Laatua, laatua!

Kristiina Abdallah kirjoittaa hyvin käännösalan tuotantoverkostoista uusimassa KAJ:n lehdessä Kajawassa. Artikkeli löytyy av-kääntäjien sivuilta, ja suosittelen sitä luettavaksi "maallikoillekin".

Abdallah kuvailee hyvin ymmärrettävästi, millaiseen tilanteeseen allalla on ajauduttu: monikansallisten käännöstoimistojen myötä on siirrytty kahdenvälisestä verkostomaiseen toimintamalliin. Tästä kärsivät lukuisat kääntäjät, joiden palkkiot ovat laskeneet mutta työmäärät kasvaneet ja työ mekanisoitunut. Abdallah muistaa mainita kärsijöiksi myös alalle valmistuvat opiskelijat, jotka joutuvat ryhtymään pakkoyrittäjiksi päästäkseen leivänsyrjään kiinni.

Alihankkijana toimiva kääntäjä on Abdallahin mukaan verkoston laitamilla heikossa asemassa sekä rajoittuneen toimijuutensa että jähmeän informaatiokulun vuoksi. Valta on selkeästi käännöstoimistoilla. Vaikka verkoston ydinosaaminen on alihankkijana toimivan kääntäjän varassa, ovat opportunistisesti toimivat käännöstoimistot silti onnistuneet ulkoistamaan osan riskistä tälle kääntäjälle.

Moraalikato on yksi Abdallahin käyttämistä avainsanoista: "Kun kaiken lisäksi pelisääntöjen puute aiheuttaa verkostossa helposti opportunistista käyttäytymistä, seurauksena saattaa olla moraalikato. Moraalikatohan syntyy silloin, kun joku verkoston toimija ottaa riskejä toisten toimijoiden kustannuksella niin, että tuo riskinottaja hyötyy riskinotostaan, kun taas muut toimijat maksavat suurimman osan epäonnistuneen riskinoton seurauksista."

Tästä seuraa luonnollisesti se, että tuotettujen käännösten laatu laskee, kun kääntäjän on taloudellisen pakon vuoksi lisättävä tuottavuuttaan. Moni kääntäjä kärsii eettisestä stressistä ja kompensoi verkoston huonoja työoloja repimällä laadun selkänahastaan. Abdallah esittääkin kysymyksen, "edesauttaako tällainen hyvää tarkoittava, laadun selkänahastaan repivä kääntäjä riskinottajan opportunistista käyttäytymistä suostuessaan kantamaan riskinoton seuraukset lisääntyneenä työtaakkana ja alenevana palkkiona."

Osaksi ratkaisua Abdallah esittää laatuluokitusjärjestelmää: "Tällaisen järjestelmän avulla voitaisiin sovittaa eri toimijoiden laatukäsitykset yhteen ja samalla rakentaa luottamusta ja kestävään kehitykseen perustuvaa toimintakulttuuria käännösalalle sekä kitkeä alaa vaivaava opportunismi ja moraalikato." JOS siis tahdomme yhä pitäytyä tässä tuotantoverkostomallissa.

Herättääkö tämä meissä ajatuksia? 

Kommentoi

Kirjoittanut nimim. Alalle valmistuva pakkoyrittäjä

Suosikkisarjan anatomiaa

Kirjoittanut Anna-Maija Ihander

Greyn anatomian kääntäminen on ollut yksi tähänastisen urani mukavimmista töistä. Olin seurannut Nelosen esittämää sarjaa jo aiemmin ja tykästynyt siihen kovasti, ja perin sen käännettäväkseni kanssani samassa Pre-Text-käännösfirmassa työskentelevältä kollegalta 4. tuotantokauden alussa. Sarja yhdistelee herkullisessa suhteessa draamaa ja komediaa, ja se on hyvin käsikirjoitettu, joten tuntui suorastaan lottovoitolta päästä kääntämään sitä kaikenlaisten nikkarointi- ja sisustustäyteohjelmien jälkeen.

Sarjan kääntäjäksi oli siinä mielessä helppo loikata, että tiesin jo ennestään, millainen sarja on sävyltään ja tunsin henkilöhahmot hyvin. Minulla ei ollut vaikeuksia kuvitella mielessäni, miten esimerkiksi Bailey puhuisi, jos hän puhuisikin suomea. Sujuvaa dialogia on muutenkin aina mukava kääntää, ja Greyn anatomian humoristinen taustavire on tarjonnut välillä tilaisuuksia jopa pienimuotoiseen revittelyyn. Toisaalta ajoittain konekiväärimäisen nopea dialogitykitys on saanut minut kiskomaan hiuksia päästäni, kun olen yrittänyt saada tekstiä sullottua ruudulle siten, että katsojalla jäisi vielä aikaa seurata kuvaakin.

Nautin kaikenlaisten populaarikulttuuriviitteiden bongailusta ja ilahduin kovasti, kun Bailey 4. kaudella paljastui Tähtien sota -friikiksi. Populaarikulttuurin kategoriaan menee myös Greyn jaksojen nimien suomentaminen. Yleensä jakson nimet keksii toimittaja, ei kääntäjä, mutta käytäntö vaihtelee eri kanavien ja ohjelmien välillä, ja Greyn anatomian jaksonnimet ja juonikuvausten kirjoittaminen oli annettu kääntäjän tehtäväksi. Sarjan jokaisen jakson nimi on lainaus jonkin laulun nimestä, joka samalla liittyy usein varsin ovelasti kyseiseen jaksoon. Esimerkiksi erään 6. tuotantokauden jakson nimi Time Warp on peräisin Rocky Horror Picture Show -musikaalin ehkä kuuluisimmasta kappaleesta ja viittaa samalla jaksossa nähtäviin takaumiin. Kappale on käännetty suomeksikin nimellä Aikahyppy, ja tässä tapauksessa se sopi hyvin jakson nimeksi. Usein kuitenkin nimi on täytynyt kääntää kuvaamaan jaksoa ja viittaus lauluun on ollut pakko jättää sivuun. Joskus on kyllä käynyt tuurikin ja mieleen on tullut jokin korvaava suomenkielinen kappale – esimerkiksi jakson In The Midnight Hour (es. Wilson Pickett) suomenkieliseksi nimeksi tuli Keskiyön aikaan (tuttu suomennos Smokien kappaleesta I’ll Meet You At Midnight).

Eniten minua jännitti etukäteen, miten selviäisin lääketieteellisistä termeistä. Olin onneksi opiskeluaikana seurannut vierestä usean ystäväni lääketieteen opintoja, joten tiesin vähän, miltä lääkäriksi opiskelu saattaisi suomeksi kuulostaa, ja vaikka kukaan näistä ystävistäni ei erikoistunut kirurgiksi (ainakaan vielä!), heistä on ollut työssäni korvaamaton apu. Nykyään yleislääkärin töitä tekevä Kaisa on ollut luottokonsulttini ja vastaillut kärsivällisesti milloin minkäkinlaisiin kysymyksiin.

Lääkäreiden puheen kääntäminen on jatkuvaa tasapainoilua lääkärijargonin ja ymmärrettävyyden välillä. Jokaisessa kohtauksessa pitääkin ensin analysoida, paljonko katsojan kulloinkin kuuluu vaikkapa lääkärin diagnoosista ymmärtää. Esimerkiksi neuvo ”sew the esophageal anastomosis” olisi todennäköisesti suomalaislääkärin ilmaisemana ”ompele esofagiaalinen anastamoosi”. Vaikka tämä olisi siis tavallaan ”aito” käännös, katsoja pysyy huomattavasti paremmin kärryillä, jos ruudussa lukee ”ompele ruokatorven liitos”. Ja onhan se parempaa suomeakin.

Hieman yllättäen eniten päänvaivaa tuottivatkin arkiset toimenpiteet, ompeleet ja leikkausvälineet. Ihmisen fysiologiasta ja erilaisista sairauksista löytyy hyvin tietoa suomeksi ihan vain netistä etsimälläkin, mutta ei siitä, mitä eroa on kanyylillä ja katetrilla, miten ilmaistaan injektioneulan koko, mitä sanotaan leikkaussalissa kun potilasta valmistellaan leikkaukseen tai – ikuinen murheenkryyni – miten kääntää joka toisessa jaksossa esiintyvän ”he’s crashing!” Siihen tökkää joka kerta, ja käännöskin on yleensä aina erilainen: hengitys pysähtyi, sydän pysähtyi, komplikaatio, pulssi hiipuu, hän meni elottomaksi jne.

Termien metsästys on välillä painajaismaista ja välillä huippuhauskaa. Hauskinta se on silloin, kun löydän jostakin (usein asiantuntijalähteeni suotuisalla avustuksella) jonkin knoppitermin. Esimerkiksi eräässä jaksossa Cristina sanoo, että kun kaikki keinot on kokeiltu, pitää alkaa ”looking for zebras, uncommon diseases”.  Termi tulee sanonnasta ”when you hear hoofbeats in Central Park, don't go looking for zebras”, toisin sanoen diagnoosia tehdessä kannattaa ensin epäillä jotakin tavallista sairautta ennen kuin lähtee hakemaan selityksiä kauempaa. Lääkäri-Kaisa osasi kertoa, että suomeksi harvinaisista sairauksista käytetään tässä yhteydessä termiä ”postimerkki”. Olin riemuissani: laittaisin jaksoon todellista lääketiedejargonia, jonka katsoja silti ymmärtäisi, koska selitys seuraa heti perässä. Pettymys oli melkoinen, kun lopulta dialogi oli niin nopeaa, ettei postimerkki mahtunut repliikkiin millään ja piti puhua pelkästään harvinaisista sairauksista.

Vajaan kolmen tuotantokauden aikana sanastoa on kertynyt talteen 15-sivuisen Word-dokumentin verran 007:stä zebraan. Joukkoon mahtuu paitsi lääketieteen termejä, myös lempinimiä kuten McDreamy tai Nosedive, Meredithin lapsena keksimiä anatomianuken elinten nimiä, sekä usein toistuvia lausahduksia kuten ”you’re off this case” ja ”dark and twisties”.

Kirjoitin tämän tekstin hiukan haikeissa dark and twisties -tunnelmissa itsekin, sillä tämän viikon jaksosta alkaen Greyn anatomian kääntäjä Nelosella vaihtuu (syystä voi lukea lisää täältä). Suosikkisarjaa ja varsinkin läheisiksi muodostuneita henkilöhahmoja on ikävä hyvästellä, etenkin kun sarja kuitenkin vielä jatkuu, mutta onneksi aina tulee uusia suosikkisarjoja. Sellainen on tainnut jo löytyäkin.

Kommentoi kirjoitusta av-kääntäjien julkisella foorumilla

”Oletteko jo pieraissut?”

Kaikenlaisia ongelmia sitä tuleekin vastaan. Käänsin lääkärisarjaa, ja eräässä jaksossa iäkkäälle potilaalle on tehty suolistoleikkaus. Leikkauksen jälkeen lääkäri tulee tutkimaan, onko leikkaus onnistunut, siis toimiiko suolisto jälleen. Hän kysyy potilaalta kohteliaasti: ”Have you passed gas yet?” Siis käytännössä: ”Oletteko jo pieraissut?”

Kauhea ongelma! Miten tämän voi sanoa kohteliaasti suomeksi ilman, että se aiheuttaa hysteerisiä naurunpyrskähdyksiä?

Ensimmäinen reaktioni oli yrittää etsiä sanalle ”pieru” vähemmän huvittava synonyymi. Se osoittautuikin yllättävän vaikeaksi. Kuten kunnon tiedonhakija, syötin Googleen sanan ”pieru” ja seurasin ensimmäistä linkkiä Wikipedian Pieru-artikkeliin. Artikkeli osasi kertoa mm. seuraavaa: ”Pieru (lat. flatus) on nisäkkäiden ruoansulatuselimistössä elävien symbioottisten bakteerien ja hiivojen tuottamaa suolikaasua. Nimitystä pieru käytetään myös fysiologisesta tapahtumasta, pieraisusta, jossa kyseinen kaasu purkautuu peräaukon kautta ulos.” Suupieli alkoi jo nykiä, mutta lopullisesti repesin luettuani artikkelin väliotsikot: ”Koostumus ja aiheuttajat”, ”Suolikaasusta pieruksi” ja ”Historiallisia pieruja”.

Loput perjantai-iltapäivästä menikin sitten harakoille. Katselin mm. tällaista ”viihdettä”:

Selvittyäni puuppahuumorin aiheuttamasta hysteriasta kysyin maanantai-aamuna tutuilta lääkäreiltä, miten he asian työssään ilmaisisivat. Asiallisin ehdotus oli: ”Onko suolesta jo tullut ilmaa?” Ihanan yksinkertainen ratkaisu, joskaan ei yhtä värikäs (pun intended) kuin ”Joko tuhnu on turahtanut?”

Miten saadaan kahdeksan norsua volkkariin?

Yksi av-kääntäjän tarpeellisimmista taidoista on tiivistäminen. Puheesta pitää löytää olennainen sisältö ja ilmaista se mahdollisimman nasevasti, sillä ruututila on rajattu. Yhdelle tekstiriville mahtuu kanavasta riippuen noin 33-37 merkkiä, ja tämä sisältää myös välilyönnit. Joskus merkkejä mahtuu tuurilla enemmänkin, jos vaikka sanoissa on paljon kapeita i- ja l-kirjaimia. Leveät m-kirjaimet puolestaan vievät tilaa kahta enemmän. Esimerkiksi sanoissa "molemmat" ja "kumpikin" on yhtä monta kirjainta, mutta jälkimmäinen vie vähemmän tilaa, koska siinä on vain yksi m-kirjain. Kyllä, tälle tasolle sanojen ruutuun mahduttaminen usein menee.

Suomi on ihana kieli, mutta välillä turhauttava pitkien sanojen vuoksi. Kääntäjäraukka joutuu repimään hiuksia päästään kääntäessään dokumenttia, jonka aiheena on vaikkapa palosverdesinvirnasinisiipi (28 merkkiä), kaksivarvasankeriassalamanteri (31 merkkiä) tai pyruvaattidehydrogenaasikompleksi (34 merkkiä). Siinä ei paljon muuta tekstiä enää ruudulle mahdukaan, kun dokumentin sankari mainitaan vähän väliä.

Jokaisen kääntäjän lempiuskonto onkin tästä syystä fundamentalistinen myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko (73 merkkiä).

Aika veijari.

Kommentoi kirjoitusta keskustelupalstallamme!

Palautteen antamisesta

Eräs käännösfirma sai hiljattain seuraavanlaisen katsojapalautteen:

Aihe: JIM

Teidän käännöksenne ko. kanavalla ovat menneet vain huonompaan suuntaan. Virheiden määrä on aivan järkyttävä. Miten te voitte olla noin käsittämättömän HUONOJA? Hävetkää olemassa oloanne!

Tässä on malliesimerkki palautteesta, josta ei ole sen saajalle mitään hyötyä. Palautteen antaja ei kerro, mistä ohjelmasta on kyse ja millaisia virheitä hän haluaisi korjattavaksi. Sen sijaan hän purkaa turhautumistaan yleisellä tasolla ja ilmaisee rivien välistä omaa ylivertaisuuttaan kääntäjänä.

Vielä hyödyttömämmän palautteesta tekee se, että JIM-kanavan käännökset siirtyivät hiljattain toisen firman tehtäväksi. Pitääkö palautteesta siis päätellä, että taso on laskenut vaihdoksen myötä? Jos palautteen antaja olisi eritellyt tarkemmin, mikä ohjelma hänet näin sai tuohtumaan, palautteen voisi ohjata oikeaan osoitteeseen.

Asiallisesta ja perustellusta palautteesta on ainoastaan hyötyä sekä kääntäjälle että hänen toimeksiantajalleen. Joskus näin kääntäjänä toivoisi, että kuluttajat lähettäisivät enemmänkin palautetta erityisesti halvalla ja kiireessä teetettävistä DVD-käännöksistä, jotta kitsastelun ja hoputtamisen haitat kävisivät käännösfirmoille ja DVD-levittäjillekin selväksi. Palautteen lähettäminen vain on DVD:iden kohdalla usein vaikeaa, koska elokuvan lopussa näkyy kääntäjän nimen sijaan yleensä korkeintaan käännösfirman nimi, jos sitäkään. Palaute kannattaakin osoittaa suoraan DVD:n levittäjälle, jonka yhteystiedot löytyvät pakkauksen takakannesta. Näin tekstityksen laatu tulee myös levittäjän tietoon ja välittyy sitä kautta käännösfirmalle.

Loppukevennykseksi vielä linkki hyvin eriteltyyn ja suorastaan hämmästyttävään käännöskritiikkiin.

Kommentoi tätä kirjoitusta julkisella foorumillamme!

Käännöstyölki ellää

Moni on ehkä jo lopettanut euroviisuilun tältä vuodelta, kun Suomi putosi ensimmäistä kertaa Lordin voiton jälkeen pois Eurovision laulukilpailujen finaalista. Kalle Niemi kuitenkin katsoo tällä viikolla viisut vielä moneen kertaan.

Suomi on ainoa Euroviisujen osanottajamaa, jossa kilpailukappaleet käännetään ja näytetään tekstityksinä. Käytäntö johtunee Ylen perinteistä - vielä 1990-luvulla Ylellä saatettiin tekstittää jopa rock-konserttitaltiointien kappaleiden lyriikat. Kalle Niemi on muutamaa välivuotta lukuun ottamatta kääntänyt Euroviisuja vuosittain jo 1990-luvun alusta saakka. Aluksi kääntäjiä oli tiimissä useampia, mutta ennen pitkää työ päätyi yksin Kallelle.

"Saan kappaleiden tekstit käyttööni alkuperäiskielellä ja englanniksi ja käännän ne pääasiassa englannista. 1990-luvulla tekstit tulivat myös ranskaksi, mikä oli hyvä, sillä silloin englanninkielinen teksti saattoi olla viisusta tehty laulettava versio, ja lyriikoiden sisältö ja jopa aihepiiri saattoi olla aivan eri. Ranskankielisistä teksteistä kuitenkin saattoi tarkastaa, mitä laulussa oikeasti sanottiin", Kalle kertoo.

Kalle kääntää kappaleet ensimmäisen kerran noin kuukautta ennen varsinaisia kilpailuja television esikatseluita varten. Tänä vuonna Kallen käännökset menevät myös Suomen pisteraadin käyttöön. Yleensä esikatseluita varten tehtyjä käännöksiä voi käyttää sellaisenaan myös suorassa lähetyksessä, mutta välillä voi tulla yllätyksiä ja pakollisia muutoksia. "Joskus esimerkiksi kappaleen esityskieli on päätetty vaihtaa viime hetkellä. Siksi on hyvä, että saan katsoa kunkin finaalin kenraaliharjoituksen. Siellä näkee juontojen paikat ja mahdolliset muutokset esityksiin. Ainakin kerran on kuitenkin käynyt niin, että esitys oli muutettu täysin kenraaliharjoituksiin, joten muutin myös käännöstäni sen mukaiseksi. Suorassa lähetyksessä olikin sitten yllättäen palattu takaisin alkuperäiseen versioon." Myös ruudussa näkyvät tekstit eli planssit (esimerkiksi äänestysnumerot) vaikuttavat käännökseen, kun tekstitystä pitää siirtää pois niiden tieltä. Näistä Kalle saa tiedon etukäteen, jotta tekstejä ei tarvitse lennosta siirrellä.

Koska Euroviisut lähetetään suorana, käännöksiä ei voi ajastaa kuvan päälle valmiiksi. Meidän muiden istuessa kotisohvalla viisujen ääressä Kalle siis istuu Ylellä painelemassa tekstejä ruudulle ohjelman tahdissa. Ennen illan tosikoitosta hän harjoittelee ajastukset kenraaliharjoitusnauhoitteen kanssa pariin kertaan. Silti mokiakin voi tulla, ja suorassa lähetyksessä niitä ei sitten voi korjata. "Kerran huomasin yhtäkkiä kesken lähetyksen, että yhden kappaleen tekstit puuttuivat. Ne olivat kai joutuneet johonkin väärään tiedostoon. Ei siinä sitten muu auttanut kuin antaa kappaleen soida ilman tekstityksiä. Onneksi lavalla kieppui ja kiemurteli nätti poika, joten ainakin naiskatsojat tuskin osasivat kaivata tekstejä."

Kallen mielestä mukavinta Euroviisujen kääntämisessä on riimien keksiminen. "Itä-Euroopan maiden kappaleita on mukavin kääntää, kun ei osaa itse kieltä. Sieltä voi bongailla, missä kohtaa rimmaavat sanat ovat alkutekstissä. Aina riimirytmiä tosin ei voi toistaa samanlaisena - toista ja neljättä säettä ei yleensä voi laittaa rimmaamaan, kun ne joutuu jakamaan kahteen repliikkiin, jolloin riimit joutuisivat liian kauas toisistaan." Ikävin puoli Euroviisujen kääntämisessä on Kallen mielestä se, että kappaleet jäävät pahasti päähän soimaan. "Pari viikkoa viisujen jälkeenkin herään joka aamu viisu päässä."

Kalle ei osaa sanoa, seuraisiko Euroviisuja, ellei katsoisi niitä työn puolesta. Suosikeikseen vuosien varrelta hän kuitenkin mainitsee vuoden 1991 Euroviisuissa Ruotsin Carolalle niukasti hävinneen Ranskan kappaleen C’est le dernier qui a parlé qui a raison sekä Euroviisut vuonna 2007 voittaneen Serbian kappaleen Molitva. "Yleensä pidän Itä-Euroopan maiden kappaleista, varsinkin Serbia on ollut monena vuonna hyvä. Israelista pidän myös, kun heprean kieltä kuulee niin harvoin."

Tämän vuoden Euroviisuista Kalle mainitsee suosikikseen Saksan. "Voittajaa en uskalla veikata, mutta toivon, että Saksa myös voittaa."

Tyhmiä virheitä, tyhmiä palautteita

kirjoittanut Maija Rantanen

Blogissa on jo aiemmin käsitelty syitä siihen, miksi käännöksiin tulee virheitä. On kiirettä, huonoja käsikirjoituksia, huonoa liksaa, joskus ihan vain tiedon puutetta. Mutta nekään eivät selitä sitä, miksi joskus tulee ihan tyhmiä virheitä. Niitä, joita retostellaan silmät pyöreinä, että miten on mahdollista, eikö tuo osaa englantia enempää kuin alakoululainen.

Aika usein tyhmä virhe syntyy siksi, että jossakin lähellä väijyy Vaikea Kohta. Se, jota jo lähestyessä kääntäjä alkaa miettiä, että miten sen vaikean kohdan selvittäisi, mitä hittoa siihen laittaisi. Kun kaikki hoksot on kiinni siinä vaikeassa paikassa, juuri sitä ennen saattaa sitten puolihuomaamatta tuesday vaihtua thursdayksi, thirteen ja thirty mennä sekaisin, twenty five hundred saada muodon 25 000. 

Mutta mikä selittää sen, että kääntäjä kääntää Citroënin Fordiksi? No, auringonpistos tavallaan. Oli aurinkoinen heinäkuun iltapäivä, työn alla rallikooste. Helppoa liukuhihnatyötä, samaa jota oli tehty jo monta vuotta. Juuri sellainen petollisen itsevarma olo, että näitähän tekee puoliunessa. Ja puoliunessa kääntäjä olikin, kun Francois Duval hehkutti Citroënille menoaan. "Pah, samaa selitit jo Fordilla muinoin eikä hyvin mennyt silloinkaan", mietti kääntäjä happamana ja alitajunta pani sormet naputtamaan Fordin eikä edes ohjelman leikkaaja huomaa mitään.

Mutta ei mene hyvin katsomossakaan. Leikekirja paljastaa kammottavia virheitä katsojien palautteissa. Muutama esimerkki: Mirella kirjoittaa: "Tiistaina tuli ohjelma elämäni eläimet ja siinä kerrottiin englanniksi että kanille ei saa antaa kaalia koska se turpoo mahassa ja tekee kanille ilmavaivoja... suomentaja kielikurssille ja heti". Rakas Mirella, ohjelmassa sanottiin lettuce ja käännöksessä salaattia. Kelaa taaksepäin ja kuuntele uudelleen.

No hitto, kun sama lettuce-jakso meni uusintana, niin toinen katsoja haksahti samaan virheeseen. Luuli kuulleensa cabbagen ja antoi täyslaidallisen: "Sanokaa nyt sille akalle että pitäis ees sanakirjaa siinä vieressä! eihän tässä enää uskalla usko ulkomaisia asiaohjelmiakaan, jos suomentaja muuttaa oikeat tiedot miksi sattuu omasta päästään!!!!!!!"
Toistan, se oli lettuce. Arvaa olinko tarkastanut sen sata kertaa? Tiesin kyllä kaalista ja ilmavaivoista.

David pani kääntäjälle kiukkuista "mikä luulet olevasi" -noottia, että "ferret ei ole suomeksi ferit". No ei ollut käännöksessäkään, fretistähän kaikki puhuvat, kun kyseessä on kesyhilleri. Ja jos Maija Rantasta moititaan vääristä muodoista, arvostelua ei kannata lähettää Marja Rantalalle.

"Monta taimea" innoitti yhden katsojan kirjoittamaan pitkän epistolan aiheesta Kuka valvoo käännösten kieliasua ja oikeellisuutta? "Onko teillä oikolukijaa vai ovatko käännökset suomentajan vastuulla? Ohjelman seuraaminen on vaikeaa ja uskottavuus kärsii, jos se vilisee kielivirheitä." Arvostelijan mielestä olisi pitänyt sanoa "monta tainta". Olenko paatunut, koska en kadu?

Äidinkielenopettajille heitän seuraavan katsojalta tulleen pallon: "Hattu s ei kuulu suomen kielen aakkosiin ja sitä ei opeteta koulussa, joten sen käyttämistä tulisi välttää. Nuoriso ei sitä tunne, eli helpottaa TV:n katselua, kun sen merkitystä ei tarvitse selittää."

No, hyvä on, myönnetään, "K9-hieronta" oli ihan oikea virhe. Mutta jo käsikirjoituksen tekijä johdatti harhateille, sillä Mad About Youn plarissa luki "K9 massage". Toisaalta "canine massage" olisi voinut kääntyä heinäkuun helteessä kanihieronnaksikin.

Aurinkoista kesää kaikille! Tarkkana kuin porkkanat, niin kääntäjät kuin katsojat.