Ulkoistetut uusinnat

Lähipäivinä Maikkarin kanavilla on odotettavissa muutoksia, jotka kuulostavat loistavilta: vähemmän uusintoja, lisää kotimaista sisältöä. Mikä sai tämän ihmeen aikaan? Käytännön pakko ja ”hankalat kääntäjät”.

2000-luvun alussa av-kääntäjien nk. Yhtyneet-työehtosopimukseen neuvoteltiin Maikkarin aloitteesta liite, jonka mukaan käännöspalkkioon sisältyy valmiiksi tietty määrä uusintoja. Käytännössä ilmaisten uusintojen määrä on niin suuri, että vain huippusuosittujen ja jatkuvasti uusittavien sarjojen kuten Simpsoneiden ja Frendien kääntäjille tuli joskus maksettavaksi erillisiä uusintakorvauksia.

Helmikuun lopussa tämä erillissopimus menee kuitenkin umpeen, eikä sitä olla uusimassa. Tällöin voimaan astuu aiempi Yhtyneet-sopimuksen pykälä, jonka mukaan jokaisesta uusintakerrasta tulee maksaa kääntäjälle 50 % alkuperäisestä käännöspalkkiosta. Kun ajattelee, millainen määrä uusintoja Maikkarin kanavilla pyörii, voi hyvin arvata, että tällaisten palkkioiden maksaminen ei ole yhtiön agendalla.

Helmikuun alkupuolella Maikkari lähestyi entisiä kääntäjiään ”tarjouksella”: ”Myykää meille loputtomat oikeudet käännöksiinne halvemmalla kuin 50 % per esityskerta, niin meidän ei tarvitse hankkia niitä muualta.” Kääntäjät reagoivat tähän ”avokätiseen” tarjoukseen ehdottamalla diiliä, jossa uusinnat myytäisiin halvalla vastineeksi siitä, että Maikkari siirtäisi käännöstyönsä av-käännöstoimistojen työehtosopimusta noudattavaan käännöstoimistoon. Tällä hetkellä tällaisia toimistoja on vain yksi, Pre-Text, ja se tekikin Maikkarille käännöstöistä tarjouksen, jossa kääntäjät sitoutuisivat noin 20 % aiempaa matalampiin palkkioihin, ja jossa uusintaoikeudet siirtyisivät kanavalle lopullisesti huokealla kertahinnalla.

Diili olisi siinäkin mielessä ollut Maikkarille otollinen, että tämänhetkisen käännösten toimittajan Broadcast Textin kanssa on ollut huimia toimitusvaikeuksia ja laatuongelmia. Kun ennen ulkoistamista käännökset valmistuivat kaksi viikkoa ennen esitystä, nyt osa teksteistä toimitetaan jopa vasta tunteja ennen lähetystä. Laadun heittelehtiminen puolestaan on ollut nähtävissä erityisesti päivittäissarjojen kuten Emmerdale, EastEnders ja Lemmen viemää käännöksissä. Käännösten siirtäminen toiseen toimistoon olisi siis ollut tässä vaiheessa Maikkarilta fiksu veto.

Vastaanotto oli kuitenkin tyly ja neuvottelutaktiikka selkeä: ”Maksamme ilmoittamamme määrän, ottakaa tai jättäkää.” Maikkarin tarjoamalla hinnalla kääntäjien palkkiot olisivat laskeneet aiemmasta lähes 50 %, minkä LISÄKSI uusinnat olisi pitänyt myydä halvalla ja lopullisesti. Uusintaoikeudet jäivät siis myymättä.

Nyt Maikkarille jäi pääasiassa kolme vaihtoehtoa: hankkia valmiit käännökset muualta, käännättää uusittavat ohjelmat uudelleen tai muuttaa ohjelmakarttoja. Ai niin, tai maksaa entisille kääntäjilleen 50 % per esityskerta.

Valmiita käännöksiä Maikkari voi yrittää haalia mm. käännöstoimistojen arkistoista sekä elokuvien ja dvd:iden maahantuojilta. Joillakin toimistoilla voi olla laajojakin käännösarkistoja, mutta on eri asia, saako niitä myydä edelleen. Maahantuojilla voi olla laajemmat oikeudet käännöksiin. Näissä kaikissa on kuitenkin yksi perustavanlaatuinen ongelma: laatu ei ole sitä, mitä Maikkarilta on totuttu odottamaan. Tämän todetakseen voi vilkaista vaikkapa Netflixin käännöksiä. Sama enimmäkseen halvalla ja hutiloiden teetetty laatu on siis tulossa nyt valtakunnalliselle kanavalle. Laatu ei toisaalta tunnu olevan Maikkarin prioriteettilistalla nykyään, mutta ongelmaksi voivat myös muodostua käännösten formaattierot – dvd:llä riville mahtuu yleensä enemmän merkkejä kuin televisiossa. Jonkun on siis muokattava jokainen käännös lähetyskuntoon.

Käännöksen teettäminen uudelleen käännöstoimistossa tulee halvemmaksi kuin uusintakorvauksen maksaminen jokaisesta uusintakerrasta. Toimistolta Maikkari myös saa suoraan loputtoman käyttöoikeuden käännökseen. Tässä vaihtoehdossa ongelmaksi muodostuu taitavien kääntäjien puute. Suurin osa ammattikuntaa boikotoi tällä hetkellä joko Broadcast Textiä tai Maikkaria tai molempia, eikä Broadcast Text siten ole pystynyt toimittamaan Maikkarille tarpeeksi käännöksiä tähänkään asti, saati sitten jos päälle tulevat vielä uusinnatkin. SDI Median kääntäjät ovat myös ilmoittaneet boikotoivansa Maikkarin käännöksiä, mikäli niitä yritetään siirtää sinne, ja sama pätee moneen ulkomaiseen toimistoon. Av-käännöksiä kyselevät tällä hetkellä sellaisetkin toimistot, joilla niistä ei aiempaa kokemusta ole, ja asiakkaan ja kääntäjän hintakäsitysten ero tulee monille yllätyksenä.

Toisaalta ohjelmistokarttaa voi aina muuttaa ja uusintojen määrää vähentää. Tilalle ei kannata laittaa uusia ulkomaisia ohjelmia, koska nekin pitää jossakin käännättää, joten mitä todennäköisimmin kanavalla aletaan maaliskuusta alkaen nähdä yhä enemmän kotimaisten ohjelmien uusintoja. Vaan mitä sanovat katsojat, ja Mainostelevision kannalta olennaisemmin mainostajat, kun amerikkalaisen suosikkisarjan tilalla näytetäänkin odottamatta Puhtaita valkoisia lakanoita tai Speden spelejä vuodelta 1994?

Kääntäjien ulkoistaminen on osoittautunut Maikkarille moninkertaiseksi katastrofiksi. Yhteistyö Broadcast Textin kanssa ei ole sujunut toivotulla tavalla, ja kanavayhtiön maine on kärsinyt niin katsojien kuin mainostajienkin silmissä. Maikkari on hukannut ehkä ainoan valttinsa muihin mainoskanaviin nähden: laadun. Sillä on ollut pitkän historiansa ansiosta arvostettu, lähes Ylen kaltainen asema suomalaisena laatukanavana, mutta nyt se on vajonnut muiden mainoskanavien tasolle halpiskäännöksillään ja ohjelmakarttapuljailuillaan. Maikkarin johdon pitäisi nyt herätä ja pelastaa se, mitä pelastettavissa vielä on.

Kuvakaappaukset ovat peräisin Netflixistä, Bones-sarjan jaksosta, jonka kääntämisestä Maikkarille Anna-Maija Ihander kirjoitti tässä blogissa viime vuonna.

Kansainvälistä kääntäjienpäivää vietettiin Turussa

Kansainvälinen kääntäjienpäivä 30. syyskuuta kokosi eri alojen kääntäjät tänä vuonna aurinkoiseen Turkuun. Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto, Käännösalan asiantuntijat ja Suomen käännöstoimistojen liitto olivat yhteistyössä järjestäneet monipuolisen ja mielenkiintoisen seminaaripäivän Turun kirja- ja ruokamessujen yhteyteen. Vaihtelevat käännösalaa käsittelevät esitelmät ja liiton jäsenten ilmainen sisäänpääsy messuille tekivät päivästä sekä virkistävän että ammatillisesti kehittävän.

Kääntäjäliittojen maailmanjärjestön FIT:n (Fédération Internationale des Traducteurs – International Federation of Translators) teema Pyhän Hieronymuksen päivänä ympäri maailmaa järjestettäville seminaareille oli tällä kertaa Bridging Cultures – Kulttuurienvälinen silta. Turku Euroopan kulttuuripääkaupunkina ja uuden sillan saaneena sopi tapaamispaikaksi siis oikein hyvin. Päivän vaihtelevat esitelmät toivat esiin kääntäjien ja tulkkien arkisen työn laaja-alaisuutta ja kiinnostivat sekä ammattilaisia että muita messukävijöitä.

Hieronymus, kääntäjien suojelija

Päivän aikana kuultiin esimerkiksi av-kääntäjä Kalle Niemen työstä Euroviisukääntäjänä, freelancekääntäjä Siiri Susitaivalen erikoistumisesta ruokakirjojen kääntämiseen ja kirjailija Mårten Westön ajatuksia ruotsalaiselle yleisölle kääntämisestä. Käännöstyötä Euroopan komissiossa esiteltiin kahteen otteeseen: Jarkko Ahola piti komission kääntäjän puheenvuoron ja Euroopan komission alihankintakäännösten Luxemburgin tiimin vetäjä Irene Haaranen kannusti freelancereitakin osallistumaan EU-käännösten kilpailutuksiin. Turun seudun tulkkikeskuksen vs. johtaja Hanna-Mari Kolistaja kertoi oikeustulkkausalan ongelmista, joille myös kääntäjiltä löytyi ymmärrystä. Viimeisessä esityksessä toimittaja Pia Korpisaari esitteli yleisölle National Geographicin suomentamistyötä, ja seminaaripäivän päätteeksi KAJ:n vt. toiminnanjohtaja Elena Gorschkow-Salonranta nostatti ammattiylpeyttä ja sai vielä salillisen kääntäjiä tekemään aaltoja kaikkien kääntäjien kunniaksi.

Illaksi oli järjestetty ohjelmallinen juhla ravintolalaiva Cindyssä, jonne kokoontui nelisenkymmentä kääntäjää ja tulkkia Turusta ja muualta Suomesta. Paikalla olleita hemmoteltiin ensin maittavalla kolmen ruokalajin illallisella ja sitten Douze points -laulutuplakvartetin esityksellä, joka nimenmukaisesti sisälsi otteita Euroviisu-kilpailujen historiasta. Syömisen ja esityksen lomassa eri puolilta maata tulleet kääntäjät pääsivät tapaamaan vanhoja tuttuja ja tekemään tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. Pääkaupungista tulleiden kuljetus lähti takaisin iltayhdeksältä, mutta laivaan jäi vielä hyvä joukko juhlijoita venyttämään iltaa myöhemmäksi.

Gyllene skor

Lisää raporttia ja kuvia Suomen käännöstoimistojen liiton sivuilla

Jaoston rubiinipäivä

Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton TV- ja elokuvakääntäjien jaosto perustettiin 25.11.1970. Perjantaina 5.11.2010 nykyisen av-kääntäjien jaoston pyöreitä vuosia saapui juhlimaan yli 80 henkilöä. Pirskeet pidettiin Helsingissä Käpylän työväentalolla, josta oli sukeutunut todellinen juhlapaikka koristelutoimikunnan toimesta. Vieraat astelivat sisään punaisen maton päällä, filminauhat koristivat portaita ja juhlasalin pöydät olivat kynttilöiden, filminauhojen ja tähtihileiden peitossa. Vanhojen elokuvien kohtauksia näytettiin isolla valkokankaalla. Koristeet virittivät vieraat juhlatunnelmaan. Suurkiitos kaikille koristelutoimikunnan jäsenille!

Juhlan seremoniamestarina toimi jaoston oma Charlie Chaplin eli Marko Pohjanrinne. Hän kertasi juhlan ohjelman ja luovutti lavan jaoston puheenjohtajalle Sanna Väreelle, jonka johdolla kilistimme tulevaisuudelle. Väre myös otti vastaan SKTL:n puheenjohtajan Liisa Laakso-Tammiston sekä asiatekstikääntäjien jaoston puheenjohtajan Ulla Agopovin ja tulkkijaoston puheenjohtajan Kirsi Lammin onnittelut.

Seuraavana ohjelmassa oli ruokailu, jolle varattiin aikaa tunti. Pöydät notkuivat salaatteja, piirakkaa ja pieniä ruisleipiä. Vanhan maailman menon malliin juhlasalissa kiersivät virvoketytöt, jotka myivät kurkun kostukekuponkeja. Syömisen aikana oli viihdykettäkin tarjolla: pienellä pöydällä oli "Guugl Quotz"-visa. Arkilla listattiin noin kaksikymmentä sitaattia elokuvista. Jujuna oli, että sitaatit oli käännetty Googlen käännösohjelman kautta. Googlattujen sitaattien alkuperäinen muoto ja elokuva oli arvattava. Oikeat vastaukset pystyi tarkistamaan haitaripapereista.


Ruokailun jälkeen juhlaväelle esiintyi steppaaja Tea Rosenberg. Hän pisti kengillä koreasti neljän laulun ajan ja sai asiaankuuluvasti raikuvat aplodit. Sitten olikin jo aika hieroa älynystyröitä: leffamusavisa oli seuraava ohjelmanumero. Visan ideoineet Sonja Karvonen ja Maarit Malm kuunteluttivat kollegoillaan musiikkia kahdeksalta vuosikymmeneltä, alkaen 1930-luvulta. Kysymykset olivat erittäin visaisia, ja voittajajoukkue oli Sorsakvartetti viidellä oikealla vastauksellaan. Musiikkitietäjät saivat palkinnoksi neljä soundtrack-levyä ja samppanjapullollisen suklaapalloja.

Muitakin palkintoja oli luvassa: jaoston oma, vuosittainen tunnustuspalkinto on yhä työn alla, mutta juhla oli hyvä tilaisuus harjoitella tulevaisuutta varten. Jaoston tuleva puheenjohtaja Kati Metsola jakoi palkinnon Kirsti Luovalle ja Marja Huuskoselle, jotka ovat kirjoittaneet historiikin audiovisuaalisen kääntämisen ensitaipaleesta.

Maija Rantanen jakoi kiitosta av-kääntäjien foorumin taustaryhmälle, joka on jaksanut puurtaa alan valoisamman tulevaisuuden ja paremman yhteishengen eteen. Taustaryhmästä olivat paikalla Katja Aulavuori, Tytti Heikkilä, Hertta Oksanen ja Jukka Sorsa. Kiitokset lähtivät myös Anna-Maija Ihanderille, Mari Korpuselle ja Mia Storelle. Heikkilä puolestaan kiitti kaikkia, jotka ovat osallistuneet foorumin ja sivuston tekemiseen.

Sanna Väre jakoi tunnustusta Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton toimiston työntekijöille, joilta jaosto on saanut korvaamatonta apua kerta toisensa jälkeen. Toimiston nykyiset kantavat voimat Liisa Leppänen ja Sari Lahti eivät olleet paikalla, joten palkinnon ottivat vastaan Liisa Laakso-Tammisto ja Leppäsen edeltäjä, eläkkeelle siirtynyt järjestösihteeri Helkky Halme.

Maria Kynsijärvi palkitsi meneillään olevien TES-neuvottelujen kääntäjäedustajat. Paikalla olivat Lauri Mäkelä ja Ilona Ahlgren. Aplodit suunnattiin heidän lisäksi myös Taru Alinille, joka ei päässyt paikalle.

Viimeinen palkinto jaettiin juhlaväen lempikääntäjälle. Juhlijat saivat nimetä oman suosikkikääntäjänsä paperilappuihin, jotka kerättiin hopeiseen silinterihattuun. Äänestysajan jälkeen laskettiin tulokset. Juhlaväen suosikkikollega oli Mari Hallivuori, joka oli jo ehtinyt lähteä juhlista. Toivottavasti palkinto saavutti omistajansa myöhemmin.


Juhlat jatkuivat tunnustuspalkintojen jakamisen jälkeen vapaamuotoisena seurusteluna aina keskiyöhön saakka. Viralliset jatkot olivat Stadin tähdessä.

Kiitos kaikille "rubiinijuhlan" järjestäjille ja juhlijoille! Liisa Laakso-Tammisto sovelsi hääpäiviä jaoston merkkipäivään, ja näin ollen juhlimme rubiinipäivää. Nähdään safiirijuhlissa, jollei jo aikaisemmin.



Kuvat Ilona Ahlgrenilta ja Lauri Mäkelältä.