään allekirjoitettiin ensimmäinen heitä koskeva työehtosopimus. Yli vuoden kestänyt prosessi saavutti ensimmäisen pysäkkinsä, kun suomalainen av-käännösyritys Pre-Text Oy sitoutui allekirjoittamaan Ylen ja Maikkarin käyttämään Yhtyneet-työehtosopimukseen pohjautuvan sopimuksen.

Pre-Textin toimitusjohtaja Kati Metsola allekirjoittaa sopimuksen Journalistiliiton Petri Savolaisen seurassa.

Kääntäjät tyrmistyivät, kun loppumetreille mukana keikkunut SDI Media vetäytyikin pois sopimuspöydästä viime perjantaina, 25.2. Ylikansallinen yritys teki, vastoin freelance-kääntäjiensä toiveita, lyhytnäköisen päätöksen jättäytyä pois sopimuksesta, joka olisi tuonut käännösfirmojen välistä kilpailua kestävämmälle pohjalle. SDI on jo jonkin aikaa ollut Suomessa taloudellisissa vaikeuksissa, ja se on menettänyt asiakkaita pääasiassa toiselle kansainväliselle firmalle, Broadcast Textille. Ilmeisesti SDI ei ole kyennyt kilpailemaan hinnoissa BT:n kanssa, ja on vaikea kuvitella, että se ilman työehtosopimuksen tarjoamaa minimipohjaa pystyy niin koskaan tekemäänkään. Vaikuttaa siltä, että SDI roikkui mukana neuvotteluissa loppuun saakka tyydyttääkseen kääntäjiään, mutta aikomusta sopimuksen allekirjoittamiseen ei ollut missään vaiheessa.

Kääntäjien keskuudessa orjapiiskurin maineessa oleva Broadcast Text puolestaan jätti leikin kesken jo heti alkuun kuitaten ajatuksen työehtosopimuksesta utopistiseksi. BT:llä ei olisi ollutkaan mitään syytä sopimukseen sitoutumiseen, sillä tällä hetkellä sillä on hallussaan ylivoimaisesti suurin osa Yhtyneet-sopimuksen ulkopuolella teetettävistä av-käännöstöistä Suomessa, jotka se on voinut saada itselleen ainoastaan tekemällä kaikkein alhaisimpia tarjouksia. Ne se rahoittaa suoraan kääntäjien palkkioista, paitsi maksamalla jo alkuunsa alhaisia palkkioita, myös pakottamalla kääntäjät yrittäjän asemaan korottamatta kuitenkaan palkkiota tasolle, josta olisi mahdollista hoitaa yrittäjyyteen kuuluvia kuluja, kuten eläkemaksuja ja vakuutuksia. Myös SDI pyrkii muuttamaan viimeisetkin työsuhteiset freelancerinsa yrittäjiksi, säästäähän firma silloin huomattavasti työnantajakuluissa.

Työehtosopimuksella haluttaisiin lisäksi estää toimistoja myymästä kääntäjiensä käännöksiä vapaasti eteenpäin maksamatta lisäkorvauksia kääntäjälle. Tälläkin hetkellä television pääkanavilla pyörii Broadcast Textin kääntäjien kääntämiä ohjelmia, jotka on alun perin käännetty esim. DVD:lle ja jotka firma on myynyt uudelleen tv-kanavalle. Palkkion firma laittaa suoraan omaan pussiinsa antamatta kääntäjälle mitään. Kaiken lisäksi DVD-töistä maksetaan jo alkujaan huonompi palkkio kuin Suomen televisioon tulevasta käännöksestä. Ei luulisi olevan kohtuuton vaatimus, että kääntäjä saisi osuutensa oman käännöksensä uudelleen myymisestä.

Yleisradiolta toivotaan työehtosopimuksen huomioimista

134 toimistojen kääntäjää lähetti Yleisradioon vetoomuksen, että talon edelleen käynnissä olevassa  käännöstöiden kilpailutuksessa otettaisiin huomioon toimistoja koskeva työehtosopimus. Tämä on perusteltu toive, sillä Yle ilmoittaa itsekin, että sitä ohjaavat yhteiskuntavastuuta heijastavat arvot kuten suomalaisuus, luotettavuus ja ihmisten arvostaminen, ja että se tukee media-alan kehittymistä. Tässä valossa olisi hyvin outoa, jos Yle jättäisi huomioimatta av-toimistojen TES:in, vaikka se onkin toistaiseksi vain yhden toimiston allekirjoittama. Pre-Textin valitsemalla Yle viestittäisi tukevansa av-käännösalan kestävämpää kehitystä.

Työehtosopimus on toistaiseksi pitkälti symbolinen, sillä sen allekirjoitti vasta yksi työnantajaosapuoli, ja mm. sen vähimmäispalkkioita koskevat määräykset tulevat voimaan vasta 1.1.2012. Pää on kuitenkin avattu. Pitkän tähtäimen tavoitteena on saada koko av-käännösala työehtosopimuksen piiriin ja tehdä toimistojen TES-sopimuksesta yleissitova. Tällöin ala tervehtyisi, kun toimistot kilpailisivatkin hinnan lisäksi laadulla, toimitusvarmuudella ja työolosuhteilla. Kääntäjät voisivat tehdä työnsä kunnolla kiireessä hutiloimatta ja kädestä suuhun elämättä.  Siihen on vielä pitkä matka, mutta ensimmäinen askel on sentään otettu.

Tyytyväiset neuvottelijat

 - U & A

Lisää mietittävää YLElle

Edellisessä blogitekstissä mainittu YLEn kilpailutus aiheutti lisää pohdintaa.

Av-käännösten teettäminen halvalla onnistuu yksinkertaistettuna siksi, että aina tulee uusia innokkaita, jotka rakastavat elokuvia ja TV-sarjoja ja haluavat työskennellä niiden parissa vaikka puoli-ilmaiseksi. Mikäli tätä kannustetaan, av-käännösalan ammattimaisuus on vaarassa romahtaa. Ongelma on siinä, että havaittuaan alan vaativaksi mutta huonosti tuottavaksi, moni joutuu ennen pitkää hakeutumaan muihin töihin. Tilalle tulee toki uusia innokkaita, mutta ammattitaito alalla ei pääse kehittymään suuren vaihtuvuuden vuoksi.

Alalle tekijöitä houkuttavat nimenomaan elokuvat ja näytellyt TV-sarjat. Monella on mielessä jopa ihan jokin tietty elokuva tai sarja, jota he haaveilevat pääsevänsä kääntämään. Karu totuus on, että uudet tulijat laitetaan kääntämään reality-huttua ja täyteohjelmia, joita juuri kukaan ei katso, jotta kukaan ei huomaa aloittelevan kääntäjän kömpelöitä käännöksiä. Tahti on nimittäin niin hektinen, ettei kunnon perehdytystä ole aikaa antaa, eikä kaikkia aloittelijoidenkaan käännöksiä ehditä oikolukea, saati sitten kauemmin (kenties yli puoli vuotta!) alalla olleiden. Käännösfirma saattaa ”valvoa laatua” nappaamalla ajoittain massasta jonkun pahaa-aavistamattoman vasta-alkajan räpellyksen, haukkua sen yksityiskohtaisesti maanrakoon ja pelotella sillä muut kääntäjät tarkistamaan neuroottisesti omaa käännöstään yhä uudelleen, kunnes heidän tuntipalkakseen muodostuu jo miinusmerkkinen luku.

Entäpä sitten YLE, mitä jos sielläkin aletaan tilata halpiskäännöksiä? Kuinka moni innokkaista aloittelijakääntäjistä haaveilee kääntävänsä asiaohjelmaa tai tiededokumenttia? Aika harva. Siinä voi aloittelijan motivaatio tehdä hyvää työtä olla koetuksella. Entä miten käy taustatutkimuksen, kun palkkio on kehno? Ei sitä kovin huolellisesti tee mieli tehdä. Ja miten moni av-käännösalalle hinkuva hihkuu innosta, kun pääseekin tekemään ohjelmatekstityksiä? Ei kääntämistä alkuunkaan, vaan vaikkapa uutisten tai siitepölyvaroitusten tekstittämistä suomesta suomeksi. Onko sekin vielä niin hohdokasta, että tekee mieli tehdä loistavaa työtä pikkupalkalla?

Laatu on silleen fifty-sixty

Yleisradio kilpailuttaa parhaillaan alihankkijoita toimittamaan suomen- ja ruotsinkielisiä televisiokäännöksiä ja ohjelmatekstityksiä. Ohjelmatekstitykset ovat pääasiassa kuulovammaistekstityksiä kotimaisiin ohjelmiin, ja lakimuutoksen myötä kaikissa ohjelmissa tulee olla tekstitys viimeistään vuonna 2016. Lisäksi YLE haluaa ostaa arkistokäännöksiä, siis käännösfirmoilla mahdollisesti jo olemassa olevia tekstityksiä, jotka muokattaisiin YLEn käyttöön sopivaksi. Tämän oletetaan tulevan halvemmaksi kuin kokonaan uuden käännöksen teettäminen.

Kokonaan käännöstoimintaa ei ulkoisteta, sillä vaikka YLE on jo pitkälti hankkiutunut eroon kuukausipalkkaisista kääntäjistään ja mm. ulkoistanut animaatiodubbaukset, freelancer-kääntäjät ovat edelleen Yhtyneet-työehtosopimuksen suojassa, joka sallii vain tietyn prosenttimäärän ulkoistamisen. Silti tarjolla on aikamoinen kakku: 300 tuntia av-käännöksiä ja 700 tuntia ohjelmatekstityksiä vuodessa. Tarkoitus on jakaa molemmat kakut kolmelle toimittajalle, mikäli sopivia toimittajia löytyy tarpeeksi. Tarjousten jättämisaika päättyy maanantaina 31.1.

Av-kääntäjät seuraavat prosessia suurella mielenkiinnolla, eikä vähiten toimistojen jälleen maanantaina 31.1. (!) jatkuvien työehtosopimusneuvottelujen vuoksi. Tarjouskilpailussa av-kääntäjiä onkin eniten kuohuttanut tieto, että alihankkijan valinnassa hinnalle annetaan 60 prosentin painoarvo ja laadulle vain 40 prosenttia. Tämä sotii vastaan av-kääntäjien pitkällistä taistelua nostaa alansa ansiotasoa akateemista koulutusta vastaavaksi. Laadun väheksyminen puolestaan on suoraan katsojan väheksymistä. YLE ilmeisesti liittyy Nelosen, TV Viiden ja Suomi-TV:n joukkoon asenteellaan, että laatu on sivuseikka, kunhan halvalla saadaan, katsojat tuskin välittävät. Valtion laitokselta odottaisi moraalisempaa toimintaa. Painoarvo pitäisi ehdottomasti olla laadussa ja prosentit vähintääkin 50/50.

 Torstaina käännöstoimistojen listoilla olevat av-kääntäjät lähettivätkin vetoomuksen YLEen, jossa vedotaan YLEä näyttämään tietä muille tv-kanaville ottamalla huomioon käynnissä olevat käännöstoimistojen TES-neuvottelut ja valitsemalla yhteistyökumppanikseen TESiin sitoutuvan yrityksen. Vetoomuksen allekirjoitti 135 kääntäjää Broadcast Textiltä, SDI-Medialta, Pre-Textiltä sekä ulkomailla toimivilta PrimeTextiltä, Ordiovisionilta, Filmtextarnalta, Uptempolta, IMS Medialta, Softitlerilta ja Technicolorilta. Mukana oli myös joitakin hiljattain alalta heikon palkkiotilanteen vuoksi poistuneita.

YLEllä on nyt tilaisuus ottaa iso askel kohti av-käännöstoiminnan laadun ja koko alan terveemmän kehityksen edistämistä. Toivottavasti siellä ymmärretään tehdä myös pitkällä tähtäimellä järkevä ratkaisu.

Kuka polkee käännösten laatua?

Ylen kulttuuriuutiset käsitteli eilen av-käännösalan tilannetta artikkelissa Televisio-ohjelmien huonot käännökset rapauttavat suomen kieltä. Provosoivan otsikon alla on referoitu radiouutista, jossa haastateltiin Ylen suomentajatoimittaja Marjaana Kulovettä ja Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton puheenjohtajaa Liisa Laakso-Tammistoa.

Artikkelin lopussa todetaan, että amatöörikääntäjät polkevat av-käännösalan palkkoja. ”Tyypillisiä amatöörikääntäjiä ovat kielten opiskelijat tai ulkomailla asuneet suomalaiset. Samalla he polkevat alan palkkatasoa.”

Itse asiassa palkkoja eivät suinkaan polje kääntäjät, vaan käännösyritykset. Ne tekevät televisiokanaville ja tuotantoyhtiöille naurettavan halpoja tarjouksia, jotka rahoitetaan kääntäjien palkkioita laskemalla. Lisäksi toimistojen kääntäjät eivät suinkaan ole amatöörejä, vaan heidätkin on työhönsä koulutettu, ja monilla on av-kääntämisestä jo vuosien kokemus.

Käännösten laatua heikentävät eniten toimistojen luomat työskentelyolosuhteet. Töitä täytyy paahtaa kovaa vauhtia, jotta matalilla palkkioilla tulee toimeen. Lisäksi etenkin ulkomaiset, DVD-käännöksiä teettävät toimistot jakavat työtehtävät ja käännösmateriaalit pahimmillaan alle vuorokauden varoitusajalla. Sellaisessa kiireessä virheitä jää tekstiin melko varmasti, eikä jokaista termiä ehdi tarkistaa.

Elokuvien ja tv-sarjojen tekemiseen ja markkinointiin käytetään miljoonia dollareita. Loistavankin elokuvan voi silti vesittää täysin kiireessä tehty, hutiloitu käännös. On käsittämätöntä, etteivät tuotantoyhtiöt ymmärrä hyvän käännöksen merkitystä. Pitäisikö meidän kääntäjien kertoa se heille?