Elokuvien on kuvailtu olevan elokuvaohjaajan media. Juuri ohjaajan visio kuultaa parhaiten läpi lopullisessa tuotoksessa. Toisin on televisiosarjojen kohdalla: niitä luotsaavat vaihtuvien ohjaajien sijasta tuottajat, jotka ovat vastuussa sarjan juonen koukeroista ja viime kädessä sen menestyksestä.
Satutko tietämään, kuinka kauan katsomasi fiktiivisen televisiosarjan jaksoa tehdään suurin piirtein? Jakson ideasta valmiiseen tuotteeseen? Sitä työstetään useimmiten kaksi kuukautta. Siinä ajassa se kirjoitetaan, kuvataan ja leikataan siksi jaksoksi, jonka käännät tai katsot televisiosta tekstitysten kera.
Kerron tyypillisen, yhdysvaltalaisen draamasarjan jakson tuotantosyklistä. Joka vuoden kesä-, heinäkuussa sarjan tuottajat eli käsikirjoittajat käärivät hihansa ja alkavat suunnitella tulevaa kautta. He sopivat kauden päätapahtumat ja jakavat keskenään kunkin jakson kirjoitusvastuun.
Yksittäisen jakson käsikirjoitus valmistuu viidessä viikossa. Käsikirjoittaja aloittaa urakkansa tekemällä listan, jossa on luetellaan jakson kohtaukset ja niiden tapahtumat. Sitten hän kirjoittaa kohtausten dialogin. Tähän menee useimmiten kaksi viikkoa. Käsikirjoitus menee vastaavien tuottajien, muiden tuottajien ja kanavasensorien luettavaksi. Palautteen avulla kirjoittaja tekee toisen version. Sekin luetutetaan muilla, ja käsikirjoittaja tekee viimeiset viilaukset. Sitten kuvausten aikana käytettävä käsikirjoitus on valmis, joskin tämäkään versio ei ole täysin turvassa muutoksilta. Käsikirjoitusten versiot tulostetaan usein eri värein; näin on helpompaa pysyä kärryillä siitä, mikä onkaan se viimeisin versio. Kaiken kaikkiaan käsikirjoitusta työstetään viitisen viikkoa.
Jakson varsinaista tuotantoa suunnitellaan noin viikon verran. Siinä ajassa lyödään lukkoon kuvausten logistiikat, varmistetaan kuvauspaikkaluvat ja viimeistellään monia muita tehtäviä. Jakso kuvataan seitsemässä tai kahdeksassa päivässä, minkä jälkeen se menee jälkituotantoon. Silloin jakso leikataan, ja samalla dialogi, musiikki ja erikoistehosteet lisätään materiaaliin.
Nyt jakso on viimein valmis, ja se lähtee maailmalle eli esitykseen. Joskus yhdysvaltalaista kantaesitystä seuraa nopea esitys ulkomaiden medioissa. Tätä nähtiin Suomessakin vuonna 2007, kun Nelonen esitti suosittuja sarjojaan internetissä maksua vastaan vain pari viikkoa kantaesityksen jälkeen. Sarjoihin kuuluivat Lost, Greyn anatomia, Ruma Betty ja Täydelliset naiset. Nelosen kokeilu ei kestänyt kauan. Liekö syynä ollut vähäiseksi jäänyt suosio, maksun pakollisuus vai jokin muu tekijä. Silti Nelosen veto peilasi sangen hyvin ajan henkeä: yhä useampi tuskastuu tuotantokausien pitkiin odotusaikoihin ja lataa jaksot laittomasti internetistä. Nopeille esityksille tuntuisi olevan markkinarakoa Suomessakin.
Tällä hetkellä odottavan aika ei ole pitkä, jos sattuu olemaan Dexter-fani ja tilaa Canal + -kanavapakettia. Kanava näyttää sarjan uusimman kauden jaksoja vain viikko kantaesityksen jälkeen. Dexter on tiheätahtinen jatkosarja, jossa tapahtumat vaikuttavat toisiinsa ja juoni nivoutuu yhteen kauden edetessä. Kuinka haastavaa mahtaakaan olla kääntää sarjaa kuten Lost tai Dexter, jossa yhden jakson pikkutapahtuma tai heitto voi tulla uudelleen esille myöhemmässä jaksossa? Tilanne toki helpottuu, jos sama ihminen kääntää kaikki tuotantokaudet.
Miettivätköhän tuottajat lainkaan oman sarjansa käännettävyyttä? Mitäköhän he mahtaisivat tuumata, jos he kuulisivat, että kääntäjällä on pahimmassa tapauksessa vain päivä aikaa (joidenkin DVD-julkaisujen kohdalla) kääntää heidän työnsä hedelmät? Ei muuta kuin Twitteriin kyselemään!
Minusta tiiviisti etenevät draamasarjat pitäisi esittää nopeammassa tahdissa, ei niin että jaksojen välissä on viikko tai useampi päivä. Tässä TV on mediana mielestäni auttamattomasti jäljessä nettiä. Itseäni ei nettilataamisessa niinkään innosta se, että sarjaa voi katsoa samaan tahtiin kuin vaikkapa USA:ssa vaan enemmänkin se, että voin kerralla katsoa putkeen useamman jakson haluamaani sarjaa ja juuri silloin kun itseäni huvittaa. Ja lisäksi netissä on se, että sieltä löytyvät aivan kaikki jenkkisarjat (ja lähes kaikki brittisarjat) - myös sellaiset sarjat, joita ei Suomessa välttämättä nähdä koskaan tai on nähty joskus vuosikausia sitten, mutta ei enää.
VastaaPoistaItse olisin täysin valmis maksamaan jonkinlaisen ylimääräisen maksun siitä hyvästä, että netissä löytyisi myös Suomessa palveluntarjoaja (vrt. Netflix), jolla on kattava "kirjasto" eri sarjoja ja elokuvia eri vuosikymmeniltä (siis myös hyvä valikoima vanhempia sarjoja ja leffoja).
Ja totta, DVD:lle draamasarjojen jaksojen kääntämiseen on usein aikaa vuorokausi tai korkeintaan puolitoista.
Itse en ole niinkään ajatellut kääntämistä sarjan tekijöiden kannalta vaan etupäässä sarjan fanien kannalta. Fanikulttuuri on nykyisin niin yleinen ilmiö, että melkein millä tahansa sarjalla on ne omat, lojaalit ja kriittiset asiantuntijansa.
Kun sarjoja kääntävät useat eri kääntäjät, niin jotenkinhan sarjojen kielestä pitäisi saada yhtenäistä eri jaksojen ja tuotantokausien välillä. On tähän toki oilemassa keinonsa, mutta yhdelläkään toimeksiantajalla, jolle olen työskennellyt, ei asiaa ole mielestäni viety laadun kannalta niin pitkälle kuin se olisi mahdollista.
Erittäin kiinnostava kommentti! Kiitos siitä!
VastaaPoistaMinuakin joskus turhauttaa odotella viikko, ennen kuin näen seuraamani sarjan seuraavan jakson; viimeisimpanä esimerkkinä Glee. Eritoten kärvistelyä aiheutti Shieldin viimeinen tuotantokausi, jonka katsoin Canalilta jo puolitoista vuosi sitten (Nelonen hoi!). Oli aivan kamalaa, kun jakso loppui ja tiesin, että jatkoa näkee vasta viikon kuluttua. Toisaalta se oli myös mahtavaa, koska sain viikon ajan jännittää tulevia juonen koukeroita ja puhua niistä veljeni kanssa. Sinänsä samaa herkullista odottamisen kutkua ei tule silloin, kun katsoo monta jaksoa peräkkäin tai vaikkapa koko kauden putkeen parin päivän aikana. Suo siellä, vetelä täällä. Kummassakin katselutavassa on minusta puolensa.
Järkyttävää kyllä, en ikinä katsonut Lostia, tuota nykypäivän kulttisarjaa. Ajattelin, että katson sen sarjan sitten DVD:ltä, kun ei tarvitse aprikoida vuosia niitä omituisuuksia. Nyt olen havahtunut siihen, että Lost palkitsisi minut paremmin, jos olisin ollut kelkassa koko tuotannon ajan. Olisin kokenut sarjan muiden fanien kanssa, mikä kenties onkin Lostin antoisinta antia.
"Hei, olen A. Armoton ja fani." Kuuluisa fanitutkija Henry Jenkins aloittaa kirjansa "Fans, Bloggers and Gamers" samanlaisella tunnustuksella. Fani kun olen, mietin katsomiani sarjoja fanien näkökulmasta, joitakin enemmän ja toisia vähemmän. Tosin jo Profilerin/Pimeyden sydämen aikaan aloin kiinnostua tuottajien suuresta vastuusta, ja nykyajan blogit ja Twitterit tekevät tuottajien työn seuraamisesta entistä vaivattomampaa. Nyt manaankin tuottajia, jos huomaan sössittyä jatkuvuutta jaksojen välillä.
Totta, kyllä varmasti joidenkin sarjojen kohdalla verkkaisempikin katsomistahti on ihan paikallaan, ja fanien välinen yhteisöllisyys ja mahdollisuus keskustella sarjan tapahtumista on tosiaan tärkeä "ulkoinen" tekijä ja osa sarjan tuottamaa kokemusta.
VastaaPoistaTuo olikin mielenkiintoinen pointti, että sarjojen juonenkäänteiden mokat ynnä muut voivat johtua tuottajien virheistä - eipä ole jostain syystä käynyt moinen mielessä.
Kiitos mielenkiintoisesta blogista! Linkitin tänne omastani. Mainiota, että näiden blogitekstien kautta kääntäjät saavat lisää näkyvyyttä.
VastaaPoistaKiitos, Jenni!
VastaaPoistaHalusin vielä lisätä, että tuottajiin voi kuulua muitakin kuin käsikirjoittajia. Joillakin sarjoilla on vakinainen ohjaaja, joka ohjaa leijonan osan jaksoista ja vastaa sarjan visuaalisesta ilmeestä (kuvaajan kanssa). Ohjaaja kuuluu tuottajaryhmään, vaikka ei jaksoja kirjoitakaan.
Tuottajaksi nimitetään myös vastaavia tai neuvoa-antavia tuottajia, jotka eivät kenties kirjoita yhtäkään jaksoa vaan vastaavat siitä, että jaksot valmistuvat ajallaan, tai antavat sarjaa vetäville tuottajille taustatukea eräänlaisen mentorin ominaisuudessa.
Itse katsoin Lostin pari ensimmäistä tuotantokautta ulkomailla ollessani. Kun palasin Suomeen ja näin kaikki ne paikkojen nimet suomeksi, niin vähän kylmäsi kääntäjän puolesta. Siinähän olisi voinut nimetä jonkin paikan ihan väärin, kun ei tiennyt mitään tulevasta. Ilmeisesti niistä kuitenkin selvittiin hyvin, mutta kääntäminen ei todellakaan ole helppoa. Eihän ne tuottajat ja käsikirjoittajatkaan välttämättä tiedä tarkalleen, mihin suuntaan sarja menee, joten mistäs kääntäjä sen tietäisi.
VastaaPoista