Pelastakaa Bluthit! - Häpeilemätön rakkauskirjeeni Sukuvialle

"Tämä on Sukuvika." - Sarjan kertoja (eli elokuvaohjaaja Ron Howard)

Vuonna 2005 yhdysvaltalainen Fox-kanava teki hirveän virheen: se lopetti Sukuvika-tilannekomedian tuotannon. Sukuvialle omistautuneet fanit elättelivät hetken toivoa sarjan jatkumisesta Showtime- tai HBO-kanavilla, joille sarjaa oli tarjottu. Kumpikaan kanava ei tarttunut täkyyn. Tuotanto lopetettiin, ja sarjan parissa työskennelleet löysivät muita töitä. Sukuvian tuottajat, näyttelijät ja fanit jaksoivat toivoa, että sarja saisi vielä tuulta purjeisiinsa. Elokuva vaikutti todennäköisimmältä mahdollisuudelta seurata Bluthien uusia seikkailuja.

Siten tapahtui jotain tuiki tavatonta.

Sukuvika palasi henkiin. Sekä sarjana että elokuvana. Ensitietojen mukaan elokuva oli tärkein päämäärä, ja tulevien jaksojen oli määrä toimia elokuvan prologina. Riemu oli fanien keskuudessa ylimmillään. Mehua kaikille!

Tämän fanin riemuun vain ilmaantui pian kupru. Sarjan oli tuonut takaisin henkiin Netflix. Ennen Netflix-palvelun rantautumista Suomeen ennätin toivoa, että sarja myytäisiin suomalaiselle televisiokanavalle aivan kuten oli tehty Lilyhammerin tapauksessa. Sitten kun Netflix tuli Suomen markkinoille ja kävi ilmi, että Netflix viis veisaa käännösten laadusta, alkoi murhe pesiytyä rinta-alaani.

Katsokaahan, Sukuvika on oivaltava sarja. Suorastaan nerokas. Se vilisee intertekstuaalisia ja intratekstuaalisia viittauksia. Sellaisia, jotka saattaa huomata vasta n:nnellä katselukerralla. Vasta viidennellä katselukerralla ymmärsin, mitä matriarkka Lucille tarkoittaakaan sillä, että hän on kyllästynyt maksamaan taloudenhoitajalleen vain yhden tiskin pesemisestä. Vasta seitsemännellä katselukerralla huomasin, että kun sarjan päähenkilö Michael vitsailee isänsä eläköitymisen yhteydessä soihdun siirtymisestä seuraavalle sukupolvelle, hän todella pitelee soihtua myöhemmin kyseisissä eläkejuhlissa.

Sukuvika lienee audiovisuaalisen kääntämisen vinkkelistä haastavin sarja, jota olen katsonut. Ja minä olen kuulkaas aika liudan televisiosarjoja katsellut.

Siksi rintaani pusertaa tieto siitä, että Sukuvika käännätettäneen - alalle pesiytyneen toimintamallin mukaisesti - monen kääntäjän kesken pähkinäpalkoilla ja aivan liian tiukoilla aikatauluilla. (Allekirjoittanut otti yhteyttä Netflixiin, moneen käännöstoimistoon ja jopa sarjan Facebook-sivustoon asian tiimoilta. Lienen valmistunut Milford-akatemiasta, koska yhteydenottoani ei noteerattu millään tavalla minkään tahon toimesta.)

Perheen akateemikko Buster on tietämätön av-kääntämisestä.

Silloin ei pysty sopimaan samanlaisista käännösratkaisuista toistuviin vitseihin, viittauksiin ja ilmiöihin, joita uudet jaksot luovat. Puhumattakaan siitä, että kääntäjällä olisi aikaa syventyä aiempien tuotantokausien jaksoihin. Uusissa jaksoissa tulee olemaan viittauksia vanhoihin vitseihin. Olen siitä täysin varma. Mitch Hurwitz, sarjan luoja, vastaava tuottaja ja käsikirjoittaja, muisteli viime vuonna Vulture-lehden haastattelussa muun muassa GOBin kyyhkyä ja Busterin päiväuniaikaa. Asioita, jotka tapahtuivat ensimmäisen kauden jaksoissa. Kymmenen vuotta sitten.

Hurwitz on monasti kiitellyt sarjan uskollisia faneja. He pitivät sarjan elossa: He täyttivät jokaisen sarjaa liippaavan uutisartikkelin kommenttialueen sitaateilla sarjasta. He äänestivät sarjaa jokaisessa katsojagallupissa ja pitivät sarjan populaarikulttuurin muistissa. Vanhojen ja uusien fanien ansiosta Sukuviasta tuli Netflixillä ennennäkemätön menestys. (Siksi palvelu päätti herättää sarjan henkiin luomiensa sarjojen rinnalle.)

Hurwitz haluaa kiittää Sukuvian faneja. Mikäs sen parempaa kuin toistot tai väännökset sarjan kuolemattomista viittauksista ja sitaateista? Olisiko mahdollisuus nähdä kulissien taakse ja osallistua kuvauksiin statistina mitään? Sarjan tuotantoryhmä piti viime syksynä faneille kisan, jossa heidän piti luoda jotain sarjaa koskevaa taidetta. Kuusi ansiokasta fanitaiteen tekijää sai tilaisuuden esiintyä tulevien jaksojen kohtauksissa statisteina. Jopa kisan nettisivuston osoite oli viittaus vitseihin sarjan ensimmäiseltä ja kolmannelta kaudelta: www.youregonnagetsomewalkons.com.

Huhtikuun toisella viikolla julkaistut teaser-julisteet vahvistivat ounasteluni siitä, että uusissa jaksoissa tehdään kunniaa sarjan historialle. Jokainen hahmo sai oman julisteensa, jossa on oivaltava viittaus heidän historiaansa. Monta kertaa perheyhtiöstä loparit ottanut Michael sai revityn käyntikortin, vankilassa sikäläisiä Puffeteja ahmineen Georgen julisteessa on juurikin kyseinen jäätelö, perheen materialisti Lindsaytä muistetaan jääpalassa olevalla luottokortilla...  Oi, sisäisen fanini rintaa lämmittää moinen vanhojen muistelu!

Perheen taikurilla GOBilla on kyseenalainen historia illuusioidensa suhteen...

 
Sukuvika on aina ollut inter- ja intratekstuaalisten viittausten viidakko. Tämä asiainlaita ei muutu uusissakaan jaksoissa, vaan se pikemminkin viedään aivan uusiin ulottuvuuksiin: Jokainen uusi jakso seuraa tietyn hahmon tarinaa. Tämä hahmo on pääosassa, ja toiset hahmot tekevät jaksossa korkeintaan pieniä cameoita. Eli jakso saattaa kertoa Tobiaksesta, ja GOB voi piipahtaa yhdessä kohtauksessa sanomassa yhden vuorosanan. Haaste syntyy siinä, että taasen GOBiin keskittyvässä jaksossa palataan ohimennen GOBin ja Tobiaksen yhteiseen kohtaukseen. Lisäksi GOBin vuorosana voi toimia vitsinä vaikkapa George Michaeliin keskittyvässä jaksossa. Eikö olisi syytä, että vuorosanalla olisi yhtenevä käännös kaikissa jaksoissa? Eikö tämä olisi vain järkeenkäypää?

Kuvitelkaapa tilanne, että 1) jokainen Harry Potter -kirja olisi pilkottu lukuihin; 2) jokainen luku olisi käännätetty eri kääntäjällä; 3) ja kääntäjät eivät olisi tutustuneet lainkaan kirjaan kokonaisuutena saatika aiempiin teoksiin. Mahdoton yhtälö, eikö totta?

Miksi vastaavanlainen kuvio on täysin mahdollinen, jopa todennäköinen Sukuvian tapauksessa? (Ja oikeastaan enenevässä määrin arkipäivää av-käännösalalla muutenkin.) Miksi se on sallittua?

Koska Netflix ja kaikki muut asiakkaat haluavat käännöksensä mahdollisimman halvalla ja nopeasti, eivätkä käännöstoimistot nosta tikkua ristiin asian korjaamiseksi "asiakkuuksien menettämisen pelossa".

Kuka pelastaisi Bluthit tällä kertaa?

Sukuvian uudet jaksot nähdään 26.5. lähtien Netflix-palvelussa ainakin Yhdysvalloissa.

Lisätietoa The Pacific -sarjan suomennoksesta

Eilen kävi ilmi, että The Pacific -sarjan DVD-julkaisu saa uudet suomennokset. Alan ihmisenä A. Armoton ei malttanut jättää asiaa sikseen, vaan soittipa Warner Brosin maajohtaja Ismo Hietaselle ja kyseli lisätietoja sattuneesta.

Kerta ei ollut ensimmäinen, kun julkaisujen käännöksiä viilataan. Toisinaan sitä on sattunut elokuvien kohdalla. Hietanen osasi kertoa, että muun muassa LA Confidential -elokuvan tekstitykset on käännetty uudemman kerran.

Hietasella ei ollut tietoa siitä, mikä käännöstoimisto oli toimittanut käännöksen. HBO-kanava lienee tehnyt sopimuksen Yhdysvalloissa vaikuttavan toimiston kanssa, joka on sitten teettänyt käännöksen alihankintana.

Kun The Pacific -sarjan käännöksistä alkoi kaikua palautetta, Warner Bros tarkistutti käännöksen laadun parilla kääntäjällä ennen kuin kommentoivat sitä HBO:n päähän. Kanava päätti suomentaa sarjan uudelleen ennen joulua. Uusi käännös on tekeillä, mutta vielä ei ole tietoa, mihin julkaisuerään se ennättää. Varmaa on, että uuden suomennoksen lisääminen tuleviin julkaisueriin on melkoinen menoerä.

Hietasen mielestä kyse oli kääntäjän ammattitaidottomuudesta. Hän ei osannut arvioida, olisiko tiukalla aikataululla tai huonolla palkkiotasolla ollut osuutta asiaan. Levittäjäyhtiöillä ei ole resursseja valvoa käännösten laatua, vaan ne luottavat toimistojen ammattitaitoon. Näin ollen uuden käännöksenkin laatu on HBO:n ja käännöstoimiston välinen asia.

Toivottavasti sarja saa ansaitsemansa suomennoksen ja kääntäjä asianmukaisen palkkion. Tässä tilanteessa edellinen seikka on melko taattu, mutta entäs se jälkimmäinen?

Pacific-sarjan DVD-suomennokset uusiksi

Savon Sanomat uutisoi 28.12.2010, että The Pacific -sarjan DVD-julkaisu saa uuden suomennoksen. Warner Brosin maajohtaja Ismo Hietanen selitti, että "alihankintana tehty käännös oli ammattitaidotonta", vaikka sarjan tuottanut HBO-kanava oli tilannut ja hyväksynyt käännöksen.

Uusia eriä julkaisusta on luvassa jo näin joulun välipäivinä ja tammikuun puolivälissä. Hietasen mukaan vielä ei tiedetä, ehtiikö uusi suomennos uusiin DVD-eriin. Vissi juttu on, että ensimmäinen suomennos on väsätty vähällä palkalla ja kovalla kiireellä. Yhtyneet-työehtosopimuksen alaisena jokaista jaksoa saisi kääntää kolme työpäivää. DVD-julkaisujen useimmat kääntäjät tekevät työtään hirmuisella vauhdilla tiukkojen aikataulujen ja ala-arvoisten palkkojen rutistuksessa. En yllättyisi lainkaan, vaikka kääntäjä olisi suomentanut puolitoista jaksoa päivässä.

Toivottavasti HBO ja Warner Bros saivat tästä kullanarvoisen opetuksen: kääntäminen on luovaa toimintaa, jossa parhaimmillaan loksahtavat kaikki palaset kohdilleen: sarja, kääntäjä, aikataulut ja rahallinen korvaus. Kunpa he alkaisivat arvostaa kääntäjän panosta - ja osoittaisivat sen tuntuvin teoin.

Tuottaja ja kääntäjä ne yhteen soppii...

Elokuvien on kuvailtu olevan elokuvaohjaajan media. Juuri ohjaajan visio kuultaa parhaiten läpi lopullisessa tuotoksessa. Toisin on televisiosarjojen kohdalla: niitä luotsaavat vaihtuvien ohjaajien sijasta tuottajat, jotka ovat vastuussa sarjan juonen koukeroista ja viime kädessä sen menestyksestä.

Satutko tietämään, kuinka kauan katsomasi fiktiivisen televisiosarjan jaksoa tehdään suurin piirtein? Jakson ideasta valmiiseen tuotteeseen? Sitä työstetään useimmiten kaksi kuukautta. Siinä ajassa se kirjoitetaan, kuvataan ja leikataan siksi jaksoksi, jonka käännät tai katsot televisiosta tekstitysten kera.

Kerron tyypillisen, yhdysvaltalaisen draamasarjan jakson tuotantosyklistä. Joka vuoden kesä-, heinäkuussa sarjan tuottajat eli käsikirjoittajat käärivät hihansa ja alkavat suunnitella tulevaa kautta. He sopivat kauden päätapahtumat ja jakavat keskenään kunkin jakson kirjoitusvastuun.

Yksittäisen jakson käsikirjoitus valmistuu viidessä viikossa. Käsikirjoittaja aloittaa urakkansa tekemällä listan, jossa on luetellaan jakson kohtaukset ja niiden tapahtumat. Sitten hän kirjoittaa kohtausten dialogin. Tähän menee useimmiten kaksi viikkoa. Käsikirjoitus menee vastaavien tuottajien, muiden tuottajien ja kanavasensorien luettavaksi. Palautteen avulla kirjoittaja tekee toisen version. Sekin luetutetaan muilla, ja käsikirjoittaja tekee viimeiset viilaukset. Sitten kuvausten aikana käytettävä käsikirjoitus on valmis, joskin tämäkään versio ei ole täysin turvassa muutoksilta. Käsikirjoitusten versiot tulostetaan usein eri värein; näin on helpompaa pysyä kärryillä siitä, mikä onkaan se viimeisin versio. Kaiken kaikkiaan käsikirjoitusta työstetään viitisen viikkoa.


Jakson varsinaista tuotantoa suunnitellaan noin viikon verran. Siinä ajassa lyödään lukkoon kuvausten logistiikat, varmistetaan kuvauspaikkaluvat ja viimeistellään monia muita tehtäviä. Jakso kuvataan seitsemässä tai kahdeksassa päivässä, minkä jälkeen se menee jälkituotantoon. Silloin jakso leikataan, ja samalla dialogi, musiikki ja erikoistehosteet lisätään materiaaliin.

Nyt jakso on viimein valmis, ja se lähtee maailmalle eli esitykseen. Joskus yhdysvaltalaista kantaesitystä seuraa nopea esitys ulkomaiden medioissa. Tätä nähtiin Suomessakin vuonna 2007, kun Nelonen esitti suosittuja sarjojaan internetissä maksua vastaan vain pari viikkoa kantaesityksen jälkeen. Sarjoihin kuuluivat Lost, Greyn anatomia, Ruma Betty ja Täydelliset naiset. Nelosen kokeilu ei kestänyt kauan. Liekö syynä ollut vähäiseksi jäänyt suosio, maksun pakollisuus vai jokin muu tekijä. Silti Nelosen veto peilasi sangen hyvin ajan henkeä: yhä useampi tuskastuu tuotantokausien pitkiin odotusaikoihin ja lataa jaksot laittomasti internetistä. Nopeille esityksille tuntuisi olevan markkinarakoa Suomessakin.

Tällä hetkellä odottavan aika ei ole pitkä, jos sattuu olemaan Dexter-fani ja tilaa Canal + -kanavapakettia. Kanava näyttää sarjan uusimman kauden jaksoja vain viikko kantaesityksen jälkeen. Dexter on tiheätahtinen jatkosarja, jossa tapahtumat vaikuttavat toisiinsa ja juoni nivoutuu yhteen kauden edetessä. Kuinka haastavaa mahtaakaan olla kääntää sarjaa kuten Lost tai Dexter, jossa yhden jakson pikkutapahtuma tai heitto voi tulla uudelleen esille myöhemmässä jaksossa? Tilanne toki helpottuu, jos sama ihminen kääntää kaikki tuotantokaudet.

Miettivätköhän tuottajat lainkaan oman sarjansa käännettävyyttä? Mitäköhän he mahtaisivat tuumata, jos he kuulisivat, että kääntäjällä on pahimmassa tapauksessa vain päivä aikaa (joidenkin DVD-julkaisujen kohdalla) kääntää heidän työnsä hedelmät? Ei muuta kuin Twitteriin kyselemään!

KVG vai ei?

Yksi kääntäjän tärkeimpiä taitoja on tiedonhakutaito. Käännettäväksi voi tulla mitä tahansa aihetta käsittelevä dokumentti, reality-sarjan tähti saattaa puhua suomalaisille tuntemattomasta amerikkalaistuotteesta, rikostutkija voi selostaa ballistiikan saloja tai lääkärisarjan tohtorit voivat yhtäkkiä puhua työstään pelkän pussailun sijaan.

Yksittäisten faktojen selvittämiseksi turvaudutaan yleensä ensimmäisenä internetiin, tarkemmin sanottuna Googleen.

Sofi Oksanen kirjoitti 17.3. mielenkiintoisen kolumnin Helsingin Sanomiin Googlen tarjoamasta "virtuaalisesta arkeologiasta". Hän kirjoittaa: "Hakukoneen marssijärjestys ei määräydy tiedon oikeellisuuden tai olennaisuuden mukaan, vaan päällimmäiseen kerrokseen asettuu tieto, joka on ajankohtaista tässä hetkessä tai on ollut sitten internetin yleistymisen. Seuraavasta kerrostumasta löytyvät asiat, jotka ovat tähdellisiä tämän päivän ihmiselle tai tietyille ryhmille."

Oksasen kolumni sai minut miettimään tiedonhakuani taas uudesta vinkkelistä. Olen esimerkiksi ajatellut, että joidenkin termien yleisyyden pystyy päättelemään pitkälti siitä, montako Google-osumaa ne tuottavat. Mutta voiko sittenkään? Olen unohtanut, että internetin tieto ei ole neutraalia, vaan internetin käyttäjien tuottamaa tai sinne laittamaa. Käyttäjät valitsevat, mitä internetiin laittavat. Sisältöä kirjoittavat kaikki yläkoululaisista ydinfyysikoihin, eikä aina ole selvää, kumpi tekstin on kirjoittanut. Kummat käyttävät internetiä enemmän? Kumman ryhmän tuottamia tekstejä Google löytää enemmän? Mitä tämä tarkoittaa?