"Täällä ei ole mitään" - koulutusristeilyn kuulumisia

Hotellin Valuuttabaarissa oli aikoinaan
passissa "huomaamattomia" vakoojia.
(Kuva: Mikko Pitkänen)

Tänä vuonna Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton av-jaoston koulutusristeilyn alus suuntasi keulansa Tallinnaan. M/S Viking Xprs lähti matkaansa 26.4. klo 11.30, ja muikeat Tallinna-kuoret käsissään koko koulutuskööri astui muutama tunti myöhemmin Tallinnan maankamaralle. Sokos Hotel Viru kutsui matkailijoita huomaansa.

Kolmelta iltapäivällä oli jo ensimmäisen koulutuksen aika: varatuomari ja Euroopan komission Suomen-edustuston kääntäjä Jarkko Ahola perehdytti meitä oikeuden ja lainkäytön termien ihmeelliseen maailmaan. Selväksi tulivat muun muassa juristin, lakimiehen ja asianajajan erot, kanteen ja syytteen eroavaisuus sekä yksittäisten termien tarkoituksia. Ahola lupasi lähettää jaostolle PowerPoint-esityksensä, johon hän pohjasi koulutuksensa. Keskustelua virisi kautta esityksen, ja lopuksi Aholalta saattoi kysellä tunnin aikana nousseita kysymyksiä.

Sitten vuorossa olivat koulutusta varten tehtyjen ennakkotehtävien purku. Sonja Karvonen oli koostanut niistä yhteenvedon, ja hän esittelikin ratkaisuja tehtävä tehtävältä. Tämän jälkeen porukka jaettiin ryhmiin, ja jokainen ryhmä sai vastuulleen kollata yhden nimettömän kääntäjän ratkaisuja.

Päivän virallinen koulutussessio oli näiden sessioiden jälkeen ohi. Halukkaat osallistuivat illan suussa hotellissa järjestettävälle KGB-kierrokselle. Oppaamme vei meidät 22. kerrokseen, jossa KGB toimi vajaat 20 vuotta. Idän karhun salainen poliisi salakuunteli ulkomaisia vieraita ja valvoi, ettei hotellin henkilökunta saanut länsimaalaissympatioita. Rangaistus oli kova, jos esimerkiksi hotellin työntekijällä oli hallussaan vieraan maan valuuttaa. Salakuunteluhuoneen ovessa luki viesti, joka loisti viattomuuttaan ja huomiota herättämättömyyttään:

"Täällä ei ole mitään." (Kuva: Marko Pohjanrinne)

Yhteinen päivä jatkui vielä illallisella vanhassakaupungissa sijaitsevassa MEKK-ravintolassa. Kolmen ruokalajin illallisen jälkeen kääntäjät hajaantuivat katsastamaan Tallinnan yöelämää.

Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen pidettiin jaoston kuukausikokous. Sen aikana pohdittiin seuraavia koulutuksia, jaoston jäsenkriteereitä ja ansiokyselyn toteutusta. Virallisen osuuden jälkeen jaoston puheenjohtaja Kati Metsola luovutti liiton kultaisen ansiomerkin Maija Rantaselle, Yleisradion ja MTV Median freelancerille. Rantanen on tehnyt vuosikymmenet mainiokasta työtä alan ja liiton hyväksi. Onnea vielä kerran Rantaselle!

Juhlallisuuksien jälkeen jaoston sihteeri Jani Bohm piti kokoustajille poliisi- ja lakiaiheisen tietovisan. Voittajat saivat palkinnokseen Viking Linen arvosetelin.

Kello kahdeltatoista luovutettiin huoneet, ja matkailijat saivat tarpoa omia reittejään laivan lähtöön saakka. 28 av-kääntäjää suuntasi Patarei-vankilaan. Siellä kyseisen rangaistuslaitoksen viimeinen vankilanjohtaja Nikolai Kask johdatti suomalaiset turistinsa lukemaan tiiliskiviä hyytävän koleisiin osastoihin. Tuntia myöhemmin vapaus koitti vierailijoille.

Patarein vankilan sisäpihalla. Menneinä aikoina vartijat kiipesivät ylös kuvan portaita vahtiakseen ahtaissa ulkoselleissä ulkoilevia vankeja. (Kuva: Mikko Pitkänen)

Samaan aikaan kourallinen kääntäjiä tutustui Hannu Oittisen johdolla maineikkaisiin, paikallisiin olutravintoloihin.

Kello kuuden aikaan av-kääntäjät hyvästelivät Tallinnan maisemat, kun laiva lähti paluumatkalle Helsinkiin.

Kiitos kanssaristeilijöilleni, ja suurkiitos risteilyn työryhmälle! Kahden vuoden päästä nähdään!

Muutakin kuin murhia

Henkilökuvassa Petri Griinari

YLElle mm. Midsomerin murhia, komediasarja Free Radiota, draamasarja Pirunpeliä sekä Avaraa luontoa kääntävä Petri Griinari on kotoisin Kotkan Karhulasta, jossa asui 20-vuotiaaksi asti. Lukioaikana hän harrasti englantia lähinnä punkin ja uuden aallon sanoitusten kautta. Lukion jälkeen hän piti välivuoden ja oli töissä Sunilan sellutehtaalla uittomiehenä ja kaupungin puutarhaosastolla ruohonleikkaajana. Tätä nykyä Petri asuu Helsingissä ja perheeseen kuuluvat vaimo, teini-ikäiset poika ja tyttö, parivuotias poika sekä Tarja-kissa.

Petri päätyi Helsinkiin aloittaessaan englantilaisen filologian sekä filosofian ja sosiologian opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1982. Opiskelujen ohessa hän oli mukana yliopiston rauhanjärjestö Rauhanpiipussa ja oli mm. valtaamassa yliopiston hallintorakennusta vuonna 1990. Valtaajien tavoitteena oli lisätä demokratiaa yliopistolla, ja tässä onnistuttiinkin. Lisäksi Petri teki lähes koko opiskeluajan töitä esimerkiksi yövartijana ja opiskelijakirjaston lukusalivalvojana.

Yleisradioon Petri haki kesätöihin suomentajaksi vuonna 1989. Kesätöitä ei herunut, mutta syksyllä hän sai tehdä pari koekäännöstä ja pääsi Kirsti Luovan oppiin. ”Kirsti opetti minulle tv-tekstityksen alkeet, ja siitä alkoi näihin päiviin asti jatkunut yhtäjaksoinen työsuhde YLEn friikkuna. Jonkin verran olen tehnyt töitä myös MTV3:lle, mutta valtaosin YLElle.”

Käännettävänä Petrillä on ollut paljon rikossarjoja, mutta myös komediaa, dokumentteja vaihtelevilta aloilta ja elokuvia. ”Yksi mieleen jäänyt hauska työ oli YLElle 90-luvun lopulla kääntämäni katukorisleffa Mustat donkkaa tykimmin. Siinä sai revitellä kunnolla katu- ja koripalloslangilla, ja taisin onnistua aika hyvin. Toisaalta jos näkisin elokuvan nyt, voisin olla toista mieltä. Niinhän se menee, että vanhoja töitä ei välttämättä enää arvosta, koska käännöstyyli ja -tekniikkakin muuttuvat, toivon mukaan myös kehittyvät. Myönteisinä mieleen jäävät yleensä ne työt, joista kollegat antavat hyvää palautetta. Jonkinlaisina kisällitöinäni olen pitänyt Jimmy McGovernin rikossarjaa Fitz ratkaisee ja saman tekijän draamasarjaa Järvet.” Petrin pitkäaikaisin sarja on ollut perienglantilainen ja konservatiivinen dekkari Midsomerin murhat, jota hän on kääntänyt alusta asti, eli tähän mennessä jo yli 140 jaksoa. Sarjaa on esitetty TV1:llä vuodesta 1999 alkaen. 

Petrin mielestä on selvä etu, jos sarjalla on koko ajan sama kääntäjä. Jos tämä ei ole mahdollista esimerkiksi aikataulusyistä, hänestä on tärkeää, että sarjan eri kääntäjät tekevät yhteistyötä: ”Termistö ja tyyli pysyvät paremmin yhtenäisenä, jos sarjalla on yksi kääntäjä tuotantokaudesta toiseen. Minusta ei kuitenkaan ole ongelma jakaa sarjaa toisen kääntäjän kanssa. Silloin täytyy vain kummankin sopia huolellisesti titteleistä, teitittelystä yms. käännösratkaisuista. Käänsin rikossarja Hiljaista todistajaa hiljattain Kuittisen Vesan kanssa, ja hyvinpä homma luisti. Yhteydenpito kääntäjien välillä on näissä tilanteissa tietenkin ehdoton edellytys hyvälle ja tyylillisesti yhtenäiselle käännökselle, ja aina hankalampaa työ olisi, jos kääntäjiä olisi useita. Näkemyserojakin tulisi väistämättä enemmän. Kääntäjien yhteistyön kieltäminen tai rajoittaminen tuntuu järjettömältä, mutta kuulemani mukaan sellaista tapahtuu usein DVD:lle käännettäessä.”

Jatkuvajuonisissa sarjoissa on ongelmansa silloinkin, kun kääntäjiä on yksi: ”Olen viime vuosina kääntänyt enimmäkseen dekkarisarjoja, ja niissä tarinat ovat yhden tai kahden jakson mittaisia. Kahden jakson tarinoissa on tavallista, että jokin asia, johon viitataan ensimmäisessä jaksossa, saa selityksensä vasta toisen jakson lopussa. Esimerkiksi se, sinutteliko vai teitittelikö joku jotakuta tarinan alussa, voi paljastua vasta loppuratkaisun takaumassa. Joskus käy niin, että jokin merkitys avautuu vasta muutamaa jaksoa myöhemmin, ja silloin pitää vain toivoa, ettei virhekäännösjaksoa ole jo ehditty esittää. Asiaa helpottaa se, että ainakin YLEllä töihin pääsee nykyään usein niin hyvissä ajoin käsiksi, että näitä jälkikorjauksia ehtii tehdä vielä hyvin ennen lähetystä.”

Työoloja YLEllä ja MTV3:lla Petri pitää muutenkin hyvinä, vaikka nämäkin toimeksiantajat ovat, monien käännöstoimistojen tavoin, välillä yrittäneet ajaa kääntäjiä perustamaan omia yrityksiä ja kilpailemaan keskenään. ”Ehkä Ruotsin yleisradioyhtiön ja toisaalta kaupunkien ja kuntien kokemukset ovat osoittaneet, että ulkoistaminen ei aina tuo säästöjä, vaan välillä jopa lisämenoja. Toivoa antaa myös etenkin nuorempien kääntäjien järjestäytymisinto ja aktiivisuus, mikä taitaa olla paras tapa ajaa kaikkien av-kääntäjien etua.”

teksti: Mia Store

Esihistoriallista elämää eWWW

 ...eli kääntäjän arkea ennen nettiä

Ennen nettiä jos jokin asia ei löytynyt kirjoista, se piti selvittää suullisesti, lähinnä soittamalla. Ja voi veljet, mehän soitettiin. Oli oikein oma nuotti, jolla aloitti puhelun. "Hei, olen Maija Rantanen ja suomennan Yleisradiolle dokumenttia aiheesta XXX ja siinä on nyt pari ongelmaa, joista haluaisin kysyä..."

Puhelua siirsi aina sellaiseen hetkeen, että oli virkeä ja jotenkin voimissaan.  Kestohymy naamalle, kuulosta kohteliaalta. Ja tietty virka-aikaan. En tiedä, miten asiansa selvittivät ne kääntäjät, joiden tehokas työaika on klo 23 - 05. Heitä on aika paljon. Minun, aamuvirkun, piti tietenkin odottaa, että virka-aika alkaa ja ihmiset ovat tulleet töihin ja juoneet aamukahvit, jne.

Joskus oli tuskaista miettiä, että mistä hiivatista löytyisi tämänkin asian tietäjä. Tuttavapiiriä koluttiin ahkerasti. Jonkin pienen asian selvittämiseen saattoi mennä valtavasti aikaa. Ja jotkut asiantuntijat kursailivat. "No, me sanotaan tää näin, mutta et sä voi sitä laittaa, kun ei se ole varmaan hyvää suomea."

Vaikka oikea taho löytyi, puhelua saatettiin kierrättää osastolla henkilöltä toiselle. Joku osastopäällikkö suorastaan raivostui, että miten julkesin soittaa hänelle, osastopäällikölle. No hei, sihteerisi yhdisti. Eri tahojen työskentelykulttuurista jäi erilaisia kokemuksia. Anteeksi vain, mutta valtionhallinnon parissa tuli vastaan tällaistakin: "On se sanasto minulla tuolla jossakin, mutta en nyt jaksa nousta hakemaan."

Ja humanistilla kohosi hiki otsaan, kun huomasi, että Homo sapiensissa on myös alalaji Homo engineeriens. Eräässä lasivillan eristysominaisuuksia koskeneessa keskustelussa jäin aivan sanattomaksi, kun tajusin, että yhteistä kieltä ei ole. Herra insinööri ei tajunnut, mitä kysyin, enkä minä tajunnut sitä, mitä hän selitti. (Ha, ehkä tämä keskustelu käytiinkin Marsin ja Venuksen välillä. Tiedä häntä.)

Museoiden henkilökunta on yleensä erittäin avuliasta, samoin asiaan perehtyneet intomieliset harrastajat. Juttua riitti. On käyty kahvilla, on tavattu jommankumman kotona. Jos romansseja syntyi, siitä olisi hauska kuulla, mutta tässä osoitteessa schade nichts. No ehkä jokunen lämmin ystävyys.

Ja sitten kun netti tuli... sivuilta löytyi tietoja asianharrastajista. Vanhasta tottumuksesta puhelin käteen ja haastattelemaan henkilöä, joka oli ilmoittanut olevansa tietyn automerkin tosi innokas harrastaja. Puhelun aikana heräsi hienoinen epäilys... "Kuule... minkä ikäinen sä olet? Olisiko äiti kotona?" Onneksi jo niin varhain tuli opetus siitä, ettei netti lähteenä ole aina sataprosenttisen luotettava. Ja ettei nettiin kannata panna puhelinnumeroaan, ainakaan jos on alaikäinen. Voi vielä joku täti soittaa. 

kirjoittanut Maija Rantanen

Poimintoja av-kääntäjien paneelikeskustelusta

Huhtikuun toisena päivänä liki 90 audiovisuaalista kääntäjää pakkaantui Ylen RTI-talon auditorioon kuulemaan RTTL:n järjestämää paneelikeskustelua alansa tulevaisuuden näkymistä. Valtaosa kuuntelijoista teki töitä Yhtyneet-sopimuksen alaisena joko Yleisradiolle tai MTV Medialle.

Paneelikeskusteluun ottivat osaa Christoffer Forssell (YLE Kääntämisen ja versioinnin osastopäällikkö), Maria Stenbäck (MTV Oy:n ulkomaisen materiaalin käsittelyn toimitusesimies), Petri Savolainen (Journalistiliiton edunvalvontajohtaja), Maria Kynsijärvi (MTV Oy:n ja YLEn freelance av-kääntäjä ja ammattiyhdistysliikkeen konkari) ja Anna-Maija Ihander (MTV Oy:n freelance av-kääntäjä). Panelistien keskustelua johti Tytti Heikkilä.

Vasemmalta oikealle Forssell, Stenbäck, Savolainen, Kynsijärvi, Ihander

Puhuri piiskaa alaa

Ei liene salaisuus, että audiovisuaalisen kääntämisen alalla on tuullut viime vuosina melko lailla. Tilanne on siltä osin parantunut, että alalla on nykyään myös toimistojen työehtosopimus, jonka Pre-Text Oy on allekirjoittanut - tosin eipä sitten kukaan muu. Toisaalta ala sai takapakkia työneuvoston joulukuisesta päätöksestä, joka määritteli Broadcast Text Internationalin freelancerit yrittäjiksi. Päätös on täysin päinvastainen kuin työneuvoston vuonna 2006 antama päätös, joka totesi MTV:n freelancerit työsuhteisiksi. Tosin työneuvosto on luokitellut ulkomaalaiset marjanpoimijatkin yrittäjiksi.

Liittojen tavoitteena onkin nyt muuttaa itse lainsäädäntöä. Hallituksen ohjelmassa on kirjaus tarpeesta selvittää työvoiman käyttötapoja ja työn tekemisen muotoja. Selvitystyötä tekee niin sanottu trendiryhmä, joka perustettiin vuonna 2011 ja jonka toimikautta on juuri jatkettu kevääseen 2015. Työministeri Lauri Ihalainen toimeenpani trendiryhmän heti toisena tekonaan ministerinä.

Tässä vaiheessa lienee tarpeellista jälleen kerran korostaa, että yrittäjä, oikea yrittäjä, on oma herransa. Hän sanelee itse mitä, miten ja milloin tekee sekä kuinka paljon laskuttaa. Yrittäkääpä sanella vaikkapa putkimiehelle, milloin hän ilmaantuu teille, mitä hän oikeastaan tekee, millä työkaluilla hän sen tekee, kauanko hänellä on aikaa tehdä työnsä ja paljonko hän saa vaivastaan palkkaa. Ei kyllä onnistuisi. Voiko toimistokääntäjä siis todella olla yrittäjä, jos toimeksiantaja määrittää, mitä töitä hän tekee, milloin, miten ja millä palkalla?

Joukkovoimaa, joukkovoimaa

Moneen otteeseen paneelissa tähdennettiin joukkovoiman tärkeyttä. Nykyinen Yhtyneet-työehtosopimus on saavutettu joukkovoiman avulla, eikä näin pienellä alalla ole yksinkertaisesti varaa olla järjestäytymättä. Ammattiliittoja tarvitaan tänäkin päivänä. Muilla aloilla on luonnollista, että kuulutaan ammattiliittoihin, jopa jo opiskeluaikana. Ammattiliiton avulla voi alkaa kasvattaa ammatti-identiteettiään, mikä usein jää taka-alalle ja nousee esiin vasta opintojen loppuvaiheessa, kun opiskelija ryhtyy pohtimaan työllistymistään.

Käännösalan asiantuntijat KAJ ry:ssä opiskelijajäsenyys maksaa vain, mikäli työssäoloehto täyttyy, kun taas Suomen Journalistiliitto veloittaa opiskelijajäseniltään 54 euroa vuodessa. Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton opiskelijajäsenyys kustantaa vuodessa 40 euroa. SKTL tosin ei ole ammattiliitto vaan aatteellinen järjestö. Se ei siis aja jäsentensä asiaa ammattiyhdistyspiireissä. Liittoihin on hyvä järjestäytyä, sillä ne voivat ajaa vain jäsentensä etuja.

Järjestäytyminen on ensiarvoisen tärkeää myös monikansallisten käännöstoimistojen freelancereille. Kyseiset toimistot johtavat kääntäjiään ”hajoita ja hallitse”-periaatteella, mikä on johtanut siihen, että kääntäjät eivät tiedä toisistaan juuri mitään, silllä kääntäjillä ei ole yhteistä sähköpostituslistaa. Kynsijärvi totesi: ”Kolkko totuus on, että joukkovoimaa ei voi tuoda ulkupuolelta. Mitä tiiviimmät rivit ovat, sitä enemmän pystyy vaikuttamaan. Työpaikan rivien tiivistäminen voi lähteä pienestäkin, mutta se lähtee työpaikan sisältä. Aletaan keskustella ja otetaan edes yksi asia, johon yritetään saada parannus. Siitä se lähtee.”

Paneelikeskustelu veti auditorion miltei täyteen.

Uudet, uljaat sukupolvet

Minkälaisessa tilanteessa alan koulutus ja opiskelijat ovat? Savolaisen mielestä kulttuurialojen koulutusta olisi syytä karsia, sillä ei ole mielekästä kouluttaa ihmisiä alalle, jolla ei ole tarjota työpaikkoja valmistuneille. Tiina Holopainen, Yleisradion freelancer ja Turun yliopiston opettaja, sen sijaan pohti, että kanavatarjonta vain kasvaa nykyisestä. Näin ollen av-kääntämisen koulutustarjontaa tulisi lisätä, koska etenkin jos ihmiskääntäjiä ei löydy tuottamaan ruututekstejä, konekääntäminen pääsee valtaamaan alaa. Näin on jo käymässä Skandinavian sukulaiskielten tapauksessa.

Tällä hetkellä Yleisradiossa on kysyntää pohjoismaisten kielten kääntäjille. On toki huomattava, että eri kielten kysyntä vaihtelee aallottain: esimerkkinä tästä on viime vuosikymmenen puolivälin latinosaippuoiden buumi Sub-kanavalla. Tällä hetkellä espanjankielisiä saippuaoopperoita ei ole kanavan ohjelmistossa. Tästä huolimatta varsinkin eksoottisia kieliä on aina viisasta opiskella.

Takavuosina tietyt yliopistot ovat tarjonneet opiskelijoilleen av-kääntämisen kursseja, joilla työstettiin ihka oikea tekstitys televisiossa näytettävään ohjelmaan. Kokemus oli Ihanderin mielestä hyvin antoisa. Menneinä vuosina on myös vedetty työharjoittelua Maikkarilla, mutta resurssipulan vuoksi hanketta ei sittemmin ole järjestetty. Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että alalle pyrkiville pitäisi voida tarjota sellainen koulutus, joka todella valmistaisi työhön, vaikkapa sitten työssäoppimisen avulla, jotta kokemusta ei tarvitsisi hakea kokemattomiakin kääntäjiä työllistävistä käännöstoimistoista samalla alan palkkoja polkien. Työnantajien resurssit eivät riitä koulutuksen järjestämiseen ainakaan yksin, joten palloa heiteltiin myös niin yliopistoille kuin SKTL:n kolmosjaostollekin. Puhuttiin myös mentoritoiminnasta, josta Turun yliopistossa on jo hyviä kokemuksia.

Edistysaskeleita on viime aikoina tehty opiskelijoiden tiedottamisessa ja työelämän realiteettien valaisemisessa. Aktiivit ja ammattiliitot ovat erikseen ja yhdessä alkaneet vierailla yliopistoissa ja kertoa tuleville kääntäjille alan palkkauksesta ja työehdoista. Kaikkien yliopistojen opiskelijajärjestöt puuhaavat parhaillaan ”Opiskelijan selviytymisopasta”, joka jaetaan tulevana syksynä kaikille yliopisto-opintonsa aloittaville opiskelijoille. Toivon mukaan selviytymisopas nostattaa nöyrien humanistiopiskelijoiden sisua vaatia asianmukaista palkkaa alalla kuin alalla.

Kohti parempaa tulevaisuutta

Ensi vuoden alusta Yleisradion toimintaa aletaan rahoittaa Yle-veron kautta. Yleisradion hartioille rojahtaa silloin entistä painavampi tilaajavastuu alihankkijatoimistojensa menettelytavoista. Ylessä on keskusteltu toimistofreelancerien työolosuhteista ylintä johtoa myöten, mutta vaikutuksesta ei ole tietoa eikä (vielä) etenkään näyttöä. Totta on sekin, ettei Yleisradio voi sanella alihankkijalleen, miten sen tulisi omia alihankkijoitaan kohdella. Ikävä kyllä raha ratkaisee, kunnes ruohonjuuritasolla sisuunnutaan kunnolla.

Euroopan laajuisestikin pohditaan alan tilannetta ja välitetään tietoa. Eurooppalaisille av-kääntäjille ollaan perustamassa Audiovisual Translators of Europe -yhtymää, joka aikoo edesauttaa eri maissa asuvien av-kääntäjien yhteydenpitoa ja ajaa näiden asiaa.

Mikäli jonkun rintaa kaihertaa toiminnan palo ja tietämättömyys siitä, miten voisi auttaa alaa tervehtymään, tässä pari vihjettä: Levitä tietoa alan tilanteesta. Osallistu liiton toimintaan. Käy av-foorumilla ja ilmoittaudu vapaaehtoiseksi, vaikkapa bongaamaan ulkomaisten toimistojen freelancerien nimiä teksityksistä, kääntämään jokin sivuston artikkeli tai rustaamaan blogikirjoitus. Joukossa on voimaa!

Kiitos tapahtuman järjestäjille!

Kääntäjän pitkä päivä

Yksi kääntäjän työhön olennaisesti kuuluva osa-alue on tiedonhaku. Joskus sen suorittaminen saattaa viedä jopa enemmän aikaa kuin itse kääntäminen, käännökset kun saattavat käsitellä mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, usein vielä saman ohjelman sisällä. Lähinnä terapiana itselleni haluan kertoa taannoisesta taistelustani yhden poikkeuksellisen työlään Bones-tv-sarjan jakson kanssa.

 

Tapaus Bones

 

Bones kertoo huippuluokan rikosantropologista Temperance "Bones" Brennanista, joka tutkijaryhmänsä kanssa auttaa FBI-agentti Seeley Boothia ratkomaan murhia uhrin ruumiin perusteella. Brennan itse on luiden asiantuntija, ja tutkijaryhmään kuuluvat lisäksi ruumiin kudoksiin keskittyvä kuolinsyyntutkija, kasvit ja ötökät tunteva salaliittoteoreetikko, psykologi sekä erilaisiin kuvantamistekniikoihin erikoistunut entinen taiteilija. Sarjan kääntäminen vaatii poikkeuksetta jonkin verran taustatutkimusta, yleensä liittyen ihmisruumiin anatomiaan. Joskus lista on kirjavampi, kuten jaksossa Puuttuvat luut. Listasin huvikseni aihepiireittäin asiat, jotka raakakäännöksen jälkeen vaativat lisää paneutumista, sillä jaksoa kääntäessä meinasi iskeä jo epätoivo.

 

Anatomia ja fysiologia

 

Bonesin peruskauraa. Luiden ja ruumiinosien nimet löytyvät yleensä melko helposti, vaikka joskus kyllä tulee vastaan hyvinkin tarkasti määritelty jonkin luun osa, jolle ei välttämättä edes ole suomenkielistä nimeä. Tällöin valitaan käyttötarkoituksesta riippuen luun latinankielinen nimi tai laajempi käsite. Esimerkiksi ”spinus process” voi olla tilanteen mukaan”okahaarake”, ”rintanikaman osa/uloke” tai ”nikaman osa/uloke”. Vaikeimpia löydettäviä ovat sopivat nimitykset erilaisille vammoille (nick, cut, contusion...), ja etenkin erilaisia murtumia on loputon määrä (avulsiomurtuma eli repeämismurtuma, Collèsin murtuma, painaumamurtuma, greenstick- eli pajunvitsamurtuma, kompressiomurtuma, mikromurtuma, patologinen murtuma, pirstaleinen murtuma, rasitusmurtuma...)

Baletti

 

Tämän jakson erikoisuus. Ranskankielisistä balettitermeistä muistui mieleeni, että ranskaa lukiossa opiskelleenakin joudun aina tarkistamaan, miten päin sanan ”voilà” a:n aksentti tulee...

Biologia - luita syövä sieni

 

Sellainen on tosiaan olemassa, Blastomyces dermatitidis. Kasvien ja eläinten kanssa selviää usein kohtalaisen helposti, ainakin mikäli eliön tieteellinen nimi on kirjoitettu käsikirjoituksessa oikein. Bonesissa puhutaan usein eliöistä, joilla ei ole edes englanniksi olemassa muuta nimeä kuin latinankielinen, kuten kyseinen sieni. Joskus kuitenkin joutuu tekemään luovia ratkaisuja, kuten taannoisessa jaksossa, jossa nainen oli allerginen kasville, joka on yleinen Pohjois-Amerikassa, mutta jolla ei ole suomenkielistä nimeä. Vaihtoehtoina tällöinkin on käyttää latinankielistä nimeä tai, jos vain mahdollista, kasvin ylälajikkeen nimeä.

 

First order logic

 

Tämän vieläpä juoneen olennaisesti liittymättömän ongelman ratkaisin Facebookin avulla. Valittelin tuskiani, kun en tajunnut mitään First Order Logic -Wikipedia-artikkelista. Sillä ei ollut edes suomenkielistä vastineartikkelia, mikä usein on helpoin tapa päästä oikean suomennoksen jäljille (sanon jäljille, koska wikipediaan ei koskaan pidä luottaa ainoana tietolähteenä, sitä kuitenkin voi muokata kuka tahansa). Onneksi linjoilla sattui olemaan oikean termin tietävä kollega ja lisäksi vieläpä filosofiaan perehtynyt bänditoveri, joka auttoi muotoilemaan pitkät selostukset uskottaviksi repliikeiksi. Tosin samalla tuli todettua, että vaikka Bonesissa yleensä ovat faktat kohdallaan, nyt kyllä käsikirjoituksessa päästeltiin aikamoista puuta-heinää. No, onpahan ainakin suomennoksessa sitten kerrottu oikein, mitä se ensimmäisen kertaluvun logiikka on.

 

Fysiikka, kemia ja hämmentävät laitteet

 

Näissä olen usein hyvin vaarallisilla vesillä. Pyrin kysymään aina joltakin luonnontieteitä paremmin ymmärtävältä, onko lauseissani järkeä. Tavallisessa Bonesin jaksossa saatetaan luetella kemiallisia aineita tai joskus kuvailla ylimalkaisesti jonkin labrapoikien suorittaman kokeen periaate. Tässä jaksossa pantiin kaikki peliin: kasvatettiin ohutkalvoa tyhjiössä ja selostettiin yksityiskohtaisesti, miten saadaan sormenjälki betonin sisällä olleesta muovista; käytettiin fluoroskooppia ja sen jälkeen luotiin stereolitografilla betoniin uponneen luurangon tarkka kopio muovista. Ohutkalvon kasvattamisen kohdalla meinasi jo usko loppua kesken.

 

Sekalaiset nippelit

 

Slangi-ilmaisut, aseen kaliiperin ilmaisu, hip-hop-tanssiliikkeet, The White House Press Corps, ruuvitaltta. Lauseiden mahduttaminen ruutuun. CDC = Yhdysvaltojen tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskukset. Englanniksi kolme kirjainta, suomeksi...

 

Shakespeare-sitaatit

 

Jakson mukavana bonuksena yksi epäillyistä murhaajista kärsi dissosiatiivisesta häiriöstä (tämäkin piti tarkastaa), minkä vuoksi hän pystyy kommunikoimaan ainoastaan Shakespeare-sitaatein. Niitä sitten olikin käytetty reippaalla kädellä ja varsin mielivaltaisesti, ei mitään "ollako vai eikö olla" -luokan tunnettuja lausahduksia kaikki. Kuten Raamatun pätkätkin, pyrin etsimään Shakespeare-sitaatit jostakin valmiista käännöksestä, jolloin selviää lauseen alkuperäinen konteksti ja mahdollisesti vakiintunut käännös. Shakespearen tapauksessa sisällön ohella usein yhtä tärkeää on luoda vanhan ja runollisen kielen vaikutelma.

Moni tv-tekstityksiä seurannut on saattanut huomata, että lopputeksteissä mainitaan erikseen Shakespeare-sitaattien kääntäjä, ja että kyseessä on yleensä Paavo Cajander. Tämä johtuu siitä, että Cajanderin Shakespeare-käännökset ovat jo niin vanhoja, että ne ovat poistuneet tekijänoikeuden piiristä. Niiden käyttämiseen ei siis tarvitse pyytää erikseen lupaa. Uudempiakin käännöksiä voisi käännöslainana tekstityksissä käyttää, mutta vaikka Cajanderin käännökset ovat ajalleen uskollisesti varsin kiemuraisia eivätkä aina yhtä tarkkoja kuin myöhemmät Shakespeare-suomennokset, useimmiten koukeroinen kieli sopiikin suorempaa käännöstä paremmin ilmaisemaan sitä efektiä, jota käsikirjoituksessakin Shakespearen lainaamisella tavoitellaan.

Käytännössä sitaattien etsiminen etenee seuraavasti: syötetään Googleen kyseinen lainaus, jolloin yleensä selviää jo suoraan, minkä näytelmän mistä näytöksestä ja kohtauksesta se löytyy. Sen jälkeen toivotaan, että kyseinen näytelmä löytyy Project Gutenbergin sivuilta Cajanderin suomennoksena. Jos ei löydy, mennään Facebookiin ja toivotaan, että joku Cajanderin käännökset kirjoina omistava on linjoilla. Jos kyseessä on näytelmä, jota Cajander ei ole suomentanut, selvitän kontekstin alkuperäisteoksen avulla ja käännän sitaatin itse, tarpeen mukaan kieltä koukeroimalla.

Tällä kertaa kaikki sitaatit löytyivät Cajanderin suomennoksista, mutta kolme niistä piti kalastaa Facebookin kautta. Osaa piti aavistuksen lyhentää, että ne mahtuivat ruutuun. Tehtävä ei ollut vaativa, mutta aikaavievä. Mutta onneksi on Facebook.

 

Mitä EI tarvinnut etsiä?

 

Kääntäjän kannalta on miellyttävää, että tiedemaailmassa käytetään usein suoraan metrijärjestelmää. Ei siis tarvitse aina olla muuttelemassa tuumia senteiksi ja paunoja kiloiksi.

Lopulta työ tuli tehtyä ja termit etsittyä. Takuuvarmaa silti on, että joku jonkun alan asiantuntija bongaa käännöksestä kuitenkin virheen ja lähettää tv-kanavalle palautetta idiootin tekemästä huolimattomasta käännöksestä...

Kirjoittanut Anna-Maija Ihander

Bonesia esitetään Subtv-kanavalla keskiviikkoisin klo 22.30.

Komedioita ja edunvalvontaa

Henkilökuvassa Maria Kynsijärvi

Blogin ensimmäisessä henkilökuvassa on esittelyssä Maria ”Kynde” Kynsijärvi, joka on kääntänyt mm. komediasarjoja Moderni perhe ja Will & Grace MTV3:lle sekä Aamusta iltaan –ohjelmaa FST:lle.

Maria on kotoisin Ruotsin rajalta Torniosta, jossa naapurimaan läheisyys toi oman värinsä pienen paikkakunnan elämään: ”Haaparannalta käytiin ostamassa pehmistä ja vaahtokarkkeja jo kauan ennen kuin niitä sai Suomesta. Myös haaparantalaiset poikaystävät olivat 1970-luvun torniolaistyttöjen suosiossa.”

Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Maria lähti Tampereelle ja pyrki opiskelemaan Kieli-instituuttiin (joka sittemmin liitettiin Tampereen yliopistoon). Pääkielenä hän opiskeli saksaa ja sivukielenä englantia. ”Tuohon aikaan opintokokonaisuus oli tiivis kolmivuotinen paketti, jonka myös kärsimätön ja toisaalta mukavuudenhaluinen opiskelijatar sai suoritettua annetussa ajassa.”

Diplomikielenkääntäjäksi valmistuessaan vuonna 1980 Maria oli 21-vuotias. Seuraavaksi hän suuntasi matkansa Tukholmaan, jossa hänen oli tarkoitus viettää neljä kuukautta. Lopulta hän viihtyikin Ruotsissa 17 vuotta. Noina vuosina Maria opiskeli sosiaaliantropologiaa Tukholman yliopistossa, työskenteli useita vuosia Viking Linen organisaatiossa, joista puolitoista vuotta Lyypekissä, ja teki vientisihteerin töitä teknologian alan yrityksessä.

Marian paluu kääntämisen juurille tapahtui vuonna 1996, kun hän aloitti kakkoskääntäjänä tuolloisella FilmNetillä, jonka pohjoismaista käännöstoimintaa hallinnoitiin Tukholmasta käsin. ”Meidän freelancerien työehdot olivat nykypäivän av-käännöstoimistojen työehtoihin verrattuna varsin kohtuulliset: työnantaja maksoi sosiaali- ja eläkevakuutuksen, ja repliikistä sai vuonna 1996 4,05 Ruotsin kruunua. Ei minuuttihinnoittelua, ei pakotettua yrittäjyyttä. Iloa tosin ei omalla kohdallani kestänyt kauan, sillä jo vuonna 1997 FilmNet päätti ulkoistaa käännöstoimintansa ja meidät freelancerit ’sanottiin irti’.” FilmNetin käännöstoiminta siirtyi tässä vaiheessa kokonaisuudessaan Movision Oy:lle, nykyiselle Broadcast Textille.

Seuraavaksi Maria sai töitä MTV3:lta ja alkoi kääntää komediasarjaa nimeltä Perhepotretti (alkuperäiseltä nimeltään Something So Right). Syksyllä 1997 hän muutti Suomeen ja haki myös entisiä FilmNetin töitään, nyt Movisionin kautta. ”Palkkio oli tyrmistys: korvaus samasta työstä, jota olin muutama kuukausi aiemmin tehnyt suoraan FilmNetille, putosi Movisionissa puoleen! Movision sai jäädä, ja alkuvuosina tein Maikkarin av-käännösten ohella ruotsinopettajan töitä yksityisessä kielikoulussa.”

Hiukan myöhemmin Maria alkoi tehdä töitä myös Ylelle, ja sittemmin hän on tehnyt myös ooppera- ja teatteritekstityksiä.

Puutarhassa viihtyvä av-kääntäjä sekä hänen ylpeyden aiheensa jaloritarinkannus.

Suosikeikseen omista käännöksistään Maria mainitsee ne, joista on tullut hyvää palautetta, etenkin kollegoilta. ”Työssämme saa niin äärettömän harvoin tuntea onnistumisen tyydytystä. Aina tuntuu, että oma tekele on vähän äläskelpoinen. Virheitä tietysti sattuu, ja läheltä piti -tilanteita tapahtuu itselläni etenkin numeroiden kanssa. Ne kun ovat niin ’helppoja’. Aivot askaroivat vimmatusti jonkin käännösongelman kanssa, ja tekstissä oleva luku tai numero saattaakin ’itsestäänselvyytenä’ mennä vikaan.”

Av-käännöstöiden ohella Maria on ollut aktiivinen edunvalvonta-asioissa: ”Ay-hommiin päädyin vahingossa vuonna 1999: SKTL:n kolmosjaoston tuolloinen puheenjohtaja Maria Stenbäck taivutteli minut ryhtymään jaoston puhikseksi - pystymetsästä - ja sillä tiellä ollaan. Suomen Journalistiliiton tuolloin tuore lakimies, nykyinen edunvalvontajohtaja Petri Savolainen tuli pian tutuksi, kun av-käännösmaailmassa alkoivat puhaltaa yhä kolkommiksi käyvät tuulet. Kättä on menneinä vuosina väännetty olan takaa toimeksiantajien kanssa, ja varmasti väännetään vastakin. Liioittelematta voi sanoa, että työrauha on näiden reilun kymmenen vuoden aikana ollut melko etäinen olotila av-kääntäjälle, huoli tulevaisuudesta sitäkin tutumpi.” Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: ”Av-kääntäjät ovat onnistuneet monet kerrat tiivistämään rivinsä ja reippaasti torjumaan uhkatekijät, jotka toteutuessaan olisivat voineet johtaa ammattikuntamme ja koko ammattimme rapautumiseen. Sarkaa riittää yhä edelleen, ja koska ammattikuntamme on pieni, jokaisen olisi kannettava kortensa yhteiseen kekoon.”

Tällä hetkellä Marian käännöksistä pyörii tv:ssä jo aiemmin mainitut Moderni perhe, Will & Grace ja Aamusta iltaan. ”Moderni perhe on ihan loistava. Sitä on toisaalta tosi hauska kääntää, koska se on niin älykäs ja hyvin tehty, mutta toisaalta työ on välillä aivan sietämättömän vaikeaa.” Aamusta iltaan –ohjelman kääntämisessä suuri haaste on tiukka aikataulu: ”Se on ns. pikaohjelma. Aamun suorasta lähetyksestä tehdään aamupäivällä puolen tunnin kooste, joka käännetään päivän aikana. Kooste tulee ulos klo 19.00. Meitä on isohko tiimi, josta kukin kääntää ohjelmaa vuorollaan. Kovin usein moista rutistusta ei jaksaisi!” Taakkaa jakamalla selvitään siis näistäkin urakoista.

Teksti: Mia Store

Av-kääntäjät ja lain koura

Av-käännösalan myllerrys sekä työehtosopimusta vailla olevien kääntäjien epävarmat ja kohtuuttomat työolot ovat aiheuttaneet alalla paljon huolta. On mietitty keinoja, joilla vaikuttaa toimeksiantajien neuvotteluhalukkuuteen, ja on yritetty valistaa alalle tulijoita sen sudenkuopista. Mutta miten ne sudenkuopat ovat päässeet syntymään, ja miksi ne ovat yhä olemassa? Mikä merkitys lainsäädännöllä on freelancer-kääntäjän asemalle?

Oikeustieteen maisteri Ilkka Salama teki opinnäytetyönsä freelancereiden oikeudellisesta asemasta. Pro graduaan ”Freelancer – vapaa taiteilija vai nykyajan torppari?” varten hän keräsi lähes kahdeltasadalta freelancer-kääntäjältä ja -toimittajalta tietoa, kokemuksia ja näkemyksiä freelancerin asemasta työelämässä. Työn varsinainen sisältö ovat kuitenkin Salaman selvitykset siitä, millä tavoin lainsäädännön heikkoudet edesauttavat freelancerien aseman polkemista. Niitä ovat muun muassa mahdollisuus yrittäjäksi pakottamiseen, epäselvät ja kehäpäätelmän kaltaiset työntekijän ja yrittäjän määritelmät sekä heikomman suojelun kehno toteutuminen elinkeinotoiminnassa. Johtopäätöksissään Salama esittää myös säädösehdotuksia, joilla ongelmat olisivat hänen mukaansa ratkaistavissa.

 

Ilkka Salama, mikä sai sinut tarttumaan opinnäytetyössäsi freelancerien asemaan?

- Toimin 1990-luvulla useita vuosia freelancekääntäjänä ja 2000-luvun alussa osa-aikaisesti myös freelancetoimittajana ja sain omakohtaisesti kokea freelancerin tulojen epävarmuuden, heikon neuvotteluaseman ja olemattoman irtisanomissuojan sekä työntekijän ja yrittäjän välisen hetteikön toimeentuloturvassa.

Millaista henkilökohtaista kokemusta sinulla on käännösalalta? Oletko itse tehnyt av-käännöstöitä?

- Olen suomentanut Aku Ankka -sarjakuvia ja lastenkirjoja sekä aikuisten ja nuorten tietokirjoja. Av-käännöksiä en ole ikinä itse tehnyt, mutta (nyttemmin ex-)vaimoni kokeili niitä ja sai huomata kantapään kautta, kuinka huonosti niistä maksetaan.

Mikä vei sinut lukemaan oikeustiedettä?

- En halunnut jäädä freelancekääntäjäksi, koska kaipasin sosiaalisempaa työympäristöä. Eksyin 1990-luvun lopulla mainosalalle, mutta siellä minulle selvisi hyvin pian, että ko. alalla taloustaantumia käytetään häikäilemättä henkilöstön nuorennusleikkausten tekemiseen. Aloin miettiä, kuinka voisin työllistää itseni kannattavasti niin pitkään kuin haluaisin. Sekä minä että vaimoni päätimme pyrkiä oikikseen, ja myös molemmat pääsimme sinne.

Miltä tuntui vaihtaa näkökulmaa ja tarkastella asiaa oikeustieteen näkökulmasta?

- En vaihtanut näkökulmaa. Tajusin alusta alkaen, että ongelma on lainsäädännöllinen. Lähdin takavuosina mukaan politiikkaan tehdäkseni asian hyväksi jotakin, mutta freelancerkysymys ei kiinnostanut ketään tapaamaani ns. silmäätekevää.

Miten tiivistäisit freelancerien heikon aseman ydinongelman?

- Toimittajien ja kääntäjien aloille kouluttautuu ja koulutetaan liikaa väkeä, eivätkä ko. ammatit ole suljettuja, ts. kuka tahansa, joka osaa kirjoittaa tai kääntää, voi sitä tehdä, eivätkä työn teettäjät kysele tutkintojen perään, jos homma jotenkuten sujuu. Toisin on nykyisellä alallani: jollei ole OTK tai OTM, ei voi astua oikeussaliin avustajana tai asiamiehenä eikä saa valtion virkaa. Kun työvoiman tarjonta ylittää kysynnän, hintoja poljetaan. Tällaisessa tilanteessa työn suorittajia tulisi suojella lainsäädännöllisin keinoin, mutta näin ei tapahdu.

Miten luonnehtisit yleisesti ottaen freelancereille lähettämäsi kyselytutkimuksen tuloksia? Oliko seassa yllätyksiä?

- Yllättävintä ja hämmentävintä kyselyn vastauksissa oli niiden ristiriitaisuus: hirveän monilla oli ikävää sanottavaa ja jopa raivoisia kommentteja freelancereiden olosuhteista, mutta suurin osa kuitenkin halusi pysyä freelancereina. Minä en ikinä halunnut; päädyin freelanceriksi, koska työsuhteisia paikkoja ei ollut tarjolla.

Onko lopputyölläsi ollut jo joitakin konkreettisia seurauksia? Onko esim. jokin poliittinen taho tai median edustaja innostunut asiasta?

- En ole ainakaan itse tehnyt mitään tällaista havaintoa.

Mitä av-kääntäjät voisivat oikeustieteen näkökulmasta itse tehdä tilanteen parantamiseksi?

- Av-kääntäjien työoikeudellinen status pitäisi saada selkiytettyä. SJL:hän vei Broadcast Text -casen viime keväänä työneuvostoon. Mitähän sille asialle kuuluu? En ole tullut seuranneeksi tilannetta.

Millaista tulevaisuutta ennustat freelancereille?

- Pelkäänpä, että tulevaisuus ei näytä kovinkaan hyvältä, paitsi jos kansanedustajat heräävät toden teolla nykyaikaan ja tajuavat, ettei itsensä työllistäjien ongelmia voi enää lakaista maton alle.

Teksti: Laura Vierimaa

Lisää: 
Ilkka Salaman pro gradu (pdf)
Lakiasiaintoimisto Salama