Kiitetty dokumenttielokuva Miesten vuoro valittiin Suomen Oscar-ehdokkaaksi syyskuussa. Sitä ennen elokuva on kerännyt palkintoja ja katsojia jo melkein vuoden ajan pitkin poikin maailmaa. Elokuvamaailman lingua franca on kuitenkin englanti, myös festivaaleilla ja kilpailuissa, ja ennen kuin elokuvan matka maailmalle alkaa, tarvitaan kulttuurinedistämistyötä, johon pystyy vain av-kääntäjä: elokuvan suomi on käännettävä englanniksi.
Miten sama käännös voi toimia Berliinin elokuvajuhlilla, Vladivostokin Suomi-elokuvan päivillä ja vaikkapa jopa Oscar-mittelöissä? Tuotantopäällikkö Timo Vierimaa Miesten vuoron tuottaneesta October Filmsistä kertoo, että haasteellisinta käännöksen kannalta on juuri sen laaja käyttötarkoitus. Elokuva ja sen käännös voivat päätyä vaikkapa 70-vuotiaan ranskalaisen TV-kanavan sisäänostajan pöydälle tai Manhattanille elokuvateatteriin, ja molemmissa tapauksissa katsojan täytyy ymmärtää käännös oikein. Tasapainoilu natiivikatsojille suunnatun värikkään, idiomaattisen ilmaisun ja yleismaailmallisesti ymmärrettävän englannin välillä on joskus melkoista nuorallakävelyä. Tarkkaan määritelty kohdeyleisö on ylellisyys, johon kääntäjällä tai tuotantoyhtiöllä ei tässä tapauksessa ole varaa. Joskus harmittaa, kun löytää aivan loistavan vastineen, mutta tietää heti, ettei sitä voi elokuvassa käyttää. Useampaan kieliversioon ei suomalaisen elokuvan budjetti taivu. Toisaalta, varsinkin elokuvan myyntimenestys, miksei myös kilpailumenestys, on osin riippuvainen myös käännöksestä.
Kääntäjän kannalta miellyttävintä ja toisaalta joskus vaikeinta on yhteistyö ohjaajan kanssa. Ohjaaja tuntee tarinansa ja elokuvansa parhaiten ja hänellä on usein perusteltu kanta jopa sanavalintoihin. Kääntäjän kauhu on tietysti ohjaaja, joka luulee tietävänsä että ”älä ny istu siinä ku tatti” pitäisi kääntyä ”don’t sit there like a mushroom”, mutta useimmiten olen saanut työskennellä aivan mahtavien ohjaajien kanssa, jotka luottavat lujasti kääntäjään ja kääntäjän ammattitaitoon. On mukavaa, että voi kääntyä ohjaajan puoleen kun ei tiedä mitä erityisen epäselvässä kohdassa sanottiin tai kehen ”hän” viittaa tai onko ihmisen nimi Höttönen vai Möttönen. Ja lopullinen elokuvaan päätyvä versio on myös aina ohjaajan ja/tai tuottajan siunaama, joten kääntäjällä on myös selustatukea ratkaisuilleen.
Timo Vierimaa painottaa myös tuottajan ja kääntäjän yhteistyön sujuvuuden merkitystä. Kääntäjän panos on osa tuotantoprosessia, ja pitkään yhteistyötä tehneet tahot saattavat varata luottokääntäjänsä elokuvalle jopa kuukausia ennen elokuvan valmistumista. Toisaalta, joskus saattaa aueta hyvinkin pikainen audienssi rahoittajan pakeille, ja silloin tarvitaan nopeita ratkaisuja ja nopeita käännöksiä. Tarvitaan kääntäjää, joka tuntee alan kiihkeän tempon ja ymmärtää aikataulujen merkityksen.
Miesten vuoro -dokumenttielokuva oli mielenkiintoinen ja koskettava elokuva myös kääntäjälle. Yli 20 vuotta leipänsä kääntäjänä tienannellekin tulee tippa linssiin kun mies kertoo kameralle lapsensa kuolemasta. Ja samalla ammatillinen yliminä katsoo toisella silmällä tiivistä lähikuvaa ja toteaa että ”tässä on tehtävä tekstistä yksirivistä, etten peitä teksteillä puhujan alaleukaa ja suuta.” Miten säilyttää yllätysmomentti katsojalle, kun mies kertoo hieman erikoisemmasta saunakaveristaan? Ei saa paljastaa että poliisin tuoma orpolapsi onkin mesikämmen.
Ja tietysti pakollinen katsojapalaute: 1,7 promillen kännissä oleva tuttavantuttava (merkonomi) tulee lauantai-illan kunniaksi avautumaan että ”she oli ihan hyvä käännösh mutta kyl she sholitude oish pitäny olla loneliness”. Kun sitten tätä juttua varten kaivoin tekstitystiedoston esiin, uteliaisuus voitti ja kävin katsomassa missä olin moisen kardinaalivirheen tehnyt. Hakusanalla solitude ei löytynyt mitään, mutta kas, solitary löytyikin – kohdassa, jossa vanki kertoo että hänen elämänsä käännekohta oli päivä, jolloin hän eristyssellissä harkitsi itsemurhaa. I rest my case.
Mielenkiintoinen ja kiva teksti, jonka kaikkia kohtia en ollut itsekään tullut ajatelleeksi, vaikka alalla olenkin.
VastaaPoista