Pelastakaa Bluthit! - Häpeilemätön rakkauskirjeeni Sukuvialle

"Tämä on Sukuvika." - Sarjan kertoja (eli elokuvaohjaaja Ron Howard)

Vuonna 2005 yhdysvaltalainen Fox-kanava teki hirveän virheen: se lopetti Sukuvika-tilannekomedian tuotannon. Sukuvialle omistautuneet fanit elättelivät hetken toivoa sarjan jatkumisesta Showtime- tai HBO-kanavilla, joille sarjaa oli tarjottu. Kumpikaan kanava ei tarttunut täkyyn. Tuotanto lopetettiin, ja sarjan parissa työskennelleet löysivät muita töitä. Sukuvian tuottajat, näyttelijät ja fanit jaksoivat toivoa, että sarja saisi vielä tuulta purjeisiinsa. Elokuva vaikutti todennäköisimmältä mahdollisuudelta seurata Bluthien uusia seikkailuja.

Siten tapahtui jotain tuiki tavatonta.

Sukuvika palasi henkiin. Sekä sarjana että elokuvana. Ensitietojen mukaan elokuva oli tärkein päämäärä, ja tulevien jaksojen oli määrä toimia elokuvan prologina. Riemu oli fanien keskuudessa ylimmillään. Mehua kaikille!

Tämän fanin riemuun vain ilmaantui pian kupru. Sarjan oli tuonut takaisin henkiin Netflix. Ennen Netflix-palvelun rantautumista Suomeen ennätin toivoa, että sarja myytäisiin suomalaiselle televisiokanavalle aivan kuten oli tehty Lilyhammerin tapauksessa. Sitten kun Netflix tuli Suomen markkinoille ja kävi ilmi, että Netflix viis veisaa käännösten laadusta, alkoi murhe pesiytyä rinta-alaani.

Katsokaahan, Sukuvika on oivaltava sarja. Suorastaan nerokas. Se vilisee intertekstuaalisia ja intratekstuaalisia viittauksia. Sellaisia, jotka saattaa huomata vasta n:nnellä katselukerralla. Vasta viidennellä katselukerralla ymmärsin, mitä matriarkka Lucille tarkoittaakaan sillä, että hän on kyllästynyt maksamaan taloudenhoitajalleen vain yhden tiskin pesemisestä. Vasta seitsemännellä katselukerralla huomasin, että kun sarjan päähenkilö Michael vitsailee isänsä eläköitymisen yhteydessä soihdun siirtymisestä seuraavalle sukupolvelle, hän todella pitelee soihtua myöhemmin kyseisissä eläkejuhlissa.

Sukuvika lienee audiovisuaalisen kääntämisen vinkkelistä haastavin sarja, jota olen katsonut. Ja minä olen kuulkaas aika liudan televisiosarjoja katsellut.

Siksi rintaani pusertaa tieto siitä, että Sukuvika käännätettäneen - alalle pesiytyneen toimintamallin mukaisesti - monen kääntäjän kesken pähkinäpalkoilla ja aivan liian tiukoilla aikatauluilla. (Allekirjoittanut otti yhteyttä Netflixiin, moneen käännöstoimistoon ja jopa sarjan Facebook-sivustoon asian tiimoilta. Lienen valmistunut Milford-akatemiasta, koska yhteydenottoani ei noteerattu millään tavalla minkään tahon toimesta.)

Perheen akateemikko Buster on tietämätön av-kääntämisestä.

Silloin ei pysty sopimaan samanlaisista käännösratkaisuista toistuviin vitseihin, viittauksiin ja ilmiöihin, joita uudet jaksot luovat. Puhumattakaan siitä, että kääntäjällä olisi aikaa syventyä aiempien tuotantokausien jaksoihin. Uusissa jaksoissa tulee olemaan viittauksia vanhoihin vitseihin. Olen siitä täysin varma. Mitch Hurwitz, sarjan luoja, vastaava tuottaja ja käsikirjoittaja, muisteli viime vuonna Vulture-lehden haastattelussa muun muassa GOBin kyyhkyä ja Busterin päiväuniaikaa. Asioita, jotka tapahtuivat ensimmäisen kauden jaksoissa. Kymmenen vuotta sitten.

Hurwitz on monasti kiitellyt sarjan uskollisia faneja. He pitivät sarjan elossa: He täyttivät jokaisen sarjaa liippaavan uutisartikkelin kommenttialueen sitaateilla sarjasta. He äänestivät sarjaa jokaisessa katsojagallupissa ja pitivät sarjan populaarikulttuurin muistissa. Vanhojen ja uusien fanien ansiosta Sukuviasta tuli Netflixillä ennennäkemätön menestys. (Siksi palvelu päätti herättää sarjan henkiin luomiensa sarjojen rinnalle.)

Hurwitz haluaa kiittää Sukuvian faneja. Mikäs sen parempaa kuin toistot tai väännökset sarjan kuolemattomista viittauksista ja sitaateista? Olisiko mahdollisuus nähdä kulissien taakse ja osallistua kuvauksiin statistina mitään? Sarjan tuotantoryhmä piti viime syksynä faneille kisan, jossa heidän piti luoda jotain sarjaa koskevaa taidetta. Kuusi ansiokasta fanitaiteen tekijää sai tilaisuuden esiintyä tulevien jaksojen kohtauksissa statisteina. Jopa kisan nettisivuston osoite oli viittaus vitseihin sarjan ensimmäiseltä ja kolmannelta kaudelta: www.youregonnagetsomewalkons.com.

Huhtikuun toisella viikolla julkaistut teaser-julisteet vahvistivat ounasteluni siitä, että uusissa jaksoissa tehdään kunniaa sarjan historialle. Jokainen hahmo sai oman julisteensa, jossa on oivaltava viittaus heidän historiaansa. Monta kertaa perheyhtiöstä loparit ottanut Michael sai revityn käyntikortin, vankilassa sikäläisiä Puffeteja ahmineen Georgen julisteessa on juurikin kyseinen jäätelö, perheen materialisti Lindsaytä muistetaan jääpalassa olevalla luottokortilla...  Oi, sisäisen fanini rintaa lämmittää moinen vanhojen muistelu!

Perheen taikurilla GOBilla on kyseenalainen historia illuusioidensa suhteen...

 
Sukuvika on aina ollut inter- ja intratekstuaalisten viittausten viidakko. Tämä asiainlaita ei muutu uusissakaan jaksoissa, vaan se pikemminkin viedään aivan uusiin ulottuvuuksiin: Jokainen uusi jakso seuraa tietyn hahmon tarinaa. Tämä hahmo on pääosassa, ja toiset hahmot tekevät jaksossa korkeintaan pieniä cameoita. Eli jakso saattaa kertoa Tobiaksesta, ja GOB voi piipahtaa yhdessä kohtauksessa sanomassa yhden vuorosanan. Haaste syntyy siinä, että taasen GOBiin keskittyvässä jaksossa palataan ohimennen GOBin ja Tobiaksen yhteiseen kohtaukseen. Lisäksi GOBin vuorosana voi toimia vitsinä vaikkapa George Michaeliin keskittyvässä jaksossa. Eikö olisi syytä, että vuorosanalla olisi yhtenevä käännös kaikissa jaksoissa? Eikö tämä olisi vain järkeenkäypää?

Kuvitelkaapa tilanne, että 1) jokainen Harry Potter -kirja olisi pilkottu lukuihin; 2) jokainen luku olisi käännätetty eri kääntäjällä; 3) ja kääntäjät eivät olisi tutustuneet lainkaan kirjaan kokonaisuutena saatika aiempiin teoksiin. Mahdoton yhtälö, eikö totta?

Miksi vastaavanlainen kuvio on täysin mahdollinen, jopa todennäköinen Sukuvian tapauksessa? (Ja oikeastaan enenevässä määrin arkipäivää av-käännösalalla muutenkin.) Miksi se on sallittua?

Koska Netflix ja kaikki muut asiakkaat haluavat käännöksensä mahdollisimman halvalla ja nopeasti, eivätkä käännöstoimistot nosta tikkua ristiin asian korjaamiseksi "asiakkuuksien menettämisen pelossa".

Kuka pelastaisi Bluthit tällä kertaa?

Sukuvian uudet jaksot nähdään 26.5. lähtien Netflix-palvelussa ainakin Yhdysvalloissa.

Matka 30 Rock(efeller)iin - oppaina toimivat Sari ja Aija

"Ai niin, Aija. Jäätelö oli ihan hauska, mutta söisikö Liz oikeasti laventelia? Sehän on rehu!"

"No sitä minäkin mietin siitä jäätelöstä, että kuulostaa ihan liian terveelliseltä! Lizhän söisi paljon mieluummin jotain cheesecake-fudge-brownie-juustonaksu-kinuskijäätelöä!" 

Näin viestittelivät toisilleen MTV Median entiset työntekijät, av-kääntäjä Sari Luhtanen ja filmitoimittaja Aija Ronkainen. He puhuivat uudesta Ben & Jerry's -jäätelömausta, Liz Lemonista. Jäätelö sai nimensä 30 Rock -komediasarjan päähenkilöltä, jota esittää komedienne Tina Fey. Luhtanen ja Ronkainen tekivät komediasarjan tiimoilta yhteistyötä viisi vuotta, siihen asti kunnes Luhtanen irtisanoutui BTI Internationalista viime syksynä. Kaksikon virallinen yhteistyö saattaa olla menneen talven lumia, mutta he tapasivat lähetellä toisilleen viestejä yhdessä työstämiensä sarjojen maailmasta, eikä toisen irtisanoutuminen ole katkaissut yhteydenpitoa.

Maistuisiko Lizille sitruuna-mustikka-laventeli-jogurttijäätelö?

Hinnalla millä hyvänsä 30 Rockiin käsiksi

Luhtanen on av-alan rautainen ammattilainen. Hänen liki 30-vuotista uraansa ovat pitkälti hallinneet Kova laki -sarjat, mutta moni meistä tuntee hänet Simpsons-animaatiosarjan kääntäjänä. Muita Luhtasen kääntämiä sarjoja ovat Frasier, Oikeus ja kohtuus, Ratkaisija ja EastEnders.

Ronkainen on työskennellyt filmitoimittajana kuusi vuotta. Hän on toimittanut kaikkia genrejä tositelevisiosta komediaan, draamasarjasta makasiiniohjelmaan ja dokumentista elokuvaan. Eniten hän nauttii komedioiden, tositelevisiosarjojen ja animaatioiden toimittamisesta, sillä niiden jaksonimissä ja jaksoselosteissa saa irrotella surutta.

Vaikka kumpikaan heistä ei suinkaan ole untuvikko, he anelivat itsensä 30 Rockin pariin: komediasarja oli näet Saturday Night Live -sarjasta tutun Tina Feyn hengentuotos. Luhtanen oli erityisen vaikuttunut Sarah Palin -imitaatioista, joita Fey esitti sketsisarjassa.

- Tina Fey oli entuudestaan tuttavuus SNL:n kautta, ja 30 Rockia olin nähnyt maksutv:n puolelta. Siksipä oikein ruinaamalla ruinasin sarjan itselleni, vaikka tiesin sen olevan ihan saakelin isotöinen, paljastaa Luhtanen.

- Tiesin Tina Feyn olevan mainio komedienne, olin fanittanut Saturday Night Livea jo pitkään. Tinan perusteella päätin anella sarjaa itselleni toimitettavaksi. Esimies suostui ruikutukseeni, naurahtaa Ronkainen.

Ronkainen (vasemmalla) saa Luhtaselta Feyn Bossypants-kirjan lainaan.

 Hupihella vai rattoliesi?

Filmitoimittajat muun muassa katkottavat ohjelmiin mainostauot sekä kirjoittavat viikko- ja epg-tekstit eli jaksoselostukset suuren yleisön iloksi. Tekstien takaraja on yleensä viidestä kuuteen viikkoa ennen televisioesitystä. Näin ollen Ronkainen ehti useimmiten katsoa jaksot ennen Luhtasta.

- Aija otti koko kauden aina hyvissä ajoin haltuun ja muodosti selvästi kokonaiskuvan. Se helpottaa suomentajaakin etenkin tällaisessa sarjassa, koska myöhemmin ei sitten tule yllätyksiä, kiittelee Luhtanen 30 Rockin filmitoimittajaa.

Sarjassa vilisi jaksosta toiseen ja kaudesta toiseen samoja intertekstuaalisia viittauksia ja käännettäviä erisnimiä ja termejä. Ronkainen yritti ennakoida näitä kiperiä pähkinöitä, jotta hänen viikkotekstinsä menisivät yksi yhteen Luhtasen käännösten kanssa. Niinpä filmitoimittaja lähetti alvariinsa kääntäjälle viestejä, joissa hän selosti kontekstin ja kyseli vaikkapa, mikä FunCooker-minimikroaaltouuni voisi olla suomeksi. Ronkainen ja Luhtanen sopivat käännöksestä yhdessä ja pitivät tahoillaan listaa sovituista ratkaisuista.

- 30 Rockissa ei pääse pakoon juuri mitään. Se on tilannekomedioiden tapaan erittäin elliptinen ja lisäksi siinä oppi aika nopeasti, että kaikki pikku omituisuudetkin putkahtelevat esiin kautta sarjan, Luhtanen lisää.

FunCookerin kanssa kävikin niin, että sarjan hahmo Tracy Jordan sosialisoi sanan myöhemmin tarkoittamaan takalistoaan. Ennättikö kaksikko ennakoida sen, vai tuliko se puskista?

- Yritin tehdä mahdollisimman käyttökelpoisia ratkaisuja jo alun perin, vastaa Luhtanen.

Luhtanen ei turvautunut sarjan fanisivustoihin, mutta hän pysyi kärryillä amerikkalaisista ilmiöistä Huffington Post -lehden sivuston avulla. Ronkainen luki netistä pitkiä jaksoselostuksia uunituoreista jaksoista sekä vieraili sarjan fanien pitämillä sivustoilla.

Ostaisitko sinä Hupihellan?

Hedelmällisen yhteistyön perustat

Kaksikko sukelsi yksin tuumin syvälle yhteisten sarjojensa maailmaan. Siksipä Ronkainen ymmärsi nauraa heti, kun kuuli Luhtasen ostaneen ananastossut NBC-kanavan kaupasta New Yorkissa. He nimittäin työstivät yhdessä myös Vihjeet hukassa -sarjaa, jonka liki jokaisessa jaksossa näkyy ananas tavalla tai toisella.

He muistelevat yhteistyötään lämmöllä:

- Yhteistyö Aijan kanssa oli varmasti sujuvaa myös siksi, että kummallakin on taipumus sukeltaa niin syvälle juttuun. On kiva työskennellä toimittajan kanssa, joka on jo ehtinyt miettiä asiaa monelta kantilta ja kirjoittaa viikkotekstin, josta saa tukea suomennokseenkin. Huomasin nopeasti, ettei Aija katso tv-sarjasta pelkkää pintaa, vaan oikeasti tutustuu hahmoihin ja maailmaan. Eikä pidä unohtaa Alkusointu-Aijaa!

- Kääntäjän ja toimittajan huolellinen ja motivoitunut yhteistyö on omiaan luomaan kanavalle ammattimaista imagoa ja palvelemaan katsojaa, jonka kai pitäisi olla alamme suurimpia tavoitteita, miettii Ronkainen.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

30 Rock loppui taannoin Yhdysvalloissa. Sarja porskutti seitsemän kauden verran. Ottavatko Ronkainen ja Luhtanen Lizistä mallia ja etsivät lohdutusta juustonaksupussien syövereistä?

- Lohduttaudun sillä, että Tina Feyn pieni tytär on ilmiselvä äitinsä kaksoisolento ja jossain kasvaa ihan uudenlainen Liz Lemon, kertoo Luhtanen.

Ronkainen aikoo turvautua juustonaksuihin ja hakea lohtua sarjan tekijöiden loistavasta tulevaisuudesta:

- 30 Rock -sarjan tekijöiden kaltaiset lahjakkaat ja intohimoiset ihmiset tuskin jäävät laakereilleen lepäämään vaan tekevät jotain viihdettä myös tulevaisuudessa. Odotan innolla esimerkiksi Tina Feyn seuraavia tuotoksia!

Varoitus! Voi aiheuttaa virheellisesti positiivisen tuloksen raskaustestissä.

Ulkoistetut uusinnat

Lähipäivinä Maikkarin kanavilla on odotettavissa muutoksia, jotka kuulostavat loistavilta: vähemmän uusintoja, lisää kotimaista sisältöä. Mikä sai tämän ihmeen aikaan? Käytännön pakko ja ”hankalat kääntäjät”.

2000-luvun alussa av-kääntäjien nk. Yhtyneet-työehtosopimukseen neuvoteltiin Maikkarin aloitteesta liite, jonka mukaan käännöspalkkioon sisältyy valmiiksi tietty määrä uusintoja. Käytännössä ilmaisten uusintojen määrä on niin suuri, että vain huippusuosittujen ja jatkuvasti uusittavien sarjojen kuten Simpsoneiden ja Frendien kääntäjille tuli joskus maksettavaksi erillisiä uusintakorvauksia.

Helmikuun lopussa tämä erillissopimus menee kuitenkin umpeen, eikä sitä olla uusimassa. Tällöin voimaan astuu aiempi Yhtyneet-sopimuksen pykälä, jonka mukaan jokaisesta uusintakerrasta tulee maksaa kääntäjälle 50 % alkuperäisestä käännöspalkkiosta. Kun ajattelee, millainen määrä uusintoja Maikkarin kanavilla pyörii, voi hyvin arvata, että tällaisten palkkioiden maksaminen ei ole yhtiön agendalla.

Helmikuun alkupuolella Maikkari lähestyi entisiä kääntäjiään ”tarjouksella”: ”Myykää meille loputtomat oikeudet käännöksiinne halvemmalla kuin 50 % per esityskerta, niin meidän ei tarvitse hankkia niitä muualta.” Kääntäjät reagoivat tähän ”avokätiseen” tarjoukseen ehdottamalla diiliä, jossa uusinnat myytäisiin halvalla vastineeksi siitä, että Maikkari siirtäisi käännöstyönsä av-käännöstoimistojen työehtosopimusta noudattavaan käännöstoimistoon. Tällä hetkellä tällaisia toimistoja on vain yksi, Pre-Text, ja se tekikin Maikkarille käännöstöistä tarjouksen, jossa kääntäjät sitoutuisivat noin 20 % aiempaa matalampiin palkkioihin, ja jossa uusintaoikeudet siirtyisivät kanavalle lopullisesti huokealla kertahinnalla.

Diili olisi siinäkin mielessä ollut Maikkarille otollinen, että tämänhetkisen käännösten toimittajan Broadcast Textin kanssa on ollut huimia toimitusvaikeuksia ja laatuongelmia. Kun ennen ulkoistamista käännökset valmistuivat kaksi viikkoa ennen esitystä, nyt osa teksteistä toimitetaan jopa vasta tunteja ennen lähetystä. Laadun heittelehtiminen puolestaan on ollut nähtävissä erityisesti päivittäissarjojen kuten Emmerdale, EastEnders ja Lemmen viemää käännöksissä. Käännösten siirtäminen toiseen toimistoon olisi siis ollut tässä vaiheessa Maikkarilta fiksu veto.

Vastaanotto oli kuitenkin tyly ja neuvottelutaktiikka selkeä: ”Maksamme ilmoittamamme määrän, ottakaa tai jättäkää.” Maikkarin tarjoamalla hinnalla kääntäjien palkkiot olisivat laskeneet aiemmasta lähes 50 %, minkä LISÄKSI uusinnat olisi pitänyt myydä halvalla ja lopullisesti. Uusintaoikeudet jäivät siis myymättä.

Nyt Maikkarille jäi pääasiassa kolme vaihtoehtoa: hankkia valmiit käännökset muualta, käännättää uusittavat ohjelmat uudelleen tai muuttaa ohjelmakarttoja. Ai niin, tai maksaa entisille kääntäjilleen 50 % per esityskerta.

Valmiita käännöksiä Maikkari voi yrittää haalia mm. käännöstoimistojen arkistoista sekä elokuvien ja dvd:iden maahantuojilta. Joillakin toimistoilla voi olla laajojakin käännösarkistoja, mutta on eri asia, saako niitä myydä edelleen. Maahantuojilla voi olla laajemmat oikeudet käännöksiin. Näissä kaikissa on kuitenkin yksi perustavanlaatuinen ongelma: laatu ei ole sitä, mitä Maikkarilta on totuttu odottamaan. Tämän todetakseen voi vilkaista vaikkapa Netflixin käännöksiä. Sama enimmäkseen halvalla ja hutiloiden teetetty laatu on siis tulossa nyt valtakunnalliselle kanavalle. Laatu ei toisaalta tunnu olevan Maikkarin prioriteettilistalla nykyään, mutta ongelmaksi voivat myös muodostua käännösten formaattierot – dvd:llä riville mahtuu yleensä enemmän merkkejä kuin televisiossa. Jonkun on siis muokattava jokainen käännös lähetyskuntoon.

Käännöksen teettäminen uudelleen käännöstoimistossa tulee halvemmaksi kuin uusintakorvauksen maksaminen jokaisesta uusintakerrasta. Toimistolta Maikkari myös saa suoraan loputtoman käyttöoikeuden käännökseen. Tässä vaihtoehdossa ongelmaksi muodostuu taitavien kääntäjien puute. Suurin osa ammattikuntaa boikotoi tällä hetkellä joko Broadcast Textiä tai Maikkaria tai molempia, eikä Broadcast Text siten ole pystynyt toimittamaan Maikkarille tarpeeksi käännöksiä tähänkään asti, saati sitten jos päälle tulevat vielä uusinnatkin. SDI Median kääntäjät ovat myös ilmoittaneet boikotoivansa Maikkarin käännöksiä, mikäli niitä yritetään siirtää sinne, ja sama pätee moneen ulkomaiseen toimistoon. Av-käännöksiä kyselevät tällä hetkellä sellaisetkin toimistot, joilla niistä ei aiempaa kokemusta ole, ja asiakkaan ja kääntäjän hintakäsitysten ero tulee monille yllätyksenä.

Toisaalta ohjelmistokarttaa voi aina muuttaa ja uusintojen määrää vähentää. Tilalle ei kannata laittaa uusia ulkomaisia ohjelmia, koska nekin pitää jossakin käännättää, joten mitä todennäköisimmin kanavalla aletaan maaliskuusta alkaen nähdä yhä enemmän kotimaisten ohjelmien uusintoja. Vaan mitä sanovat katsojat, ja Mainostelevision kannalta olennaisemmin mainostajat, kun amerikkalaisen suosikkisarjan tilalla näytetäänkin odottamatta Puhtaita valkoisia lakanoita tai Speden spelejä vuodelta 1994?

Kääntäjien ulkoistaminen on osoittautunut Maikkarille moninkertaiseksi katastrofiksi. Yhteistyö Broadcast Textin kanssa ei ole sujunut toivotulla tavalla, ja kanavayhtiön maine on kärsinyt niin katsojien kuin mainostajienkin silmissä. Maikkari on hukannut ehkä ainoan valttinsa muihin mainoskanaviin nähden: laadun. Sillä on ollut pitkän historiansa ansiosta arvostettu, lähes Ylen kaltainen asema suomalaisena laatukanavana, mutta nyt se on vajonnut muiden mainoskanavien tasolle halpiskäännöksillään ja ohjelmakarttapuljailuillaan. Maikkarin johdon pitäisi nyt herätä ja pelastaa se, mitä pelastettavissa vielä on.

Kuvakaappaukset ovat peräisin Netflixistä, Bones-sarjan jaksosta, jonka kääntämisestä Maikkarille Anna-Maija Ihander kirjoitti tässä blogissa viime vuonna.

Kuka kaipaa tekstitystä?

Tiina Tuominen

Joskus kuulee sanottavan, että englanninkielisten ohjelmien tekstitykset ovat lähes tarpeettomia eikä niiden laadulla ole merkitystä, koska monet osaavat sen verran englantia, että pystyvät seuraamaan kevyttä viihdettä ilman käännöksiäkin. Monet katsojat sanovat suoraan, etteivät lue tekstityksiä. Varmasti jotkut pystyvätkin ymmärtämään ohjelmia ilman tekstitystä, mutta se ei tarkoita sitä, ettei tekstityksille olisi käyttöä. Tästä todistavat useat aiheesta tehdyt tutkimukset, muun muassa oma, äskettäin julkaistu väitöskirjani.

Tekstitysten lukemista ei voi välttää

Tekstitysten lukemista on tutkittu muun muassa seuraamalla katsojien silmänliikkeitä (esim. d’Ydewalle et al. 1991). Näissä tutkimuksissa on todettu, että kun ruudulla on tekstiä, silmä hakeutuu siihen väkisinkin. Suomessa Jukka Mäkisalon ja Juha Långin (2011) tutkimuksessa havaittiin, että kun vieraskielinen puhe alkaa, katse kulkeutuu ruudun alalaitaan, vaikka siellä ei edes olisi tekstitystä. Tämä siis osoittaa, että ruututekstejä luetaan ja niitä on lähes mahdotonta välttää. Suomen kaltaisessa maassa, jossa tekstityksen läsnäoloon on totuttu, sitä osataan odottaa ruudulle heti, kun vieraskielistä puhetta alkaa kuulua.

Toinen kysymys sitten on, kuinka tarkasti tekstityksiä luetaan. Omassa väitöskirjatutkimuksessani koehenkilöt keskustelivat katsomastaan tekstitetystä elokuvasta (Bridget Jones: elämä jatkuu), ja tutkin muun muassa sitä, minkä verran keskusteluissa viitataan tekstitykseen. Esimerkiksi tekstityksen suora siteeraaminen on hyvä osoitus siitä, että tekstiä on luettu ja jokin osa siitä on jäänyt mieleen niin hyvin, että sen pystyy mainitsemaan jälkikäteen. Keskusteluissa viitattiinkin tekstityksiin jonkin verran, ja niitä siteerattiin ikään kuin elokuvan omina sanoina: saatettiin esimerkiksi aloittaa lainaus sanomalla ”Bridget sanoi” eikä ”tekstityksessä luki”. Tämä osoittaa, että tekstitystä on luettu, ja lisäksi sen välittämä informaatio on omaksuttu luontevaksi osaksi elokuvaa.

Kaikki eivät tietenkään lue tekstityksiä samalla tavalla, ja jotkut saavat niiden kautta enemmän informaatiota kuin toiset. Jos katsoja ymmärtää englantia, myös alkuperäinen englanninkielinen puhe välittää osan ohjelman sisällöstä. Tutkimuksessani koehenkilöt kuvasivat neljää erilaista tapaa katsoa tekstitettyä elokuvaa: 

• pelkän puheen seuraaminen

• pelkän tekstityksen seuraaminen

• puheen seuraaminen ensisijaisesti ja tekstityksen toissijaisesti

• tekstityksen seuraaminen ensisijaisesti ja puheen toissijaisesti  

Jos seurataan sekä puhetta että tekstitystä, toissijaiseen informaation lähteeseen turvaudutaan yleensä, jos ensisijaisen ymmärtäminen on hankalaa. Esimerkiksi sellainen katsoja, joka ymmärtää melko hyvin englantia, voi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota tekstitykseen, jos ohjelmassa on paljon vaikeaa sanastoa, kun taas tekstitykseen keskittyvä katsoja voi hakea ymmärtämiselleen tukea puheesta, jos tekstitys etenee niin nopeasti, että sitä on vaikea lukea.

Katsojan voi olla vaikea arvioida tarkasti omaa katselukokemustaan, ja tutkimuksessani kävi ilmi, että lausunnot tekstityksen lukemisesta ovat joskus ristiriitaisia. Erityisen selvästi tämä näkyi niiden muutaman henkilön kohdalla, jotka sanoivat seuraavansa vain joko puhetta tai tekstitystä: jokainen heistä viittasi jossain keskustelun vaiheessa myös siihen tekstiin, jota ei sanonut seuraavansa lainkaan. Esimerkiksi ne, jotka sanoivat, etteivät lue tekstityksiä, siteerasivat kuitenkin tekstitystä sanatarkasti. Tekstityksen seuraamista on siis todellakin vaikea välttää, ja vähäiselläkin seuraamisella tekstistä voi jäädä jotain mieleen. Katsoja ei välttämättä huomaa, minkä verran saa tietoa tekstityksen kautta, sillä tekstitysten lukutapa on pinnallinen ja silmäilevä, mutta silti tekstitys on aina mukana välittämässä tietoa ohjelman sisällöstä.

Hyvä tekstitys on huomaamaton

Tekstityksen keskeinen piirre onkin huomaamattomuus: hyvä tekstitys on sellainen, joka etenee sujuvasti ohjelman tahtiin ja välittää tarvittavat seikat ohjelman sisällöstä viemättä liikaa katsojan huomiota. Tällaista tekstiä lukiessa voi helposti tuntua siltä kuin ei mitään lukisikaan, ja tällöin syntyy mielikuva, että ymmärtää vieraskielistä puhetta paremmin kuin sitä todellisuudessa ymmärtää. Sujuvasti etenevä tekstitys takaa sen, että katsoja pystyy keskittymään itse asiaan, eli varsinaiseen ohjelmaan, eikä joudu käyttämään paljon aikaansa ja energiaansa tekstityksen lukemiseen. Tekstitys on avustava teksti, jonka tarkoitus ei ole vangita katsojan huomiota koko ohjelman ajaksi vaan tarjota vain tukea ohjelman ymmärtämiseen. Siksi hyvä tekstitys jää helposti huomaamatta.

Tekstitys on parhaimmillaan ja huomaamattomimmillaan silloin, kun se vastaa katsojan odotuksia ja tarpeita. Vaikka tutkimukseni koehenkilöt esittivät varsin vähän kielteisiä arvioita tekstityksistä ja usein hyväksyivät niiden sisällön sellaisenaan, tutkimukseni osoitti myös, että jos tekstitys ei ole sujuva, katsoja kiinnittää siihen helpommin huomiota, ja tämä saattaa häiritä ohjelman katsomista. Ongelmia ovat siis sellaiset tekstityksen elementit, jotka ovat kömpelöitä, vieraita tai muuten vaativat katsojalta normaalia enemmän paneutumista. Lisäksi esimerkiksi edellä mainittu Jukka Mäkisalon ja Juha Långin tutkimus on osoittanut, että ajastuksen on hyvä olla huolellinen, jotta ruudulla on tekstiä silloin kun katsoja sitä odottaa ja jotta teksti ei viivy ruudulla niin pitkään, että katsoja alkaa lukea sitä toiseen kertaan. Mäkisalon ja Långin tutkimuksen mukaan myös sujuva repliikkijako on tärkeä piirre tekstityksessä.

Hyvän tekstityksen keskeisiä tekijöitä ovat siis sujuvuus, uskottavuus ja helppo seurattavuus. Nämä ominaisuudet auttavat katsojaa käyttämään tekstitystä aidosti ymmärtämisen apuvälineenä. Yksittäiset pienet käännösvirheet, jotka eivät katkaise tekstityksen luontevaa etenemistä, eivät taas välttämättä ole häiritseviä. Toki tällaisiakin virheitä olisi parasta välttää, mutta jos kaikki muu on sujuvaa, yksittäinen virhe ei vielä aiheuta ongelmia. Tällaiset hyvän laadun kriteerit osoittavat, miten tärkeää olisi, että alan asiantuntijat voisivat laatia tekstityksiä kiirehtimättä. Tarkka ajastus, luonteva ja sujuva kieli, helposti luettava teksti sekä tasapainoiset, sopivan pituiset repliikit syntyvät parhaiten, kun aikaa on riittävästi ja tekijä tuntee av-kääntämisen erityispiirteet.

Millainen on tekstitysten lukemisen tulevaisuus?

Tutkimukset osoittavat, että tekstitys on vahvasti läsnä televisio-ohjelmien ja elokuvien katselussa. On toki totta, että monet suomalaiset ymmärtävät etenkin englantia melko hyvin ja saavat informaatiota ohjelmien englanninkielisen puheen kautta, mutta aina kun tekstityksiä ruudulla on, niitä luetaan ja myös niiden avulla muodostetaan mielikuvia katsottavasta ohjelmasta. Ei ole syytä olettaa, että katsojien kielitaidon paraneminen tulevaisuudessakaan tekisi tekstityksistä merkityksettömiä. Tutkimukset antavat viitteitä myös siitä, että tekstitysten laadulla on vaikutusta, mutta laadun tarkastelussa olisi syytä pohtia tekstityksiä kokonaisvaltaisesti eikä keskittyä vain yksittäisiin sanatason kysymyksiin. On kuitenkin hyvä muistaa myös se, että tekstitysten asema ei ole muuttumaton. Kun tekniikan kehitys tarjoaa yhä enemmän valinnan mahdollisuuksia, katsoja voi jättää tekstityksen lukematta ottamalla sen kokonaan pois ruudulta. Tämäkin tietysti lisää paineita luoda sellaisia tekstityksiä, joista katsojat pitävät, sillä varmasti hyvä tekstitys valitaan ruudulle mieluummin kuin huono. Siksi tarvitaan edelleen sekä laadukasta av-kääntämistä että uusia tutkimuksia, joissa katsojien tottumuksia seurataan ja joissa selvitetään, onko katsojien suhde tekstityksiin muuttumassa.

Tiina Tuominen väitteli 12.1.2012 käännöstieteen tohtoriksi Tampereen yliopistossa. Hänen lektionsa löytyy Suomen av-kääntäjien englanninkieliseltä sivustolta.

Lähteet: 

Mäkisalo, Jukka & Lång, Juha 2011: "Breaking the Conventions in Finnish Subtitling. Tracking the Eye Movements."

Tuominen, Tiina 2012: The Art of Accidental Reading and Incidental Listening: An Empirical Study on the Viewing of Subtitled Films. [Vahingossa lukemisen ja sattumalta kuuntelemisen taito. Empiirinen tutkimus tekstitettyjen elokuvien katselemisesta.] Väitöskirja. Tampere: Tampere University Press, Acta Universitatis Tamperensis: 1794.

d'Ydewalle, Géry; Praet, Caroline; Verfaillie, Karl & Van Rensbergen, Johan 1991: "Watching Subtitled Television: Automatic Reading Behavior", Communication Research, 18 (5). S. 650-666.

Antoiko BTI työneuvostolle väärää tietoa?

Kun Broadcast Text International sai joulukuussa 2009 kokonaan haltuunsa Nelosen käännöstoiminnan, heräsi tarve pyytää työneuvostoa selvittämään, ovatko BTI:n freelancerit työsuhteisia samalla tavalla kuin Yhtyneet-sopimuksen freet ovat.

Maaliskuussa 2011 Akava pani vireille työneuvostoon pyynnön tarkastella kolmen BTI:n freelancerin työsuhteisuutta. Työneuvosto antoi lausuntonsa marraskuussa 2011. Harvinaisen äänestyksen jälkeen päätös oli, että BTI:n freet eivät olleet työsuhteisia. Kolme yhdeksästä neuvoston jäsenestä kirjasi eriävän mielipiteensä päätöksestä.

Kaikki BTI:n työneuvostolle antamat lausunnot eivät kuitenkaan näytä pitävän paikkaansa käytännössä. Esimerkiksi työhön käytettävästä käännösohjelmasta todetaan lausunnon sivulla 8 seuraavaa: ”On selvää, että käännökset on tehtävä niin, että ne ovat hyödynnettävissä edelleen, ja käytännössä käytetään yleisesti Swift-ohjelmistoa. Freelance-kääntäjä voi vuokrata ohjelmiston Y Oy:ltä (=BTI) tai ostaa sen muualta. Työssä voidaan käyttää myös muita ohjelmistoja, eikä Y Oy vaadi Swift-ohjelman käyttöä.” Tämän on tarkoitus osoittaa, että työ ei tapahdu työnantajan osoittamilla välineillä kuten työsuhteessa.

BTI:n freelancerit kuitenkin kertovat, että käytännössä kaikkia vaaditaan palauttamaan käännökset tiedostomuodossa, jonka voi luoda vain mainitulla Swift-ohjelmalla. Lisäksi ainakin yksi viimeaikainen uusi työnhakija torjuttiin suoraan siksi, että hän käyttää Mac-tietokonetta, ja Swift toimii vain Windows-käyttöjärjestelmässä. Vaikuttaa siis vahvasti siltä, että toisin kuin BTI on työneuvostolle väittänyt, työhön ei ole voinut käyttää muuta ohjelmaa kuin BTI:n määräämää Swiftiä.

Käännösohjelma painostuskeinona?

Suuri osa BTI:n freelancereista oli syksyn aiempien tapahtumien seurauksena alkanut kieltäytyä BTI:n tarjoamista MTV:n, Nelosen ja muiden suomalaisten tv-kanavien töistä. Moni oli ilmaissut toimistolle suoraan jättävänsä toimeksiannot jatkossa vastaanottamatta, kunnes BTI lähtisi vakavissaan mukaan työehtosopimusneuvotteluihin. Tekemättömien töiden kertyessä firma päätti ilmeisesti ottaa järeämmät aseet käyttöön.

Swiftin vuokrasopimuksessa todetaan, että kumpikin osapuoli voi irtisanoa käännösohjelman vuokrauksen kuukauden varoitusajalla, mikäli kääntäjä ei enää tee säännöllistä yhteistyötä BTI:n kanssa. Tähän sopimuksen kohtaan vedoten BTI:ltä lähetettiin vain muutama päivä ennen joulua useille freelancereille vaatimus ottaa vastaan toimeksiantoja heti, tai Swift-sopimus irtisanottaisiin. Freelanceria uhattiin siis käytännössä potkuilla, mikäli hän ei ilmoittaisi heti jatkavansa ”säännöllistä yhteistyötä” (mitä ei ole missään sopimuksessa sen tarkemmin määritelty). Viestin sai myös moni sellainen, joka vielä edellisellä viikolla oli palauttanut käännöksiä tai oli ilmoittanut jo aiemmin pitävänsä loppukuun joululomaa. Mikäli töiden vastaanottamatta jättämistä ei osannut perustella toimistoa tyydyttävällä tavalla, Swiftin vuokrasopimus purettiin ja ohjelman käyttöön tarvittava USB-dongle pyydettiin palauttamaan kuukauden kuluessa.

Tämä sotii ankarasti BTI:n marraskuussa 2011 työneuvostolle antamaa lausuntoa vastaan: "Jokaisella freelance-kääntäjällä on oikeus ja mahdollisuus kieltäytyä tarjotusta toimeksiannosta, eikä kieltäytymistä tarvitse perustella." Vuotta myöhemmin kellossa oli siis toisenlainen ääni.

Donglen takaisinperimistä perusteltiin sillä, että toimistolle oltiin palkkaamassa paljon uusia kääntäjiä ja donglet tarvittaisiin heitä varten. Huomionarvoista tilanteessa on, että BTI on edelleen KAJ:n ja Journalistiliiton julistamana hakusaarrossa, toisin sanoen ammattikääntäjät (samoin kuin esimerkiksi MTV:n tarvitsemat filmitoimittajat) eivät saa hakea sinne töihin. Panee miettimään, mistä BTI uusia kääntäjiään on hankkimassa. Toisaalta freelancereiden saamien viestien rivien väleistä huokui painostus palata töihin tai ainakin pyrkimys selvittää, ketkä kääntäjistä todella olivat boikotissa mukana. Aiempien kokemusten valossa moni onkin ilmaissut epäilevänsä, että BTI käyttää käännösohjelmaa painostuskeinona.

Dongledelegaatio toimittaa viestin

Tämän kaiken johdosta joukko BTI:n freelancereita ja muita av-kääntäjiä aikoo mennä tiistaina 22.1. palauttamaan pyydettyjä dongleja henkilökohtaisesti BTI:n toimistolle. Tarkoitus on samalla pyytää jälleen kerran BTI:tä ryhtymään vakavissaan neuvotteluihin työehtosopimuksesta, reiluista työehdoista ja freelancereiden asemasta. Suurin osa nyt toimettomana olevista kokeneista av-kääntäjistä haluaisi jo palata töihin, mutta alan tulevaisuus pitää saada ensin turvattua.

Toimistokääntäjän todellisuus

Pyysimme lokakuussa av-käännösalan toimistoille töitä tehneiden freelancer-kääntäjiä kertomaan kokemuksia työstään. Vastaukset olivat karua luettavaa: alhaiset palkkiot ja kiireinen tahti olivat monella johtaneet paitsi oman käännöslaadun huonontumiseen, myös esimerkiksi sosiaalisen elämän heikkenemiseen ja jopa lapsien hankkimisen lykkäämiseen.

Moni saattaa ihmetellä, miksi kukaan on sietänyt tällaista kohtelua eikä vain ole vaihtanut alaa. Osaltaan sitä selittää se, että kurjuutta oli kestetty yksin omassa kammiossa. Suuri osa luuli huonon toimeentulonsa johtuvan omasta hitaudestaan tai kokemattomuudestaan, sillä yhteyttä muihin av-kääntäjiin ei ollut. Kutsumustyötä kuitenkin haluttiin tehdä, ja ehkä elettiin toivossa, että kokemuksen myötä oma tahti nopeutuisi tai ovet avautuisivat työehtosopimuksella turvattuihin töihin YLE:llä tai MTV Medialla. Todellisuus oli kuitenkin toisenlainen, ja alalta on vuosien varrella jatkuvasti myös poistunut työoloihin ja palkkioihin pettyneitä kääntäjiä.

Seuraavassa hieman toimistokääntäjien kyselyn satoa.

"Olen tehnyt töitä BTI:lle täysipäiväisesti vuodesta 2008 lähtien. Töitä on tehtävä aivan järjettömän paljon saavuttaakseen edes kohtuullisen elintason, johon korkeakoulutettuna, asiantuntijatyötä tekevänä ihmisenä olisin kuitenkin mielestäni oikeutettu. Lomaa olen näiden reilun neljän vuoden aikana pitänyt yhteensä alle kuukauden. Enempään ei näillä palkkioilla ole varaa, koska niistä ei jää säästöön yhtään mitään. Näin näennäisyrittäjänähän ei mitään lomakorvauksia saa, vaan kaikki menee omasta pussista. Edellisen kerran olen pitänyt vapaata enemmän kuin kaksi päivää putkeen yli vuosi sitten. Sairauslomiinkaan ei ole varaa, vaan teen töitä myös sairaana.

Maksan aivan minimaalista YEL-maksua, mikä tietysti sitten tulevaisuudessa kostautuu pienenä eläkkeenä tai mahdollisesti jo aiemmin pienenä sairauspäivärahana tms. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että enempää en pysty sitäkään maksamaan, jotta saan maksettua mm. asuntolainan lyhennykset. Lienee turha edes sanoa, että teen pitkää päivää ja usein seitsemänpäiväistä työviikkoa. Koetuksella alkavat olla niin fyysinen terveys kuin mielenterveyskin.

Voin sanoa aivan suoraan, että työn laatu kärsii tästä työtahdista ja -määrästä. Näillä palkkioilla ei kerta kaikkiaan ole kannattavaa miettiä jokaista sananvalintaa ja tarkistaa kaikkea suurennuslasin kanssa. Ja vaikka niin haluaisikin tehdä, ei yksinkertaisesti ehdi eikä jaksa. Jos tekstiin jää käännöskukkasia ja virheitä, niin jääköön. En tuota ykköslaatua kakkoslaadun hinnalla. "Yrittäjänä" minulla lienee siihen oikeus, jos kerran "asiakkaalla" (BTI) on oikeus sanella hinnat."

Nainen, 33
BTI:llä neljä vuotta

"Olen 39-vuotias nainen, ja minulla on kaksi pientä lasta. Teen töitä päivällä noin seitsemän tuntia, kun lapset ovat koulussa ja tarhassa. Työt jatkuvat sen jälkeen, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Jatkuva raadanta on vaatinut veronsa: selkä kramppaa ja alipainoakin on kertynyt stressin myötä melkoisesti. Lapset saavat minulta vain harvoin laatuaikaa, koska olen aina väsynyt ja kireä. Mutta töitä on pakko tehdä, jotta saisin raavittua kokoon edes 1 600 euron kuukausiansiot. Kun näistä vähentää asuntolainat, opintolainat, tarhamaksut, sähkölaskut, vesilaskut, lasten vaatteet ja harrastukset, käteen jää kuukaudessa noin 200 euroa. Eläkettä voin maksaa itselleni minimimäärän, ja jos jatkan samaa rataa, eläkkeelle siirtyessäni saan kuukaudessa ruhtinaalliset 500 euroa.

Kaikkein surullisin tilanne on lasten kannalta. Lapsuus on pian ohi, ja haluaisin, että minulla olisi aikaa nauttia siitä lasteni kanssa. Viime vuonna lapseni oli tehnyt tarhassa äitienpäiväkortin, johon oli ollut tarkoitus kirjoittaa, mitä kivaa lapsi tekee äidin kanssa. Kortissa luki: "Äiti katsoo tietokoneelta elokuvia." Pienellä tarhalaisella on toki oikeus lomaan, ja tästä kertyy minullekin vuodessa noin 6–7 viikkoa palkatonta lomaa. Ulkomaille lähdöstä on turha haaveilla, mutta ainakin lapset saavat tällöin viettää aikaa äidin kanssa."

Nainen, 39
BTI:llä 7 vuotta

"Olen toiminut PrimeTextin alihankkijaorjana 8 vuotta, pistäytymiset Broadcastilla ja Softitlerilla on myös tullut tehtyä. Opiskelujen ajan ansiot olivat ihan kelvot – se tavallinen tarina – mutta kun opintojen loppu alkoi häämöttää ja otettiin vaimon kanssa asuntolainaa ja perheenlisäystäkin tuli, niin hupsista – eihän tässä niin vain pärjätäkään. Enää ei pystynyt panemaan mitään sukanvarteen, ja pari vuotta lomia on pitänyt suunnitella niin hampaat irvessä, että "onko nyt ihan pakko lähteä sinnekin sukuloimaan" ja "ei me nyt vain voida vuokrata mitään mökkiä mistään". Kavereita ja sukua ei ehdi näkemään siten kuin vapaasti haluaisi, kun törkeää kiirettä painettujen työviikkojen jälkeen ei jaksa ja pelkästään sen ydinperheensäkin kanssa pitäisi jaksaa olla. Tuntuu, että kukaan lähipiiristä ei oikeasti ymmärrä, kuinka kehnoilla ansioilla ja voimilla me elämme – kun ei sitä ole itsekään ymmärtänyt ennen näitä paria viime viikkoa! Juuri nyt takana alkaa olla puolentoista vuoden taloremontti ja lopuilleen puserrettu gradu, minkä lisäksi kuukauden päästä syntyy toinen lapsi. Töitä on tänä syksynä ollut vähänlaisesti.

Tämän jälkeen tiivistys eilisestä työpäivästäni: 728 replan elokuva kakkoskäännöksenä 7,5 tuntiin (plus tunnin tauko). On pakko pitää kiirettä, mutta siltikään ei tiedä, onko loppuviikoksi enää lisää työtä, ja maanantaina pitäisi lähettää lasku. Minulle riittäisi tässä tiukassa välissä (kun asuntolainan puolesta ollaan lyhennysvapaalla), että saisin aikaan hieman päälle 1 500 euron laskun (kolmannen peräkkäisen) – mutta ei tällä tavalla voi jatkaa. Muutenkin tarvitsee rahaa jouluksi ja joululomaksi (onneksi vanhempainraha auttaa tätä asiaa nyt hiukan), ja kuukauden päästä tuleva uusi pienokainen vaatii oman vaivansa.

Miten helkkarissa jotkut kehtaavat orjuuttaa ihmisiä näin? Toki maailmassa on pahempiakin esimerkkejä riistosta, mutta yhtä kaikki: MITEN JOKU KEHTAA TEHDÄ NÄIN TOISELLE IHMISELLE?

Nyt pala kurkussa takomaan eilisellä tahdilla lakisarjaa, jonka videotiedoston ääni ja kuva ovat epäsynkassa – ilmaiseksi tekemäni konvertoinninkin jälkeen – mikä ei kiinnosta ketään. Enää en tarkasta töitäni (kuvatarkastusta en ole varmaan ikinä tehnyt, kun se ei taloudellisesti ole kannattanut) enkä tee enää liian pitkiä selvityksiä käännösratkaisuistani. Silti uskallan väittää, että ruutuun päätyy riittävän kelpoa tekstiä, joka ei suoranaisesti hyppää silmille typoillaan mutta joka voi hyvin vaikuttaa tiedostamatta katsomiskokemukseen.

Olen kaukana epäeettisestä kääntäjästä, kuten hyvin selvästi koko ammattikuntamme, mutta tällä käännöskoneella on ratsastettu kyllin pitkään. Tuomitkaa minut julistuksesta tehdä huonoa käännöstä, jos siltä tuntuu, mutta muuta en juuri nyt voi."

Mies
PrimeTextillä 8 vuotta

"Vasta lopettamispäätöksen jälkeen olen uskaltanut rehellisesti myöntää itselleni, mitä kaikkea yritys on minulta pilkkapalkkioillaan ja toiminnallaan riistänyt. En voinut viettää normaalia sosiaalista elämää tai suunnitella iltamenoja, kun töitä piti usein näpytellä yömyöhään asti, jotta ansiot sai jotenkin riittämään. Silloinkin, kun ystäviä ehti nähdä, takaraivossa jyskytti tunne, että pitäisi olla jo tekemässä seuraavaa työtä. Työpäivän jälkeen energiaa ei riittänyt oikein mihinkään, ja oloa latisti stressi tulevista töistä tai niiden riittävyydestä.

Usein ajattelin olevani huono kääntäjä, kun en saanut tehtyä priimalaatua tarpeeksi nopeasti. Hei hei, ammatillinen itsetunto. En saanut nauttia toimivasta ja voimia tuovasta työyhteisöstä, sillä yritys pyrki pitämään kääntäjät systemaattisesti erillään toisistaan. En voinut kerryttää eläkettä, sillä yrittäjän eläkemaksuihin ei yksinkertaisesti ollut varaa. Jatkuva huoli palkkioiden riittävyydestä sai aikaan niin pahan stressin, että saatoin täysin syyttä purskahtaa itkuun kesken bussimatkan.

Mitään kohtuutonta en vaadi. Haluaisin vain, että minulla olisi tulevaisuudessa varaa sairastaa, olla kotona lasten kanssa, pitää lomia, pysyttäytyä enintään kahdeksantuntisissa työpäivissä, tavata ystäviä ja elää ihan tavallista elämää."

nainen, 30
SDI Medialla viisi vuotta


Lisää tarinoita av-kääntäjien foorumilla.
Tarinoihin on viitattu myös Voima-lehdessä (10/2012).

Vastine BTI:n tuoreimpiin väitteisiin

Voima-lehdessä ilmestyi äskettäin Kääntäjäkapina-artikkeli, jossa tuotiin ansiokkaasti julki av-käännöstoimistojen kurjia ehtoja ja työtapoja. Artikkelin lopussa oli BTI:n talousjohtaja Henrik Wikrénin vastine, johon haluan vielä näin jälkikäteen puuttua.

Wikrén esittää aluksi väitteen, ettei BTI ole milloinkaan hakenut asiakkaita aggressiivisen hinnoittelun kautta. Totuus on kuitenkin toinen: BTI, SDI Media ja muut av-käännösalan yritykset ovat jo toistakymmentä vuotta kilpailleet asiakkaista nimenomaan käännösten hinnalla, minkä taas on mahdollistanut pitkälti se, että kääntäjien työehdoista ei ole sovittu mitään pitävää. Niinpä kääntäjien palkkiot ovat olleet kustannusrakenteen se osa, josta on voitu tinkiä eniten. Palkkiot eivät ole nousseet käytännössä lainkaan vuosikausiin, kun ne eivät seuraa edes tavallisia indeksikorotuksia ja inflaatiokehitystä. Vuoden 2009 joulun alla BTI teki Sanoman omistaman Nelosen käännöstöistä niin alhaisen tarjouksen, että valtaosan kanavan käännöksistä siihen asti toimittanut suomalainen Pre-Text Oy (joka on ainoana allekirjoittanut av-alan työehtosopimuksen) olisi pystynyt vastaamaan siihen vain alentamalla kääntäjiensä palkkioita kohtuuttomasti. Niinpä Pre-Text menetti leijonanosan töistään BTI:lle. Koska BTI kilpailee monen muun toimiston lailla nimenomaan hinnalla, BTI:n vakituiset kääntäjät ja etenkin freelancerit ovat syvässä palkkakuopassa.

Wikrénin toteamus freelancereiden arvostamisesta on räikeästi ristiriidassa todellisuuden kanssa, sillä yhtiön yrittäjiksi pakottamat freelancerit ovat kaikkea muuta kuin tyytyväisiä. Artikkelissa esiintyneet kääntäjät eivät ole poikkeuksellisia yksittäistapauksia, sillä ani harva freelancereista pääsee lähellekään akateemisesti koulutetun asiantuntijan keskiansiota, vaikka tekisi normaalia pitempää päivää hiki hatussa - laadun
väkisinkin kärsiessä. Vuosien yhteistyö ei tarkoita automaattisesti kritiikitöntä tyytyväisyyttä, vaan johtuu monen osalla pakosta, kun oman erikoisalan töitä ei löydy mistään muualtakaan järkevää korvausta vastaan. Yksi jos toinenkin kääntäjä onkin vaihtanut alaa ja kouluttautunut uudestaan.

Wikrénin kehityskeskustelu- ja koulutustarjous kertoo pohjimmiltaan siitä, että käännösyritykset pitävät av-kääntäjän tärkeimpänä ominaisuutena nopeutta eikä laatua. Tämä työ ei ole kuitenkaan nopeusennätyksen tavoittelua, vaan ratkaisujen hakemista ja loputonta selvitystyötä. Suomi on perinteikäs tekstitysmaa, jossa alan käytännöt on luotu vuosikymmenten aikana. Euroopan muiden maiden käytännöt eivät tänne suoraan
istutettuina sovi, eivät varsinkaan siksi, että suomi poikkeaa täysin lähes kaikista muista maailman kielistä.
Käännöstoimistojen levittämä kakkoskäännöskäytäntö, jossa vieraskielisen ja valmiiksi ajastetun tekstin päälle täytyy sovittaa suomenkieliset virkkeet kotimaisine sanajärjestyksineen ja idiomeineen, istuu tänne todella huonosti ja johtaa äidinkielen rapautumiseen ja yksinkertaistumiseen.

Av-kääntäminen on luovaa työtä, joka vaatii kielitaitoa, tiivistämiskykyä, tiedonhakua, keskittymistä ja loputonta vaihtoehtojen pallottelua ja hiomista. Keskivertokatsoja ja käännöstoimistotkaan eivät osaa määritellä käännöksen laatua, vaan siihen pystyvät pohjimmiltaan vain alan ammattilaiset eli kääntäjät, samaan tapaan kuin rakennustaiteen laatua ja toimivuutta pystyvät pohjimmiltaan arvioimaan vain arkkitehdit.
Niinpä väitteet siitä, että asiakkaat ovat tyytyväisiä nykyisin saamaansa laatuun perustuvat siihen, että asiakas on tyytyväinen kun käännöksistä tarvitsee maksaa niin vähän kuin mahdollista. Onkin kääntäjien ja myös toimistojen vastuulla pyytää vaativasta työstä kohtuullinen korvaus, jonka ansiosta työn voi tehdä riittävän huolellisesti eikä liukuhihnalta tusinakäännöksiä suoltaen.

Wikrén väittää myös, että MTV Medialta siirtyneille kääntäjille kerrottiin heti, että jatkosta neuvotellaan myöhemmin. Väite on perätön. Lokakuun alussa järjestetyssä kahdessa tiedotustilaisuudessa kääntäjät kysyivät useaan otteeseen, mitä jatkossa tapahtuu, mutta BTI:n edustajat vastasivat, ettei tulevaisuudesta osata sanoa vielä mitään. Myöskään Journalistiliiton kolme kertaa lähettämään neuvottelukutsuun BTI ei vastannut ennen marraskuuta, kun valtaosa kääntäjistä oli jo irtisanoutunut todettuaan uuden työnantajansa epäluotettavaksi varsinkin siinä, miten se kohtelee freelancereitaan.

Siitä kielii myös Wikrénin väite, ettei BTI:n työsopimuksissa määritellä vähimmäistyömäärää. Ilman sitä ylityö- ja kiirelisän rajojen määritteleminen on käytännössä kuitenkin mahdotonta. Sekä MTV:n että av-alan työehtosopimuksessa se on määritelty juuri edellä mainitusta syystä. Toisaalta marraskuussa järjestämässään tiedotustilaisuudessa BTI kuitenkin tarjosi joillekin MTV Median ulkoistamille kääntäjille 2 800 euron kuukausipalkkaa, jota vastaan odotettiin käännettävän vähintään 30 ohjelmaminuuttia päivässä. MTV:ssä vastaava päivätyömäärä oli noin 17 minuuttia, joten työmäärävaatimus lähes kaksinkertaistui ja samalla palkka laski käytännössä huomattavasti enemmän kuin 10 prosenttia.

Sen lisäksi, että Wikrénin väite on ristiriidassa joillekin MTV Median entisille kääntäjille suullisesti tehdyn tarjouksen kanssa, se riitelee myös BTI:n omien kuukausipalkkaisten kääntäjien tilanteen kanssa, sillä luotettavan ensikäden tiedon mukaan heiltä vaaditaan päivässä enemmänkin kuin 30 minuuttia valmista käännöstä. Jos se ei täyty, täytyy hitaus jotenkin perustella. Työmäärän mittaaminen ohjelmaminuutteina on ylipäänsä hankalaa, sillä jokainen käännettävä ohjelma on omanlaisensa. Jonakin päivänä voi kääntääkin yli 30 minuuttia, jos työn alla on vähäpuheinen toimintaelokuva, mutta dokumentti Lontoon viemärijärjestelmästä 1800-luvulla vaatii niin paljon selvitystyötä, että vartinkin valmiiksi saaminen yhdessä päivässä voi olla työn ja tuskan takana.

Kaiken kaikkiaan Wikrénin vastaus huokuu sitä samaa näennäisen ymmärtävää ja yhteistyöhaluista puhetta, johon kääntäjät ovat jo vuosien mittaan tottuneet. Palkkioista ei kuitenkaan ole voinut neuvotella, ja yrittäjiksi pakotetut kääntäjät on pidetty erossa toisistaan. Nyt valtaosa - niin MTV Median ulkoistamista kääntäjistä kuin kaikkien av-käännöstoimistojen ja Yleisradion freelancereistakin - on kuitenkin liittynyt yhteen keskustelemaan alasta ja sen epäkohdista, eikä suuri enemmistö enää halua tehdä tätä asiantuntijuutta ja korkeaa koulutusta vaativaa työtä pilkkahintaan.

Kaiken hälyn keskellä tuppaa unohtumaan se tosiasia, että av-käännöstoimistojen kääntäjilleen maksamat palkkiot ovat yksinkertaisesti ja kiistatta aivan liian alhaisia. Pähkinäpalkkioiden ja Suomeen sopimattomien työtapojen avulla ammattilaisilta riistetään mahdollisuus tehdä työnsä kunnolla. Käännöstoimistot vetoavat aina viime kädessä siihen, etteivät asiakkaat maksa enempää, mutta se on ontuva selitys ja kertoo huonosta liiketoimintamallista, kun oman myyntiartikkelin hintaa ei osata määritellä oikein.

Tänä syksynä Suomen av-kääntäjät ovat vihdoin löytäneet toisensa ja yrittävät parhaillaan tehdä lopun hintojenpoljennasta ja tilanteesta, joka kurjistaa niin työoloja kuin äidinkieltäkin. Käännöstoimistojen on vihdoin oivallettava, että vaativasta työstä on maksettava kohtuullinen korvaus - aivan kuten YLE maksaa, ja kuten myös MTV Media maksoi kääntäjiensä ulkoistamiseen saakka - ja että se edellyttää myös käännöksen hinnan määrittelemistä uudelleen asiakkaille. Toimistoista kertyneiden kokemusten perusteella ainoa toimiva ja uskottava ratkaisu on yleissitova työehtosopimus, joka takaa kääntäjien palkkioille tietyn pohjatason ja vapauttaa toimistot kilpailemaan etupäässä laadulla ja parhaiden kääntäjien värväämisellä.

Teksti: Lauri Mäkelä, entinen MTV Median freelancer