"Täällä ei ole mitään" - koulutusristeilyn kuulumisia

Hotellin Valuuttabaarissa oli aikoinaan
passissa "huomaamattomia" vakoojia.
(Kuva: Mikko Pitkänen)

Tänä vuonna Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton av-jaoston koulutusristeilyn alus suuntasi keulansa Tallinnaan. M/S Viking Xprs lähti matkaansa 26.4. klo 11.30, ja muikeat Tallinna-kuoret käsissään koko koulutuskööri astui muutama tunti myöhemmin Tallinnan maankamaralle. Sokos Hotel Viru kutsui matkailijoita huomaansa.

Kolmelta iltapäivällä oli jo ensimmäisen koulutuksen aika: varatuomari ja Euroopan komission Suomen-edustuston kääntäjä Jarkko Ahola perehdytti meitä oikeuden ja lainkäytön termien ihmeelliseen maailmaan. Selväksi tulivat muun muassa juristin, lakimiehen ja asianajajan erot, kanteen ja syytteen eroavaisuus sekä yksittäisten termien tarkoituksia. Ahola lupasi lähettää jaostolle PowerPoint-esityksensä, johon hän pohjasi koulutuksensa. Keskustelua virisi kautta esityksen, ja lopuksi Aholalta saattoi kysellä tunnin aikana nousseita kysymyksiä.

Sitten vuorossa olivat koulutusta varten tehtyjen ennakkotehtävien purku. Sonja Karvonen oli koostanut niistä yhteenvedon, ja hän esittelikin ratkaisuja tehtävä tehtävältä. Tämän jälkeen porukka jaettiin ryhmiin, ja jokainen ryhmä sai vastuulleen kollata yhden nimettömän kääntäjän ratkaisuja.

Päivän virallinen koulutussessio oli näiden sessioiden jälkeen ohi. Halukkaat osallistuivat illan suussa hotellissa järjestettävälle KGB-kierrokselle. Oppaamme vei meidät 22. kerrokseen, jossa KGB toimi vajaat 20 vuotta. Idän karhun salainen poliisi salakuunteli ulkomaisia vieraita ja valvoi, ettei hotellin henkilökunta saanut länsimaalaissympatioita. Rangaistus oli kova, jos esimerkiksi hotellin työntekijällä oli hallussaan vieraan maan valuuttaa. Salakuunteluhuoneen ovessa luki viesti, joka loisti viattomuuttaan ja huomiota herättämättömyyttään:

"Täällä ei ole mitään." (Kuva: Marko Pohjanrinne)

Yhteinen päivä jatkui vielä illallisella vanhassakaupungissa sijaitsevassa MEKK-ravintolassa. Kolmen ruokalajin illallisen jälkeen kääntäjät hajaantuivat katsastamaan Tallinnan yöelämää.

Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen pidettiin jaoston kuukausikokous. Sen aikana pohdittiin seuraavia koulutuksia, jaoston jäsenkriteereitä ja ansiokyselyn toteutusta. Virallisen osuuden jälkeen jaoston puheenjohtaja Kati Metsola luovutti liiton kultaisen ansiomerkin Maija Rantaselle, Yleisradion ja MTV Median freelancerille. Rantanen on tehnyt vuosikymmenet mainiokasta työtä alan ja liiton hyväksi. Onnea vielä kerran Rantaselle!

Juhlallisuuksien jälkeen jaoston sihteeri Jani Bohm piti kokoustajille poliisi- ja lakiaiheisen tietovisan. Voittajat saivat palkinnokseen Viking Linen arvosetelin.

Kello kahdeltatoista luovutettiin huoneet, ja matkailijat saivat tarpoa omia reittejään laivan lähtöön saakka. 28 av-kääntäjää suuntasi Patarei-vankilaan. Siellä kyseisen rangaistuslaitoksen viimeinen vankilanjohtaja Nikolai Kask johdatti suomalaiset turistinsa lukemaan tiiliskiviä hyytävän koleisiin osastoihin. Tuntia myöhemmin vapaus koitti vierailijoille.

Patarein vankilan sisäpihalla. Menneinä aikoina vartijat kiipesivät ylös kuvan portaita vahtiakseen ahtaissa ulkoselleissä ulkoilevia vankeja. (Kuva: Mikko Pitkänen)

Samaan aikaan kourallinen kääntäjiä tutustui Hannu Oittisen johdolla maineikkaisiin, paikallisiin olutravintoloihin.

Kello kuuden aikaan av-kääntäjät hyvästelivät Tallinnan maisemat, kun laiva lähti paluumatkalle Helsinkiin.

Kiitos kanssaristeilijöilleni, ja suurkiitos risteilyn työryhmälle! Kahden vuoden päästä nähdään!

Poimintoja av-kääntäjien paneelikeskustelusta

Huhtikuun toisena päivänä liki 90 audiovisuaalista kääntäjää pakkaantui Ylen RTI-talon auditorioon kuulemaan RTTL:n järjestämää paneelikeskustelua alansa tulevaisuuden näkymistä. Valtaosa kuuntelijoista teki töitä Yhtyneet-sopimuksen alaisena joko Yleisradiolle tai MTV Medialle.

Paneelikeskusteluun ottivat osaa Christoffer Forssell (YLE Kääntämisen ja versioinnin osastopäällikkö), Maria Stenbäck (MTV Oy:n ulkomaisen materiaalin käsittelyn toimitusesimies), Petri Savolainen (Journalistiliiton edunvalvontajohtaja), Maria Kynsijärvi (MTV Oy:n ja YLEn freelance av-kääntäjä ja ammattiyhdistysliikkeen konkari) ja Anna-Maija Ihander (MTV Oy:n freelance av-kääntäjä). Panelistien keskustelua johti Tytti Heikkilä.

Vasemmalta oikealle Forssell, Stenbäck, Savolainen, Kynsijärvi, Ihander

Puhuri piiskaa alaa

Ei liene salaisuus, että audiovisuaalisen kääntämisen alalla on tuullut viime vuosina melko lailla. Tilanne on siltä osin parantunut, että alalla on nykyään myös toimistojen työehtosopimus, jonka Pre-Text Oy on allekirjoittanut - tosin eipä sitten kukaan muu. Toisaalta ala sai takapakkia työneuvoston joulukuisesta päätöksestä, joka määritteli Broadcast Text Internationalin freelancerit yrittäjiksi. Päätös on täysin päinvastainen kuin työneuvoston vuonna 2006 antama päätös, joka totesi MTV:n freelancerit työsuhteisiksi. Tosin työneuvosto on luokitellut ulkomaalaiset marjanpoimijatkin yrittäjiksi.

Liittojen tavoitteena onkin nyt muuttaa itse lainsäädäntöä. Hallituksen ohjelmassa on kirjaus tarpeesta selvittää työvoiman käyttötapoja ja työn tekemisen muotoja. Selvitystyötä tekee niin sanottu trendiryhmä, joka perustettiin vuonna 2011 ja jonka toimikautta on juuri jatkettu kevääseen 2015. Työministeri Lauri Ihalainen toimeenpani trendiryhmän heti toisena tekonaan ministerinä.

Tässä vaiheessa lienee tarpeellista jälleen kerran korostaa, että yrittäjä, oikea yrittäjä, on oma herransa. Hän sanelee itse mitä, miten ja milloin tekee sekä kuinka paljon laskuttaa. Yrittäkääpä sanella vaikkapa putkimiehelle, milloin hän ilmaantuu teille, mitä hän oikeastaan tekee, millä työkaluilla hän sen tekee, kauanko hänellä on aikaa tehdä työnsä ja paljonko hän saa vaivastaan palkkaa. Ei kyllä onnistuisi. Voiko toimistokääntäjä siis todella olla yrittäjä, jos toimeksiantaja määrittää, mitä töitä hän tekee, milloin, miten ja millä palkalla?

Joukkovoimaa, joukkovoimaa

Moneen otteeseen paneelissa tähdennettiin joukkovoiman tärkeyttä. Nykyinen Yhtyneet-työehtosopimus on saavutettu joukkovoiman avulla, eikä näin pienellä alalla ole yksinkertaisesti varaa olla järjestäytymättä. Ammattiliittoja tarvitaan tänäkin päivänä. Muilla aloilla on luonnollista, että kuulutaan ammattiliittoihin, jopa jo opiskeluaikana. Ammattiliiton avulla voi alkaa kasvattaa ammatti-identiteettiään, mikä usein jää taka-alalle ja nousee esiin vasta opintojen loppuvaiheessa, kun opiskelija ryhtyy pohtimaan työllistymistään.

Käännösalan asiantuntijat KAJ ry:ssä opiskelijajäsenyys maksaa vain, mikäli työssäoloehto täyttyy, kun taas Suomen Journalistiliitto veloittaa opiskelijajäseniltään 54 euroa vuodessa. Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton opiskelijajäsenyys kustantaa vuodessa 40 euroa. SKTL tosin ei ole ammattiliitto vaan aatteellinen järjestö. Se ei siis aja jäsentensä asiaa ammattiyhdistyspiireissä. Liittoihin on hyvä järjestäytyä, sillä ne voivat ajaa vain jäsentensä etuja.

Järjestäytyminen on ensiarvoisen tärkeää myös monikansallisten käännöstoimistojen freelancereille. Kyseiset toimistot johtavat kääntäjiään ”hajoita ja hallitse”-periaatteella, mikä on johtanut siihen, että kääntäjät eivät tiedä toisistaan juuri mitään, silllä kääntäjillä ei ole yhteistä sähköpostituslistaa. Kynsijärvi totesi: ”Kolkko totuus on, että joukkovoimaa ei voi tuoda ulkupuolelta. Mitä tiiviimmät rivit ovat, sitä enemmän pystyy vaikuttamaan. Työpaikan rivien tiivistäminen voi lähteä pienestäkin, mutta se lähtee työpaikan sisältä. Aletaan keskustella ja otetaan edes yksi asia, johon yritetään saada parannus. Siitä se lähtee.”

Paneelikeskustelu veti auditorion miltei täyteen.

Uudet, uljaat sukupolvet

Minkälaisessa tilanteessa alan koulutus ja opiskelijat ovat? Savolaisen mielestä kulttuurialojen koulutusta olisi syytä karsia, sillä ei ole mielekästä kouluttaa ihmisiä alalle, jolla ei ole tarjota työpaikkoja valmistuneille. Tiina Holopainen, Yleisradion freelancer ja Turun yliopiston opettaja, sen sijaan pohti, että kanavatarjonta vain kasvaa nykyisestä. Näin ollen av-kääntämisen koulutustarjontaa tulisi lisätä, koska etenkin jos ihmiskääntäjiä ei löydy tuottamaan ruututekstejä, konekääntäminen pääsee valtaamaan alaa. Näin on jo käymässä Skandinavian sukulaiskielten tapauksessa.

Tällä hetkellä Yleisradiossa on kysyntää pohjoismaisten kielten kääntäjille. On toki huomattava, että eri kielten kysyntä vaihtelee aallottain: esimerkkinä tästä on viime vuosikymmenen puolivälin latinosaippuoiden buumi Sub-kanavalla. Tällä hetkellä espanjankielisiä saippuaoopperoita ei ole kanavan ohjelmistossa. Tästä huolimatta varsinkin eksoottisia kieliä on aina viisasta opiskella.

Takavuosina tietyt yliopistot ovat tarjonneet opiskelijoilleen av-kääntämisen kursseja, joilla työstettiin ihka oikea tekstitys televisiossa näytettävään ohjelmaan. Kokemus oli Ihanderin mielestä hyvin antoisa. Menneinä vuosina on myös vedetty työharjoittelua Maikkarilla, mutta resurssipulan vuoksi hanketta ei sittemmin ole järjestetty. Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että alalle pyrkiville pitäisi voida tarjota sellainen koulutus, joka todella valmistaisi työhön, vaikkapa sitten työssäoppimisen avulla, jotta kokemusta ei tarvitsisi hakea kokemattomiakin kääntäjiä työllistävistä käännöstoimistoista samalla alan palkkoja polkien. Työnantajien resurssit eivät riitä koulutuksen järjestämiseen ainakaan yksin, joten palloa heiteltiin myös niin yliopistoille kuin SKTL:n kolmosjaostollekin. Puhuttiin myös mentoritoiminnasta, josta Turun yliopistossa on jo hyviä kokemuksia.

Edistysaskeleita on viime aikoina tehty opiskelijoiden tiedottamisessa ja työelämän realiteettien valaisemisessa. Aktiivit ja ammattiliitot ovat erikseen ja yhdessä alkaneet vierailla yliopistoissa ja kertoa tuleville kääntäjille alan palkkauksesta ja työehdoista. Kaikkien yliopistojen opiskelijajärjestöt puuhaavat parhaillaan ”Opiskelijan selviytymisopasta”, joka jaetaan tulevana syksynä kaikille yliopisto-opintonsa aloittaville opiskelijoille. Toivon mukaan selviytymisopas nostattaa nöyrien humanistiopiskelijoiden sisua vaatia asianmukaista palkkaa alalla kuin alalla.

Kohti parempaa tulevaisuutta

Ensi vuoden alusta Yleisradion toimintaa aletaan rahoittaa Yle-veron kautta. Yleisradion hartioille rojahtaa silloin entistä painavampi tilaajavastuu alihankkijatoimistojensa menettelytavoista. Ylessä on keskusteltu toimistofreelancerien työolosuhteista ylintä johtoa myöten, mutta vaikutuksesta ei ole tietoa eikä (vielä) etenkään näyttöä. Totta on sekin, ettei Yleisradio voi sanella alihankkijalleen, miten sen tulisi omia alihankkijoitaan kohdella. Ikävä kyllä raha ratkaisee, kunnes ruohonjuuritasolla sisuunnutaan kunnolla.

Euroopan laajuisestikin pohditaan alan tilannetta ja välitetään tietoa. Eurooppalaisille av-kääntäjille ollaan perustamassa Audiovisual Translators of Europe -yhtymää, joka aikoo edesauttaa eri maissa asuvien av-kääntäjien yhteydenpitoa ja ajaa näiden asiaa.

Mikäli jonkun rintaa kaihertaa toiminnan palo ja tietämättömyys siitä, miten voisi auttaa alaa tervehtymään, tässä pari vihjettä: Levitä tietoa alan tilanteesta. Osallistu liiton toimintaan. Käy av-foorumilla ja ilmoittaudu vapaaehtoiseksi, vaikkapa bongaamaan ulkomaisten toimistojen freelancerien nimiä teksityksistä, kääntämään jokin sivuston artikkeli tai rustaamaan blogikirjoitus. Joukossa on voimaa!

Kiitos tapahtuman järjestäjille!

Kansainvälistä kääntäjienpäivää vietettiin Turussa

Kansainvälinen kääntäjienpäivä 30. syyskuuta kokosi eri alojen kääntäjät tänä vuonna aurinkoiseen Turkuun. Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto, Käännösalan asiantuntijat ja Suomen käännöstoimistojen liitto olivat yhteistyössä järjestäneet monipuolisen ja mielenkiintoisen seminaaripäivän Turun kirja- ja ruokamessujen yhteyteen. Vaihtelevat käännösalaa käsittelevät esitelmät ja liiton jäsenten ilmainen sisäänpääsy messuille tekivät päivästä sekä virkistävän että ammatillisesti kehittävän.

Kääntäjäliittojen maailmanjärjestön FIT:n (Fédération Internationale des Traducteurs – International Federation of Translators) teema Pyhän Hieronymuksen päivänä ympäri maailmaa järjestettäville seminaareille oli tällä kertaa Bridging Cultures – Kulttuurienvälinen silta. Turku Euroopan kulttuuripääkaupunkina ja uuden sillan saaneena sopi tapaamispaikaksi siis oikein hyvin. Päivän vaihtelevat esitelmät toivat esiin kääntäjien ja tulkkien arkisen työn laaja-alaisuutta ja kiinnostivat sekä ammattilaisia että muita messukävijöitä.

Hieronymus, kääntäjien suojelija

Päivän aikana kuultiin esimerkiksi av-kääntäjä Kalle Niemen työstä Euroviisukääntäjänä, freelancekääntäjä Siiri Susitaivalen erikoistumisesta ruokakirjojen kääntämiseen ja kirjailija Mårten Westön ajatuksia ruotsalaiselle yleisölle kääntämisestä. Käännöstyötä Euroopan komissiossa esiteltiin kahteen otteeseen: Jarkko Ahola piti komission kääntäjän puheenvuoron ja Euroopan komission alihankintakäännösten Luxemburgin tiimin vetäjä Irene Haaranen kannusti freelancereitakin osallistumaan EU-käännösten kilpailutuksiin. Turun seudun tulkkikeskuksen vs. johtaja Hanna-Mari Kolistaja kertoi oikeustulkkausalan ongelmista, joille myös kääntäjiltä löytyi ymmärrystä. Viimeisessä esityksessä toimittaja Pia Korpisaari esitteli yleisölle National Geographicin suomentamistyötä, ja seminaaripäivän päätteeksi KAJ:n vt. toiminnanjohtaja Elena Gorschkow-Salonranta nostatti ammattiylpeyttä ja sai vielä salillisen kääntäjiä tekemään aaltoja kaikkien kääntäjien kunniaksi.

Illaksi oli järjestetty ohjelmallinen juhla ravintolalaiva Cindyssä, jonne kokoontui nelisenkymmentä kääntäjää ja tulkkia Turusta ja muualta Suomesta. Paikalla olleita hemmoteltiin ensin maittavalla kolmen ruokalajin illallisella ja sitten Douze points -laulutuplakvartetin esityksellä, joka nimenmukaisesti sisälsi otteita Euroviisu-kilpailujen historiasta. Syömisen ja esityksen lomassa eri puolilta maata tulleet kääntäjät pääsivät tapaamaan vanhoja tuttuja ja tekemään tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. Pääkaupungista tulleiden kuljetus lähti takaisin iltayhdeksältä, mutta laivaan jäi vielä hyvä joukko juhlijoita venyttämään iltaa myöhemmäksi.

Gyllene skor

Lisää raporttia ja kuvia Suomen käännöstoimistojen liiton sivuilla

Hinta ja laatu tappeli, kumpi voitti?

Käännösalan yhdistysten kansainvälinen kattojärjestö FIT järjestää kolmen vuoden välein konferenssin, johon osallistuu eri alojen kääntäjiä ja tulkkeja ympäri maailmaa. Tänä vuonna konferenssi pidettiin San Franciscossa elokuun alussa, ja sinne osallistui myös kourallinen av-kääntäjiä Suomesta.  Tässä tulee raporttia yhdestä siellä kääntäjiä puhuttaneesta aiheesta, crowdsourcingista eli talkoistamisesta.

Fanitekstitysten vallankumous Koreassa

 

Korealainen Sung-Eun Cho Hankukin yliopistosta luennoi korealaisten harrastelijoiden internetissä levittämistä tekstityksistä. Koreassa amerikkalaisten tv-sarjojen ja elokuvien ystävät tekevät yhdessä ja levittävät amatööritekstityksiä suosikkiohjelmiinsa. Tekstitysten tyyli poikkeaa televisiossa näytetyistä tekstityksistä. Fanitekstitysten muoto on vapaampi ja luovempi, niin hyvässä kuin pahassakin: toisaalta niissä käytetään elävämpää ja nykyaikaisempaa kieltä, mutta toisaalta esimerkiksi ruudulla näkyvien rivien määrästä tai lukunopeudesta ei olla niin tarkkoja. Fanikääntäjä saattaa dialogin kääntämisen lisäksi selittää auki kulttuurisidonnaisia vitsejä ja jopa kommentoida henkilöhahmojen tekemisiä. Oletuksena on, että jos haluaa lukea kaiken ruudulla olevan tekstin, kuvan voi vaikka pysäyttää, toisin kuin televisiolähetyksen.

Esimerkki korealaisesta fanitekstityksestä. Sulkeissa kääntäjä on harmitellut, että kuvassa näkyvää henkilöä kohdellaan aina niin huonosti.

Tekstitykset uusiin tv-sarjojen jaksoihin ilmestyvät nettiin muutamassa tunnissa ensiesityksen jälkeen. Keskustelupalstoilla käännöksiä ruoditaan yhdessä ja virheitä korjaillaan. Yleinen käytäntö on, että kun tietty amatöörikääntäjä on ehtinyt ”varata” jonkin tv-sarjan itselleen, hän myös kääntää sitä ”yksinoikeudella”. Fanikääntäjät toimivat nimimerkkien suojissa, ja Cholla olikin vaikeuksia saada ketään heistä suostumaan haastatteluun. Haastatteluun suostui lopulta parikymppinen nainen, joka tekee tavallista toimistotyötä ja kääntää netissä tv-sarjoja opiskellakseen englantia ja amerikkalaista kulttuuria. Cho antoi ymmärtää, että tällainen on tyypillisen fanitekstittäjän profiili.

Nettitekstityksillä alkaa Koreassa olla vaikutusta jo televisioonkin. Tv-kanavien edustajat seuraavat nettikeskusteluja, ja suosituimpia ohjelmia aletaan näyttää myös televisiossa. Tekstitykset sentään teetetään tällöin ammattilaiskääntäjillä. Fanitekstitysten vapaa tyyli on kuitenkin alkanut vaikuttaa myös televisiotekstityksiin, jotka Chon mukaan ennen ovat olleet kielellisesti kankeita ja muodollisia. Nyt joukkoon uskalletaan laittaa myös puhekieltä.

Viimeisin käänne on, että amerikkalaisen Fox-tuotantoyhtiön Foxlive-tv-kanava järjesti fanitekstittäjille käännöskilpailun, jonka palkintona oli työpaikka ”oikeana” tv-tekstittäjänä tuotantoyhtiön listoilla. Kilpailu oli menestys, ja se aiotaan järjestää jo toisen kerran. Cho huomautti, että pulaa kääntäjistä ei toki ole. 

Chon oma suhtautuminen fanitekstityksiin vaikutti olevan varsin neutraali, eikä hän ottanut tarkemmin kantaa siihen, onko niiden saama hyväksyntä hänestä hyvä vai huono asia. Hän ei myöskään ollut ainakaan tietoinen siitä, että fanikäännösten levittäminen saattaisi olla laitonta – toki sen hän tiedosti, että käännökset tehdään netistä laittomasti ladattujen videotiedostojen avulla ja niiden ohessa käytettäviksi.

Fanitekstitykset puhuttivat

Esitelmän jälkeen brasilialainen Adriana Pio Borges käytti puheenvuoron ja kertoi erikoisesta tilanteesta Brasiliassa. Fox-tuotantoyhtiön brasilialainen tv-kanava on jo jonkin aikaa käyttänyt ihan televisiossa nuorten ”kieliä osaavien” amatöörien tekemiä pikakäännöksiä, joita Pio Borges kutsui nimellä ”light translation”. Tasoltaan nämä harrastajakäännökset ovat kuulemma kirjavia, kiireellä tehtyjä ja tietenkin hinnaltaan halpoja. 

Mielenkiintoisinta jutussa on, että tv-tekstityksiä ruoditaan päivittäin sanomalehdissä. Niissä julkaistaan arvosteluja käännöksistä, niin harrastelijoiden kuin ammattilaistenkin. Toisaalta hienoa, että tv-käännöksistä ollaan noin kiinnostuneita, harmi vain että näin ikävästä syystä. Pio Borges totesi, että Brasiliassa av-kääntäjien asema on melko synkkä, mutta jos tämän Etelä-Amerikan jättiläismaan asiat saataisiin kuntoon, olisi suuri osa Latinalaista Amerikkaa pelastettu.

Näin av-kääntäjän näkökulmasta harrastelijoiden tekemien tekstitysten käyttö tuntuu oman ammattitaidon aliarvostamiselta. Eikö osaamisella, kokemuksella ja sujuvilla tekstityksillä tosiaan ole mitään arvoa? Ymmärrän hyvin, että tekstittäminen voi olla hauska harrastus, mutta eivät huippuravintolatkaan tilaa annoksia harrastajakokeilta vain, koska nämä omaksi huvikseen tekevät melko hyvää ruokaa. Katsojat jaksavat lähettää jatkuvasti palautetta tv-käännöksistä, joten niiden laatu ei voi olla yhdentekevä. Vai onko?