Komedioita ja edunvalvontaa

Henkilökuvassa Maria Kynsijärvi

Blogin ensimmäisessä henkilökuvassa on esittelyssä Maria ”Kynde” Kynsijärvi, joka on kääntänyt mm. komediasarjoja Moderni perhe ja Will & Grace MTV3:lle sekä Aamusta iltaan –ohjelmaa FST:lle.

Maria on kotoisin Ruotsin rajalta Torniosta, jossa naapurimaan läheisyys toi oman värinsä pienen paikkakunnan elämään: ”Haaparannalta käytiin ostamassa pehmistä ja vaahtokarkkeja jo kauan ennen kuin niitä sai Suomesta. Myös haaparantalaiset poikaystävät olivat 1970-luvun torniolaistyttöjen suosiossa.”

Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Maria lähti Tampereelle ja pyrki opiskelemaan Kieli-instituuttiin (joka sittemmin liitettiin Tampereen yliopistoon). Pääkielenä hän opiskeli saksaa ja sivukielenä englantia. ”Tuohon aikaan opintokokonaisuus oli tiivis kolmivuotinen paketti, jonka myös kärsimätön ja toisaalta mukavuudenhaluinen opiskelijatar sai suoritettua annetussa ajassa.”

Diplomikielenkääntäjäksi valmistuessaan vuonna 1980 Maria oli 21-vuotias. Seuraavaksi hän suuntasi matkansa Tukholmaan, jossa hänen oli tarkoitus viettää neljä kuukautta. Lopulta hän viihtyikin Ruotsissa 17 vuotta. Noina vuosina Maria opiskeli sosiaaliantropologiaa Tukholman yliopistossa, työskenteli useita vuosia Viking Linen organisaatiossa, joista puolitoista vuotta Lyypekissä, ja teki vientisihteerin töitä teknologian alan yrityksessä.

Marian paluu kääntämisen juurille tapahtui vuonna 1996, kun hän aloitti kakkoskääntäjänä tuolloisella FilmNetillä, jonka pohjoismaista käännöstoimintaa hallinnoitiin Tukholmasta käsin. ”Meidän freelancerien työehdot olivat nykypäivän av-käännöstoimistojen työehtoihin verrattuna varsin kohtuulliset: työnantaja maksoi sosiaali- ja eläkevakuutuksen, ja repliikistä sai vuonna 1996 4,05 Ruotsin kruunua. Ei minuuttihinnoittelua, ei pakotettua yrittäjyyttä. Iloa tosin ei omalla kohdallani kestänyt kauan, sillä jo vuonna 1997 FilmNet päätti ulkoistaa käännöstoimintansa ja meidät freelancerit ’sanottiin irti’.” FilmNetin käännöstoiminta siirtyi tässä vaiheessa kokonaisuudessaan Movision Oy:lle, nykyiselle Broadcast Textille.

Seuraavaksi Maria sai töitä MTV3:lta ja alkoi kääntää komediasarjaa nimeltä Perhepotretti (alkuperäiseltä nimeltään Something So Right). Syksyllä 1997 hän muutti Suomeen ja haki myös entisiä FilmNetin töitään, nyt Movisionin kautta. ”Palkkio oli tyrmistys: korvaus samasta työstä, jota olin muutama kuukausi aiemmin tehnyt suoraan FilmNetille, putosi Movisionissa puoleen! Movision sai jäädä, ja alkuvuosina tein Maikkarin av-käännösten ohella ruotsinopettajan töitä yksityisessä kielikoulussa.”

Hiukan myöhemmin Maria alkoi tehdä töitä myös Ylelle, ja sittemmin hän on tehnyt myös ooppera- ja teatteritekstityksiä.

Puutarhassa viihtyvä av-kääntäjä sekä hänen ylpeyden aiheensa jaloritarinkannus.

Suosikeikseen omista käännöksistään Maria mainitsee ne, joista on tullut hyvää palautetta, etenkin kollegoilta. ”Työssämme saa niin äärettömän harvoin tuntea onnistumisen tyydytystä. Aina tuntuu, että oma tekele on vähän äläskelpoinen. Virheitä tietysti sattuu, ja läheltä piti -tilanteita tapahtuu itselläni etenkin numeroiden kanssa. Ne kun ovat niin ’helppoja’. Aivot askaroivat vimmatusti jonkin käännösongelman kanssa, ja tekstissä oleva luku tai numero saattaakin ’itsestäänselvyytenä’ mennä vikaan.”

Av-käännöstöiden ohella Maria on ollut aktiivinen edunvalvonta-asioissa: ”Ay-hommiin päädyin vahingossa vuonna 1999: SKTL:n kolmosjaoston tuolloinen puheenjohtaja Maria Stenbäck taivutteli minut ryhtymään jaoston puhikseksi - pystymetsästä - ja sillä tiellä ollaan. Suomen Journalistiliiton tuolloin tuore lakimies, nykyinen edunvalvontajohtaja Petri Savolainen tuli pian tutuksi, kun av-käännösmaailmassa alkoivat puhaltaa yhä kolkommiksi käyvät tuulet. Kättä on menneinä vuosina väännetty olan takaa toimeksiantajien kanssa, ja varmasti väännetään vastakin. Liioittelematta voi sanoa, että työrauha on näiden reilun kymmenen vuoden aikana ollut melko etäinen olotila av-kääntäjälle, huoli tulevaisuudesta sitäkin tutumpi.” Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: ”Av-kääntäjät ovat onnistuneet monet kerrat tiivistämään rivinsä ja reippaasti torjumaan uhkatekijät, jotka toteutuessaan olisivat voineet johtaa ammattikuntamme ja koko ammattimme rapautumiseen. Sarkaa riittää yhä edelleen, ja koska ammattikuntamme on pieni, jokaisen olisi kannettava kortensa yhteiseen kekoon.”

Tällä hetkellä Marian käännöksistä pyörii tv:ssä jo aiemmin mainitut Moderni perhe, Will & Grace ja Aamusta iltaan. ”Moderni perhe on ihan loistava. Sitä on toisaalta tosi hauska kääntää, koska se on niin älykäs ja hyvin tehty, mutta toisaalta työ on välillä aivan sietämättömän vaikeaa.” Aamusta iltaan –ohjelman kääntämisessä suuri haaste on tiukka aikataulu: ”Se on ns. pikaohjelma. Aamun suorasta lähetyksestä tehdään aamupäivällä puolen tunnin kooste, joka käännetään päivän aikana. Kooste tulee ulos klo 19.00. Meitä on isohko tiimi, josta kukin kääntää ohjelmaa vuorollaan. Kovin usein moista rutistusta ei jaksaisi!” Taakkaa jakamalla selvitään siis näistäkin urakoista.

Teksti: Mia Store

Av-kääntäjät ja lain koura

Av-käännösalan myllerrys sekä työehtosopimusta vailla olevien kääntäjien epävarmat ja kohtuuttomat työolot ovat aiheuttaneet alalla paljon huolta. On mietitty keinoja, joilla vaikuttaa toimeksiantajien neuvotteluhalukkuuteen, ja on yritetty valistaa alalle tulijoita sen sudenkuopista. Mutta miten ne sudenkuopat ovat päässeet syntymään, ja miksi ne ovat yhä olemassa? Mikä merkitys lainsäädännöllä on freelancer-kääntäjän asemalle?

Oikeustieteen maisteri Ilkka Salama teki opinnäytetyönsä freelancereiden oikeudellisesta asemasta. Pro graduaan ”Freelancer – vapaa taiteilija vai nykyajan torppari?” varten hän keräsi lähes kahdeltasadalta freelancer-kääntäjältä ja -toimittajalta tietoa, kokemuksia ja näkemyksiä freelancerin asemasta työelämässä. Työn varsinainen sisältö ovat kuitenkin Salaman selvitykset siitä, millä tavoin lainsäädännön heikkoudet edesauttavat freelancerien aseman polkemista. Niitä ovat muun muassa mahdollisuus yrittäjäksi pakottamiseen, epäselvät ja kehäpäätelmän kaltaiset työntekijän ja yrittäjän määritelmät sekä heikomman suojelun kehno toteutuminen elinkeinotoiminnassa. Johtopäätöksissään Salama esittää myös säädösehdotuksia, joilla ongelmat olisivat hänen mukaansa ratkaistavissa.

 

Ilkka Salama, mikä sai sinut tarttumaan opinnäytetyössäsi freelancerien asemaan?

- Toimin 1990-luvulla useita vuosia freelancekääntäjänä ja 2000-luvun alussa osa-aikaisesti myös freelancetoimittajana ja sain omakohtaisesti kokea freelancerin tulojen epävarmuuden, heikon neuvotteluaseman ja olemattoman irtisanomissuojan sekä työntekijän ja yrittäjän välisen hetteikön toimeentuloturvassa.

Millaista henkilökohtaista kokemusta sinulla on käännösalalta? Oletko itse tehnyt av-käännöstöitä?

- Olen suomentanut Aku Ankka -sarjakuvia ja lastenkirjoja sekä aikuisten ja nuorten tietokirjoja. Av-käännöksiä en ole ikinä itse tehnyt, mutta (nyttemmin ex-)vaimoni kokeili niitä ja sai huomata kantapään kautta, kuinka huonosti niistä maksetaan.

Mikä vei sinut lukemaan oikeustiedettä?

- En halunnut jäädä freelancekääntäjäksi, koska kaipasin sosiaalisempaa työympäristöä. Eksyin 1990-luvun lopulla mainosalalle, mutta siellä minulle selvisi hyvin pian, että ko. alalla taloustaantumia käytetään häikäilemättä henkilöstön nuorennusleikkausten tekemiseen. Aloin miettiä, kuinka voisin työllistää itseni kannattavasti niin pitkään kuin haluaisin. Sekä minä että vaimoni päätimme pyrkiä oikikseen, ja myös molemmat pääsimme sinne.

Miltä tuntui vaihtaa näkökulmaa ja tarkastella asiaa oikeustieteen näkökulmasta?

- En vaihtanut näkökulmaa. Tajusin alusta alkaen, että ongelma on lainsäädännöllinen. Lähdin takavuosina mukaan politiikkaan tehdäkseni asian hyväksi jotakin, mutta freelancerkysymys ei kiinnostanut ketään tapaamaani ns. silmäätekevää.

Miten tiivistäisit freelancerien heikon aseman ydinongelman?

- Toimittajien ja kääntäjien aloille kouluttautuu ja koulutetaan liikaa väkeä, eivätkä ko. ammatit ole suljettuja, ts. kuka tahansa, joka osaa kirjoittaa tai kääntää, voi sitä tehdä, eivätkä työn teettäjät kysele tutkintojen perään, jos homma jotenkuten sujuu. Toisin on nykyisellä alallani: jollei ole OTK tai OTM, ei voi astua oikeussaliin avustajana tai asiamiehenä eikä saa valtion virkaa. Kun työvoiman tarjonta ylittää kysynnän, hintoja poljetaan. Tällaisessa tilanteessa työn suorittajia tulisi suojella lainsäädännöllisin keinoin, mutta näin ei tapahdu.

Miten luonnehtisit yleisesti ottaen freelancereille lähettämäsi kyselytutkimuksen tuloksia? Oliko seassa yllätyksiä?

- Yllättävintä ja hämmentävintä kyselyn vastauksissa oli niiden ristiriitaisuus: hirveän monilla oli ikävää sanottavaa ja jopa raivoisia kommentteja freelancereiden olosuhteista, mutta suurin osa kuitenkin halusi pysyä freelancereina. Minä en ikinä halunnut; päädyin freelanceriksi, koska työsuhteisia paikkoja ei ollut tarjolla.

Onko lopputyölläsi ollut jo joitakin konkreettisia seurauksia? Onko esim. jokin poliittinen taho tai median edustaja innostunut asiasta?

- En ole ainakaan itse tehnyt mitään tällaista havaintoa.

Mitä av-kääntäjät voisivat oikeustieteen näkökulmasta itse tehdä tilanteen parantamiseksi?

- Av-kääntäjien työoikeudellinen status pitäisi saada selkiytettyä. SJL:hän vei Broadcast Text -casen viime keväänä työneuvostoon. Mitähän sille asialle kuuluu? En ole tullut seuranneeksi tilannetta.

Millaista tulevaisuutta ennustat freelancereille?

- Pelkäänpä, että tulevaisuus ei näytä kovinkaan hyvältä, paitsi jos kansanedustajat heräävät toden teolla nykyaikaan ja tajuavat, ettei itsensä työllistäjien ongelmia voi enää lakaista maton alle.

Teksti: Laura Vierimaa

Lisää: 
Ilkka Salaman pro gradu (pdf)
Lakiasiaintoimisto Salama 

Konferenssiraporttia Krakovasta

Puolan Krakovassa pidettiin 14. - 15.10.2011 av-alan konferenssi, jonka aiheena oli Points of View. Kahden päivän aikana tarjonnassa oli kymmeniä alustuksia, samanaikaisesti neljässä salissa. Aiheet vaihtelivat kuulovammaistekstityksestä katsojan silmän liikkeiden tutkimukseen ja monikielisten ohjelmien käännösongelmiin.

Katsokaapa Woody Allenin Vicky Cristina Barcelona eri kielisinä versioina. Miten niissä on toteutettu se, että henkilöt puhuvat eri kieliä erilaisin taidoin? Kataloniankielisessä versiossa kuulemma kaikki roolihenkilöt puhuivat täydellistä kataloniaa, mikä hieman latisti elokuvan ideaa. Elokuva ei menestynyt Espanjassa - liekö yhtenä syynä se, että Penelope Cruz oli päälleäänitetty, vaikka oli puhunut espanjaa alkuperäisversiossa.

Kulttuurisidonnaisuutta ja sanaleikkejä käsiteltiin animaatioiden yhteydessä, vulgarismeja ja huumoria Housen käännösten yhteydessä. Oopperakäännöksiäkin oli ohjelmassa. Huomattavan suuri osa alustuksista käsitteli kuulovammaistekstitystä (SDH, subtitling for deaf and hard of hearing) ja ääniselitettä (audio description). Ääniselitehän on näkövammaisille tarkoitettu palvelu, jossa kuvan tapahtumia ja maisemaa kuvaillaan ääneen.

Erikoisuuksia av-kääntämisen alalta oli partial subtitling, jota käytetään paljon Etelä-Afrikassa. Esim. xhosankieliset repliikit käännetään englanniksi ruututekstein, kun henkilöt vaihtavat natiivikielestä englantiin jopa samassa repliikissä. Samantapaista ongelmatiikkaa voi meillä tulla vastaan FST:n ohjelmissa. Tutkijan mukaan ymmärrettävyys on parempi, jos kaikki repliikit näkyvät ruututeksteinä, eivät vain satunnaiset toisella kielellä sanotut.

Esillä oli myös ruututekstityksen normien rikkomista elokuvan kuvallisen ja taiteellisen ilmaisun tueksi. Esimerkkielokuvassa ruututekstit oli aseteltu sarjakuvamaisesti hahmojen suun lähelle. Fontit olivat kaunokirjoituksen omaisia ja niissä käytettiin värejä. Minulle uusi termi oli revoicing, joka kattaa dubbauksen, päällepuhutun käännöksen ja selostustekstin (voice over).

Melkein kaikki alustukset olivat englanniksi, ja puolan kielellä pidettyihin esityksiin sai englanniksi tulkkauksen korvakuulokkeisiin. Kokouspaikkana oli viehättävä Jagellon yliopiston lääketieteen rakennus, jonka sisäpihalla olisi voinut esittää Shakespearen parvekekohtauksia. Yliopisto sijaitsi kätevästi Krakovan kauniissa vanhassa kaupungissa, joten välillä oli helppo livahtaa kahviloihin.

Komeat puitteet

Krakovalainen taksi?

Konferenssi vaikutti hyvin paljon yliopisto- ja tutkimuskeskeiseltä. Onneksi kääntäjienkin ääni kuului: lauantain iltapäivän paneelissa pääsivät ääneen kääntäjien edustajat Puolasta, Belgiasta, Tanskasta, Ranskasta ja Slovakiasta. Suomen osuuden hoiti mallikkaasti Maria Kynsijärvi.

Paneelissa käytiin läpi av-kääntäjien työolosuhteita eri maissa, palkkiotasoista puhuttiin avoimesti. Monissa maissa todettiin jako ylä- ja alakastiin palkkioiden suhteen. Tanskassa laatua vaaliva paremmin palkattu av-ala on kasvussa, Ranskassa taasen kenties koulutetaan liikaa av-alan väkeä, joten töitä ei riitä kaikille. Slovakiassa palkkiotaso on huonompi kuin 20 vuotta sitten.

Puheenjohtaja totesi lopuksi, että hän oli kuullut paljon samaa aikaisemmissa tapaamisissa, mutta nyt puheenvuoroissa oli positiivinen, uhmakaskin sävy. Palkkiot eivät ole nousseet, päinvastoin paikoitellen jopa laskeneet rajusti, mutta kääntäjät eivät ole alistuneet hiljaa. Puolassa oli tänä vuonna av-kääntäjien noin puolentoista viikon lakko, jolla saatiin työnantajia neuvottelupöydän ääreen.

Konferenssi oli osa tärkeää jatkumoa, johon liittyvät Berliinin Language & The Media ja Lontoon Media for All. Näihin on tärkeää osallistua, joten ensi vuonna apurahoja hakemaan ja muutenkin paikan päälle, vuorossa on Berliini lokakuussa.

Euroopassa on syntymässä av-kääntäjien yhtymä, AVTE, Audiovisual Translators of Europe, jonka perustamiskokouksessa oli läsnä Suomenkin edustajia. Krakovan tapaamisessa hahmoteltiin toimintaa ja mahdollisia rahoituslähteitä esim. EU-hankkeista. AVTEn puheenjohtajaksi valittiin Amalie Foss (Tanska) ja varapuheenjohtajaksi Anna Celinska (Puola). AVTE suunnittelee foorumin perustamista, jotta keskustelu ei jäisi sähköpostilistojen varaan. Levitämme linkkiä, heti kun sellainen on saatavilla. 

kirjoittanut Maija Rantanen

kuvat Kaarina Suvanto ja Maija Rantanen 

Huumevieroitusvaroitus?

 

Kansainvälistä kääntäjienpäivää vietettiin Turussa

Kansainvälinen kääntäjienpäivä 30. syyskuuta kokosi eri alojen kääntäjät tänä vuonna aurinkoiseen Turkuun. Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto, Käännösalan asiantuntijat ja Suomen käännöstoimistojen liitto olivat yhteistyössä järjestäneet monipuolisen ja mielenkiintoisen seminaaripäivän Turun kirja- ja ruokamessujen yhteyteen. Vaihtelevat käännösalaa käsittelevät esitelmät ja liiton jäsenten ilmainen sisäänpääsy messuille tekivät päivästä sekä virkistävän että ammatillisesti kehittävän.

Kääntäjäliittojen maailmanjärjestön FIT:n (Fédération Internationale des Traducteurs – International Federation of Translators) teema Pyhän Hieronymuksen päivänä ympäri maailmaa järjestettäville seminaareille oli tällä kertaa Bridging Cultures – Kulttuurienvälinen silta. Turku Euroopan kulttuuripääkaupunkina ja uuden sillan saaneena sopi tapaamispaikaksi siis oikein hyvin. Päivän vaihtelevat esitelmät toivat esiin kääntäjien ja tulkkien arkisen työn laaja-alaisuutta ja kiinnostivat sekä ammattilaisia että muita messukävijöitä.

Hieronymus, kääntäjien suojelija

Päivän aikana kuultiin esimerkiksi av-kääntäjä Kalle Niemen työstä Euroviisukääntäjänä, freelancekääntäjä Siiri Susitaivalen erikoistumisesta ruokakirjojen kääntämiseen ja kirjailija Mårten Westön ajatuksia ruotsalaiselle yleisölle kääntämisestä. Käännöstyötä Euroopan komissiossa esiteltiin kahteen otteeseen: Jarkko Ahola piti komission kääntäjän puheenvuoron ja Euroopan komission alihankintakäännösten Luxemburgin tiimin vetäjä Irene Haaranen kannusti freelancereitakin osallistumaan EU-käännösten kilpailutuksiin. Turun seudun tulkkikeskuksen vs. johtaja Hanna-Mari Kolistaja kertoi oikeustulkkausalan ongelmista, joille myös kääntäjiltä löytyi ymmärrystä. Viimeisessä esityksessä toimittaja Pia Korpisaari esitteli yleisölle National Geographicin suomentamistyötä, ja seminaaripäivän päätteeksi KAJ:n vt. toiminnanjohtaja Elena Gorschkow-Salonranta nostatti ammattiylpeyttä ja sai vielä salillisen kääntäjiä tekemään aaltoja kaikkien kääntäjien kunniaksi.

Illaksi oli järjestetty ohjelmallinen juhla ravintolalaiva Cindyssä, jonne kokoontui nelisenkymmentä kääntäjää ja tulkkia Turusta ja muualta Suomesta. Paikalla olleita hemmoteltiin ensin maittavalla kolmen ruokalajin illallisella ja sitten Douze points -laulutuplakvartetin esityksellä, joka nimenmukaisesti sisälsi otteita Euroviisu-kilpailujen historiasta. Syömisen ja esityksen lomassa eri puolilta maata tulleet kääntäjät pääsivät tapaamaan vanhoja tuttuja ja tekemään tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. Pääkaupungista tulleiden kuljetus lähti takaisin iltayhdeksältä, mutta laivaan jäi vielä hyvä joukko juhlijoita venyttämään iltaa myöhemmäksi.

Gyllene skor

Lisää raporttia ja kuvia Suomen käännöstoimistojen liiton sivuilla

Hinta ja laatu tappeli, kumpi voitti?

Käännösalan yhdistysten kansainvälinen kattojärjestö FIT järjestää kolmen vuoden välein konferenssin, johon osallistuu eri alojen kääntäjiä ja tulkkeja ympäri maailmaa. Tänä vuonna konferenssi pidettiin San Franciscossa elokuun alussa, ja sinne osallistui myös kourallinen av-kääntäjiä Suomesta.  Tässä tulee raporttia yhdestä siellä kääntäjiä puhuttaneesta aiheesta, crowdsourcingista eli talkoistamisesta.

Fanitekstitysten vallankumous Koreassa

 

Korealainen Sung-Eun Cho Hankukin yliopistosta luennoi korealaisten harrastelijoiden internetissä levittämistä tekstityksistä. Koreassa amerikkalaisten tv-sarjojen ja elokuvien ystävät tekevät yhdessä ja levittävät amatööritekstityksiä suosikkiohjelmiinsa. Tekstitysten tyyli poikkeaa televisiossa näytetyistä tekstityksistä. Fanitekstitysten muoto on vapaampi ja luovempi, niin hyvässä kuin pahassakin: toisaalta niissä käytetään elävämpää ja nykyaikaisempaa kieltä, mutta toisaalta esimerkiksi ruudulla näkyvien rivien määrästä tai lukunopeudesta ei olla niin tarkkoja. Fanikääntäjä saattaa dialogin kääntämisen lisäksi selittää auki kulttuurisidonnaisia vitsejä ja jopa kommentoida henkilöhahmojen tekemisiä. Oletuksena on, että jos haluaa lukea kaiken ruudulla olevan tekstin, kuvan voi vaikka pysäyttää, toisin kuin televisiolähetyksen.

Esimerkki korealaisesta fanitekstityksestä. Sulkeissa kääntäjä on harmitellut, että kuvassa näkyvää henkilöä kohdellaan aina niin huonosti.

Tekstitykset uusiin tv-sarjojen jaksoihin ilmestyvät nettiin muutamassa tunnissa ensiesityksen jälkeen. Keskustelupalstoilla käännöksiä ruoditaan yhdessä ja virheitä korjaillaan. Yleinen käytäntö on, että kun tietty amatöörikääntäjä on ehtinyt ”varata” jonkin tv-sarjan itselleen, hän myös kääntää sitä ”yksinoikeudella”. Fanikääntäjät toimivat nimimerkkien suojissa, ja Cholla olikin vaikeuksia saada ketään heistä suostumaan haastatteluun. Haastatteluun suostui lopulta parikymppinen nainen, joka tekee tavallista toimistotyötä ja kääntää netissä tv-sarjoja opiskellakseen englantia ja amerikkalaista kulttuuria. Cho antoi ymmärtää, että tällainen on tyypillisen fanitekstittäjän profiili.

Nettitekstityksillä alkaa Koreassa olla vaikutusta jo televisioonkin. Tv-kanavien edustajat seuraavat nettikeskusteluja, ja suosituimpia ohjelmia aletaan näyttää myös televisiossa. Tekstitykset sentään teetetään tällöin ammattilaiskääntäjillä. Fanitekstitysten vapaa tyyli on kuitenkin alkanut vaikuttaa myös televisiotekstityksiin, jotka Chon mukaan ennen ovat olleet kielellisesti kankeita ja muodollisia. Nyt joukkoon uskalletaan laittaa myös puhekieltä.

Viimeisin käänne on, että amerikkalaisen Fox-tuotantoyhtiön Foxlive-tv-kanava järjesti fanitekstittäjille käännöskilpailun, jonka palkintona oli työpaikka ”oikeana” tv-tekstittäjänä tuotantoyhtiön listoilla. Kilpailu oli menestys, ja se aiotaan järjestää jo toisen kerran. Cho huomautti, että pulaa kääntäjistä ei toki ole. 

Chon oma suhtautuminen fanitekstityksiin vaikutti olevan varsin neutraali, eikä hän ottanut tarkemmin kantaa siihen, onko niiden saama hyväksyntä hänestä hyvä vai huono asia. Hän ei myöskään ollut ainakaan tietoinen siitä, että fanikäännösten levittäminen saattaisi olla laitonta – toki sen hän tiedosti, että käännökset tehdään netistä laittomasti ladattujen videotiedostojen avulla ja niiden ohessa käytettäviksi.

Fanitekstitykset puhuttivat

Esitelmän jälkeen brasilialainen Adriana Pio Borges käytti puheenvuoron ja kertoi erikoisesta tilanteesta Brasiliassa. Fox-tuotantoyhtiön brasilialainen tv-kanava on jo jonkin aikaa käyttänyt ihan televisiossa nuorten ”kieliä osaavien” amatöörien tekemiä pikakäännöksiä, joita Pio Borges kutsui nimellä ”light translation”. Tasoltaan nämä harrastajakäännökset ovat kuulemma kirjavia, kiireellä tehtyjä ja tietenkin hinnaltaan halpoja. 

Mielenkiintoisinta jutussa on, että tv-tekstityksiä ruoditaan päivittäin sanomalehdissä. Niissä julkaistaan arvosteluja käännöksistä, niin harrastelijoiden kuin ammattilaistenkin. Toisaalta hienoa, että tv-käännöksistä ollaan noin kiinnostuneita, harmi vain että näin ikävästä syystä. Pio Borges totesi, että Brasiliassa av-kääntäjien asema on melko synkkä, mutta jos tämän Etelä-Amerikan jättiläismaan asiat saataisiin kuntoon, olisi suuri osa Latinalaista Amerikkaa pelastettu.

Näin av-kääntäjän näkökulmasta harrastelijoiden tekemien tekstitysten käyttö tuntuu oman ammattitaidon aliarvostamiselta. Eikö osaamisella, kokemuksella ja sujuvilla tekstityksillä tosiaan ole mitään arvoa? Ymmärrän hyvin, että tekstittäminen voi olla hauska harrastus, mutta eivät huippuravintolatkaan tilaa annoksia harrastajakokeilta vain, koska nämä omaksi huvikseen tekevät melko hyvää ruokaa. Katsojat jaksavat lähettää jatkuvasti palautetta tv-käännöksistä, joten niiden laatu ei voi olla yhdentekevä. Vai onko?

Pöpkørn-kåtkärapuja

Kyllä taustatiedon hakeminen vaan voi olla av-kääntämisen viihdyttävin osa. Tällä kertaa piti saada selville, mitä ovat "popcorn shrimp". Ennen pitkää selvisi, että ne ovat uppopaistettuja katkarapuja, joita voi napostella kuin popcornia, hence the name. Ensimmäisenä ammattimaisella Google-haulla kuitenkin löytyi seuraavaa:



Rullaati rullaa, tai mitä näitä nyt on. Hauskaa juhannusta!

Kääntäjät rantaristeilyllä

Lämmin kesätuuli helli juhlaväkeä helatorstain aattona, kun ravintolalaiva Wäiski lastattiin av-kääntäjillä jo toisena vuonna peräkkäin. Noin 80-henkinen juhlaväki koostui kääntäjäksi opiskelevista ja Ylelle, Maikkarille ja käännöstoimistoille työskentelevistä sanataitureista. Viimevuotinen merihenkinen teema oli vaihtunut räväkkään 80-lukulaiseen tyyliin Miami Vicen hengessä. Laivaan oli löytänyt tiensä niin Don Johnson kuin aimo joukko papukaijoja, palmuja ja tietenkin vaaleanpunaisia flamingoja.

Vaaleanpunaisista sulista tunnistikin juhlien järjestäjät, jotka hääräsivät siellä täällä tuttuun malliin, allekirjoittanut mukaan lukien. Ilta aloitettiin leppoisasti Española Wayn tapaksilla, ja ruokaa sulatellessa pantiin Onnenpyörä rullaamaan.

Illan seremoniamestari Marko Pohjanrinne veti Janne Porkan roolia hulvattomaan tapaansa, kun rohkeat vapaaehtoiset kokeilivat onneaan. Ensimmäisellä kierroksella onni suosikin Eeva Kurkelaa niin, että kaksi muuta kilpailijaa pääsivät vain seuraamaan vierestä hänen voittokulkuaan. Risteilyä varten yksinkertaistettuja sääntöjä rukattiin toiselle kierrokselle, josta muodostuikin tasaväkisempi. Toisen kierroksen voittajaksi ylsi syntymäpäiväsankari Aija Ronkainen.

Marko Janne Porkkana (Mark Jamie Carrot)

Kahvin ja suklaamoussen voimalla oli hyvä rynnistää illan ohjelmassa eteenpäin, ja juhlaväkeä kannustettiin kiinnittämään aurinkolaseja Don Johnsonille ja heittämään pusuja Paakkiselle sillä välin, kun illan parhaimpien/kamalimpien asujen äänestys oli käynnissä. Pienen kannustuksen ansiosta juhlijat äänestivät ahkerasti ja valitsivat illan kolmanneksi parhaaksi asuksi Maija Rantasen trikoounelman, toiseksi parhaaksi Tytti Heikkilän raikkaat kasarisävyt ja parhaaksi allekirjoittaneen kamalan säihkyvät releet. Elina Eskolan huikeat Miami Vice -kynnet palkittiin erikoismaininnalla.

Illan muodikkaimmat

Kun meno oli letkeimmillään, oli tietenkin limbon aika. Kolme enemmän ja vähemmän vapaaehtoista osanottajaa otti toisistaan mittaa limbokepin alla yleisön kannustaessa heitä villisti. Taipuisimmaksi kääntäjäksi osoittautui Suvi Salmilampi, ja hänet luonnollisesti palkittiin stepperillä.

Myös mikrofoni kädessä ahkeroinut Marko Pohjanrinne palkittiin kaunopuheisuudestaan.

Loppuilta hujahti vapaan seurustelun ja Starlight-diskon merkeissä, ja kello kolmelta oli aika hyvästellä Wäiski tämän vuoden osalta. Laivasta virtasi väsynyttä, mutta kovasti iloista väkeä.

Vielä kerran kiitos kaikille mukana olleille! Toivottavasti kaikilla osanottajilla oli vähintään yhtä hauskaa kuin meillä järjestäjillä.

Hehkeät järjestäjät: takarivissä Marko Pohjanrinne, Hanna Toivainen, Tytti Heikkilä, Katja Aulavuori, Hertta Oksanen ja Sonja Karvonen sekä etualalla Maarit Malm ja Tarja Sahlstén

kirjoittanut Sonja Karvonen