Isyysoikeus ja orvot käännökset – tekijänoikeuksien perusteita käännöstoimistoille ja televisiokanaville

Tarkkaavainen televisionkatsoja huomaa yhä useammin, ettei ohjelman kääntäjää ilmoiteta. Joskus mainitaan ainoastaan käännöstoimiston nimi, joskus ei sitäkään. Välillä ohjelman lopputekstit kutistetaan ruudun yläkulmaan, joskus ne jopa poistetaan mainosten tieltä kokonaan. Mainossekunnit ovat kanavalle kullanarvoisia, ja käännöstoimistolle suomentajan nimi voi olla turhaa painolastia.

Syitä nimen puuttumiseen voi olla useita. Käännöstoimisto on voinut muokata vanhaa televisio- tai dvd-käännöstä ja katsoa, ettei se kuulu enää alkuperäiselle kääntäjälle. Televisiokanava on voinut leikata ohjelman lopusta viimeisen sekunnin ja samalla kääntäjän nimen. Niinkin on käynyt, että kääntäjä on halunnut pysyä tuntemattomana, kun hän ei ole ollut tyytyväinen käännöksen laatuun jouduttuaan tekemään työn liian nopeasti tai ei ole halunnut nimeään mainittavan tietyn käännöstoimiston yhteydessä.

Virheitä sattuu ja nimiä häviää teknisistä syistä ja muista syistä. Toisinaan ohjelman katsoo alusta loppuun kääntäjän jälkeen vasta televisionkatsoja, eikä kukaan tarkasta lopputulosta ennen esityspäivää. Toisinaan käännökseen suhtaudutaan syystä tai toisesta pelkkänä tuotteena, joka kuuluu asiakkaalle kertakorvauksen jälkeen kokonaan ja jota tällä on oikeus käsitellä, miten haluaa.

Eräs selitys viimeksi mainitulle asenteelle voi olla se, että yhä tehdään sopimuksia, joissa teoksen tekijä antaa asiakkaalle epämääräisesti "kaikki luovutettavissa olevat" tekijänoikeutensa. Lisäksi saatetaan sopia, että asiakas voi muuttaa teosta erikseen kysymättä ja jopa myydä sen samoin ehdoin eteenpäin. Sopimus ei ole luovan työn tekijälle edullinen, mutta ellei muuta ole tarjolla, moni antaa periksi.

Av-käännöstoiminnan kannalta sopimuksella ei olisi kuitenkaan tarpeellista luovuttaa kuin rajattuja taloudellisia tekijänoikeuksia, joilla kääntäjä antaa luvan käännöksen käyttämiseen sovittuna esityskautena. Asia erikseen ovat moraaliset tekijänoikeudet, joista tässä yhteydessä olennaisimmat ovat isyysoikeus (alkuperäinen tekijä on ilmoitettava) ja respektioikeus (teosta ei saa muuttaa tai levittää "tekijän taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla"). Siinä, missä kääntäjällä on oikeus luovuttaa taloudelliset tekijänoikeutensa asiakkaalle, kääntäjä ei voi täysin luopua moraalisista oikeuksistaan, vaikka sitä itse haluaisi. Lain mukaan niistä voi luopua vain, jos teosta käytetään rajoitetusti sekä laadultaan että laajuudeltaan.

Herää kysymys, että jos kääntäjän ja käännöstoimiston välinen sopimus on erittäin kattava ja hyvin laaja – kuten silloin, kun kääntäjä luopuu sopimuksessa "kaikista oikeuksistaan" ja antaa vieläpä luvan käännöksen rajattomaan edelleenluovuttamiseen ja muokkaamiseen – onko sopimus laillinen vai moraalisia tekijänoikeuksia loukkaava? Jos toimistolla on käännökseen ikuinen käyttöoikeus ja toimisto saa myydä sen asiakkailleen samoin vapauksin, käytetäänkö teosta lain tarkoittamalla tavalla rajoitetusti? Ellei käyttö ole rajoitettua, käännöstä ei voi muuttaa ilman lupaa eikä kääntäjää voi jättää ilmoittamatta, vaikka siitä yritettäisiin sopimuksessa sopia ja vaikka kääntäjä suostuisi järjestelyyn.

Kääntäjän nimen ilmoittaminen on Suomessa vakiintunut tapa, josta yrittävät sopimusehdoin luistaa lähinnä vain jotkin asiasta tietämättömät ulkomaiset toimistot. Jos käännöstoimisto tai televisioyhtiö poistaa kääntäjän nimen tahallaan tai vahingossa, kyseessä on lähtökohtaisesti tekijänoikeusrikkomus. Käännös on teos, jonka tekijä on ilmoitettava.

Ongelmia on kääntäjienkin asenteissa. Epäkohdat saatetaan hyväksyä ikään kuin varkain, kun kääntäjä haluaa työtä eikä pidä meteliä epämääräisistä sopimuskohdista tai asiakkaan lainvastaisesta toiminnasta. Olisi kuitenkin muistettava, ettei kyse ole pelkästään kääntäjän itsensä oikeuksista. Ovatpa käännöstoimiston tai televisiokanavan vaatimukset ja toimintaperiaatteet millaisia tahansa, myös yleisöllä on oikeus tietää käännöksen tekijä. Kääntäjällä on työstään vastuu, ja jos hän antaa periksi ja suostuu nimettömyyteen, vastuu hämärtyy. Se ei voi olla vaikuttamatta paitsi käännösten laatuun, myös kääntäjän ammatti-identiteettiin ja oman alan arvostukseen.

Televisiokanavien, käännöstoimistojen ja kääntäjien itsensä olisi korkea aika kiinnittää ongelmaan huomiota. Tekijän ilmoittaminen on alkeellinen ja perustavanlaatuinen oikeus, jota tulee vaalia ja tarpeen tullessa vaatia. Panoksena ei ole sen enempää eikä vähempää kuin ammatin arvostus ja työn laatu.

– FJ

Oletko huomannut av-käännöksen, jonka tekijää ei ole ilmoitettu? Kerro meille.